Asioita, joita en tiennyt Hollannista

Tiesin Hollannista aika vähän ennen kuin muutin tänne asumaan. Olin käynyt maassa pari kertaa ennen kuin raahasin mukanani pari suhteellisen heviä matkalaukkua.

Nyt täällä on tullut asusteltua jo melkein pari vuotta, eikä ole mikään kiire pois. Mutta vaikka asuinmaan valinta meni hyvin monessa mielessä nappiin, on niitä kummastuksen  ja joskus ärsytyksenkin aiheitakin riittänyt.

Tässä siis muutama omituinen juttu, joita en tiennyt Hollannista ennen kuin tänne muutin.

Leipää on paljon, ja se on pahaa

Hollantilainen tykkää leivästä. Aamupalaksi syödään leipää hagelslagilla eli strösseleillä, lounaaksi syödään leipää ja aika monesti tuntuu, että mistään ei muuta välipalaa saakaan kuin leipää.

Erään hollantilaisen kurssikaverini pahin painajainen oli viettää lukioikäisenä muutama viikko vaihdossa Britanniassa: host-perhe söi nimittäin sekä lämpimän aamiaisen että lounaan. Tuttavaani siteeraten, so disgusting.

Siihen olen jo sopeutunut, että leipää pitää ihmisen syödä: onneksi en ole keliaakikko tai hiilihydraattihysteerikko. Mutta siihen en kyllä totu koskaan, että se on niin pahaa. Koitin miettiä, miten kuvailisin hollantilaisen supermarkettileivän makua, ja mieleeni tuli vain sanapari ”höttöinen pahvi”.

Edellisen muuton jälkeen olen viimein yrittänyt opetella karistamaan suomalaisen asenteen itsestäni ja hakenut lauantaisin tuoreen leivän markkinoilta, suoraan leipomon myyntipisteeltä. Se on onneksi yleensä ihan hyvää. Mutta on mulla silti ikävä ruisleipää.

hollantilaista_leipää

Käsienpesusta on tehty vaikeaa

Maailman pisimmällä kansalla on totta kai ehkä maailman pienimmät vessat. Ne on niin pienet, että monesti niissä ei ole tilaa käsienpesualtaalle, ja jos on, hanasta tulee vain jääkylmää vettä. Sen vuoksi en edes viitsi niin hirveästi moittia hollantilaisia, jotka eivät pese käsiään (niitä riittää). En hirveästi – mutta vähän kuitenkin.

Nimittäin siinä tammikuun kosteassa kalseudessa, kun olen kolmatta kertaa kolmen kuukauden sisään flunssassa, ei paljoa naurata, kun käsiinsä pärskivät kanssaihmiset eivät vaivaudu tekemään mitään pöpöjen levittämisen ehkäisemiseksi. Eihän se jääkylmällä vedellä läträäminen mitään hauskaa puuhaa ole, eikä niin kauhean hyödyllistäkään, mutta minä – suomalainen – sentään yritän! Joskus käsidesillä tehostettuna, toisinaan en.

Talven flunssakauteen kuuluu muuten myös se, että samaan aikaan, kun ainakin minä pukeudun villapipoihin ja nahkahanskoihin, alle kouluikäiset naperot istuvat bakfietseissä ilman mitään käsiensä ja korviensa suojana. Se kuulemma karaisee, ja onhan se tärkeää, kun sisälämpötila on kuitenkin talvisin sen 16 astetta.

kirkon_lammas

Lammas kirkon pihalla – ihan normaalia

Hollanti on maa, jossa ei ole tilaa hukattavaksi. Kaikki pinta-ala tuntuu olevan jossain hyötykäytössä. Sen näkee konkreettisesti, kun katselee littanaa maata junan ikkunasta.

Hollanti on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejämaa, mikä on ihan hyvin valtiolle, jonka pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään ajaa reilussa kolmessa tunnissa. Samantien, kun pääsee minkä tahansa kaupungin ulkopuolelle, tulee vastaan peltoaukeita ja niillä laiduntavia eläimiä. Keväällä ikkunasta voi ihailla sitä kuuluisaa kukkaloistoa. Samalla horisontissa näkyy korkeita toimistorakennuksia ja tiiviisti rakennettuja asuinalueita.

Tulppaanipeltoja lukuun ottamatta nuo kaikki olivat ennen asioita, joita en tiennyt Hollannista. Mielestäni huvittavinta on kuitenkin se, että kaiken pinta-alan täsmällinen hyödyntäminen ja maatalousperinne heijastuvat siihenkin, että ihmisillä on kotieläimiä jopa keskellä kaupunkia. Herään nykyään monena aamuna kanojen kotkotukseen: meidän alakerran naapurillamme kun on pihallaan kana-aitaus. Siellä ne siivekkäät kaverit pitävät meteliä tätäkin tekstiä kirjoittaessani.

Hollannissa on ihan normaalia, että ainakin, jos asuu omakotitalossa, pihalla elelee muutama kana tai vaikka vuohi. Myös lampaisiin törmää vähän siellä sun täällä – muun muassa meidän kylän kirkon pihalla. Itse taidan kuitenkin aloittaa eläintenpidon kissan hankkimisesta.

Mikä sinua jaksaa kummastuttaa entisessä tai nykyisessä asuinmaassasi?

 

 

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

22 vastausta artikkeliin “Asioita, joita en tiennyt Hollannista”

  1. Voi, voin niin samaistua tuohon leipäjuttuun…mun mielestä kaikki nää leivät mitä Briteissä myydään on just sellaista valkoista höttöleipää ja pahinta on ne ”kolmioleivät” jotka on tehty valkoiseen höttöleipään ja sit niiden välissä on pahimmassa tapauksessa majoneesia ja juustoraastetta. En vieläkään niitä suostu syömään kuin äärimmäisessä hädässä. Ei itseasiassa osteta leipää enää kotiin ollenkaan juuri tämän takia ja jos leipää tekee mieli niin teen sen sitten itse. Argh, itseasiassa huomaa että tämä leipäjuttu ottaa niin päähän 😀

    1. Valkoinen höttöleipä – yök! Ei ihme, ettet suostu sitä syömään, ja mua ainakin tämä asia ärsyttää aina vaan. 😀 Täällä on paljon myös täysjyväleipää, mutta valitettavasti se on yleensä ihan kuivaa ja mautonta.

      Paras ratkaisu olisi tehdä leipää itse, kuten sä teet, mutta valitettavasti hollantilaisilla on myös sellainen kummallisuus kuin combi-uunit, jotka on käytännössä mikroja eikä niissä tietty mikään kunnolla kypsenny. 🙁 Uusi, kunnon uuni on kyllä meillä ostoslistalla.

  2. Hauskoja huomioita, näitä on aina niin mielenkiintoista lukea. Me käymme silloin tällöin huviksemme ja vaihtelunhalusta Hollannin puolella ruokakaupassa ja aina ostamme tuota ihanan pehmoista, sitkeää höttöleipää. emme tosin valkoisena, vaan jonain täysjyväisempänä. Kivaa vaihtelua. Mutta uskon kyllä, että siihen kyllästyy, jos ei muuta saa. Saksassakin on kanoja ja lampaita joka paikassa. Meidänkin naapurustoissa kuulee usein kukon kieuntaa, vaikka asumme noin 15 km päässä Kölnin keskustasta.

    1. Hauska kuulla! Nimittäin kaikki tuntemani saksalaiset inhoavat hollantilaista leipää. 😀 Itselläni ei ole oikein mielikuvaa saksalaisesta leivästä.

      Hollantilainen täysjyväleipä on kyllä minustakin parempaa kuin sellainen ihan valkoinen höttöleipä, ja joskus kaupassa löytää helmiäkin, mutta enemmän kyllä minusta pettymyksiä. 😀 Mutta kaipa tämä on ennen kaikkea tottumiskysymys.

    1. Haha, ei kyllä tulisi ihan ekana mieleen tarjota vauvalle tai edes pikkulapselle teetä. 😀

      1. No, ihmettelinkin, että miten jotain kofeiinipitoista voidaan juottaa vauvalle, mutta niissä ei sitten varmaan ole kofeiinia. Tuntuu siitä huolimatta oudolta ajatukselta juottaa pikkulapselle teetä, mutta eri maissa on eri perinteet.

  3. Kanarialla (en sano Espanjassa, kun en mene manterelaisista takuuseen):
    *ihmiset ei pysy paikallaan, kun puhuvat puhelimeen
    *kaikki leivonnaiset on joko äklömakeita tai kuivia (ainoa syötävä on juustokakut)
    *kahvi juodaan lasista (poikkeuksiakin on, mutta noin yleensä)
    *koiria ei viedä ulos (siis samalla lailla 3-4 krt / pv kuin Suomessa)
    *kukaan ei osaa kotikorttelinsa lähikatujen nimiä saati lukea karttaa

    Tässäpä muutama, mitä äkkiseltään tuli mieleen…

    1. Haha, nämä oli hyviä. Tuo leivosjuttu pätee myös Kreikkaan, ja olen aina iloinnut siitä, sillä eipähän tule liikaa herkuteltua!

  4. Nää on kyllä kaikki niin totta! Noista lampaista tuli mieleen, että niitä siis käytetään täällä ruohonleikkureina myös, haha. Siis lammaslaumaa siirretään nurmipläntiltä toiselle ja annetaan syödä ruoho lyhyeksi. Kyllä kummastutti kun olin ensimmäistä kertaa Alankomaissa ja piti kylän keskustassa odottaa että 30 lampaan lauma ylitti tien…

    1. Tuota en tiennytkään! Haha. Haluaisin kyllä joskus todistaa tuollaista lammaslauman tienylitystä.

    1. No, leipomoleipä voi kyllä olla oikein hyvää, jos osuu nappiin! Rotterdamista tiedän yhden oikein hyvän… Sitä paitsi varmasti siihen hollantilaisen leivän makuun tottuu ajan kanssa. Suomalainen leipä on niin erityyppistä.

  5. Hakekaa ruisleipää, silliä ja palvikinkkua jne Puolalaisiata ja Latvialaisista kaupoista, oletan että niitä löytyy sielläkin kuten Belgiassa. Niin minäkin täällä Irlannissa. Löysin jopa Tupla-patukoita!

  6. Saksalaiset ovat ylpeitä leivästään, joka minun mielestäni on ihan sitä samaa höttöä maustettuna vaan vähän eri siemenillä. En siis yhdy paikallisten ylistykseen. Mutta paljon paremmin täällä on asiat kuin anoppilassani Romaniassa. Kaikki syövät samaa, valmiiksi siivutettua pahvista vaaleaa leipää. Ja katsovat kieroon minua, kun kieltäydyn siitä.
    Saat muuten blogihaasteen, ole hyvä: https://puolivalissa.wordpress.com/2017/06/22/101-kysymysta-ulkosuomalaiselle/

    1. En minäkään kyllä muista kiinnittäneeni huomiota siihen, että saksalainen leipä olisi jotenkin erilaista kuin vaikka hollantilainen leipä. Ei kuulosta herkulta tuo romanialainenkaan. Taidetaan vaan joka maassa rakastaa eniten sitä omaa leipää.

      Kiitos paljon haasteesta! Osallistun siihen viikonlopun jälkeen, kun Suomesta tullut juhannusvieras on palannut kotiin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *