Kuulumisia, jotka harvoja kiinnostavat

Ja yhtäkkiä hän huomasi, ettei ole kirjoittanut blogiinsa tasan kuukauteen.

Olen kyllä ajatellut blogia ja sen päivittämistä ja muidenkin blogeja ja niiden lukemista monta kertaa – mutta aikaa ei vain ole kauheasti riittänyt muuhun kuin ajattelemiseen. Oikeastaan liian vähän siihenkin. Sen takia olen nytkin ajattelematta liikaa sanavalintojani ja sitä, ketä muka tämmöiset kuulumispostaukset kiinnostavat, ja kerron, mitä kuuluu.

leiden opiskelukaupunkini

Tämän pitäisi ainakin olla viimeinen kiireinen jaksoni ennen kuin saan painaa päähäni mustan, ameriikanmallisen kandidaatinhatun. Hullua hommaa: olen asunut Hollannissa kaksi ja puoli vuotta ja olen kohta psykologian kandidaatti tai oikeastaan bachelor of science. Tieteen poikamies, siisti arvonimi aiemman kulttuurin poikamiehen kylkeen.

Tämä jakso loppuu kahden viikon kuluttua. En ole ottanut seuraavalle eli vuoden viimeiselle enää yhtään kurssia, mutta aion tehdä yhden jäljellä olevista tenteistä vasta kesäkuun uusinnassa. Kuluva jakso kandeineen ja kolmine kursseineen on nimittäin ollut pikkuisen raskas. Enkä jaksa lukea kolmeen tenttiin, jotka pidetään neljän päivän sisällä, kun istun tällä hetkellä enemmän labrassa kuin kirjastossa.

Niin – kandini on viimein kolmen kuukauden himmailun jälkeen edennyt siihen vaiheeseen, että olen päässyt keräämään dataa eli testaamaan osallistujia. Kahdeksankymmenen ihmisen otoksen kerääminen yksin on kyllä vähän rasittavan paljon samalla, kun pitäisi lukea tentteihin, mutta jollain kierolla tavalla tykkään siitä. Labrassa tulee sellainen olo kuin olisi töissä (vaikkei siitä kukaan mitään maksakaan).

Kerroin joskus syksyllä, että pääsin tekemään honours-kandia, jonka tekeminen kestää koko vuoden ja jota tehdään yksin. Vaikka palkatonta duunia piisaa, olen edelleen tosi iloinen, että hain ja pääsin mukaan: tykkään tutkimuksenteosta, ohjaajani on huippu ja olen varmasti oppinut sikapaljon enemmän kuin olisin oppinut tavallisesta kandiprojektista. (Käytinkö oikeasti just sanaa sikapaljon?) Tiedän nyt aika varmasti, että haluan tehdä tutkimusmaisterin ja mahdollisesti tutkijan töitä tulevaisuudessa.

window cat in leiden

Mutta haaveilen kyllä myös jo opintojen jälkeisestä elämästä. Kokonaisuudessaanhan se ei vielä edes häämötä näköpiirissä, sillä valmistun tosiaan vasta kandiksi. Ennen maisteriopintojen aloittamista suunnitelmissani on kuitenkin pitää puolen vuoden opiskelutauko ja olla toivottavasti aikuinen ja käydä töissä. Olen nimittäin huomannut ikävöiväni sitä. Yliopistolla tunnen itseni usein vähän ulkopuoliseksi: opiskelukaverini elävät enimmäkseen aika erilaista elämänvaihetta, ikätoverini tekevät väitöskirjoja ja ovat pahimmillaan sellaisen jo vääntäneet.

Ikätoverini ovat nimittäin nykyään kolme- eikä kaksikymppisiä, sillä tässä kuluneen kuukauden aikana olen kaiken muun ohessa täyttänyt kolmekymmentä. Synttärini osuivat maanantaille: hyvä syy juhlia sekä edeltävänä että seuraavana viikonloppuna. Ensin olimme mieheni kanssa Pariisissa pitkällä viikonloppureissulla, sitten vietin pienimuotoiset kakku-viinikemut kotona. Gezellig, sanoisi hollantilainen.

pariisi eiffeltorni selfie

30th birthday cake

Vaikka kaipaankin töihin ja koen joskus olevani outolintu, ikäkriisille en ole kokenut tarvetta. On paljon kivempaa olla kolme- kuin kaksikymppinen. Itseäni kaksi viikkoa nuorempi, pitkäaikaisin ystäväni sanoi ihan samaa siirrettyään perässäni uudelle vuosikymmenelle. Senkin olen onnekseni sisäistänyt, ettei ole yhtä ainoaa tapaa olla kolmekymppinen. (Suosittelen sen sisäistämistä myös kaikille, jotka kokevat tarpeelliseksi udella kaikilta yli 25-vuotiailta, että koskas meinaatte ”tehdä” lapsia.)

Ainoa, mitä kaipaan kaksikymppisyydestä, on sileämpi iho! Olen nimittäin selvästi rypistellyt otsaani elämässäni ihan liian usein, ja nyt se alkaa kostautua. Yritän elää tämän vuosikymmenen vähemmillä otsan- ja kulmankurtisteluilla.

 

Mitä teille kuuluu?

8 ajatusta aiheesta “Kuulumisia, jotka harvoja kiinnostavat”

  1. Kyllä vain, arkiset kuulumiset kiinnostavat erittäin paljon. Hollanti on mielestäni ihana maa ja koska olen täällä Suomessa samalla tieteenalalla töissä, kiinnostaa kovasti opiskelu siellä. Ihmeellistä miten olet oppinut kielen! Niin että kirjoittele lisää vain :).

    1. Moi Tiina, onpa ihana, kun kommentoit! Kiitos! Hauskaa, että oot päätynyt tänne. Ja mitä kielenoppimiseen tulee, niin pakko on hyvä motivaattori. 😀 Psykologina se kuitenkin parantanee huomattavasti työllisyysmahdollisuuksiani, vaikken kliinistä työtä koskaan tekisikään.

  2. Kivoja arkikuulumisia! Onnea kolmikymppiselle. Ei oo meilläkään tehty tai hankittu (mistähän niitä voi ostaa?) lapsia ja moni onneksi on jo vissiin väsynyt kysymäänkään.

    Mä mietin muuten ihan samaa, kun tänään pitäis mennä espanjan opintojeni sille ainoalle läsnäolopakolliselle tunnille. Että hetkinen, ne muuthan on mua abaut 15 vuotta nuorempia… Siinä vaiheessa kun aloitin opehommat, niin ne oli ehkä menossa ekaluokalle… Kääk… Onneksi tää on vaan tää yks tunti. ;D

    Mullakin on kevät kevyempi, kun tällä viikolla päättyy viimeinen kurssini lukiolla. Keväällä saan nauttia mm. kolmen tunnin keskiviikosta ja torstaista. Eiku… Pitiks mun opiskella jotain…?

    Ihanaa alkavaa viikkoa Hollantiin!

    1. Kiitos onnitteluista ja kiva, kun kommentoit! Tuo kyseleminen on kyllä niin uskomatonta ja vielä noilla sanavalinnoilla…!

      Haha, mullahan menee sitten ihan hyvin vielä, kun omat opiskelukaverini ovat ”vain” kymmenisen vuotta nuorempia. 😀 No, eivät toki kaikki, mutta suurin osa ja ei heidän kanssaan sitten kauheasti aina löydy muuta juteltavaa kuin opiskelujutut. Tsemppiä espanjan tunnille! 😀 Ja kivaa kevään odottelua ja alkavaa viikkoa myös sinne!

  3. Tämä oli itseasiassa mielenkiintoisin blogipostaus mitä olen keneltäkään lukenut pitkiin aikoihin! Arkiset kuulumiset on kivoja 🙂 Onnea kohta valmistuvasta kandista ja kolmekymppisistä!

    1. Oi, kiitos Maarit! <3 Kommenttisi lämmittää mieltä! Ehkä sitä sitten uskaltaa joskus uudestaankin, tuntuu vaan aina niin vaikealta puhua "vaan itestään". 🙂

  4. Kuulumispostaukset ovat kivoja! Ja tuo kuva krookuksista, mun tuli just ikävä Saksan kevääseen! Mä olen tässä potenut jonkunlaista ikäkriisiä, joka taitaa kyllä olla jo enimmäkseen ylitetty. Mutta minullahan lähestyy jo 40 uhkaavasti (alle vuosi aikaa olla vain 3-kymppinen!) ja pikkuisen jo mietityttää, että miltä tuntuu aloittaa uuden ammatin opiskelu tässä iässä… Se nimittäin on edessä. Kun nyt keksis varmuudella mitä sitä haluaa isona tehdä 😀

    1. Kiitos, kun kommentoit, Jonna! Lohdutuksen sanana: kevät on ollut tosi kylmä ainakin täällä Hollannissa. Krookukset ehtivät tulla esiin pakkasjaksojen välissä, mutta nyt kyllä tuntuu, että ne varmasti paleltuvat, kun päivisinkin on ollut pakkasta.

      Mullakin ne kriiseilyt nousivat pintaan jo toissasyksynä, ja nyt oli ihan mukava aloittaa kolmekymppisen elämä. Ehkä sulle käy samoin! Yksi 40 tänä vuonna täyttävä entinen kollegani päivitti joku aika sitten someen, että 40 on uusi 20. 😉 Ja siinä mielessä se kyllä pitääkin paikkaansa, että nykyään voi esim. opiskella ihan hyvin myöhemminkin kuin parikymppisenä! Opiskelu on kivaa, toivottavasti uusi ala tuntuu sulle omalta ja kaikki sujuu hyvin. 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.