Pärnu vs. Oulu

Alan uhkaavasti lähestyä keski-ikää. Näin voisi päätellä ainakin siitä, millä tarmolla olemme puolisoni kanssa viime aikoina innostuneet kylpylälomista. Kaksi on puolen vuoden aikana jo hankittu plakkariin, kolmas on suunnitteilla.

Pääsiäislomalla ajelimme minun lapsuudenmaisemiini Ranualle, mutta ennen äidin ja isän luo asettumista pysähdyimme yhdeksi yöksi Pohjois-Suomen pääkaupunkiin Ouluun.

Oulu on minulle melko tuttu paikka villeiltä teinivuosilta, mutta tällä kertaa emme ehtineet juuri tutustua kaupungissa muuhun kuin Edeniin. Lapsena se oli lempipaikkani Oulussa, ja aika kivaa siellä oli nytkin.

Oulun Eden on reilu parikymppinen kylpylähotelli aivan Perämeren rannalla Nallikarissa.

Tällaisena veden lapsena olen aina pitänyt Nallikaria henkeäsalpaavana. Edellisestä vierailusta oli kuitenkin aikaa viitisentoista vuotta, joten olin jo melkein unohtanut paikan kauneuden. Valkoisesta, sileästä hiekkarannasta tuli tunne kuin olisi ollut jossain paljon etelämpänä Euroopassa.

Sama tunne tuli viime syyskuussa Pärnussakin, vihmovasta vesisateesta huolimatta. Se oli se ensimmäinen kylpylälomakohteemme (tai oikeastaan loma, jonka aikana kävimme kylpylässä, sillä emme tuolloin asuneet kylpylähotellissa).

Lappilaisena haluaisin sanoa, että Oulu vei kevyesti voiton kahden kylpylälomakohteen vertailussa, mutta en vain voi. Pärnu sopii ainakin tällaisen varhaiskeski-ikäisen ja lapsettoman makuun paremmin.

Toisin kuin etukäteen arvelimme, pärnulaisessa Estonia Termidissä oli enimmäkseen aivan muita asiakkaita kuin suomalaisia mummoja. Suurin osa oli itse asiassa melko nuoria.

Parasta kylpylässä olivat erilaiset saunat ja kunnon uimamahdollisuudet. Oma suosikkini oli klassikoksi luokiteltava turkkilainen sauna, mutta kävimme kokeilemassa muun muassa höyrysaunaa, suolasaunaa ja tavallista suomalaistakin saunaa.

Erityisen mukavaa oli se, etteivät saunat olleet suihkuosastojen vaan altaiden yhteydessä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että saunaan pääsee helposti uimisen lomassa ja yhdessä vastakkaista sukupuolta olevan seuralaisen kanssa. Ja kyllä, Pärnussakin muistettiin, että kloori muuttuu höyrystyessään myrkylliseksi ja ennen altaasta saunaan menoa pitää peseytyä huolellisesti: jokaisen saunan edustalla oli suihkut sitä varten.

Toisin kuin suomalaisissa kylpylöissä yleensä, Estoniasta löytyi myös oikea uima-allas, jossa olisi voinut halutessaan ihan kuntoillakin. Meillä tämä mahdollisuus saattoi jäädä muutamaa altaanmittaa lukuun ottamatta kokeilematta, mutta mahdollisuus on mielestäni iso plussa. Meidän käyntimme aikana uimiseen oli myös hyvin tilaa, toisin kuin Kallion uimahallissa.

Miljöönä Estonia Termid oli selvästi askeettisempi ja uimahallimaisempi kuin suomalaiset sisarensa. Palmupuut ja muu “eksoottinen” sisustus puuttuivat, mikä olisi lapsena varmasti tuntunut tylsältä, mutta enää moisen perään ei osannut haikailla.

Oulun Edenissä yksi parhaista puolista on tosiaan kylpylähotellin sijainti upealla paikalla. Kylpylä itsessään on aika samannäköinen kuin kaikki Suomen edenit, tropiikit ja tropiclandiat. Eden on selvästi suunnattu lapsiperheille, mikä näkyi myös asiakaskunnassa.

Uimiseen Eden ei oikein sovellu: siellä voi ainoastaan pärskiä ja polskia. Kuntoilumahdollisuuksia kuitenkin on, sillä hotelliasukkaat saavat käyttää vapaasti kuntosalia ja ulkoilemaankin pääsee hyvin. Allasosaston yksi hauskimmista ominaisuuksista on lämmitetty ulkoallas, jota tällaisena vilukissana ei tosin tullut testattua.

Edenin saunaosasto on suppeampi kuin Estonia Termidissä, mutta ihana, turkkilaistyylisen lempeä ja kostea roomalais-iiriläinen sauna antaa kaiken anteeksi. Muut vaihtoehdot ovat tavallinen sähkösauna ja höyrysauna.

Koska asuimme Edenissä yhden yön, voin arvostella hieman myös hotellipuolta.

Huoneemme ei kokolattiamattoineen ja ysärivuodesohvineen ollut ihan sitä, mitä olin villeissä lomahaaveissani (ja valokuvien perusteella) kuvitellut, mutta näkymä isolta parvekkeelta merelle oli paljon parempi.

Maisemaravintolassa, jossa söimme illallista, kasvissyöjän ateriavaihtoehdot olivat aika vähissä (oma moka tosin – tämän olisi voinut helposti tarkistaa etukäteen netistä) ja kieltämättä myös romantiikka oli aika kaukana. Näköalat eivät kuitenkaan pettäneet sielläkään, joten päätin murjottamisen sijaan hymyillä.

Aamupala tarjoiltiin samassa ravintolassa, ja se oli hyvin tyypillinen suomalaishotellin aamiainen: monipuolinen ja täyttävä ja pääsiäislauantain aamuna yhdeksältä varsin ruuhkainen.

Sekä Oulussa että Pärnussa arjen katkaisu sujui mallikkaasti ja voisin mennä kumpaan tahansa uudelle minilomalle ainakin jossain vaiheessa. Pärnu on kuitenkin kohde, josta jo varsinaisesti haaveilen. Seuraavaan Oulun-lomaan taas tuskin kuuluu kylpylöintiä.

Estonia Termid,  A.H. Tammsaare pst. 4a – Pärnu, www.spaestonia.ee
Sokos Hotel Eden, Holstinsalmentie 29 – Oulu, www.edenspa.fi

Kuvissa on ihasteltu Nallikarin rantaa. Pärnu-aiheisia kuvia on täällä.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *