Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta

Viime sunnuntaina minun piti juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton. Mutta enpä sitten juossutkaan.

Tammikuussa Leidenin maratonille ilmoittautuessani ajattelin, että aikaa treenata on vielä hyvin. Hollannissa on mukavat juoksuolosuhteet ympäri vuoden ja elämä tuntui olevan pitkästä aikaa balanssissa, kun opiskelutahti alkoi viimein olla rutiinia ja arki oli muutenkin asettunut uomiinsa.

Mutta sitten, kun tulin ensin kerran, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran kipeäksi, ja kärsin välissä myös huonojen kenkien aiheuttamista polvikivuista, päätin vaihtaa matkan kymppiin.

Minun tavoitteeni juoksutapahtumissa on kuitenkin nauttia matkasta, tapahtuman tunnelmasta ja siitä, että yleensä aika yksinäisestä harrastuksesta tulee hetkeksi sosiaalinen. En halua “vain päästä maaliin”, joten puolimaratonin aika on sitten joskus myöhemmin.

leidenin_maraton1

 

Leidenin maraton on toimiva tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma

Leidenin maraton on kahden kokemukseni mukaan hirveän hauska tapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa ensimmäisen päivän iltana juostaan viiden kilometrin yöjuoksu, toisen päivän aamuna maraton ja puolimaraton sekä viimeisenä, toisen päivän iltapäivällä, kymppi.

Kympin reitti kulkee Leidenistä naapurikaupunkiin Leiderdorpiin ja sieltä takaisin Leideniin. Enimmäkseen mennään siis kaupunkimaisemissa, joista saa esimakua alla olevalta videolta. Reitti on erittäin tasainen, niin kuin Hollannissa tietty yleensäkin.

Koska olen osallistunut juoksutapahtumiin vain Leidenissä, en osaa verrata tunnelmaa muihin tapahtumiin. Mutta uskallan silti sanoa, että Leidenin maratonilla parasta on fiilis ja se, miten ihmiset lähtevät hommaan mukaan: ainakin kympillä kannustajia riittää tasaisesti koko matkan ajan, lapset läpsyttelevät ja aikuiset kannustavat kovaan ääneen kaikkia juoksijoita, eivät vain omia tuttujaan.

Reitin ehkä huvittavin osuus on viimeisillä kilometreillä, kun tullaan takaisin Leidenin keskustaan. Reitti kulkee kadunvarsibaarien ohi, joissa raikaa musiikki, ja päiväkänniset ihmiset kannustavat juoksijoita viinilasit kädessä. Penkkiurheilua livenä siis! Juoksun jälkeen Leidenissä kehtaa hyvin liittyä kannattajien joukkoon terassille juoksuvaatteet päällä.

Viime vuonna kympin reitillä oli muistaakseni kaksi virallista juomapistettä, mutta nyt, kun sää oli paljon viime vuotta kesäisempi, matkan varrella oli myös useampi ihan tavallinen ihminen, joka tarjoili vettä juoksijoille omalla pihallaan. Muutama mies kasteli juoksijoita puutarhaletkulla, ja lapset viilensivät heitä vesipyssyillä (kohteliaasti kuitenkin ensin kysyen, että haluatko vettä. Ihanat hollantilaiset lapset!) Vesipisteillä oli veden lisäksi tarjolla myös pesusieniä ja hedelmiä.

leidenin_maraton2

Leidenin maraton on minusta ylipäänsä tosi hyvin järjestetty tapahtuma. Hain sekä tänä että viime vuonna juoksunumeron paikan päältä päivää ennen omaa juoksua, eikä siellä juuri ole tarvinnut jonotella. Kaikki on muutenkin toiminut hyvin, ja vaikka tapahtumasta löytyy vähän huonosti tietoa englanniksi, paikan päällä saa kaiken hoidettua hollannin lisäksi myös englanniksi.

Sää Hollannissa voi toukokuun loppupuolella olla melkein mitä tahansa, mutta omilla juoksukerroillani se on ollut aika ihanteellinen. Viime vuonna oli pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Tuulta ei ollut, mutta välissä tihutti vettä. Tänä vuonnakaan ei juuri tuullut, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Välissä tuli vähän turhankin lämmin, mutta ainakin lähtöä oli mukava odotella!

leidenin_maraton3

 

Omat juoksukokemukseni Leidenissä

Viime vuoden kymppi Leidenin maratonilla oli elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma, jos koulun yleisurheilukilpailuja ynnä muita ei lasketa, enkä ylipäänsä ollut juossut aivan kympin pituisia lenkkejä sinä keväänä. Jännitin sen vuoksi ihan sikana sitä, pääsenkö edes maaliin ja jos pääsen, olenko ihan vihoviimeinen.

No, en ollut todellakaan. Leidenissäkin on selvästi paljon aika extemporesti tapahtumaan mukaan lähteneitä juoksijoita: se on tapahtuma ihan kaikennäköisille ja -kuntoisille ihmisille. Jos on siis itse harjoitellut tapahtumaa varten, ei varmasti jää viimeiseksi.

Viime vuonna ylitin oman tavoitteeni ihan reilusti ja juoksin kympin aikaan 1:00:39. Silloin olin treenannut talven aikana paljon vähemmän kuin tänä vuonna, mutta kolme viimeistä viikkoa ennen tapahtumaa juoksin säännöllisesti kolmesti viikossa. Tapahtumassa menin alkumatkan tosi leppoisaa tahtia, mutta pari viime kilometriä spurttasin niin täysiä kuin jaloista pääsi. Tunnelma oli vaan niin mahtava, että siitä sai energiaa.

Tänä vuonna kevät meni tosiaan sairastellessa, ja koska flunssista viimeinen (koputan puuta!) osui huhti-toukokuun vaihteeseen, viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain kahdesti. Tapahtumassa paukkuja loppukiriin ei riittänyt ja aika jäi melkein seitsemän minuuttia viimevuotista huonommaksi, mutta taas oli kuitenkin niin kivaa, että ensi vuonna on pakko mennä uudestaan!

leidenin_maraton5

Tässä välissä haaveilen kuitenkin siitä, että kävisin testaamassa loppukesästä tai syksyllä jonkun toisen juoksutapahtuman Hollannissa, Suomessa tai muualla Euroopassa. Ehkä tällä kertaa treenit menevät jopa sen verran kohdalleen, että uskaltaisin jopa lähteä kokeilemaan, miltä se puolikas tuntuu…? Tai sitten menen juoksemaan jonkun lyhyemmän matkan.

Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista juoksutapahtumista, joihin kannattaisi osallistua tänä vuonna?

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta”

  1. En muista nyt, kuinka pitkät matkat siellä juostaan, mutta juoksin kerran vitosen Vredesloopissa Haagissa. Se oli aika ihana reitti kanssa. Järjestettiin silloin syyskuussa. Ja sittenhän on se city-pier-city eli CPC Haagissa. Mukavia juoksuja!

    1. Hei kiitos paljon, Satu! Menin heti googlaamaan Vredesloopia (surkeat nettisivut heillä, argh!) Siellä näyttäisi olevan kymppi sekä lyhyempiä matkoja. Laitan ehdottomasti korvan taakse molemmat. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *