Pitäisikö pelätä?

En muista kertaakaan ennen tätä aamua jännittäneeni lentokoneeseen nousua.  En pelkää koneen törmäävän Alppeihin, enkä jaksa maalailla uhkakuvia koneen kaappaavista terroristeista.

En ainakaan tavallisesti.

Nyt Keski-Euroopassa tilanne on kuitenkin tavallisesta poikkeava, ja koska asun vain muutaman tunnin matkan päässä alueen merkittävimmistä kaupungeista, epävarmuus tulee iholle.

Kun kuulin Pariisin terrori-iskuista, ensimmäinen ajatukseni oli valtava epäusko. Seuraavana tuli kuristava pelon tunne.

Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi. Yksittäistapaus, vaikkakin aivan valtavan järkyttävä. Koskaan ei voi tietää, milloin ja missä räjähtää seuraavaksi, ei vaikka miten ennakoisi ja virittelisi foliohattuja. Terveen järjen käyttäminen on fiksua, mutta pelkääminen lopulta aika turhaa.

Järkeilevistä ajatuksistani huolimatta Ranskaan lähtö alkoi jännittää paria päivää ennen matkalle lähtöä. Ei koskaan pitäisi lukea anonyymien uhkakuvien maalailua ja spekulointeja netissä…

Ranskassa turvallisuusvalmius on tänä vuonna tehtyjen iskujen vuoksi korkeimmalla tasollaan ja passia kannattaa nyt pitää mukana kaupungilla liikkuessa, sillä poliisi saattaa vaatia ohikulkijoita tarkistamaan henkilöllisyytensä.

Tänään Belgiassa Brysselin alueella nostettiin terrorismin uhkataso korkeimmilleen. Yleisötapahtumia on peruttu ja lehtitietojen perusteella Brysselin katukuva näyttää autioituneelta.

Viime lauantaina käydessäni naapurikaupungissani Haagissa valtavat poliisilaumat pistivät silmään ja tänään Schipholilla syynättiin laukkuja paljon tavallistakin tarkemmin, vaikka Hollannissa erityisestä terrorismin uhkasta ei ole ollutkaan puhetta.

Niinpä aamulla lentokoneessa kieltämättä hieman jännitti. Ihmetytti aivan olemattomat asiat, kuten lentoemännän kuulutus siitä, että neljän matkustajan pitäisi ottaa yhteyttä matkustamohenkilökuntaan, ja vierustoveri, joka ei laittanut reppuaan penkin alle vaan nukkui se sylissään.

Pelko ja epävarmuus ovat luonnollisia tunteita, mutta auttavatko ne mitään? Väittäisin, että tuskin. Talouselämän haastattelema professori Jaakko Hämeen-Anttila muistutti tällä viikolla fiksusti, että terrori-iskuissa ei ole mitään muuta uutta kuin korkeintaan Ranskan joutuminen niiden kohteeksi, eivätkä Pariisin iskut tuoneet tullessaan mitään uutta käännettä.

On hyvä, että viranomaiset pyrkivät suojelemaan kansalaisiaan ja matkailijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka se luo myös epävarmuuden ilmapiiriä, ennen kaikkea sen pitäisi mielestäni saada aikaan turvallisuuden tunnetta.

Nyt olemme perillä Nizzassa, yhdessä Ranskan suurimmista kaupungeista. Ja täällä kaikki vaikuttaa aivan tavalliselta, ihan turvalliselta. Aurinko paistaa, Välimeri kimaltaa, palmupuut huojuvat ja meikäläisen ranska on surkeaa. Ehkä se on illuusio, ehkä vain sitä, millaista elämä Länsi-Euroopassa oikeasti edelleen on.

 

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

3 vastausta artikkeliin “Pitäisikö pelätä?”

    1. Kiitos Héléna! Loma on ollut ihana olosuhteista huolimatta. Aurinko tekee hyvää! Turistina täällä ei juuri huomaa muutosta, mitä nyt kauppakeskuksissa ja museoissa on laukkuja tarkastettu. Toivottavasti rauha myös säilyy Ranskassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *