Ei tule ikävä, tammikuu

Viimeinkin helmikuu!

Synkeän harmaa ja sateinen tammikuu ei ole ikinä kuulunut suosikkeihini. Parin viime vuoden aikana siitä on tullut vielä isompi inhokki: kuukausi, joka kuluu kirjastossa toisten villasukkien, kirjojen, lumihankien ja pitkien yöunien täyttämiä joululomapäivityksiä kadehtiessa.

Tällä kertaa tammikuuni vapaapäivät taisivat olla yhden käden sormilla laskettavissa. En ole varma, sillä muistan vain, että ennen toissapäiväistä tiistaita sellainen oli ollut viimeksi aikaisintaan kolme ja puoli viikkoa sitten.

opiskeluassistentti
Tammikuussa kissa oli välissä sitä mieltä, että nyt riittää tuo työpöydän ääressä nököttäminen.

Opintojen suhteen kuukauteen mahtui pari tavallista opiskeluviikkoa, jolloin oli luentoja; kaksi tenttiä, koska yhden kurssin jätin kesken; pari tapaamista kandiohjaajan kanssa; ja yksi 2500 sanan essee. Jälkimmäisen lähdeluettelo on varmaan yhtä pitkä kuin muutama vuosi sitten palauttamani ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, ja aikaakin sen kirjoittamiseen meni varmaan yhtä paljon. Mutta ainakin olen siihen tyytyväinen.

Kognitiivisen neurotieteen tentti meni luullakseni läpi, mutta oli niin helvetin vaikea, että olen viimeistään tässä vaiheessa alkanut epäillä yliopistolla olevan salajuoni: ei meistä mitään mielenterveystyön ammattilaisia haluta vaan uusia -potilaita jonon jatkoksi. Vaikka tykkäsin kurssin aiheista, kasvojeni narskutuslihaksiin alkaa koskea ja päätä särkeä, kun vain ajattelen sen vaatimaa työmäärää. En siis ajattele tämän enempää.

tammikuun_kirsikankukat
Tammikuussa oli jo vähän keväistä ja luonto pikkuisen sekaisin.

Pysyäkseni järjissäni kuukauteen mahtui myös viikottainen pilatestunti. Onneksi niitä järjestetään kuntosalillani monena iltana: ei ole pakko mennä just tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan ja kytätä viikkoa ennen, saako sinne paikan. Pilatesta jaksaa silloinkin, kun on niin väsynyt, ettei energiaa hikijumppaan vaan irtoa.

Tiistaina, kun olin tosiaan ekaa kertaa viikkoihin vapaalla, kävin ensimmäisenä juoksemassa kuuden kilometrin lenkin. Vaikka tammikuun sää on muuten ollut enimmäkseen paska, tiistaina joku oli maailmankirjoissa sekaisin: paistoi aurinko ja tuulikin oli niin olematon, että sen voimakkuuden täytyi olla ihan korkeintaan neljä. Oli ihanaa. Tuntui keväältä. Kirsikankukatkin ovat menneet tästä talvesta sekaisin ja alkaneet jo kukkia.

Muuten tiistain “vapaapäiväni” meni hollannin läksyjä tehdessä ja illalla tunnilla istuessa. Aloitin viime viikolla uuden hollannin kurssin, ja rämmittyäni sen loppuun olen vissiin opiskellut hollantia virallisesti suunnilleen yhtä paljon kuin englantia koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. En tietenkään puhu sitä läheskään yhtä hyvin, mutta ilokseni olen huomannut, että se puheentuottaminen tässä se ainoa varsinainen ongelma enää oikeastaan onkaan. Luen ja kuuntelen jo – kehtaisinko sanoa – aika sujuvasti.

tammikuun_haag
Tammikuussa vietin paljon aikaa näiden tornitalojen keskellä. Siellä on yliopiston kampus.

Ensi viikolla alkavat uudet kurssit, jotka ovat läpimennessään kandintutkintoni kolme viimeistä. Aion viimeistellä kandintutkielmassani käytettävän kokeen siihen kuntoon, että saan pian ruveta testaamaan ihmisiä. Tapasin eilen ohjaajani. Hänen mukaansa olen liian tunnollinen ja voisin stressata vähemmän.

Sitä voisin opetella jo ennen ensi viikkoa, sillä ennen maanantaina: Nukun. Käyn museossa ystäväni kanssa. Luen jotain ilman, että tarvitsee päntätä. Käyn ulkona, jos jaksan. Olen käymättä, jos en jaksa. Teen, koska huvittaa, ja olen tekemättä, koska ei tarvitse. Koska sille on juuri nyt vähän niin kuin tarvetta.

Seuraa Facebookissa, Bloglovinissa, Instagramissa tai Blogit.fi:ssä.

7 thoughts on “Ei tule ikävä, tammikuu”

  1. Mä oon niin sun kanssa samis; tammikuu on vuoden äklöin kuukausi. Pitkä ja pimeä kuukausi milloin ei edes tapahdu mitään. Ihanaa, että se meni jo!
    Toi sun hollanninopiskelu on niin hienoa. Kaikki eivät vaivaudu opettelemaan uuden asuinmaansa kieltä tai tyytyvät hoitamaan asioita englanniksi, vaikkei se olisi uuden kotimaan virallinen kieli. Gefeliciteerd siis siitä!

    1. Aamen! Tuntuu, että heti, kun vaihtui helmikuuksi, on jotenkin harppauksen verran valoisampaakin. 😀 Ja helmikuu menee aina hujauksessa, ja sitten onkin jo ihan kevät!

      Kiitos paljon! Asuinmaan kielen opettelu auttaa kyllä paljon sopeutumisessa ja kulttuurin ymmärtämisessä, vaikka asiat yleisesti englanniksi hoituisivatkin. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei esim. juuri hollannin opiskelu motivoi, mutta itse oon kokenut sen tosi tärkeäksi asiaksi.

  2. Mä taas rakastan tammikuuta – eka viikko menee yleensä aina vielä lomafiiliksissä, ja senkin jälkeen rytmi on täällä aika rento (toisin kuin myöhemmin keväällä, jolloin koe- ja esseidenpalautuskausi on kuumimmillaan ja etenkin opiskelijoiden stressikäyrät katossa..). Tänä vuonna se tietysti oli vielä tavallistakin helpompi, koska oon viettänyt viime viikon San Franciscossa – täällä on esim. tänään 20 astetta lämmintä, eli ei hirveän talvista, haha!

    Tän kommentin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut hehkuttaa mun tammikuu-ihastusta (:D) vaan onnitella sua hollannin opintojen edistymisen johdosta! Well done! Mulla on edelleen motivaatio vähän hakusessa, koska vietän Dameissa aina enintään muutaman viikon kerrallaan enkä siis voi osallistua kursseille. Puhun myös jo valmiiksi kolmea tosi pientä kieltä – suomea, viroa ja ruotsia – joten neljännen pikkukielen lisääminen repertoaariin esim. kiinan tai portugalin sijaan arveluttaa… selityksiä, selityksiä. 🙂 Pitäisi vaan tarttua itseä niskasta kiinni! Onko sulla jotain hyviä vinkkejä hollannin opintojen aloittamiseen?

    1. Kiitti kommentista, Liisa! Tammikuu oli mustakin Suomessa opiskellessa, kun joululoma kesti 4-5 viikkoa, paljon mukavampi. 😀 Mutta täällä meillä on aina tentit joulun jälkeen ja seuraavat sit sopivasti pääsiäisen jälkeen. Huoh. Ah, San Franciscon talvi kuulostaa ihanalta! Tavoitteena on, että viettäisin sen ensi vuonna vähän lämpimämmissä maisemissa.

      Kiitos paljon! Ymmärrän kyllä tosi hyvin, että tuossa tilanteessa motivaatio kieleen opiskeluun on hankalampi löytää. Mulla on vähän semmonen pakko oppia -asenne, koska me ollaan täällä toistaiseksi pysyvästi ja hollannin osaaminen parantaa huimasti mun työllistymismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

      Nederlands in gang ja saman sarjan kirjat sopii minusta aika hyvin itseopiskeluunkin ja ne on korkeastikoulutetuille suunnattu. Samaten Klare Taal -kielioppikirja on tosi hyvä ja juurikin itseopiskeluun. Ja siis ihan Duolingo myös! Mä harjoittelin alkuun, kun en vielä ollut kurssillakaan, sillä. Muista metodeista mua on sitten varmaan eniten auttanut sanomalehden tilaaminen. Tilasin Volkskrantin asuttuani Hollannissa vasta vuoden, kun en oikeasti ymmärtänyt siitä mitään mutta halusin kuitenkin vähän tajuta, mistä täällä puhutaan. Kielivaikeuksista huolimatta lehteä tuli mulla ainakin plärättyä aamupalapöydässä ja pikkuhiljaa sitä vaan oppi lisää. Nyt luen sitä jo sujuvasti, joskin aika hitaasti. Ja tietty hollanninkieliseen ympäristöön (esim. kuntosali) hakeutuminen auttaa. 🙂

  3. Mä vihaan tammikuuta. Tosin sun työtaakkaan verrattuna minun tammikuu oli oikein leppoisa! Mutta joo, se tuntuu aina niin pitkältä, kelitkin on ankeat ja tammikuu on ollut aina minulla sellainen säästökuukausi joulun jälkeen joten silloin yrittää rajoittaa muutakin tekemisiä. Mutta hei, onneksi ollaan nyt helmikuussa! Sun viikonloppusuunnitelmat kuulostaa juuri hyviltä, enjoy!

    1. Sanopa muuta! Tammikuu on masentava. Siitä tulee joulun jälkeen mullakin aina vähän sellainen pihistelykuukausi, ettei raaskisi tehdä mitään kivaa (eikä kyllä ole kerennytkään viime vuosina, koska iänikuiset tammikuun lopun tenttiviikot). Mutta siitä on nyt onneksi selvitty, ja helmikuu menee aina nopeasti. 🙂 Kiitos! Kivaa viikonloppua sinnekin!

  4. Pingback: Tammikuun omat jutut sekä työkuulumiset - London and beyond -MATKABLOGI

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *