Millainen oli toinen opiskeluvuoteni Hollannissa?

Huhhuh. Nyt se on taas ohitse, yksi opiskeluvuosi nimittäin.

Kävin tiistaina tekemässä vuoden viimeisen tentin, joka oli samalla kandiopintojeni viimeinen pakollinen tilastotieteen kurssi. Koska olen suuntautumassa tutkimuspuolelle, taidan kyllä päästä tai joutua opiskelemaan vielä paaaaljon lisää tilastoa, mutta olen onnellinen tämän kurssin päättymisestä ja läpimenosta: se tarkoittaa nimittäin sitä, että saan tehdä kandidaatintutkielman ensi vuonna.

Kirjoitin ekasta opiskeluvuodestani aika tarkalleen vuosi sitten, ja koska se on ollut yksi blogini luetuimpia kirjoituksia, päätin tehdä oman postauksensa myös tokasta vuodesta.

Mitä opiskelin toisena vuonna?

Syksyllä kävin yhden tilastotieteen kurssin, joka sovelsi tilastoja aiempia kursseja enemmän käyttäytymistieteisiin ja oli sen takia kivempi. Mutta se oli myös työläs ja vaikea kurssi, mistä esimerkkinä eräs prosenttiluku: 72 prosenttia vuosikurssistani feilasi SPSS-tentin ensimmäisellä yrittämällä.

Syksyllä opiskelin myös lasten ja nuorten psykopatologiaa, stressisairauksia, diagnostiikkaa ja vähän ekaa vuotta syventävämmällä otteella kognitiivista ja sosiaalipsykologiaa. Hajoilin ryhmätöihin ja tehtävien määrään: luentolukemisten perässä pysyminen oli ihan mahdotonta, kun muuta tekemistä oli niin paljon.

Mutta jotenkin siitäkin selvittiin – ja opittiin.

Kolmannessa jaksossa, jolloin opiskelin ekaa kertaa sitä, mitä halusin, tunsin olevani ekaa kertaa näiden opintojen aikana balanssissa: viisi päivää viikossa yliopistolla, ja siinä ajassa kaikki hommat sai hyvin tehtyä ja viikonloput pidettyä vapaana. Vietin ihanan kaveriviikonlopun Leidenissä, kun ystävät Suomesta olivat kylässä, synttäriviikonlopun Kölnissä ja vielä yhden pitkän viikonlopun Suomessa. Silti sain tenteistä kokonaisuutena paremmat arvosanat kuin koskaan aiemmin.

Viimeinen jakso oli taas vähän hevimpi. Oli taas tilastoa ja yksi, aivan omaa luokkaansa oleva kurssi, jolla opeteltiin vuorovaikutustaitoja ja kohtaamaan omia demoneita, jossa oli älyttömästi lähiopetusta ja joka vei siksi hemmetisti paitsi aikaa myös henkisiä voimavaroja. Mutta se toi mukanaan myös uusia ystäviä ja hauskoja hetkiä.

Ja nyt siitäkin jaksosta on jo selvitty. Kun kaikki neljännen jakson kurssit on kirjattu opintopistetililleni, siellä on yhteensä 125 noppaa. Kandidaatintutkinnosta puuttuu siis enää 55 opintopistettä.

Mitä opin toisena vuonna?

Syksyllä lukuvuoden alettua toiveet siitä, että toinen vuosi olisi jotenkin helpompi kuin eka vuosi, sai aika nopeasti haudata. Heti ekalla viikolla piti kirjoittaa muistaakseni kolme esseetä sekä lukea ihan saakelisti kirjallisuutta. Tajusin, että Leidenissä ei tunneta mitään pehmeää laskeutumista.

Toinen lukuvuosi oli ja ei ollut sitä, mitä odotin. En arvannut syksyn olevan niin raskas ja aikaa vievä, mutta siinä veikkaus meni nappiin, että vaikka opiskeltava materiaali vaikeutuu, omat opiskelumetodit paranevat ajan myötä ja se alkaa näkyä jossain.

Toisena vuonna opin, miten ja mitä tentteihin pitää lukea. Uskalsin alkaa luottaa siihen, että luentoprujuja voi pitää ohjenuorena kurssilla kuin kurssilla, 700-sivuisia kirjoja ei oikeasti tarvitse osata sanasta sanaan, eikä niitä sillä tavalla edes kannata opetella.

Mutta joskus sekin on liikaa, että pitäisi lukea kolmeen neljään tenttiin viikon tai kahden aikana, ja kun siltä tuntuu, kannattaa jättää joku tentti uusintaan (vaikka täällä niitä uusintapäiviä onkin vain sen yksi per vuosi). Senkin uskalsin tehdä ekaa kertaa tokana vuonna, ja eipä kaduttanut kyllä yhtään.

Opin myös sen, että viikonloput kannattaa oikeasti pitää vapaata, ja jotta ne voisi pitää vapaana, opiskeluaikataulu kannattaa suunnitella melko tarkasti. Minulle parhaiten toimii se, että listaan viikoittain, mitä pitää tehdä, ja jaan tehtävät päiville. Jokaisella on omat metodinsa, mutta itselleni läheiset välit kalenterin kanssa sopivat paremmin kuin hyvin.

Oleellisimpana tajusin ehkä sen, että kun homma pysyy balanssissa, opiskelusta voi myös nauttia. Jos haluaa paiskia ylitöitä, ehtii myös tehdä vähän oikeita töitä, saa nukuttua paremmin ja ennen kaikkea kerkeää myös antaa aivoille aikaa levätä. Kyllähän täällä hommia saa tehdä, mutta ei se toisaalta niin haittaa, kun tekee välissä muutakin ja tykkää oppimastaan.

bullet journal

Kannattiko tänne lähteä?

Näin kahden Hollannin-vuoden jälkeen minun on pakko sanoa, että olen varmasti ikuisesti onnellinen siitä, että uskalsin lähettää vähän sokkona hakemuksen Leideniin ja ottaa opiskelupaikan vastaan.

Se oli toki iso asia mutta myös niin kovin oikea. Edelleen ajattelen, että voin koska tahansa palata Suomeen ja ehkä jopa löytää töitä vanhan alani parissa, jos siltä tuntuu, mutta toistaiseksi tuota vaihtoehtoa ei ole tarvinnut edes leikillään miettiä.

Olin halunnut opiskella psykologiaa lukioikäisestä lähtien, ja vaikka journalismikin on mun juttu, psykologia taitaa olla vielä enemmän mun juttu. Lukutoukka mikä lukutoukka, mutta tykkään opiskella yliopistossa enemmän kuin ammattikorkeakoulussa. Tänä vuonna olen lisäksi tajunnut, että tutkijana pääsisin yhdistelemään toimittajan työn parhaita puolia moniin psykologin ja akateemikon työn hyviin puoliin, mikä on antanut lisää suuntaa elämälle.

Tykkään myös asua Hollannissa, josta en tiennyt oikein mitään ennen tänne muuttoa. Vuosi sitten kirjoitin, etten usko meidän asuvan täällä aina, mutta nyt näytän jo varovaisesti vähän vihreämpää valoa pidemmällekin asumiselle Hollannissa: juuri nyt en näe meidän asuvan missään muuallakaan, ja mikä tärkeintä, ei näe puolisokaan. Täällä tämä arki ja koti ja elämä nyt kuitenkin on.

2 Replies to “Millainen oli toinen opiskeluvuoteni Hollannissa?”

  1. Hei! Kiitos paljon informatiivisista ja selkeistä postauksista liittyen psykologian opiskeluun Hollannissa. Haluaisin kysyä vielä paria asiaa: maksaako tutkintosi ~2000e / vuosi vai per lukukausi eli 4000e vuodessa? Kiinnostaisi myös tietää minkälaiset lomat teillä on? Ilmeisesti koulu alkaa syyskuun alussa ja vuosi loppuu vasta kesäkuun lopussa? Entä joululomat ym? Kiitos hirveästi jos pystyt vastaamaan! 🙂

    1. Moi Teresa! Kiitos palautteestasi. Tutkinto maksaa noin 2000 euroa per vuosi. Lomia ei kauheasti ole lukuvuoden aikana, että sinälläänkin opiskelu on melko tiivistahtista. Näin siis psykalla, ei kaikissa koulutuksissa. Jouluna on tosin yleensä noin pari viikkoa vapaata lähiopetuksesta, ja luennoillehan ei ole läsnäolopakkoa, joten oman fiiliksen mukaan voi kyllä esimerkiksi välissä matkustaa Suomeen. Lukuvuosi alkaa tosiaan syyskuun alussa ja päättyy kesäkuun tai heinäkuun alun aikana, mutta jos ei joudu uusimaan tenttejä, lukuvuosi loppuu ainakin meillä jo kesäkuun alkupuolella.