Keukenhof, kukkien huvipuisto

Olen hehkuttanut tätä aiemminkin, mutta vuoden paras aika matkustaa Hollantiin on kutakuinkin nyt. Keväällä Hollanti on kukkaloistossaan kaikkein kauneimmillaan.

Ja aika moni tänne nyt matkustaakin. Pelkästään kukkatarha Keukenhofissa kävi viime vuonna puiston julkistamien tietojen mukaan 1,1 miljoonaa ihmistä. Se on aika paljon siihen suhteutettuna, että paikka on auki vain pari kuukautta maalis-toukokuussa.

keukenhof2

keukenhof5

Tunnustan: tykkään kukista ja kuulun niihin ihmisiin, jotka spottailevat junan ikkunasta kukkapeltoja viisivuotiaan innostuksella.

Kukista innostuivat myös äitini ja ystäväni, jotka molemmat olivat meillä kylässä viime huhtikuussa. Niinpä kävin Keukenhofissa viime keväänä en kerran, en kahdesti vaan kolme kertaa. Turrereissujen ohella yhdesti päässä oli tsuurnalistin hattu (lopputuloksen, jossa käsiteltiin paitsi tulppaanimatkailua myös laajemmin Hollannin kukkateollisuutta, julkaisi Kauppalehti).

Seuraa toinen tunnustus: vaikka olen ehtinyt käydä Keukenhofissa monta kertaa, en ole ihan varma, onko paikka ihan niin monen reissun ja pääsylipun arvoinen.

keukenhof6

keukenhof9

keukenhof8

Keukenhofiin istutetaan vuosittain seitsemän miljoonaa kukkasipulia, joista kasvaa tietenkin tulppaaneja eri lajikkeissaan mutta myös monia muita kukkia. Puisto on toisaalta hauska paikka bongailla eri lajikkeita, mutta toisaalta kukkameren keskellä iskee helposti turtumus. Varsinkin, kun siellä on monesti sen verran ryysistä, että etenemään joutuu kyynärpäätaktiikalla.

Kauppalehden työkeikalla pyörimme puistossa melkein koko päivän valokuvaajaystäväni kanssa: aikaisin aamulla sai olla aika rauhassa, mutta puolenpäivän maissa kuvaaminen ja oikeastaan pelkkä liikkuminenkin meni jo hankalaksi. Tuntui siltä, että jokaisen istutuksen edessä on selfieitä ottavien ihmisten muuri. Alkoi ahdistaa ja mietityttää, että onko tämä oikeasti tämän arvoista.

Jututin erästä hollantilaista nuorta miestä, joka oli tullut puistoon, sillä hän esitteli kotimaataan ulkomaalaisille vierailleen. Häntä tuntui lähinnä huvittavan paikan suosio: mikä paikassa muka on niin ihmeellistä.

Niinpä niin.

Hollannissa näkee kukkia paljon muuallakin kuin Keukenhofissa, jossa kahdeksan kymmenestä kävijästä on ulkomaalaisia. Jopa kukkatarhaa itseään ympäröivät paikallisten viljelijöiden kukkapellot. Täysin odottamatta näkökenttään tupsahtaessaan ne säväyttävät ainakin minua paljon enemmän kuin paikka, jossa jokainen istutus on tarkkaan harkittu ja viivottimen kanssa suunniteltu.

keukenhof7

keukenhof4

Mutta sitten taas toisaalta: kyllä Keukenhofille on paikkansa.

Jos Hollannissa on vain muutaman päivän lomareissulla, siellä kukkia pääsee näkemään ihan varmasti. Ei tarvitse tsompailla 35 kilometrin pyörälenkkiä, niin kuin eräät, vain siksi, ettei ole ihan varma siitä, mihin on menossa.

Jos sataa vettä ja on kylmä, puistossa pääsee lämmittelemään myös sisätiloihin. Siellä on monta ravintolaa tai kahvilaa, joten nälissään ja janoissaan ei tarvitse kierrellä. Keukenhof on helppo ja varma valinta, ja varmasti juuri siksi niin suosittu.

keukenhof3

keukenhof1

Kauppalehden juttua tehdessä kävi selväksi, että kaikkia väentungos ei hirveästi haittaa. Jututin juttua varten monia ulkomaalaisia kävijöitä: yksikään heistä ei valittanut tungokseksta, ja joka ikinen oli paikasta enemmän tai vähemmän innoissaan. Eräskin vanhempi brittimies oli käynyt puistossa ensimmäistä kertaa 60-luvulla ja pitänyt sitä niin hienona, että halusi esitellä sen nyt myös vaimolleen.

Ja onhan Keukenhof hieno paikka ja hauskakin, vähän niin kuin semmoinen kukkien huvipuisto, jossa kasveista on tehty taidetta. Jos kukat kiinnostavat ollenkaan, se on ehdottomasti reissun arvoinen. Ei välttämättä kolmen, mutta ainakin yhden.

Muille klaustrofobisille kuitenkin vinkkinä: Keukenhofiin kannattaa mennä heti aamusta, niin kuin teimme äitini kanssa, tai sitten myöhään iltapäivällä, niin kuin teimme kylässä olleen ystäväni kanssa. Molemmat ajankohdat olivat ihanan rauhallisia. Puisto menee päivittäin kiinni puoli kasilta, ja omasta mielestäni pari kolme tuntia riittää sen kiertelyyn aivan hyvin.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *