Minun Pitäjänmäkeni

Viime viikot ovat suorastaan suhahtaneet ohi. Yksi iso projekti on kuitenkin nyt takana päin, joten ehdin taas kirjoitella blogiinkin.

Vaikka työt ja opiskelut ovat vieneet ajan, olen varannut aikaa myös lenkkeilyyn. Nimittäin samalla kun muut kilistelivät skumppalasejaan ja söivät munkkeja ja tippaleipiä, minä aloitin Kauneus & Terveys -lehden ohjeilla omatoimisen juoksukoulun. (No okei, kyllä määkin leivoin ja mässytin vähän munkkeja. Ihan vähän.)

Suosittelen kyllä kokeilemaan juoksukoulua, jos lenkkeily tuppaa yleensä tyssäämään alkuunsa niin kuin minulla. Lenkkipolulla on yhtäkkiä paljon hauskempaa, kun mukana on jonkinlaista ohjausta ja tavoitteita. Kehityksen huomaa todella nopeasti: eka lenkki tuntui aika nihkeältä, mutta toinen jo paljon mukavammalta.

Erityisen hauskaa juoksemisessa on se, että vaikka kevät tuntuukin olevan vähän myöhässä Helsingissä, säät alkavat  kelvata kaltaiselleni vilukissallekin. Rakastan ulkona liikkumista ja oleskelua silloin, kun siellä ei tarvitse palella eikä kastua. Ja tämä köppäinen ja turhan pitkä johdattelu johtaa siihen, missä minä asun ja missä myös yleensä lenkkeilen.

Olen asunut Helsingissä aika tarkalleen viisi ja puoli vuotta (aika kuluu nopeasti, ootteko huomanneet?) Noista vuosista yli puolet olen asunut Pitäjänmäessä. Tai itse asiassa kaksi vuotta asuin Pajamäessä, joka on Pitskun kyljessä oleva oma, pieni kaupunginosansa. Se on ihan eri asia: pajamäkeläisillä on nimittäin vahva identiteettinsä, ja siitä lisää alempana.

Joka tapauksessa ajattelin vähän esitellä näitä kotihuudejani ja kertoa, miksi tykkään asua just täällä.

tali5

tali6

Luonto

Pitskussa parasta on luonto, ja juuri sen vuoksi halusin palata tänne sen jälkeen, kun olin vuoden päivät ristiretkeillyt Katajanokalla ja Kalliossa. Luonto on kyllä parasta melkein kaikissa Helsingin kaupunginosissa. Helsingissä ei tule koskaan sellainen fiilis, että palveluista tai tekemisestä olisi pulaa, mutta metsään pääsee yleensä muutamassa minuutissa.

Me asumme Pitskussa Talin puolella, mikä on mielestäni sitä Pitskun siistimpää seutua uusine kerrostaloineen. Talin urheilupuisto upeasti huollettuina golfkenttineen on yksi suosikkipaikoistani koko kaupungissa. Ystäväni ja toimittajakollegani Noora Vaarala on muun muassa kuvannut minua siellä blogiani varten, ja sinne pyrähtää meiltä hetkessä.

Urheilupuistossa on hyvät lenkkimaastot, ja jos haluaa lähteä vaikkapa vähän tavallista pidemmälle kävelylenkille, voi aina kävellä Vermoon päin Espoon metikköihin tai vaihtoehtoisesti Munkkiniemen merimaisemiin. Pitskulla on myös oma luontoon liittyvä ylpeytensä, Strömberginkosken vesiputous. Se on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnonvarainen vesiputous.

Lenkkeilyn lisäksi urheilupuisto ja etenkin Talin siirtolapuutarhan viereiset nurmikot sopivat mainiosti piknikeihin ja auringonottoon. Jos yritän miettiä, kuinka monta kertaa olen rantautunut sinne tenttikirjojen tai viinipullon kanssa, en pysy laskuissa.

tali3

tali1

Hyvät kulkuyhteydet

Vaikka Pitskussa lenkkeillessä tulee sellainen olo kuin asuisi melkein keskellä korpea, niin oikeasti asianlaita on toinen. Täältä pääsee Helsingin keskustaan 20 minuutissa bussilla tai junalla. Ratikkapysäkillekin Pikku Huopalahteen kävelisi samassa ajassa, eli olemme melkein (mutta vain melkein) kantakaupungissa!

Hyviä kulkuyhteyksiä selittänee osittain se, että Pitäjänmäellä on aika monen – Wikipedian mukaan noin 25 000 ihmisen – työpaikka. Muistelen joskus lukeneeni, että täällä on jopa Suomen eniten työpaikkoja, joskaan en nyt löydä mistään vahvistusta tuolta mielikuvalleni. Pitsku on joka tapauksessa vanhaa teollisuusaluetta – meidänkin kotitalo on ennen ollut tehdasrakennus – ja edelleen täällä on paljon teollisuutta ja isojen yritysten konttoreita.

Helsingin lähiöissä on se vika, että esimerkiksi ravintoloita on huonosti. Sama ongelma on Pitskussakin, jos etsii illallista. Lounasaikaan täällä riittää kuitenkin tarjontaa, osittain jopa varsin hyvää sellaista. Suosikkiravintolani on Mero Nepal, jossa tarjoillaan paitsi maittavaa buffetlounasta myös 70-luvun miljöötä ja tunnelmaa. Myös Pitäjänmäen Factory on varsin käypä paikka runsaine lounasvaihtoehtoineen ja hienoine lasikattoineen.

Ennen Pitskussa oli myös oma viikonloppubrunssinsa. Valitettavasti Dylan Pink on kuitenkin nyt jo lopettanut toimintansa, joten tällä hetkellä lähin brunssipaikka taitaa olla Munkkivuoren Fazerilla.

tali2

tali4

Pajamäki

Sanoin jo, että pajamäkeläisillä on oma identiteettinsä. Se on ihan totta!

Pajis on kuin oma, parintuhannen asukkaan ja kahden kadun kylänsä Pitskun kyljessä. Pajamäen Siwan iltavuoromyyjä on joskus väsyneenä käynyt niinkin tuttavalliseksi, että hän on kysynyt minulta, katsonko Jersey Shorea (no, en katso!). Paikallisjuottola Wanhan Pajan karaokejortsuissa herättää heti huomiota, kun tulee paikalle “ulkopaikkakuntalaisena” (eli vaikkapa pitskulaisena), mutta jengiltä saa kyllä irtopisteitä, kun kertoo asuneensa Pajamäessäkin.

Ihan vakavasti sanottuna Pajis on ehkä Helsingin symppiksin kaupunginosa, rauhallinen ja leppoisa. Jos olemme jossain vaiheessa ostamassa ihan omaa asuntoa Helsingistä, Pajamäki keikkuu varmasti mahdollisten asuinalueiden kärjessä.

tali7

tali8

Muuta

Pitskun yksi huonoista puolista on se, että alue on osittain melko rumaa ja betonin värittämää. Sitä kompensoi kuitenkin betonin varjoon piilotettu kaunis luonto, jota on tässä vuosien varrella tullut kuvattuakin aika moneen otteeseen.

Palveluita täällä riittää: on omat koulut, ruokakaupat, muutama hauska pikkuliike (esimerkiksi Boot Factory), kirjasto, yksi parhaista ikinä testaamistani kampaamoista Salon Royal ja hierontapaikkoja ynnä muuta.

Kahden asuttamani taloyhtiön ja muiden kohtaamisten perusteella Pitskussa asuu myös erityisen mukavia ihmisiä, ja asuinalueena alue on aina tuntunut turvalliselta ja rauhalliselta. Mikäs täällä on ollessa!

Ja vaikka nyt fiilistelenkin Pitskua, niin seuraava reilu viikko reissataan kuitenkin muissa maisemissa. Tänään suuntaan nokkani kohti Kuopiota ja maanantaiaamuna Lissabonia. Hauskaa viikonloppua!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

3 vastausta artikkeliin “Minun Pitäjänmäkeni”

  1. Me asuttiin vuoden verran Oulunkylässä tai tarkemmin sanottuna Veräjälaaksossa. (Musta se kuulostaa maalaisromanttiselle!) Sielläkin olit kuin pikkukaupungissa 20 min. päässä Helsingin keskustasta. Junalla pääsi nopeasti keskustaan ja Jokeri-bussilla Itäkeskukseen.

    Vantaanjoen varrella oli ihana lenkittää koiria ja hiihtää talvella. Ei ollut pysäköintiongelmia ja seutu oli muutenkin rauhallista. Totuimme talomme vieressä kulkevaan junarataankin niin, että Helsingistä poismuutettua ihmettelimme ensimmäisinä viikkoina ohikulkevien junien kolinan ja viuhunan puuttumista!

    1. Hih, Helsingin-vuosistani yhden olen viettänyt entisessä naapurissanne Pukinmäessä! Se oli mainettaan kivempi paikka, ja rakastin lenkkeilyä juurikin Vantaanjoen varrella. Oulunkylä on vielä paremmassa paikassa, kun siellä pysähtyy useampi juna ja kulkee mm. tuo 550, ja voisin hyvin kuvitella asuvani sielläkin. 🙂 Hauska kuulla kokemuksistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *