Tunnustuksia ja hyvin subjektiivisia mielipiteitäni bloggaamisesta

Samalla, kun pähkäilin, mitenhän muuttaisin blogini nimeä ja saisin taas aktivoiduttua tämän harrastuksen parissa, ihana Laura etelänaapuristamme Belgiasta muisti minua Blogger Recognition Award -blogitunnustuksella. Saman tunnustuksen sain itse asiassa jo kuukausia sitten Menninkäiseltä. Lämmin kiitos tunnustuksista molemmille naisille! Sellaisen saaminen tuntui molemmilla kerroilla tosi hyvältä, hymyilytti ja kannusti viimein klikkaamaan tuota Lisää uusi artikkeli -kohtaa WordPressissä.

Haasteen ideana on, että tunnustuksen saanut bloggaaja kertoo oman blogitaipaleensa alusta, antaa vinkkejä uusille bloggaajille ja nimeää kymmenen uutta blogitunnustuksen saajaa. Tarkoituksenani oli tarttua aiheeseen jo viime keväänä, kun Menninkäinen kirjoitti aiheesta, mutta no, kuten huomaatte, mulla jäi aika monta postausaihetta viime vuonna pelkäksi suunnitelmaksi. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, I guess.

rodos

rodos2

Kuinka aloin blogata?

Kun vuosiluku vaihtui 2017:ksi, tajusin, että ekan blogini perustamisesta on kulunut kahdeksan vuotta. Talvella 2009 suunnittelin Rovaniemen-talven jälkeen paluumuuttoa Kreikkaan, ja kuten moni muukin ulkosuomalainen bloggaaja, ajattelin blogin olevan hyvä kanava kuulumisten kertomiseen. Niinpä aloin kirjoittaa sellaista.

Blogini kulki alkuun nimellä Home Is Where the Heart Is ja myöhemmin Helsinkiin muutettuani nimellä Ioanna, ja sitä lukivat tietääkseni lähinnä muutamat kaverini ja äitini. Myöhemmin muitakin lukijoita alkoi kuitenkin tulla. Vuonna 2012 lopetin hetkeksi bloggaamisen työ- ja opiskelukiireiden vuoksi, kunnes kesällä 2013 aloin kirjoittaa Matkakuumetta.

Ekat blogini olivat sellaisia kuulumisblogeja, joihin kirjoittelin about kaikesta, mitä mieleen sattui tulemaan. Kantavia teemoja olivat kuitenkin aina ulkosuomalaisuus sekä reissuista ja muista maista haaveilu. Kovin perustavanlaatuisesti en siis ole tainnut kasvaa kahdeksassa vuodessa, heh.

rodos6 rodos5

Mitä neuvoja antaisin aloitteleville bloggaajille?

Tämä kohta haastetta on vaikea, sillä kuten Sarikin kirjoitti vähän aikaa sitten, mitään yhtä oikeaa tapaa blogata ei ole. Sen takia voin ainoastaan antaa vinkkejä siihen liittyen, millaisia blogeja luen itse mielellään. Täysin subjektiivisia mielipiteitä siis! Moni muu on varmasti aivan eri mieltä.

Mieti, miksi haluat blogata. Tykkäätkö kirjoittaa? Haluatko jakaa tietoa asiasta, josta tiedät mutta josta kukaan muu ei tunnu kirjoittavan? Vai tahdotko jakaa kuulumisiasi perheellesi ja kavereillesi toiselle puolen maapalloa? Syitä blogata on monia. Oleellisinta on kuitenkin, että kirjoittaminen ja/tai kuvaaminen tuntuvat luonnollisilta tavoilta ilmaista itseä. On aika turha perustaa blogi vaikkapa vain lisätienestien ja ilmaisen tavaran toivossa, jos bloggaaminen ei itsessään tunnu sellaiselta puuhalta, johon haluaisi käyttää aikaansa.

Kirjoita napakasti. Minussa on sen verran kielinipon, punakynänatsin ja helposti turhautuvan ihmisen vikaa, etten taatusti ala lukea uutta blogia, jossa yhdyssanat kirjoitetaan järjestäen erikseen ja tekstikappaleet ovat A4:n pituisia. Lisäksi, toisin kuin varmaan monille muille, teksti on minulle paljon tärkeämpää kuin blogin visuaalinen ilme. Näen kyllä punaista, jos joku kirjoittaa julkisesti Comic Sansilla, ja joltain vuodelta 2005 olevat blogipohjat ovat jokseenkin luotaantyöntäviä. Jään kuitenkin harvoin seuraamaan blogia pelkkien valokuvien vuoksi. Hyvä teksti sen sijaan herättää tunteita ja ajatuksia sekä innostaa kommentoimaan.

Kannusta vuorovaikutteisuuteen. Suurin osa bloggaajista varmasti ilahtuu, kun blogiin tulee kommentti tai joku tykkää uudesta postauksesta Facebookissa. Jos haluat saada palautetta kirjoituksistasi, tee palautteenannosta helppoa. Kiinnitä huomiota esimerkiksi siihen, miten helposti vaikkapa kommentointi-nappi löytyy postauksen yhteydestä. Minusta kivointa on, ettei kommentointi vaadi esimerkiksi kirjautumista johonkin tiettyyn palveluun vaan voin vaan jättää kommenttini käyttämällä nimimerkkiä ja sähköpostiosoitetta. Kannattaa toki myös lukea ja kommentoida toisten tekstejä, sillä se paitsi ilahduttaa kanssabloggaajia myös innostaa heitä kommentoimaan sinun tekstejäsi.

Tee sitä, mistä tykkäät, äläkä stressaa turhasta. Ohjenuoria on turha tuijotella liikaa. Blogia saa kirjoittaa juuri niin usein tai harvoin kuin haluaa ja niin puhtaana harrastuksena kuin työkseen. Postauksia ei kannata myöskään miettiä loputtomiin: netissä on se hyvä puoli, että kirjoitusvirheitä ja aivopieruja voi korjailla myös jälkikäteen. Pääasia on minusta se, että blogi tuo enemmän iloa kuin harmia elämääsi. Bonusta on, että kun olet itse innostunut siitä, mitä teet, innostus tarttuu myös lukijoihin ja kannustaa heitä palaamaan blogisi pariin myöhemmin.

rodoksen_tuulinen_ranta

rodos4

Keille haluan antaa tunnustuksen?

Yritän jakaa tunnustuksia sellaisille lempparibloggaajilleni, joiden en muista jo kirjoittaneen aiheesta. Tässä siis tunnustukset kuudelle kanssabloggaajalle, joita kaikkia halua kiittää hienoista blogeistaan.

Laura on blogannut jo vuosia Britanniasta. Alkuvaiheessa My Post-University Life kertoi yliopisto-opiskeluista Skotlannissa, nykyään enemmän arjesta Englannissa ja sieltä käsin tehdyistä reissuista. Lauralla tuntuu myös olevan aika mahtava työ, sillä hän asui juuri pari kuukautta New Yorkissa sen ansiosta! Lauran blogista huokuu hyvä ja elämänmyönteinen tunnelma, minkä vuoksi olen lukenut sitä jo vuosia.

Annika on blogannut vuosia, muun muassa Skotlannista ja Barcelonasta, mutta nyt hän asuu Helsingissä. Minusta Home and Away -blogissa parasta onkin lukea paluumuuttajan ajatuksista ja Suomeen sopeutumisesta monen ulkomaanvuoden jälkeen. Niiden lisäksi Annika kirjoittaa arjesta ja reissuistaan mukavan tarttuvasti niin, ettei hidastunut bloggaustahtikaan haittaa!

Chez Helenaa kirjoittaa perheineen Etelä-Ranskassa asuva toimittaja Helena Liikanen-Renger. Tykkään Helenan blogista varsinkin siksi, että hänellä on taito kirjoittaa mistä tahansa aiheesta kiinnostavasti ja ilman, että blogin punainen lanka tuntuisi hukkuvan. Harmi kyllä Chez Helena saa ainakin näin vuoden pimeimpään aikaan miettimään, miksi muutimmekaan Hollantiin emmekä aurinkoiselle Ranskan Rivieralle…

Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittaa blogin nimen mukaisesti viisikymppinen Aino, joka työskentelee ja asuu Luxemburgissa. Blogi kertoo siitä “mitä milloinkin mieleen tulee”, ja just hyvä niin! Aino on asunut yli parikymmentä vuotta nykyisessä kotimaassaan, minkä vuoksi ihastelen aina sitä, miten iskevää ja hyvää suomea hän kirjoittaa.

Maria Annala on pitkän linjan toimittaja, joka muutti vuonna 2015 Bostoniin rakkauden perässä. Amerikkaa ymmärtämässä kertoo elämästä ja uuteen totuttelusta uudessa rapakon takana. Maria kuuluu niihin bloggaajiin, joiden sujuvaa ja tarkkaa kirjoitustyyliä jaksan fanittaa.

Naapurikaupungissamme Utrechtissa asuvan Sadun blogi on yksi uusimmista lemppareistani. Hollanninsuomalainen kertoo monipuolisesti (perhe-)elämästä yhdessä Hollannin suurimmista kaupungeista. Sadun kanssa meitä yhdistää paitsi asuinmaa myös kuoroharrastus, Sadun osalta tosin huomattavasti ammattimaisemmin. Hollantilaisten aivotusten ihmettelyn lisäksi tykkäänkin lukea etenkin hänen musiikkiharrastuksestaan.

bloggeraward

Tässä vielä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Vanhojen muistelun kunniaksi postauksen kuvat ovat ensimmäiseltä blogivuodeltani 2009 ja silloiselta kotisaareltani Rodokselta.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

12 vastausta artikkeliin “Tunnustuksia ja hyvin subjektiivisia mielipiteitäni bloggaamisesta”

  1. Ihania kuvia, kesä ja lämpö puskee ihanasti aisteihin!

    Osuvia ajatuksia ja jaan niiiiiiin sun kanssa ton punakynänatsin tittelin; mikään ei ole ärsyttävämpää kuin muuten hyvä teksti täynnä kielioppivirheitä… “Ompas mulla ollut kiirettä, kun en viime lauvantainakaan ehtinyt kirjoittamaan tätä blogi tekstiä… Mutta enään teidän ei tarvitse odottaa, aijon nyt kertoa viikon lopustani!” 😀 😀 😀

    1. Kiitos kommentista! Näitä kuvia selatessa tuli kyllä niin ikävä Kreikkaan.

      Hahaha. Siinä tulikin melkein kaikki mun suosikki-inhokit samassa esimerkissä: ompa, enään, aijon ja tietty erikseen kirjoitetut yhdyssanat. Argh! 😀

    1. Olepa hyvä, olet sen ansainnut! 🙂 Kiva, jos tästä tuli lisäpotkua ja intoa blogata!

  2. Kiitos Anu, sun blogiasi on ollut kiva seurata. Aloitin blogisi lukemisen silloin joskus Ioanna-aikoina 🙂

    En ole ikinä loistanut äidinkielessä, mutta silti koen olevani jonkinlainen kielinatsi. En kestä lukea blogia, joka on täynnä kieli- ja/tai kirjoitusvirheitä. Vaikkei sitä ehkä heti uskoisi, niin luen omat tekstit kymmeneen kertaan uudelleen ja uudelleen ennen kuin uskallan painaa julkaisunappia. Nykyään mua ihmetyttää erityisesti se, että matkabloggaajina itseään pitävät kirjoittajat eivät osaa kirjoittaa kansallisuuksia pienellä kirjaimella tai edes maanosia oikein. No, nää on ongelmia mun korvien välissä 🙂

    1. On kyllä aina ihana huomata, miten jotkut ihmiset pysyvät mukana tässä touhussa, vaikka nimi ja osoitekin ovat vaihtuneet moneen kertaan. 🙂

      Kyllä sun teksteistä huomaa, että niitä on viilattu! Minäkin oikoluen tekstejäni yleensä rasittavuuteen saakka, ja melkein aina silti löytyy vielä julkaisun jälkeen joku typo tai ajatusvirhe. Mutta onneksi niitä voi korjata.

      Mua myös häiritsee tosi paljon, jos esimerkiksi jokin kieli kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Ainakin ammattimaisesti blogia (tai mitä tahansa muutakin tekstiä) kirjoittavilta voisi mielestäni odottaa huoliteltua kieltä tai ainakin virheiden korjaamisen opettelua. Mutta toisaalta on kyllä munkin korvien välissä jotain vikaa, kun tympäännyn kielimokista niin kovasti. 😀

  3. Voi Anu, kiitos! On niin kiva saada tällainen tunnustus ihan tuoreena bloggaajana. Mua vähän jännitti juuri tuo kieliasia, koska olen kirjoittanut niin vähän suomeksi vuoden 2001 jälkeen. Päätin sitten kirjoittaa epävarmuudesta huolimatta juuri siksi, että tulisi harjoiteltua. Aiheita on mielessä vaikka kuinka paljon. Kirjoittaminen on ihana harrastus. Terveisiä täältä sinne!

    1. Kiitos itsellesi kivasta blogista! Olisin voinut kommentoida sinusta ihan samaa kuin Ainon blogista: on hämmästyttävää, miten sujuvaa suomea kirjoitat, vaikka olet asunut niin kauan Hollannissa ja arkesi on ilmeisesti aika hollanninkielistä. Minusta tuntuu, että jo näin reilun vuoden jälkeen suomeni rapistuu (vaikka puhun joka päivä suomea ja olin vielä viime kesänä töissä Suomessa toimittajana!) ja siksikin halusin taas aktivoitua blogin parissa. Toisaalta ehkä sitä on itse aina omaa kädenjälkeään kohtaan kriittisempi kuin muut. Tosi hyvä, että uskaltauduit alkaa kirjoittaa omaa blogia! 🙂

  4. Voi miten hauskaa, että kirjoitat taas Anu! Kiitos tunnustuksesta, lämmittää sydäntä ja saa näppäimistön laulamaan taas venähtäneen joulutauon jälkeen. Kyllähän se niin on, että välillä oma elämä tuntuu niin rutiininomaiselta ja mielenkiinnottomalta, ettei siitä kehtaa paljon kirjoitella. Samanaikaisesti kuitenkin lukee ja oikein odottaa toisten kirjoituksia ihan tavallisesta arjesta. Itsekritiikki on välillä kova, huomaan.
    Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja blogillesi – tykätään, kommentoidaan, luetaan ja kirjoitetaan 🙂

    1. Kiitos itsellesi kivasta kommentista ja ihanasta blogistasi! Jaan tuntemuksesi. Mitä jos uskalluttaisiin molemmat tänä vuonna jakamaan enemmän juttuja siitä ihan tavallisesta arjesta? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *