Kiitos vuodesta 2017 ja onnea yksivuotiaalle!

Olisin voinut vaikka vannoa, että Mielilandia-blogini näki päivänvalon tammikuussa 2017, mutta ei. Olen kirjoittanut tätä blogia ensimmäistä kertaa 30. joulukuuta 2016.

Blogia olen toki kirjoitellut jo paljon kauemmin. Tässä samassa osoitteessakin jo vuodesta 2013. Tämä blogi juhlii silti tänään!

grotemarkt_haag

Puolitoista postausta viikossa ja tilastojen tuijottelua

Uudenvuodenaatonaattohan on just hyvä päivä viettää synttäreitä. Päivämäärä jää mieleen, ja sitä voi samalla luontevasti ihmetellä kulunutta vuotta.

Vuonna 2017 olen päivitellyt blogiani aika verkkaisesti, mutta kuitenkin rivakammin kuin missään vaiheessa edeltäjän Matkakuumeen aikoihin. Postauksia on syntynyt 71 – onhan se keskimäärin melkein puolitoista viikossa, enemmän kuin olisin kuvitellut.

Syksyllä uusia kirjoituksia on putkahdellut enemmän kuin alkuvuonna, ja eniten lokakuussa. Se käykin ihan järkeen, koska lokakuussa koulua oli vähän mutta harrastamaan pääsykin oli hankalaa, kun toivuin keuhkokuumeesta. Onneksi on tämä oiva ja motivoiva kotisohvaharrastus!

Seuraan nykyään blogini tilastoja kolmen eri palvelun kautta. WordPress Statistics antaa aina korkeita mutta vääristeleviä lukuja – se kun rekisteröi bottiliikenteenkin. (Palvelusta oli tosin iso hyöty marraskuussa, kun halusin saada kiinni ja estää yli-innokkaan robotin, joka klikkaili sivustolle niin tiiviillä tahdilla, että koko sivusto kaatui.) WP Statisticin lisäksi käytän Jetpackia ja Google Analyticsia.

Kaikkien tilastopalveluiden perusteella tämän vuoden suosituimpien kirjoitusten joukossa ovat olleet:

kukkien_keskellä

Kannattiko muuttaa ulkomaille ja vaihtaa alaa?

Kirjoitin postauksen reilu pari vuotta Hollantiin muuttamisen jälkeen, aiheesta, josta olin yrittänyt kirjoittaa monta kertaa aiemminkin mutta joka oli aina tuntunut yhtä hankalalta. Ihan hirveän henkilökohtaisia en täällä tavallisesti höpise ja tällä kertaa julkaisunappulan painaminen jännitti paljon enemmän kuin yleensä. Siksi olikin ihanaa huomata, että teksti sai paljon enemmän tykkäyksiä kuin postaukseni yleensä, ja se herätti myös keskustelua. (Vastaus klikkiotsikkoon: kyllä kannatti.)

suomentalvi2

Asioita, joita kaipaan Suomesta

Otsikko kertoo, mistä on kyse. Kirjoitin postauksen talvi-ikävissäni, kun Suomeen tuli ensilumi. Vaikka kaipaan juttuja kotimaasta, ilokseni olen kyllä tänä vuonna huomannut, että varsinaista koti-ikävää en ole potenut. Sillä koti on nyt täällä, ja siltä se myös tuntuu.

tasteoffinland5

Kilotolkulla suomalaisia herkkuja kotiovelle

Tämä oli yhdeksänvuotisen blogitaipaleeni ensimmäinen yhteistyöpostaus! Eikä sekään kaupallinen yhteistyö eli en (vieläkään) saanut palkkaa, ainoastaan ilmaisia karkkeja ja muita suomalaisia herkkuja. Testasin siis Taste of Finlandin palvelua, mistä kirjoitin blogiini pienen raportin. Teksti keräsi lukijoita vähän tavanomaista enemmän luultavasti siksi, että yritys jakoi sen myös omassa Facebookissaan.

Q&A: Yliopistoon hakeminen ja asunnonetsintä Hollannissa

Keväällä kirjoitin kysymys–vastauspostaussarjan niistä asioista, joita minulta on Hollannissa asumiseni aikana kysytty. Hollanti on monelle suomalaiselle potentiaalinen asuinmaa, ja psykologia on yksi Suomen suosituimmista opiskelualoista, joten sekä täällä asuminen että opiskelu tuntuvat monia kiinnostavan. Koska tämä pompahti esiin kävijätilastoissa, ehkäpä postauksesta tai peräti koko sarjan postauksista on myös ollut jollekulle iloa!

On myös pari kuukausi toisensa jälkeen blogin luetuimpien joukkoon nousevaa postausta, jotka on kirjoitettu jo matkablogin aikoina:

tap3

Kokemuksia lentoyhtiö TAP Portugalista

Lensin keväällä 2015 TAP:lla Helsingistä Lissaboniin. Yritin ennen reissua googletella kokemuksia kyseisestä lentoyhtiöstä. Koska en niitä löytänyt, kirjoitin aiheesta itse. Lentokokemus oli varsin myönteinen, mutta en olisi kyllä uskonut, että tämä on vielä kaksi ja puoli vuotta myöhemminkin blogini kaikkien aikojen luetuin postaus! Toivottavasti tästäkin on siis ollut lukijoille apua.

elpatio1

Puerto de la Cruzin parhaat ravintolat

Teneriffan-jutut tuntuvat kiinnostavan ihmisiä vuodesta toiseen, vaikka siitä, kun lähdimme talvehtimaan tuolle ihanalle saarelle, onkin jo melkein päivälleen kolme vuotta. Puerto de la Cruz, jossa asuimme, on ihana kaupunki, ja siellä on vaikka kuinka paljon hyviä ravintoloita. Pitäisi kyllä päästä katsomaan piakkoin, olisiko ravintolalistaus edelleen sama ja ovatko jutussa mainitut paikat enää edes pystyssä!

Mikä tuntuu vaikealta?

Vaikka tässä nyt jauhan kävijämääristä ja luetuimmista jutuista, postausten kiinnostavuudesta tai laadusta ne eivät välttämättä kerro hirveästi. Blogiini tulee aina eniten liikennettä sen jälkeen, kun olen jakanut postauksen jossain Facebook-ryhmässä.

Eniten käytän Ulkosuomalaisten blogit -ryhmää (suosittelen, ellet ole jo jäsen!), enkä jaa sinne muita kuin sellaisia postauksia, jotka oikeasti liittyvät ulkomailla asumiseen. Vuoden suosituimmat postaukseni liittyvätkin melkein järjestäen ulkomailla asumiseen.

Koska olen alun perin alkanut kirjoittaa blogia ihan vain jakaakseni kuulumisiani ulkomailla, omien juttujen ”tyrkyttäminen joka tuutissa” ja ”ilman kunnon syytä” tuntuu minusta yhä vähän nololta.

Toimittajana painin myös pitkään (vähän edelleenkin) sen kanssa, osaanko ja voinko tuoda tällä tavalla itseäni esiin. Lehtijutuissa ideana on nimenomaan häivyttää oma persoona taustalta (paitsi Imageen ja Mondoon kirjoittavan Juha Itkosen mielestä), kun taas kukaan ei jaksa lukea blogia, jossa kirjoittaja ei anna mitään itsestään.

binnenhof1

Tavoitteitani vuodelle 2018

Tässä nykyisessä informaatiotulvassa olisi vähän pakko tuoda itse itseään julki, jos ei sitten halua hukkua massaan ja saada kolme lukijaa per postaus. Ehkä koitan siis karistella loputkin nolostumisen tunteet vuonna 2018: olisihan se kiva uutenavuotena 2019 huomata, että hei, täällähän käy enemmän jengiä kuin vuosi sitten. Ei siitä mihinkään pääse, että kun jutut kiinnostavat muitakin, se motivoi jatkamaan – puhumattakaan siitä, jos joku vaivautuu jopa kommentoimaan kirjoitusta.

Ensi vuonna haluaisin myös kirjoittaa entistä säännöllisemmin ja järjestelmällisemmin, kuvata aiempaa paremmin ja enemmän. Ongelmanani on jatkuvasti se, miten keksisin höpinöilleni kuvitusta. Tietenkin haluan myös olla hyödyksi ja iloksi ihmisille, joita vaikkapa Hollannissa opiskelu tai asuminen kiinnostaa. Ei tässä muuten hirveästi järkeä olisi. Lisäksi olisi hauska kokeilla jotain uutta, vaikkapa videoiden tekemistä.

Olisiko sulla mielessä jotain, mistä haluaisit lukea? Kerro ihmeessä! Entä onko jokin aihe, josta jaksan jauhaa, mutta joka ei todellakaan kiinnosta? Kerro sekin!

Kiitos kaikille teille, jotka olette pysyneet linjoilla vuonna 2017, liittyneet seuraan vuoden aikana ja varsinkin tykänneet tai kommentoineet kirjoituksiani tai lähettäneet sähköpostia. Aina on mahtavaa huomata, etten mä ihan itsekseni täällä höpise. Erityiskiitos sille tytölle, joka tuli sanomaan syksyllä ihan kasvotusten, että blogistani on ollut hänelle paljon hyötyä. Parempaa palautetta ei voi saada!

Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen, ihanat tyypit ruudun toisella puolella, ja palataan tammikuussa!

2 ajatusta aiheesta “Kiitos vuodesta 2017 ja onnea yksivuotiaalle!”

  1. Sun kaikki jutut on hyvin ja taidolla kirjoitettuja 🙂 Samaa ”jokapaikassa tyrkyttämistä” olen itsekin välillä arastellut ja nolostellut. Mutta eipä ne lukijat blogiin itsekseen löydä. En siltikään jaa joka postausta joka paikassa vaan mietin mikä sopisi minnekin ryhmään. Mun blogiin nykyään puolet lukijoista tulee googlen kautta, joten face ei ole edes tärkein lähde itselleni. Hakukonenäkyvyys tulee toki viiveellä, mutta toimii ainakin mulla hyvin. Samoin olen miettinyt paljonko haluan itsestäni jakaa blogissa ja varsinkaan lapsista. Rajanveto on välillä vaikeaa. Kaikkea hyvää vuodelle 2018!

    1. Kiitos paljon, Jonna! 🙂

      Juuri noin se on! Itsekin koen sen, että joku blogipostaus voi tulla monessa paikassa vastaan, pääsääntöisesti positiivisena asiana. Silloin kiinnostavat jutut muistaa varmemmin lukea. Joskus esim. Facebookia selaa kiireellä, eikä juttua ehdi heti sen nähtyä lukea. Tosi hienoa, että sinulle Google on jo näin tärkeä lähde! Sitä kautta tulee toki mullekin liikennettä esim. noihin matka- ja opiskelujuttuihin.

      Tuo rajanveto on tosi hankalaa etenkin, kun on lapsia, mutta tärkeää sitä on mielestäni miettiä. Itse oon päättänyt, että täällä ei näy muiden naama tai kuulumiset kuin omani. Olen ehkä liiankin varovainen sen suhteen, mutta jotenkin tuntuu mukavammalta olla vastuussa ainoastaan oman elämän tekemisestä julkiseksi.

      Onnea tulevaan vuoteen!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.