Tuleeko freelancerina ikävä takaisin toimistoon?

Keskiviikkoiltana olin jo käymässä nukkumaan, kun mieleen pulpahti idea. Aamuun odottamalla ajatus katoaisi mielestä varmasti, joten otin kännykän esiin ja avasin sähköpostissani uuden viestikentän.

Lopulta laitoin kännykän yötelalle vasta puoltatuntia myöhemmin, kellon ollessa jo melkein seuraavan vuorokauden puolella. Siinä välissä olin näpytellyt noin kolme neljäsosaa kirja-arviosta, jonka olin päättänyt lähettää toimeksiantajalehteni toimitussihteerille seuraavana päivänä. Viimeistelisin sen läppärin ääressä aamulla.

Olen tehnyt kohta kuusi vuotta töitä osa-aikaisena yrittäjänä, ja nykyään tuloni tulevat kokonaan freelance-töistä. Kun aloin opiskella journalismia, en haaveillut työstä kiireisessä uutistoimituksessa tai kerran kuukaudessa ilmestyvässä naistenlehdessä. Vaikka olenkin tehnyt sittemmin molempia hommia, halusin alun perinkin freelanceriksi: paneutua hommiin, joista itse tykkään, olla oma pomoni ja tehdä töitä siellä missä ja silloin kun haluan.

Itselleni keskeisin pointti on aina ollut tuo viimeinen. Kirja, josta tein aiemmin tällä viikolla kirja-arviota, oli Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa. Siinä kaksi kirjoitustyöllä elävää kirjoittajaa muistuttivat, että tällaisessa työssä aivot ovat tärkein työkalu, eikä niitä saa pois päältä. Kirjoittajana en ole koskaan oikeasti töissä kahdeksasta neljään, sillä seuraan maailmanmenoa muinakin aikoina, ja kirjoitan juttuideoita ylös kesken kävelylenkin tai nukkumaanmennessä.

freelancerin_kotitoimisto2

Yrittäjä on joskus yksinäinen

Hollantilaisessa sanomalehdessä Volkskrantissa oli hiljattain juttu toimistotyöläisistä, jotka ovat siirtyneet freelancereiksi, mutta alkaneet sittemmin kaivata takaisin toimistoon. Jutun kirjoittaja kuvailee pitkät pätkät sitä, miten hän on kahden kotoa töitä tehdyn freelance-vuoden jälkeen alkanut kaivata kollegoitaan ja toimistotyötä.

Tunnistin tekstistä omia ajatuksiani, sillä kaksi vuotta sitten keväällä tein ensimmäistä kertaa monta kuukautta putkeen vain freelance-töitä ilman, että esimerkiksi opiskelin samalla. Kevään aikana tuli vietettyä vähän turhan monta työpäivää pyjamassa ja mentyä ulos haukkaamaan happea ensimmäistä kertaa viideltä iltapäivällä.

Työkaverit huonoine vitseineen ja sparrausapuineen ovat ehkä työelämän paras suola, mutta kotona työhuoneessa tuli juteltua korkeintaan pehmoleluille. Pitäjänmäeltä käsin oli myöskin turha huudella lounasseuraa, joten saattoi kulua päiviä, etten puhunut muille ihmisille kuin illalla miehelleni. Kesäkuun ekana päivänä puin hyvin innokkaasti päälleni kotelomekon ja korkokengät ja astuin sisään uuteen toimitukseen.

freelancerin_kotitoimisto4

Mutta yrittäjä on myös vapaa

Ollessani friikkukevään jälkeen kesätoimittajana, menin joka aamu tyytyväisenä töihin. Mutta samaan aikaan tiesin, ettei tämä ole minun juttuni pidemmän päälle.

Jos kirjoitan, haluan kirjoittaa asioista, jotka minut oikeasti sytyttävät. En halua tehdä juttuja pelkästään matkailusta tai tai taloudesta vaan molemmista ja niiden lisäksi vielä monista muista aiheista, erilaisille yleisöille. Kun ajatus ei kulje, haluan lähteä pitkälle lenkille selvittämään ajatuksia tai lopettaa hommat siltä päivältä kokonaan ilman, että sitä pitää selitellä jollekin toiselle.

Volkskrantin jutun kirjoittajakin toteaa, ettei hän oikeasti kaipaa takaisin kokopäiväisen toimistotyön pariin. Työolosuhteisiin on vain saatava muutosta. Freelancer voi kaivata työyhteisöä ja toimiston arkea, mutta jos hän palaa kokonaan palkkatyöhön, tulee helposti ikävä yrittäjän vapautta ja määräysvaltaa.

freelancerin_kotitoimisto1

Työolosuhteisiinkin voi vaikuttaa

Onko freelancetyön pakko olla yksinäistä puurtamista jugurttitahraisessa pyjamassa? Ei tietenkään.

Työ muuttuu helposti sosiaalisemmaksi tekemällä töitä välissä kahvilassa tai vaikka kirjastossa. Siellä voi esimerkiksi tavata tuttuja, joilla on yhtä joustava duuni. Haastattelut ja muut tapaamiset voi hoitaa puhelimen sijaan kasvotusten (mihin ei muuten ainakaan palkollisena toimittajana usein muka ole aikaa). Työ kuitenkin voi olla myös rähjäisenä kotona loisimista silloin, kun haluaa, ja sekin on aika ihanaa.

Omien tapojen muuttaminen tuntuu toki about kaikista hankalalta, mutta ajatus siitä, ettei ihminen edes voisi muuttaa tapojaan, on pöljä. Totta kai voi: sen pitää vain lähteä omasta halusta ja sen ajatuksen sietämisestä, ettei muutos tapahdu päivässä tai vielä viikossakaan.

Minusta ehkä kaikkein parasta freelancerin vapaudessa on se, että työtä voi tehdä siellä missä haluaa. Ulkomailla asuvalle se on totta kai aivan keskeistä. Keväällä 2015 paiskin hommia paitsi Pitskussa myös Teneriffan-talvikodissamme ja portugalilaisessa hotellihuoneessa. Tällä hetkellä kaikki toimeksiantajani ovat Helsingissä, vaikka minä asun Hollannissa.

Joten vastaus otsikon kysymykseen: ei tule ikävä. Mutta se on hyvä tiedostaa, ettei friikunkaan arki välttämättä rullaa heti ongelmitta. Uuteen totuttelu ja vanhoista rutiineista opettelu ja niiden korvaaminen omilla toimivilla tavoilla vie oman aikansa. Ja niitä omia, toimivia tapoja on vain pakko osata itse etsiä.

Onko teidän lukijoiden joukossa samankaltaista työtä tekeviä pienyrittäjiä? Miten te pidätte paletin kasassa niin, etteivät kotitoimiston seinät kaadu päälle?

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

12 vastausta artikkeliin “Tuleeko freelancerina ikävä takaisin toimistoon?”

  1. Sulla on kyllä niin hyviä aiheita täällä! Mä oon nykyään osa-aikainen yksinyrittäjä ja osa-aikainen toimistotyöläinen. Onneksi meidän toimistotyö on sellaista, että sitä saa tehdä etänäkin. Mulle on tärkeää se, että löytyy joustoa työajoissa ja -paikoissa: saa keskittyä sisältöön, eikä siihen, tuleeko kellokortti leimattua joka päivä oikeaan aikaan. Itselleni sopii parhaiten sellainen yhdistelmä: pari päivää työkavereiden kanssa ja pari päivää yksin. Ja sitten kun teen kotona töitä, niin yritän käydä suihkussa ennen töiden aloittamista, koska muuten mulla on sellainen hömppäolo koko päivän. Aina kyllä kovasti houkuttaa jäädä istumaan pyjama päällä… ja tulee käytyä helposti koko ajan jääkaapilla katsomassa, löytyiskö sieltä jotain hyvää.

    1. Oi kiitos paljon, Satu! Minusta sinun työkombo kuulostaa kaikin puolin houkuttelevalta. Minunkin unelmaduuni olisi varmaan toimistossa niin, että olisi tarpeeksi itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa omissa käsissä ja joustavat mahdollisuudet etätyöhön. Tuo suihkussa käynti aamulla muuten on hyvä pointti! Silloin on heti freesimpi olo ja tulee vaihdettua helpommin pois se pyjamakin. 😀

  2. Heh, mä käyn kyllä aamuisin suihkussa, mutta sen jälkeen saatan hengata puoli päivää kylpytakissa 😀 En ole freelancer, mutta työaikani ovat hyvin joustavat. Välillä pitää olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Toimistohommat teen kuitenkin kotoa käsin. Vuosia sitten, kun olin tutkimusvaihdossa, olin välillä hajalla siitä, että työyhteisö puuttui. Nykyään en ja se on isolta osin sen ansiota, että työssä on paljon sosiaalisia tilanteita, jotka tasapainottavat kotona nyhjäämistä. Ja tietenkin lapsi. Se rytmittää elämää ihan eri tavalla kuin sinkku- tai dinkkuaikoina.

    Jos joskus teen työkseni pelkästään kirjoittamista, niin harkitsen todennäköisesti jaetun työhuoneen vuokraamista. Että olisi edes jotain ihmiskontakteja päivän aikana.

    1. Kiva, kun kommentoit, Päivi! Työn tuoma sosiaalinen elämä on kyllä ehdottomasti tärkeää. Aiemmista työpaikoistani kaipaan heittämällä eniten työkavereitani, vaikka työ itsessäänkin oli enimmäkseen mukavaa. Voi olla, että minäkin vuokraisin työhuoneen, jos tekisin pidemmän päälle freelancerin töitä kokopäiväisesti. Nyt siinä ei olisi järkeä, kun teen töitä opintojen vuoksi niin osa-aikaisesti ja opiskelu itsessäänkin pakottaa monta kertaa viikossa ihmisten pariin. 🙂

  3. Heippa Anu, juu tuttua on viisi-kuusi vuotta tein töitä noin eli kotoa käsin ja välillä öisinkin. Vapaus on ihanaa. Miinuspuolena, että ruokailurytmit meni miten sattuu. Nyt yliopistolla on niin makeeta, että olen enemmän ihmisten kanssa tekemisissä ja ruokailuolosuhteet ovat parhaat mahdolliset + voin jatkaa työtäni silloin, kun on asiakkaita ja aika sopii minulle. Thanks taasen kirjoituksestasi 🙂

    1. Kiitos kommentistasi! Minulla taisi itse asiassa olla parhaalla mallilla syöminen silloin, kun tein päivittäin töitä kotoa. Suomessa on hyvä opiskelijaruoka, mutta Hollannissa valitettavasti ei. Sen takia yliopistopäivinä tulee monesti syötyä harmillisen huonosti.

  4. Hieman kateellisena kuvittelen sitä elämää, että voisi elättää itsensä kirjoittamalla ja nauttia siitä vapaudesta, että saisi herätä milloin sopii, pukeutua jos huvittaa ja tehdä töitä silloin kuin itselle parhaiten sopii. Ymmärrän kuitenkin, että se vaatii huomattavasti enemmän paneutumista ja omistautumista asialle, kuin mihin olen itse koskaan pystynyt. Itselleni taitaa sopia päivätöissä käyminen, jossa saa sekä sosiaalisia kontakteja, tasaisen luotettavan tulonlähteen että sen ilon, että voi sulkea työpaikan oven takanaan ja unohtaa työt seuraavaan aamuun asti 🙂 Kirjoittaminen säilynee pelkkänä harrastuksena.

    1. Niinpä niin. Yrittäjällä on tietysti vapaus mutta myös riskejä on enemmän. Ja uhkana on aina se, että jos ottaa liian löysin rantein, työ ei elätä. 😀 Lisäksi toimittajan työ on toki enimmäkseen kaikkea muuta kuin kirjoittamista, vaikka tulee itselläkin usein puhuttua siitä aika epätäsmällisin ilmaisuin. Päivätyössä on ehdottomasti monta erittäin keskeistä plussaa, joten en ihmettele, vaikka se houkuttaa enemmän.

  5. Kiitos kirjoituksesta! Joskus huomaan kaipaavani työyhteisön sosiaalisia kontakteja, mutta sitä parempaa on kuitenkin tämä vapaus päättää tekemisistään ja aikatauluistaan. Rauhalliset aamut ovat luksusta, myös se ettei tarvitse juosta korkokengissä jäisellä kadulla junalle 😀 Totta muuten että aivoja ei saa pois päältä; aamuneljän ja -viiden aikoihin ajatus kulkee usein kirkkaimmillaan ja ongelmat ja umpisolmut kirjoituksissa saavat yllättäen ratkaisun 🙂

    1. Kiitos itsellesi kommentista! Samaa mieltä olen: kotona töiden tekeminen ei ole aina ja kaikin puolin kivaa, mutta minustakin plussat voittavat miinukset. Ja voi että – olen myös tosi onnellinen siitä, ettei surkealla säällä ole pakko lähteä yhtään mihinkään ja vieläpä siisteissä vaatteissa ka kengissä! 😀

      Minäkin olen tehokkaimmillani aikaisin aamulla, en ihan noin aikaisin kuin sinä, mutta ajatukset raksuttavat nopeinta tahtia yleensä aamuseiskasta ysiin. Se oli myös joskus turhauttavaa toimistossa töissä ollessa.

  6. Minä olen yrittäjänä, tai ainakin yritän (olen vielä niin alkuvaiheessa). Kovin tutulta kuulostaa. Täytyy sanoa, että olen hakenut myös muita töitä tähän oheen, jotta olisi myös sitä ”normaalia” työrytmiä, eikä yksinäistä yrittämistä ja nyt kesäksi menen Suomeen töihin. Loppujen lopuksi minä ainakin kaipaisin työkavereita rinnalle tai edes vähän sosiaalisempaa menoa esim. asiakkaiden näkemistä ja face to face kontaktia.

    1. Kiitos kommentista! Ymmärrän hyvin pointtisi. Yrittäjä joutuu tekemään niin paljon enemmän hommia sen sosiaalisen elämän ylläpitämisessä kuin palkkatyössä käyvä. Osa-aikainen yrittäjyys ja osa-aikainen palkkatyö olisi aika ideaali kombo. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *