Rantapäivä Charakissa

Nyt minusta alkaa tosissaan tuntua siltä, että olen lomalla. Asiaa auttoi se, että vietimme eilen leppoisan rantapäivän yhdellä Rodoksen kivoimmista rannoista, Charakissa.

Vuokrasimme auton samaan aikaan Rodoksella lomailevien kavereiden kanssa, ja aamupäivästä huristelimme Lindokseen tavoitteena kiivetä saaren suurimmalle akropoliille. Akropoliin porteilla oli kuitenkin sen verran ruuhkaa, että päätimme lopulta luovuttaa ja jättää vierailun mahdollisesti jollekin toiselle päivälle.

Onneksi Rodoksen itärannikolle ei kuitenkaan tule koskaan ajettua turhaan. Lindos on 50 kilometrin päässä Rodoksen kaupungista, ja matkan varrella on muun muassa monia upeita rantoja.

Charaki (kreik. Χαράκι) on suunnilleen viidentoista kilometrin päässä Lindoksesta pohjoiseen. Se on viehättävä kalastajakylä, jossa on nykyään jonkin verran loma-asuntoja ja pikkuhotelleja sekä muutama paikallinen asukaskin.

Kylässä oleva ranta on osittain Kreikalle tyypillistä sorarantaa ja osittain hiekkarantaa.

Mikä parasta, vaikka ranta ei ole erityisen hyvässä piilossa, ainakin eilen siellä oli melko hiljaista. Jokin lukemani Rodoksen rantaopas väitti samaa kuin omat havaintoni: kun läheisellä Agathin hiekkarannalla riittää kävijöitä ruuhkaksi asti, Charakissa saa olla melko rauhassa.

Charaki on solassa vuorten keskellä, kuten moni muu itärannikon ranta. Sen vuoksi siellä käy leuto tuulenvire, ja ilman ruuhkia ja isoja aaltoja meressä pystyy ihan oikeasti uimaan (pelkkä räpiköintikin on ihan sallittua).

Auringonpalvoja löytää rantatuolin ja aurinkovarjon ongelmitta. Ja rauhallista siellä tosiaan oli: meidän ympärillä ainoa ääni oli laineiden liplatus ja satunnainen kreikan- ja italiankielinen puheensorina.

image.jpg

image.jpg

Charaki on senkin vuoksi mainio rantakohde, että vaikka kyseessä on pieni kylä, syömistä ja juomista löytyy helposti. Tosi monella Rodoksen rannalla tavernoja ja ruokakauppoja on korkeintaan yksi, mutta Charakissa useampi.

Ja nyt tulee ravintolavinkki. Söimme nimittäin uimisen ja auringonoton jälkeen rantakadun Kostas & Eleni Tavernassa, enkä voi olla kehumatta sitä.

Ruoka maistui erinomaisesti koko meidän neljän hengen seurueelle. Itse ilahduin erityisesti listalta löytyneestä kreikkalaisesta perinneruuasta briamista. Se on niitä harvoja kreikkalaisia ruokia, joissa ei alun perinkään ole lihaa ja jota myydään melko harvassa ravintolassa. Tässä tavernassa se oli vieläpä tosi hyvää.

Poikaystäväni tilasi pöytään useampia alkupaloja, enkä voi nyt ajatella sen enempää sitä hummusta ja pitaleipää, sillä en ole vielä syönyt aamiaista ja mulla tulee nälkä.

image.jpg

image.jpg

Siinä samalla kun meri kimalsi, aurinko paistoi kuumasti ja söi hyvää ruokaa, mielessä heräsi kieltämättä kysymys, miksi koskaan muutin täältä pois.

Koska tuohon kysymykseen on olemassa ihan hyvä vastaus – tarjoilijan työ ei lopulta ollut unelmieni täyttymys ja halusin opiskelemaan – niin jatkokysymys voisi olla, voisinko joskus muuttaa takaisin.

Eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin voisin joskus isona ostaa kesämökin Charakista.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *