Muistoja Wienistä

Kaikista niistä kaupungeista, joihin tahtoisin palata uudelleen, suurin lempparini on Wien. Lapsena olin saanut päähänpinttymän matkasta Itävaltaan, ja kun lopulta yli parikymppisenä pääsin toteuttamaan unelmani, pinttymä kasvoi entistä suuremmaksi.

Muu Helsinki nukkui vielä, kun raahustimme matkaseurani kanssa lentoasemalle juhannusaaton aattona pari vuotta sitten. Matka kulki Riian kautta, mutta siitä huolimatta olimme perillä Itävallassa monta tuntia ennen hostellihuoneen vapautumista.

Huonetta odotellessamme tuli tietenkin haahuiltua ympäri keskustaa. Taivaalla oli synkkiä pilviä, mutta silti oli tukahduttavan kuuma. Se tuntui oudolta mutta ihanalta Suomen vilpoisen alkukesän jälkeen. Välissä satoi isoja ja lämpimiä pisaroita, joten ostin kaupasta vihreän sateenvarjon. Se kulkee edelleen laukussani.

Illalla sade oli jo kaikonnut ja meillä oli ohjelmaa, sillä olimme varanneet ennakkoon liput oopperaan. Se onnistui helposti ainakin saksaa opiskelleelta puolisoltani.

Wienissä oopperataloja on kaksi. Me kävimme siinä pienemmässä ja kasuaalimmassa, Volksoperissa. Isompi Staatsoper on ulospäin ja varmaan sisältäkin upea ja yksi Euroopan tunnetuimmista.

Edellisyön lyhyiden yöunien ja kilometrien kävelyn jälkeen olin puhki. Carmen esitettiin saksaksi, enkä tajunnut lauluista kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Salissa oli ehkä 40 astetta lämmintä. Mikään näistä ei kuitenkaan pilannut ihanaa kokemusta.

Oopperan naapurikahvilasta sai sacherkakkua, niin kuin varmaan jokaisesta muustakin kaupungin kahvilasta. Reissun aikana aloin rakastaa tuota herkkua, joka ei ennen ollut uponnut minuun lainkaan. Lopulta sitä tuli nautiskeltua useaan otteeseen, vaikka sacherin kodissa Café Sacherissa tai tunnetussa Demelissä emme jaksaneetkaan piipahtaa.

Silloin kun en herkutellut sacherilla ja muilla kakkupaloilla, mässytin Rooman reissun tapaan italialaista jäätelöä. Sitäkin sai keskustasta melkein joka nurkalta. Millaisenhan vararenkaan sitä kerryttäisi, jos viihtyisi Wienissä vähän viikonloppua pidempään?

Kaikkein suurin Wienin-herkku oli kuitenkin ihan oikeaa ruokaa: parhaita mustekalarenkaita, joita olen ikinä syönyt. Niitä sai kaupungin suurimmalta markkina-alueelta Naschmarktista.

Wienissä on suosittua piipahtaa markkinoilla, jossa pääsee nauttimaan herkkuja eri puolilta maailmaa ja hankkimaan samalla ruoka- ja juomatuliaisia. Erinomaisen mustekalan ohella söin mainiota vietnamilaista ja maistelin tietysti paikallista viiniä, joka ei sekään ollut hullumpaa.

Yhtenä iltana metsästimme rakkolaastareita apteekin myyntiluukulta epämääräisellä saksan ja englannin sekoituksella. Sen jälkeen join punaviiniä viehättävän vanhahtavassa kahvilassa, jossa oli kirjahyllyjä ja leppoisan raukea tunnelma.

Wienissä asunut laulunopettajani sanoi joskus, että hänen kokemuksensa mukaan ihmiset joko rakastavat tai inhoavat Wieniä.

Minulle Wienistä jäi melkein täydellinen mielikuva, ja salaa haaveilen, että saisin joskus asua kaupungissa. Samaan aikaan jännittää kuitenkin varata uutta matkaa, sillä pelkään illuusion rikkoutuvan.

Mihin kaupunkiin sinä haluaisit palata? Entä mitä mieltä olet Wienistä?

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *