Eksoottinen päiväretki Lapin korvessa

Lapsena Ranualla asuessa minulle oli ilmiselvää, että luontoa riittää ympärillä. Itse asiassa sitä riitti tylsistymiseen asti, sillä olisin kaivannut ympärille vähän muutakin kuin metikkoa.

En pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, että Ranualta pystyy päiväretkeilemään sellaisissa paikoissa kuin nyt vaikkapa Korouoma. Metsää, mäkiä, korpea ja lampia – big deal, niitähän nyt on kaikkialla.

Arvaatteeko, mitä nykyään Hollannissa asuessani odotan Suomen-lomiltani eniten? No, sitä tylsää luontoa tietysti.

korouoma5

Viime viikolla, kun sain tentit tehtyä, hyppäsin lentokoneeseen kohti Suomea. Tällä kertaa en kuitenkaan jäänyt Helsinkiin vaan vaihdoin Helsinki-Vantaalta suoraan Rovaniemen-lennolle. Lauantaiksi oli ohjelmassa veljentytön synttärit, ja perjantaita ajatellen kysyin jo hyvissä ajoin vanhemmiltani, voisimmeko mennä päiväretkelle Korouomaan.

Korouoma on Posiolla sijaitseva rotkolaakso ja luonnonsuojelualue, joka on suunnilleen tunnin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani. Olen käynyt siellä monta kertaa, sillä lapsena sinne mentiin aina päivähoidon ja koulun retkillä. Mutta nyt edellisestä kerrasta oli tainnut kulua jo viitisentoista vuotta, enkä suoraan sanottuna muistanut paikasta enää paljoakaan.

korouoma6

korouoma7

Pari viikkoa sitten Posiolla satoi vielä lunta, mutta viime viikonloppu oli onneksi niin aurinkoinen ja lämmin, että t-paidassa tarkeni hyvin patikoida. Onkohan muualla kuin Lapissa edes mahdollista, että varjossa on melkein 25 astetta lämmintä, mutta järvellä kelluu edelleen jäälauttoja?

Aloitimme patikkareissun Ranuantien varresta Lapiosalmelta, mistä voi lähteä 25 kilometrin vaellusreitille – tai sitten just niin pitkälle tai lyhyelle reitille kuin itse haluaa. Jos haluaa nähdä niitä Korouoman kuuluisia jääputouksia, kannattaa reissu aloittaa Saukkovaaran pysäköintialueelta.

Tuo Lapiosalmelta lähtevä pätkä on aika kevyt patikkareitti: kapeaa metsäpolkua ja jonkin verran mäkiä, mutta kuitenkin niin moneen kertaan tallattua, että välissä teki mieli juosta (ja yksi polkujuoksija reitillä tulikin vastaan). Korouomasta löytyy kuitenkin myös vaativampia reittejä, joilla on enemmän korkeuseroja.

Meidän reissulla tavoitteena oli lähinnä sellainen kiva päiväkävely luonnossa: Pysähdyimme pannukahveille jo vajaan parin kilometrin jälkeen. Sytytimme nuotion, söimme äidin pakkaamat eväät ja jatkoimme sitten taas matkaa. Kolmen neljän kilometrin jälkeen vastaan tuli metsän keskellä nököttävä vuokrakämppä, jonka kohdalla käännyimme takaisin ja talsimme samaa reittiä autolle.

korouoma8

korouoma1

Reissu juuri sen luonnon keskellä, jossa en vielä reilut kymmenen vuotta sitten nähnyt mitään ihmeellistä, tuntui nyt melkein taianomaiselta.

Hollannissa saa hakemalla hakea metsää, ja kunnon mäkienkin perässä joutuu matkustamaan aivan maan eteläosiin, Limburgiin. Tällaista meininkiä, että on ylipäänsä mahdollista ajaa kilometrejä, jopa kymmeniä kilometrejä, ilman, että vastaan tulee välttämättä yhtään autoa, tuntuu jo kahden Hollannissa asutun vuoden jälkeen aika uskomattomalta. Täällä kun ruuhka on vasta silloin, kun auto ei enää liiku mihinkään.

Voi sitten miettiä, miten siistiä se on sellaisen ihmisen mielestä, joka ei ole koskaan aiemmin nähnyt samanlaista koskematonta luontoa. En ihmettele yhtään, että Lapin-matkailu on nyt niin huudossa. Täälläkin on sanomalehdissä jatkuvasti Lapin-matkailumainoksia. Samaan aikaan, kun matkustimme Lappiin viikonlopunviettoon, hollantilainen matkatoimisto Voigt Travel aloitti kesäpakettimatkat Amsterdamista Rovaniemelle.

Toivon täällä itsekseni, että kohta tuota Amsterdamin ja Rovaniemen väliä voisi lentää myös suorilla reittilennoilla. En edelleenkään haluaisi asua paikassa, jossa ympärillä ei ole muuta kuin metsää, mutta keskellä korpea lomailu nollaa aivot parhaalla mahdollisella tavalla.

korouoma2

Muut ulkosuomalaiset, tuntuuko Suomi teistä yhtään eksoottiselta?

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

8 vastausta artikkeliin “Eksoottinen päiväretki Lapin korvessa”

  1. No kyllä, mä kaipaan Suomessa (perheen lisäksi tietty) just eniten sitä luontoa! Täällä Briteissä meillä on onneksi vaikka minkälaista maastoa ja maisemaa ja se on kaikki ihanaa, mutta ei kuitenkaan sama kun Suomen luonto. Mä kaipaan ehkä eniten juuri niitä järvimaisemia, kun lapsuudenkodissa niitä järviä oli ympärillä vaikka kuinka paljon! Joskus todellakin täytyy lähteä kauas että osaa arvostaa näitä asioita mitä silloin lapsena piti itsestäänselvyytenä ja usein vähän tylsinä juttuina!

    1. Mä huomasin Hollantiin palatessani, että oon oppinut rakastamaan myös näitä paikallisia maisemia! Vaikkei täällä hirveästi sellaista kunnon luontoa ole, tuntuu kodilta, kun katsoo junan ikkunasta peltomaisemia lampaineen ja lehmineen. Mutta samaten se Suomen luonto mäntymetsineen, rämeikköineen ja just noine järvimaisemineen tuntuu aina ja heti kodilta, ja sitä kaipaan kovasti. Eli voin hyvin samaistua tuohon, että uuden kotimaan luonto (tai Hollannin tapauksessa jokin luonnontapainen) tuntuu kanssa ihanalta, mutta Suomen luonnossa on vaan sitä jotain. Tämä on tosiaan näitä parhaita juttuja poislähtemisessä: oppii arvostamaan asioita ihan arkisia asioita. 🙂

  2. Ihanat maisemat! Ex-ulkosuomalaisena ja ikuisena ulkolappilaisena voin sanoa, että noihin maisemiin ei kyllästy kai koskaan ja sinne haluaa aina uudelleen. Korouomasta en mene takuuseen, että siellä olis käyty, kuvat ei näytä tutuilta, mutta paikannimet kylläkin. Täytynee laittaa heinäkuun pohjoisen reissun to-do-listalle!

    Vähän samaa mietittiin iime sunnuntaina, kun ajeltiin täällä Gran Canarialla meidän vakivuoristolenkki. Sinne on viety useita ystäviä ja sukulaisia ja itsestä ne tuntuvat jo arkipäiväisiltä, kun muistat jokaisen kurvin ja näköalan ulkoa… Upeitahan ne on, ei siinä, mutta itselle jo niin tuttuja.

    1. Kiitos! Kannattaa kyllä käydä Korouomassa, jos mahdollisuus tulee. Se ei kuitenkaan ole kovin kaukana esim. Rovaniemeltä.

      Ah, Kanarian vuoristomaisemissa pyöriminen kelpaisi kyllä mulle hyvin! Kyllähän sitä kaikkeen ajan kanssa tottuu ja turtuu, mutta toisaalta niiden vieraiden ihastelemisen kautta näkee myös sen oman kotipaikan upeuden, joka saattaa arjessa muuttua itsestäänselvyydeksi.

  3. Arvaa mitä? Oon käynyt vaikka missä: Havaijilla, Kiinassa, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Japanissa… mutta en koskaan Suomen Lapissa. Apua. Tämä asia on pakko korjata seuraavien viiden vuoden aikana.

    1. Liian lähelle ei tule koskaan lähdettyä! Vaikka olen kotoisin eteläisestä Lapista, en ole koskaan käynyt Kittilää pohjoisempana, vaikka esim. Pohjois-Norjan reissu on kiinnostanut jo pitkään. Toivottavasti pääset kuitenkin tutustumaan Lappiin lähivuosina. 🙂

  4. Vielä en oo ulkosuomalainen, mutta varmasti tuun ikävöimään metsiä. Aloitan psykan opinnot Leidenissa syksyllä ja tän blogin avulla oon saanu mukavasti vähän käsitystä siitä mitä odottaa (kun en oo edes ite käynyt Hollannissa koskaan). Kiitos siitä!:) Itse asiassa sain sattumalta tietää kyseisestä oppilaitoksesta kun törmäsin tähän blogiin. Hyvää tuuria, sillä psykan opinnot on ollut pitkään haaveena.

    1. Hei Henkku! Kiva, että olet tulossa opiskelemaan Leideniin. Tänä vuonna suomalaisia aloittajia tuntuukin olevan aika monta jo vain sen perusteella, mitä olen itse kuullut! Mukavaa, että blogista on ollut sulle hyötyä.

      Sitten, kun alat kaivata niitä metsiä, kannattaa käydä joskus Haagin Haagse Bosissa. Se on ihana metsäisä puistoalue ihan Haagin keskustassa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *