Sohvalta kympille

Täällä on ollut viime päivät hellettä. Viime viikolla kävin vielä lenkillä jossain räntä-raesateessa, enkä alkuviikosta uskonut sääennustetta, joka saattaa Hollannissa heitellä ihan miten sattuu. Totta se kuitenkin on: ulkona paistaa aurinko ja mittarissa on ollut jo useamman päivän yli 25 lämpöastetta. Tätä on niin odotettu!

Olen siirtynyt opiskelemaan kirjastosta omalle parvekkeelle, ja päntätessä on tullut kadehdittua alla olevalla kadulla kulkevia ihmisiä, jotka ovat oikeasti saaneet nauttia siitä auringonpaisteesta, lämmöstä ja ulkoilusta.

Tämä on kuitenkin varmaan ensimmäinen aikuisikäni alkukesä, kun helle ei ole tuonut ekana mieleen näitä perinteisiä: Terdelle! Kylmää valkoviiniä! Jäätelöä! Rannalla löhöämistä! No, totta kai haaveilen ja nautin myös niistä, mutta ylivoimaisesti eniten olen halunnut lenkille.

luonto2

Vuosi sitten vapun tienoilla päätin aloittaa omatoimisen juoksukoulun Kauneus ja Terveys -lehden ohjeiden mukaisesti. Kyseessä oli päähänpisto, ja vaikka aikomus oli hyvä, takaraivossa kolkutti, että luultavasti unohtaisin homman viimeistään kahden viikon jälkeen.

Juoksu ei ollut ikinä tuntunut omalta lajiltani. Olen kyllä yrittänyt käydä aina silloin tällöin hölkkäämässä, mutta syynä on ollut lähinnä se, että kyllähän nyt lenkillä ihmisen kuuluu käydä. En ollut ikinä oikeasti nauttinut siitä.

Ekalla juoksukoululenkilläni tuntui siltä kuin kuolisin: Kävelyjen välissä piti hölkätä kokonaiset neljä minuuttia putkeen. Ne olivat aivan varmasti elämäni pisimmät alle viisi minuuttia. Enpä olisi uskonut, että kolme kuukautta myöhemmin yhdeksän kilsan hölkkälenkki aamulla ennen työpäivää tuntuisi jo mukavan piristävältä.

luonto4

luonto3

Elokuussa olin päässyt jo hyvään kuntoon mutta lenkkeily alkoi lähestyvän muuton vuoksi jäädä. Tuntui siltä, että kaikki vapaa-aika menee jonkun asian järjestelyyn, ja olin töissä rentoutuneempi kuin kotona.

Onneksi Hollantiin sopeuduttua pyöräily piti yllä peruskuntoa. Pikkuhiljaa aloin taas käydä myös lenkillä, joko kävelemässä tai hölkkäämässä, mutta homma oli epäsäännöllistä. Keski-Euroopan ilmastossa on ehdottomasti se hyvä puoli, että tällainen astmaatikkokin, jonka henki ei kulje normaalisti pakkasella, voi juosta ympäri vuoden. Myös tasainen maasto kannustaa jaksamaan, vaikka kai niitä mäkiäkin voisi joskus juosta.

luonto5(1)

luonto6

Tänä keväänä päätin taas alkaa lenkkeillä säännöllisesti. Homma käynnistyi hyvin Sport-lehden (3/2016) juoksukouluohjeilla, joilla tähdätään kahdeksassa viikossa kympille (vinkki: juoksukouluohjeita on varmaan jokaisessa kuntoilulehdessä näin keväisin).

Parin viikon jälkeen päätin kuitenkin soveltaa ohjelmaa oman fiilikseni mukaan. Ilmoittauduin nimittäin sille kympille vähän aiemmin kuin oli tarkoitus.

luonto8

luonto10

Leidenissä on kahden viikon kuluttua maraton, jonka yhteydessä järjestetään myös puolimaraton, kymppi ja vitonen. Olin ajatellut jo ajat sitten, että tänä vuonna osallistun Helsingissä Midnight Runiin ja se olkoon mun ensimmäinen juoksutapahtuma. Lopulta kuitenkin ilmoittauduin kympille, joka järjestetään jo nyt toukokuussa, ehkä kahden minuutin vakavan miettimisen jälkeen.

Kymppi on varmaan monelle enemmän liikkuneelle pikkujuttu. Mulle se on kuitenkin saavutus. Sairastelin muutama vuosi sitten paljon astmani vuoksi ja kärsin toistuvista keuhkokuumeista. Silloin isolta jutulta tuntui se, että pystyisi jossain vaiheessa taas juoksemaan juna-aseman portaat ylös ilman, että happi loppuisi kesken.

Juoksutapahtumaan osallistumisesta olen kyllä haaveillut jo pitkään. Tykkään liikkua toisten ihmisten kanssa mutta kaikkein parhaiten viihdyn, kun saan liikkua ulkona. Kuntosali ja hauskakaan ryhmäliikunta eivät houkuta tippaakaan, jos ulkona on hyvä sää.

luonto11

Tuleva kymppi on ensimmäinen juoksutapahtumani ja voi olla, että se menee himpun verran liian huonossa kunnossa ollessa päin mäntyä ja jää viimeiseksi. Todennäköisempää lienee kuitenkin se, että hommasta tulee tapa, joka innostaa entistä paremmin lenkille myös silloin, kun ulkona on pimeää ja taivaalta tulee vaakatasossa kissoja ja koiria (yleistä Hollannissa).

Voisinko vielä jossain vaiheessa olla se ihminen, joka matkustaa ulkomaille juoksutapahtumien vuoksi?

Vuosi sitten olisin nauranut ajatukselle, mutta nyt se tuntuu itse asiassa aika kivalta – ainakin, jos juoksun jälkeen on sitten vielä hyvin aikaa nauttia löhöilystä sekä hyvästä ruuasta sekä viinistä. Koskaan ei voi tietää. Se tässä on ainakin jo todistettu, että vuodessa voi tapahtua vaikka miten isoja muutoksia.

Kuvat totta kai suosikkilenkkipolkuni varrelta. Maisemat eivät ole ihan hirveän paljon eksoottisemmat kuin Pitäjänmäellä!

Jätä kommentti täällä

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Sohvalta kympille”

    1. Kiitos paljon! Minä luulin itse asiassa ihan samaa, mutta elämässä voi onneksi joskus yllättyä myönteisesti. 😉 Tietenkään kaikkien ei tarvitse silti juoksusta innostua. Pääasia, että löytyy asioita, joista nauttii.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *