Luettua: Laura matkustaa Australiaan ja Norma

Vaikka alkuvuosi on ollut melko kiireinen, olen toistaiseksi pysynyt useammassakin tavoitteessani. Yksi niistä on kirjojen lukeminen.

Tällä hetkellä yöpöydälläni maleksii Katja Ketun Yöperhonen, joka on kolmas kirjani tälle vuodelle. Seuraavaksi haluaisin lukea Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow’n, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Madventures-kaksikon uusimman kirjan, Seikkailijan self helpin. Luettava ei siis ainakaan lopu kesken, kun nuo kaikki ovat jo odottamassa vuoroaan omassa kirjahyllyssä (tai siis, koska meillä ei edelleenkään ole oikeasti kirjahyllyä, ikkunalaudalla, kaapin päällä, pöydällä tai jossain).

Mutta palataanpa hetkeksi niihin kirjoihin, joita olen lukenut hiljattain, viime vuoden viimeiseen ja tämän vuoden ekaan teokseen.

laura1

laura2

Loppusyksystä työsähköpostiini kolahti tiedote nuortenkirjasta, joka sivuaa aika harvinaista aihetta: Aspergerin syndroomaa. Olin lapsena ja teini-ikäisenä lukutoukka, joka puoliksi asui kirjastossa, mutten muista kertaakaan nuorena lukeneeni kehityshäiriötä käsittelevää romaania.

Laura matkustaa Australiaan -kirjan on kirjoittanut paitsi kirjailijana myös psykiatrina työskentelevä Leena Kotila. Hän osaa varmaan kuvata Aspergeria tarkasti, ajattelin, ja pyysin kustantajalta kirjasta arvostelukappaleen.

Kirjan nimi kertoo aiheesta jo paljon. Teoksen päähenkilö on ysiluokkalainen Laura, joka matkustaa Helsingistä Australiaan käymään balettikoulua.

Kirjassa Laura ei saa diagnoosia – kirjailija ei varmaankaan halua lyödä häneen leimaa – mutta hän käyttäytyy muiden silmissä erikoisesti: Tyttö on sosiaalisesti kömpelö, töksäyttelee asioita ja kimmastuu balettitunnilla opettajalle. Puheenparsi poukkoilee, takertuu yksityiskohtiin ja jatkuu, vaikkei toista edes kiinnostaisi kuunnella. Samaan aikaan Laura on huippulahjakas ballerina, joka ei malttaisi lopettaa treenaamista.

Minusta on hienoa, että Kotila on kirjoittanut aiheesta nuortenkirjan. Isoista asioista kirjoittaminen nuorille on minusta erityisen tärkeää. Lienee kuitenkin selvää, että Asperger-tytön elämän kuvaaminen on vaikeaa. Samalla kun päähenkilö poukkoilee aiheesta toiseen, niin tekee kirjakin.

Kirjassa on liian monta erillistä tarinaa ja sivuhenkilöä, joista jokaisella on omat pienet tai suuret ongelmansa, joten lukijana on hankala pysyä mukana. Se voi osittain olla tarkoituskin, mutta itseäni liika aiheesta toiseen hyppiminen häiritsi. Teemoista, joita kirja käsittelee, olisi saanut viisi erillistä kirjaa. Syömis- tai käyttäytymishäiriöistä nuorta on hankala sympata, kun hänen tarinaansa ei ehdi kunnolla syventyä. Päähenkilökin jää jotenkin etäiseksi.

Aspergeria isommassa osassa kirjassa on baletti. En tunne balettia juurikaan, joten en osaa arvioida sen kuvausta. Balettiosuuden on kuitenkin tarkistanut klassisen baletin opettaja Arja Tervo, joten luulen sen olevan pitkälti kunnossa.

Harmi kyllä, Australia jää tässä kirjassa sivuosaan. Laura ei ehdi tehdä muuta kuin tanssia ja käydä vastahakoisesti silloin tällöin bileissä tai rannalla. Kirja antaakin varmasti eniten nuorelle, joka on innostunut tanssista ja joka kipuilee hankalassa elämänvaiheessaan.

Leena Kotila: Laura matkustaa Australiaan. Nordbooks, 2015.

norma2

norma1

Kirja, johon tartuin tänä vuonna ihan ensimmäisenä, on hippuisen tunnetumman kirjailijan käsialaa. Joulupukki toi minulle Sofi Oksasen Norman, joka taitaa olla kirjailijan ensimmäinen teos, joka ei tavalla tai toisella käsittele Neuvostoliittoa. Tukkajumala Oksasen kirjaa lukiessa ei voi olla hymähtämättä, kun huomaa, että pääosassa ovat itse asiassa hiukset.

Norma on nuori nainen, jolla on erikoinen salaisuus: hänen hiuksensa kasvavat vuorokaudessa metrin. Jottei tyttö joutuisi friikkisirkukseen, Norma ja äiti ovat pitäneet salaisuuden visusti itsellään. Nyt äiti on kuitenkin kuollut, eikä Norma tieteenkään usko äidin hypänneen metron alle itse.

Pian Normalle selviää, että kampaamossa työskennellyt äiti on sittenkin rahastanut tyttärensä kuontalolla. Hyvälaatuinen tukka on niin suosittua, että se kelpaisi myös rikollisjengille.

Sen enempää juonta spoilaamatta voi varmaan arvata, että Norma on erilaista Oksasta. Kirja on piristävä mutta siinä on myös selvää väliteoksen makua. Tämä ei mitenkään voisi olla Sofi Oksasen viimeinen teos.

Norma sekoittaa fantasia- ja rikoskirjallisuutta. Tuntuu siltä, että Oksasella on varmasti ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan. Tarina toimii mutta samalla se tuntuu hieman kieli poskella tehdyltä. En ihmettele, vaikka olen kuullut, että joillekin kirjasta on jäänyt lähinnä hämmentynyt olo.

Sofi Oksanen on kuitenkin aina Sofi Oksanen. Kieli on nautinnollisen hyvää, virheetöntä ja tarkkaa. Kuten kaikki Oksasen Helsingissä asuvat päähenkilöt, Normakin asuu Kalliossa, mistä tuli minulle pikkuisen haikea olo. Vaikka tämä ei ole Oksasen paras teos, on se lukemisen arvoinen. Plussaa kauniista kannesta!

Sofi Oksanen: Norma. Like, 2015.

laurajanorma

Oletko lukenut jommankumman näistä kirjoista? Mitä tykkäsit?

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

4 vastausta artikkeliin “Luettua: Laura matkustaa Australiaan ja Norma”

  1. En ole lukenut yhtään Sofi Oksasen kirjaa, jostain syystä mulla on vähän negis-asennoituminen häneen ja kirjoihinsa :S Mutta taannoinen Madridin reissu oli hyvä aloitus vuoden kirjasaldoa ajatellen, luin kullakin lennolla yhden kirjan 🙂

    Ihana muuten tämä sun uusi ulkoasu. Tosi freesi!

    1. Mulla oli itse asiassa pitkään vähän sama juttu. Olin lukiossa yrittänyt lukea Stalinin lehmiä, mutta en silloin vaan tajunnut sitä yhtään, joten en sitten innostunut Oksasesta. 😀 Mutta etenkin Puhdistus on kyllä yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Jos pääset negissuhtautumisesta joskus yli, kannattaa lukea ainakin se. 🙂

      Lentomatkat tekee kyllä aina hyvää lukusaldolle. Mitkä kirjat luit? 🙂

      Ja kiitos! Tykkään itsekin!

      1. Okei, pitänee tutkia kirjastosta Puhdistuksen varausjonoa 😀

        Luin reissulla Cecilia Samartinin Kaunis Sydän ja Haruki Murakamin South of the Border, West of the Sun. Tykkäsin molemmista! Olen vasta löytänyt Murakamin kirjat. Blogin luonnoksista löytyy vielä vuoden 2015 lukulistaus 😛 Toivottavasti saan pian julkistettua sen.

        1. Toivotaan, että jonot ei enää olisi kovin pitkät. 😀 Noita kumpaakaan en olekaan lukenut. Ylipäänsä en ole vielä tutustunut Haruki Murakamiin, vaikka suunnitelmissa on ollut. Ehkä tänä vuonna! Jään innolla odottelemaan sun lukulistausta. Kirjajuttuja on aina kiva lukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *