Syksyn ylioppilas 2007

Tasan kymmenen vuotta sitten oli jännä päivä: minusta tuli kolmen ja puolen vuoden lukiotaipaleen jälkeen ylioppilas.

Juhlapäivän aamuna kävin vakkarikampaajallani teettämässä hiuksiin kiharat, jotka saivat pääni mielestäni näyttämään pallolta. Onneksi se pitkään tavoiteltu hattu painoi kampausta myöhemmin päivällä vähän kasaan.

Valokuvattavaksi menin joskus vähän ennen koululla ollutta juhlaa. Sanoin kuvauksen jälkeen mukana olleelle äidilleni, että olipa kauheaa tekohymyn vääntämistä, mutta äiti väittikin, että tosi luonnolliseltahan se näytti. (Enkä lopulta bongannut valmiista kuvista tekohymyjä.)

ylioppilas
Kuva: Studio Artica, Rovaniemi

Syksyn ylioppilaiden porukka on varmasti joka lukiossa aika pieni: omassani onneksi kuitenkin parinkymmenen luokkaa.

Suurin osa ystävistäni kirjoitti kuitenkin ylioppilaaksi jo saman vuoden keväällä. Kiersin silloin varmaan puolenkymmentä juhlaa, ja muistan, miten olo tuntui paitsi ystävien puolesta iloiselta myös haikealta ja ulkopuoliselta. Silloin vähän kadutti, että olin päättänyt hajauttaa kirjoitukseni kolmeen osaan ja pidentää lukiota puolella vuodella. Kompensoidakseni takaraivossa ollutta huonommuuden tunnettani kirjoitin seitsemän ainetta.

Ylppäri-iltanani, kun istuin ystäväni kanssa silloisessa työpaikassani irkkubaarissa ylioppilaslakki päässä, näytin kuitenkin sormillani pyöreää nollaa, kun joku naapuripöydästä kysyi sen kysymyksen: no, montako ällää?

Mutta kolme eximiaa kuitenkin: äidinkielestä, psykologiasta ja ruotsista – niistä aineista, joihin oikeasti opiskelinkin. Muuten todistuksessani komeilee ja irvisteleekin sitten vähän kaikennäköisiä arvosanoja lyhyen ranskan beestä matikasta ja historiasta tulleisiin ämmiin. Itse asiassa se todistus on aika huvittava – kuvastaa siis hyvin senaikaista suhtautumistani opiskeluun.

Luin eilen lukioaikaista päiväkirjaani, ja puistelin vähän päätäni kymmenen vuoden takaiselle itselleni. Ja vähän myös nauroin.

“Lukemiseni on nyt edistynyt niin, että olen todennut hukanneeni matikan derivointikurssin kirjan ja tulostanut englannin viime kevään kokeen. Meen kohta lukemaan.”

(Toim. huom. kysyin matikan kirjoituksia edeltävänä iltana kahvilla käyneeltä veljeltäni, miten derivoidaan. Lopputulos: en osaa edelleenkään derivoida.)

“Olen ilmeisesti hukannut neuropsykologian kirjan, joka ois vissiin aika tärkeä. Voi lol.”

“Olen nyt lukenut kaikki psykologian kurssien kirjat. Seuraavaksi voinkin sitten keskittyä abioppaaseen. Vai pitäisiköhän niitä englantia ja matikkaakin lukea?”

Ja aika monta kertaa:

“Ihan sama, miten menee, kunhan saan sen lakin!”

Sain lakin. Ja stipendin hyvästä koulumenestyksestä.

Jos voisin mennä jotain kuiskaamaan kymmenen vuoden takaiselle itselleni, en kehottaisi takomaan lukiota väkisin kolmessa vuodessa. Puolen vuoden pidennyksestä ei ole yhtään mitään haittaa, mutta omilleen 16-vuotiaana muuttaneelle se, että antoi itselle vähän enemmän aikaa saada paketin kasaan, oli jälkeenpäin katsottuna henkireikä.

Kehottaisin ehkä ottamaan kirjoitukset ja koulun muutenkin vähän enemmän tosissaan – mutta toisaalta ihan hyvinhän kaikki meni näinkin.

Ennen kaikkea kehottaisin olemaan armollisempi itselle ja muille, uskaltamaan sanomaan omat haaveet ääneen ja uskomaan, että pystyn oikeasti ihan mihin vaan, jos vain haluan.

Saavutuksissa ei ole loppujen lopuksi kyse läheskään niin paljon kyse jostain synnynnäisestä lahjakkuudesta tai muusta mystisestä kuin halusta, motivaatiosta ja siitä, että luottaa omiin kykyihinsä oppia lisää. Ja siitä, että on ympärillä ihmisiä, jotka uskovat sinuun. Sillä on valtava voima.

Syksyn 2017 ylioppilaille, jotka juhlivat nyt joulukuussa, sanon vain paljon onnea ja nauttikaa! Todistetusti saatatte katsella takaisin tähän päivään vielä kymmenen vuoden kuluttuakin, ehkä paljon pidempäänkin.

Toivottaa syksyn 2007 ylioppilas

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Syksyn ylioppilas 2007”

  1. Mun ekan valvontaluokan oppilas sai tänään yo-lakin. Samoin yksi serkuistani on syksyn (ei tosin tämän) ylioppilas. Onnea kaikille uusille ylioppilaille sekä sinulle kymppivee yo-synttäreistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *