Mistä (muusta kuin työjutuista) olen ylpeä?

Viikonloppuna näin vanhan kaverini kirjoittaneen Facebookiin postauksen asioista, joista hän on ollut itsessään tänä vuonna ylpeä. Mielenkiintoisinta kirjoituksessa oli minussa se, että yksikään ylpeydenaiheista ei liittynyt uraan tai vastaaviin saavutuksiin vaan ihan arkisiin juttuihin ja itsensä kehittämiseen.

Kirjoitus oli niin inspiroiva, että aloin miettiä vastaavia omalta kohdaltani – ja minnepä muualle ne listaisin kuin tänne. Itse olen ylpeä (muun muassa!) näistä viimeaikaisista jutuista:

kissan_kouluttaminen

Jaksan melkein joka ilta opettaa kissalleni temppuja

Kohta puolitoistavuotias mutta meille vasta kesällä muuttanut kissamme on sisäkissa, eli sille pitää keksiä vähän enemmän tekemistä kuin vapaasti kulkevalle kissalle. Ruokin kissan nykyään lähes joka ilta niin, että se saa ruokaa palkinnoksi tekemistään tempuista.

Kissan kouluttaminen on hitaampaa kuin koiran, mikä vaatii joskus kouluttajalta pitkää pinnaa. Myönnän, ettei ihan aina pitkän päivän jälkeen kiinnostaisi mennä konttaamaan lattialle ja hokemaan “istu”, “seiso”, “hyppää”.

Mutta on myös hauska huomata, miten kissa oppii. Nyt se osaa jo käskystä istua, nousta takatassuille seisomaan, hypätä käsien välistä ja mennä makuulle. Ja tulla luo ainakin silloin, kun sitä itseään sattuu huvittamaan.

Parasta on se, että kissa tuntuu oikein odottavan näitä koulutushetkiä. Merkkinä siitä on yleensä yhdeksän aikaan alkava vaativa mau’unta: nyt olisi aika temppukouluilla.

spreek-nederlands-met-mij
“Puhu hollantia kanssani”, sanoo kielikurssilta saatu pinssini.

Olen uskaltanut alkaa puhua hollantia

Kirjoitan tästä lähiaikoina kunnolla, mutta kävin syyskuussa hollannin intensiivikurssin, joka oikeasti avasi jonkin puheblokin: pystyn nykyään keskustelemaan hollanniksi.

Teen virheitä totta kai ja ihan koko ajan, mutta olen lopettanut melkein kokonaan välittämästä niistä. Ja joka kerta, kun jokin asia hoituu paikallisella kielellä, olen ylpeä itsestäni!

minä

Uskallan olla enemmän oma itseni

Keväällä kävin opintoihini liittyvän omien ongelmien ruotimiskurssin (heh). Kurssi oli rankka mutta mahtava, ja tärkein oppini oli, että tunnistin yhden vallitsevan heikkouteni.

Vältän usein sanomasta asioita suoraan silloinkin, kun tilanne sitä vaatisi, etten vain aiheuttaisi kielteistä reaktiota muissa ihmisissä. Erityisen kiusalliseksi koen myöntää sen, jos jokin loukkaa tai suututtaa itseäni. Seurauksena saatan tukahduttaa reaktioni kokonaan, mikä johtaa siihen, ettei asia selviä vaan pikemminkin jää vaivaamaan.

Kurssilla oli muun muassa roolileikkejä, joissa pääsin roolin varjolla olemaan enemmän sellainen kuin joskus hankalissa tilanteissa haluaisin olla. Se oli niiiin vapauttavaa ja auttoi tajuamaan, että sitä pitäisi hakeutua useamminkin seuraan ja ympäristöön, jossa kokee voivansa ja saavansa olla sellainen kuin on (ja ehkä myös harrastajateatteriin, sillä jonain ihan toisena oleminen oli hauskaa!)

Kaikissa asioissa oman käytöksen muuttaminen lähtee ongelman tunnistamisesta. Ja sitä käytöksenmuuttamistyötä olen alkanut tehdä kurssin myötä ihan oikeassa elämässäkin. Ei helppoa mutta tärkeää pidemmän päälle oman hyvinvoinnin kannalta.

Mistä sinä olet ollut viime aikoina itsessäsi ylpeä?

Haastaan teidät kaikki mukaan vastaamaan joko tuolla kommenttiboksissa tai omalla blogikirjoituksella. Ja ei puhuta tällä kertaa niistä työ- tai koulumenestysjutuista!

Ja lisäksi: tämä kaverinikin Facebook-postaus oli varusteltu sillä tyypillisellä disclaimerilla, että eihän sitä tietenkään suomalaisena sovi itseä kehua, mutta… Sovitaanko, ettei kukaan aloita vastaustaan samoilla sanoilla – nyt tai koskaan myöhemminkään? Aiheesta saa aina olla ylpeä, eikä sitä tarvitse peitellä. Eli ei muuta kuin omakehu haisemaan!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

8 vastausta artikkeliin “Mistä (muusta kuin työjutuista) olen ylpeä?”

  1. Mua huvittaa aina vastaavanlaisissa keskusteluissa / teksteissä juuri tuo: “Enhän minä nyt itseäni haluaisi kehua, mutta…” Miksei saa itseään kehua? Kun pysyy kohtuudessa ja tekee sen aidosti. Itsetunnolle ja -tuntemukselle tekee hyvää todeta omat heikkoudet ja vahvuudet. Vain siten voi itseään kehittää. Minusta nuo sinun ylpeydenaiheet on oikein hyviä. Pieniä, arkisia juttuja, mutta varmasti sinulle kovin tärkeitä ja hyvää mieltä tuovia asioita.

    1. Kiitos kommentista ja niinpä! Tietty muitakin kuin itseä kuuluu kehua, mutta kyllä omalle hyvinvoinnille on tärkeää muistaa myös olla ylpeä omista saavutuksista. Itseään ei tosiaan voi kehittää ennen kuin tunnistaa ja myöntää, missä on hyvä ja missä voisi parantaa.

  2. Hauska idea, en ymmärrä miten saat opetettua kissallesi temppuja, meidän Varjo ei tee kyllä yhtikäs mitään jos sitä ei kiinnosta, vaikka millä houkuttelis 😀

    Mut noista ylpeydenaiheista, mä oon ylpeä ainakin siitä, että oon tänä vuonna ollut tosi rohkea ja tehny isoja päätöksiä, jotka muuttaa mun koko elämää. Ja sit oon käyttäny ihan hitosti aikaa oppiakseni ohjelmointia ja oon tosi tyytyväinen omaan edistymiseeni. Jee!

    1. Haha, kissoilla on kieltämättä oma tahto. Avain onnistumiseen on asiantuntijoiden mukaan se, että kouluttaa kissaa vain, kun se on nälkäinen, ja siihen saakka, ettei se kerkeä kyllästyä. Periaatteessa ehdollistumisen (eli sen, että vain toivottu käytös palkitaan) pitäisi toimia kissoihin ihan samalla tavalla kuin vaikka koiriin, mutta varmasti siihen vaikuttaa luonne-erot ja kissan ikä esimerkiksi. Meidän kissa on aivan innoissaan, kun saa tehdä jotain ruokansa eteen, mutta se on toisaalta myös vielä nuori ja kovin energinen muutenkin. 😀

      Siitä, että on rohkeutta tehdä isoja päätöksiä, onkin syytä olla ylpeä! Hienoa! Ja ohjelmointitaidoista myös – vau! Mun pitää opetella kanssa vähän sellaisia taitoja kandia tehdessäni, ja pelottaa jo valmiiksi, mitä siitä tulee. 😀

  3. Tää on mun mielestä mielenkiintoinen aihe koska olen lähiaikoina lukenut monia tekstejä kuinka ihmiset identifoivat itseään monesti työn kautta ja se tulee yleensä ensimmäisenä esiin keskusteluissa uusien henkilöiden kanssa!

    Olen ylpeä siitä että olen tänä vuonna opetellut vihdoin kuvaamaan manuaali-asetuksilla, oppinut vaikka mitä omien nettisivujen rakentamisesta ja haastanut itseni mukaan erääseen videoprojektiin joka oli kyllä niin kaukana omalta mukavuusalueeltani!

    1. Niinhän se monesti on, vaikka oikeastaan usein se muu elämä kertoo ihmisestä enemmän ja on kiinnostavampaa kuin työ tai koulutus. Ainakin omasta mielestäni. Mutta kuinka moni aloittaa itsensä esittelemisen muuten kuin sanomalla nimensä, ehkä ikänsä ja sitten koulutuksensa tai työpaikkansa?

      Tosi hienoja juttuja! Minä rakastin teini-ikäisenä kaikkien teknisten juttujen kanssa värkkäämistä, joten haluaisin kanssa oppia enemmän esim. koodaamista ja videoiden tekemistä. Tuo videoprojekti kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta!

  4. Olipa kiva postaus, taidan tarttua haasteeseen! Pakko myöntää, että tunsin itseni aika ylpeäksi kun ymmärsin tuon pinssin sanoman ennen kuin luin käännöksesi 😉 Hiljaa hyvä tulee, eikö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *