Iloisimman takkini tarina

Viime aikoina oon ihmetellyt, kun tuntuu, että kaikki ihmiset kaupoissa ja kaupungilla katsoo ja hymyilee. Oon miettinyt, että mitä ihmettä ne virnistelee: onko mulla ripsivärit poskilla vai housujen vetoketju auki?

Tänään yliopistolla kaveri hihkaisi, että sulla on niin iloinen takki. Ai niin! Jos ei aina pitäisi negislaseja nenän päällä, saattaisi tajuta, että kirkkaankeltainen sadetakkinihan se taitaa pistää ihmiset hymyilemään (tai ainakin voin hyvillä mielin, vetskari apposen auki niin kuvitella).

sadetakki

Kesällä 2014 kävin Hangossa, ja näin rannalla olevassa myyntikojussa keltaisia sadetakkeja. Hypistelin ja ihastelin, mutta ei – en ostanut. Ei tuntunut kesäkuun lopun auringonpaisteessa tarpeeksi relevantilta.

Siitä asti se keltainen sadetakki on kummitellut mielessä. Hollannin syksyssä, talvessa ja keväässä se onkin alkanut yhtäkkiä tuntua erittäin tarpeelliselta asialta omistaa. Jostain syystä toista keltaista sadetakkia ei vaan tuntunut tulevan vastaan (paitsi paikallisella Stockalla eli De Bijenkorfilla reippaasti yli parinsadan hintaan – se on, hei, kuitenkin vaan sadetakki, ja minä oon köyhä opiskelija).

Kunnes sitten pari viikkoa sitten olin Schipholin lentoasemalla. Olin mennyt kentälle vastaan ystävääni, mutta hänen lentonsa oli myöhässä. Kävin kahvilla, hypistelin lelukaupassa Nintje– eli Milla-kani-leluja, tapoin aikaa.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Näin näyteikkunassa jotain, josta olin jo liian pitkään vain haaveillut.

Suunnilleen kolme minuuttia myöhemmin tulin vaatekaupasta ulos uuden, iloisenkeltaisen sadetakin onnellisena omistajana.

Samana viikonloppuna kävin ystäväni kanssa Rotterdamissa kiertelemässä kauppoja. Arvatkaapa oliko keltaisia sadetakkeja myynnissä joka toisessa kaupassa? Jep…

Mutta ei se mittään, yksi niistä takeista on nyt minun!

Omassa takissani on totta kai lipallinen huppu, jota olen “pari” kertaa kaatosateessa pyörällä sotkiessani, silmälasien huurustuessa ja meikkien kirvellessä silmiä kaivannut. Lisäksi sadetakissani on sellainen järkevä piirre, että siinä ei ole pelkästään sitä vettä hylkivää polyuretaanikangasta vaan myös erillinen vuori. Ei tarvitse ympätä kauheaa vaatekerrosta tai pahimmassa tapauksessa toista takkia sadetakin alle, kun takki itsessään  lämmittää.

Hollannissa, jossa sää vaihtuu viiden minuutin välein, tärkeämpää vaatekappaletta ei voisi varmaan olla. Iloisenkeltaisesta sadetakista tulee ehdottomasti minun uusi seikkailutakki, joka pääsee monelle tulevalle Hollantiin-tutustumisretkelle mukaan.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

6 vastausta artikkeliin “Iloisimman takkini tarina”

  1. Eikö ole hassua, kuinka tosiaan eka ajatus jonkun tuntemattoman hymyillessä on, että onkohan mulka räkää poskella / vetskari auki…?
    On tosi kiva sadetakki. Ei sellainen peruskaapu, vaan ihka oikea takki. Monesti on miettinyt sadetakin hommaamista, kun tallaa koirien kanssa syyssateissa, vaan ei oo vielä saanu aikaseks… Kun muutettiin Suomeen, toi sadevarustus oli vähän heikoilla… Nyt meillä on sentäs jo kumpparit ja sateenvarjot! (vaikkakin vanhoja ja saatuja…)

    1. Hah, joo. Hölmöä, että tulee sellainen tunne, vaikka ei sitä itsekään yleensä hymyile tuntemattomille sen takia, että ne näyttää tyhmiltä vaan yleensä just päinvastoin.

      Kiitos! Tuo on tosiaan kivaa, että takki on ihan oikea takki: lämmin ja muotoilultaan sellainen, jota kehtaa muutenkin kuin rankkasateella käyttää.

      Kanarialla ei onneksi juuri tarvii näistä asioista välittää, vaikka ostin kyllä Teneriffalta sellaisen pieneen tilaan mahtuvan mac in a sacin enimmäkseen Anagan vuoristossa vaeltelua ajatellen. Se onkin ollut toinen hyvä ostos, jolle on ollut varsinkin Hollannissa käyttöä.

    1. Totta! 😀 Arvaa mikä biisi soi nyt päässä? Se musiikkivideo on kyllä mieleenjäävä.

  2. On muuten oikeasti tosi ihana sadetakki! 🙂 Keltainen! Miun erikoisin takkini on oranssi ja se on aivan ihana ja mallikin kivan erikoinen. 🙂

    1. Tykkään kyllä kovasti! On kyllä tullut käytettyä takkia muinakin kuin sadepäivinä, kun se on niin sopiva ulkoilutakiksi. 🙂 Sinunkin oranssi takkisi kuulostaa ihanalta. Mulla on täällä kovassa käytössä oranssi reppu, jota välissä tuntemattomatkin pysähtyvät kommentoimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *