Hollannissa pyöräilyn plussat ja miinukset

Bongasin tänään tuttavani Facebook-seinältä Maikkarin uutisen, jossa kerrottiin Suomen Pyöräliiton toivovan, että Suomen lakiin kirjattu suositus käyttää pyöräilykypärää poistettaisiin. Suomessa ei ole käytössä “kypäräpakkoa”, mutta tieliikennelakiin kirjattiin vuonna 2002 suositus kypärän käytöstä. Ajatuksena on, että Pyöräliitto suosittelisi kypäränkäyttöä tulevaisuudessakin. Sen mielestä laissa ei kuitenkaan tarvitse olla asiaa koskevia pykäliä ja määräyksiä.

Pyöräilystä on tullut yhdeksän viime kuukauden aikana minulle hyvinkin sydäntä lähellä oleva asia. Hollannin pyöräilykulttuuri – johon kypäräpakko ei muuten kuulu – todellakin sopii mulle (kuten voi päätellä esimerkiksi edellisestä postauksesta). Leidenissä on pyöräkatuineen (opin termin Suomen Pyöräliiton tiedotteesta) ja pyöräilijöiden liikenneympyröineen erinomainen infrastruktuuri fillarointiin. Kaupunki itsessään on sen verran pieni, että julkinen liikenne ei toimivuudellaan loista, joten pyöräilen tavallisena päivänä vähintään kuutisen kilometriä. Bussilla olen mennyt yliopistolle kahdesti tai kolmesti. Toivuin tuolloin kovasta flunssasta.

Olen ajatellut tehdä pienen (tai sitten, ehm, vähemmän pienen) plussat ja miinukset -postauksen hollantilaisesta pyöräkulttuurista jo pitkään. Nyt päätin tarttua aiheeseen, kun se on Suomessakin ajankohtainen.

pyoumlraumlily4

pyoumlraumlily5

Plussia

+ Toimiva infra. Hollannissa on tosiaan pyöräilijöille omia pyöräkatuja, joiden vierellä kulkee usein kapea mutta pyöräkadusta selkeästi erotettu väylä jalankulkijoille. Autoteiden yhteydessä olevat pyöräkaistat on erotettu punaisella värillä. Leidenissä näkee tosi vähän sitä, että jalankulkijat hyppisivät pyörien eteen, toisin kuin vaikkapa Helsingissä. Sen lisäksi, että infra on kunnossa kaupunkien sisällä, se toimii myös kaupunkien välillä. Meiltä kotoa on matkaa esimerkiksi Amsterdamiin 39 kilometriä, enkä tiedä sitä autoteiden vaan pyöräteiden varrella olevien opasteiden ansiosta. Tähän kun lisää sen, että olen nähnyt oikean mäen viimeksi joululomalla Suomessa, pyöräily on Hollannissa varsin mukavaa.

+ Lainsäädäntö. Alankomaiden lakiin on kirjattu, että kolaritilanteessa moottoriajoneuvon kuljettajan vakuutusyhtiö on velvollinen maksamaan onnettomuudesta aiheutuneet vahingot pyöräilijälle, paitsi jos pyöräilijä tahallisesti törmää autoon tai tekee jonkinlaisen virheen. Käytännössä asia menee kai niin, että autoilijan ja pyöräilijän törmätessä autoilija on syyllinen lähes aina. Kaupungilla tämä näkyy siten, että autoilijat ottavat pyöräilijät aivan eri tavalla huomioon kuin vaikkapa Suomessa. Usein he väistävät jopa kolmion takaa tulevaa fillaroijaa!

En tiedä, kuinka ärsyttävä tämä laki on autoilijan mielestä, mutta meitsi kiittää. Infra plus lainsäädäntö on yhtä kuin se, että minulla ei ole ikinä missään ollut pyörän kyydissä yhtä turvallinen olo kuin Hollannissa – vaikka kypärä onkin tänne muuton jälkeen pysynyt naulakossa. Täällä kypärää käyttävät käytännössä vain pyöräilyä harrastavat eli ne, jotka ajavat lujaa hienot varusteet päällä. Hollannin Pyöräliiton kanta onkin, että “arkipyöräilyssä” kypäräpakosta olisi kansanterveydellisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Ottamatta kantaa Suomen tilanteeseen, ymmärrän näkemyksen. Keskivertohollantilainen pyöräilee joka ikinen päivä kolme kilometriä, millä on eittämättä merkittävä vaikutus kansanterveyteen, ja kypäräpakko voisi laskea intoa esimerkiksi työmatkapyöräilyyn.

+ Pyörällä voi mennä kaikkialle. Kun pyöräilykulttuuri kerran on kehittynyttä, täällä todellakin mennään joka paikkaan fillarilla. Jos joku tulee yliopistolle kävellen, se on vähän outoa ja sitä saattaa hyvin joutua perustelemaan. Lisäksi fillarilla mennään totta kai duuniin, ruokakauppaan, ravintolaan, treffeille, you name it. Kukaan ei katso nenänvartta pitkin, jos hikinen tukka on vähän liimaantunut otsaan tai illallisravintolaan mennessä on päällä sadevaatteet.

pyoumlraumlily7

pyoumlraumlily

Miinuksia

Kaikki pyöräilijät eivät osaa liikennesääntöjä. Koska autot väistävät fillareita, pyöräilijät luottavat siihen liikaakin. Jos pyöräilijä ajaa esimerkiksi pysäkille pysähtyvän bussin takaa, voi olla melkein varma, ettei hän voi vain odottaa puolta minuuttia bussin takana (josta ei näe kapealla kadulla mitään) vaan lähtee ohittamaan joko vastaantulevien kaistan tai jopa jalankulkuväylän kautta. Pyöräilijät ajavat myös usein punaisia päin, vaikka silloin mahdollinen onnettomuus olisikin varmasti oma vika ja vahingot joutuisi maksamaan itse. Täällä on yleensä turvallinen olo pyöräillessä, mutta nämä huolettomat haahuilijat ottavat joskus nuppiin ja kovasti. Usein he leikkivät toki vain omalla hengellään, mutta liikenteessä ei koskaan olla yksin ja päätön palloilu voi haitata muutakin kuin omaa menoa.

Kypärät puuttuvat myös lapsilta. On ihan hauskan näköistä, kun äiti kuskaa kahta leikki-ikäistä fillarinsa kyydissä: toinen on tarakalla ja toinen istuu sarvien päällä. Mutta voisiko niillä naperoilla kuitenkin olla edes se kypärä päässä? Ilmeisesti ei. Aikuisen takana olevia turvaistuimia enemmän täällä näkee sarvien päälle aseteltuja viritelmiä, jotka näyttävät ainakin mun silmään aika vaarallisilta (korjatkaa, jos olen väärässä ja ne ovatkin oikeasti hyvä keksintö). Järkyttävintä minusta on kuitenkin se, että jotkut vanhemmat kuljettavat jopa täysin puolustuskyvyttömiä vauvoja kantoliinoissa pyörällä ajaessaan. Voin kertoa, että noin hollantilaista minusta ei tule toivottavasti koskaan… Ne lapset, jotka ajavat jo itse pyörää, sentään käyttävät joskus kypärää, mutta eivät läheskään aina.

Pyöriä varastetaan paljon. Luulisi, että jos jokaisessa perheessä on monta fillaria, ei ole tarvetta viedä sellaista toiselta. Ei kuitenkaan toimi täällä: pyörille on kysyntää aina, ja niitä pöllitään paljon, pelkästään Amsterdamissa 50 000-80 000 joka vuosi. Jos ostaa käytetyn pyörän vaikkapa Facebookin kautta, kannattaa olla varuillaan, sillä myös varastetun pyörän ostaminen on rikos.

Pyörällä todella mennään kaikkialle. Tämä on tosiaan sekä plussa että miinus. Nimittäin, jos vaikkapa Amsterdamissa asuvalla opiskelukaverillani ei ole pyörää Leidenissä, emme voi koskaan lähteä koulun jälkeen kaupungille kahville, “koska mulla ei ole täällä pyörää”. Tai jos voidaan, niin ainakin se on ongelma, jonka ylivoimaisuutta pitää päivitellä etukäteen ja pahoitella muutamaan otteeseen. Tavallaan tämä on minusta ihan söpöä, mutta suomalaisena aina huutonauran mielessäni, kun joku ongelmoi kilometrin kävelymatkasta. Onneksi olen jo ala-asteella opetellut kyydittämään kavereita pyörän tarakalla: täällä tuota taitoa on päässyt verestämään uudelleen.

pyoumlraumlily3

pyoumlraumlily2

Tässä oli nyt muutama hyvä ja huono puoli, jotka tulivat mieleeni ensimmäisenä. Miltä hollantilainen pyöräilykulttuuri teistä kuulostaa? Voit kommentoida täällä.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

10 vastausta artikkeliin “Hollannissa pyöräilyn plussat ja miinukset”

  1. Mielenkiintoista! Noi pyöräilijöiden liikenneympyrät on aika vinkeitä. Kuulostaa muutenkin hyvälle systeemille; kun olosuhteet pyöräilyyn on hyvät, silloin sitä liikkumistapaa suositaankin.

    Kanarialla hyvä, että jalankulkijoille on aina tilaa jalkakäytävällä, niin pyörällä ei tulisi mieleenkään lähteä liikenteeseen. Autoilijana ärsyttää Kanarialla lukuisat urheilupyöräilijät, jotka ajaa 5-6 hengen ryppäissä vierekkäin keskellä ajokaistaa tukkien tien. Sitten vielä kehtaavat usein mediassa valittaa, kuinka vaarallista pyöräily on, kun autot tekee vaarallisia ohituksia. Mitäs ette aja jonossa ja reunassa, niin pääsisi autot siististi ohi..???

    1. Pyöräilijöiden liikenneympyrät kyllä huvittivat alkuun, mutta on ne aamuruuhkassa usein ihan järkeviä – koska täällä niitä ruuhkia tosiaan on autoteiden lisäksi pyöräteillä. 🙂

      Etelä-Euroopassa infra ei tosiaan hirveästi suosi edes jalankulkua. Kreikassa opin kävelemään pienillä kaduilla keskellä tietä: kyllä ne autot ja skootterit tööttäävät, jos haluavat ohi. Polkupyöriä näki todella harvoin.

      Ymmärrän ärsytyksesi. Pyöräilijöidenkin toivoisi tosiaan ottavan huomioon autoilijat, niin Kanarialla kuin esim. täällä. Tien reunaan vaan, niin kuin sanoitkin, silloin kun erillisiä pyöräteitä ei ole. Sillä tavalla jokaisella liikkujalla on turvallisempi olo.

  2. Olimme joulun jälkeen Amsterdamissa, ja minäkin kauhistuin kypärien puuttumista. Pyörissä ei myöskään ollut valoja ja kaupunki oli tosi pimeä. Yhdellä naisella näin 9 lasta kyydissä, 4 toisiaan vastapäätä etulavalla ja yksi takaronkissa, kellään ei kypärää. Päiväkotitäti? Aika huteria olivat lavat, jos kolari tulisi. Katua piti ylittää henkensä kaupalla. Yhdellä yksisuuntaisella kadulla tuli pyöräilijä väärältä puolelta ja melkein ajoi päälle, kiroillen kamalasti. Toisaalta olen ollut kylässä Hollannissa ja pyöräillyt toiseen kaupunkiin, ei mitään vaivaa, kuin kuntopyörää polkisi. Ja liikenneympyrässä tosiaan etuoikeus fillarilla! Mahtava tapa pitää kuntoa yllä. Kuinkahan paljon onnettomuuksia yleensä sattuu?

    1. Tosiaan tässä paikallisessa kulttuurissa on ehdottomasti niin hyvät kuin huonot puolensa. En ole ihan varma, haluaisinko oman lapseni kulkevan hoitotätien kanssa niillä pyöräkärryillä ilman kypärää. Ne ovat hyvin yleisiä täällä, joten luultavasti näit juurikin päiväkotitädin lasten kanssa liikkeellä. Toisaalta Amsterdamin keskustassa en lähtisi ylipäänsä pyöräilemään: täällä pikkukaupungissa meno on huomattavasti kesympää. 🙂

      Hollannissa noin 200 pyöräilijää kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa. Se lienee sitten tulkintakysymys, onko tuo paljon vai vähän. Hollantilaiset polkevat vuosittain keskimäärin 1000 kilometriä, teini-ikäiset tuplasti tuon saman määrän (lähde: tilastokeskus CBS). Anekdootit eivät tietenkään todista mitään, mutta itse olen nähnyt täällä oloni aikana vain kaksi tai kolme pyöräonnettomuutta. Yksi niistä näytti ohikulkijan silmään vakavalta, muut olivat kaatumisia, joista uskoakseni selvittiin säikähdyksellä. Autojen kanssa sattuneita haavereita olen nähnyt paljon enemmän. Yllättävän sujuvasti homma täällä toimii, vaikka pyöräilijöitä on todella paljon, eivätkä kaikki aina huomioi toisia tielläliikkujia.

      Pyörän valoihin täällä muuten kiinnitetään aika tarkasti huomiota, vaikka toki ilman valojakin pyöräileviä osaa kohdalle päivittäin. Sain itse talvella melkein 60 euron sakon, kun en ollut saanut korjattua pyörän etuvaloa. Siitä lampusta tulikin sitten aika kallis. En aio tehdä samaa mokaa toista kertaa. 😀

  3. Amsterdamin keskusta on yllättävän iisi pyöräillä näin turistinkin näkökulmasta. Ei toki verrattavissa pyöräilyn helppouteen Nijmegenissä missä olin opiskelemassa mutta ei Amsterdamissa oikeasti kannata pidempää matkaa liikkua kun fillarilla 🙂 samaa mieltä oon tuosta lasten kuskaamisesta fillarilla, hullun näköstä touhua mutta kuten sanoit niin verrattuna siihen, kuinka paljon pyöräillään niin onnettomuuksia sattuu suhteessa vähän. Ja niin muistan noi pyöräilijöiden aamuruuhkat ku hogeschoolelle poljettiin! Kaatosateessa ei tosin naurattanut kauheesti mutta aika on kullannut muistot.

    1. Hauska kuulla kokemuksia Amsterdamissa pyöräilystä! Musta se meno näyttää niin hurjalta siinä Centraalin ympäristössä, etten ole uskaltanut kokeilla. 😀 Toisaalta kyllähän kaikki siellä asuvat kaverit silti pyörällä liikkuvat, ja sanomaasi viitaten, ihan varmasti se on nopein keino mennä paikasta toiseen. Itse olen kulkenut monesti pidemmät matkat ratikalla, mutta se on kyllä keskellä päivää rasittavan hidasta.

      Hah, voin kyllä kuvitella tuon, miten aika kultaa muistot. Joka kerta kun pyöräillessä sataa kaatamalla, mietin, että pitäisi ostaa ne sadehousut. Sitten kun taivas kirkastuu, unohdan koko asian. Nyt kun kesä on tullut tänne ja lähden kesäkuussa Suomeen, voin hyvin taas lykätä asian hoitamista syksylle. 😉

  4. Heippa, kiitos pyöräilyinfosta 🙂 Onko sulla timanttiporan kestävä ketju ja lukko pyörössä vai minkälaisia virityksiä Hollantilaisilla on varkauksien estämiseen?

    1. Kiitos itsellesi kommentista! 🙂

      Itse asiassa täytyy nolona myöntää, että tällä hetkellä pyörässäni on vain pyörän oma lukko. Mulla on ehtinyt olla täällä olon aikana kaksikin vaijerilukkoa sen lisäksi, mutta molemmista lukot ovat hajonneet ehkä jatkuvan käytön ja/tai vesisateen vuoksi.

      Täällä suositellaan sitä, että pyörässä olisi vähintään kaksi lukkoa ja että pyörä kiinnitettäisiin vaijerilukolla rungosta esimerkiksi pyörätelineeseen. Varsinkin Amsterdamissa näkee paljon pelkkiä yksinäisiä pyöränrenkaita kiinni telineissä: itse pyörä on siis päätynyt varkaiden käsiin.

      Pitäisi tosiaankin ostaa se lukko… 🙂 Kun vain keksisi, mistä löytyisi sellainen, joka kestäisi käytössä pidempään kuin pari kuukautta.

  5. Tulin juuri Amsterdamista 4 päivän turistimatkalta ja tosiaan pyöräilijöitä valtavasti. Huomasimme että pyöräilijöillä näyttää olevan ‘etuoikeus’ ajaa silloinkin kun sinä ylität katua vihreillä ja yrität ylittää pyöräilykaistan jotta pääsisit turvallisesti jalnkuljijoiden alueelle. Sai alinomaa vilkuilla sivuille josko joku tulee vauhdilla eteen. Pyöräilijät ja varsinkin mopot pyöräilykaistalla ajavat usein liikennesäännöistä piittaamatta. Kun pyöräilykaista täynnä mopot leikkaavat autitielle jos siellä tilaa ja taas kymmenen metrin päässä takaisin. Tyyttäilevät myös herkästi! Hotellimme oli hienolla paikalla juuri pyöräilyn seuraamiseen varsinkin aamuisin.

    1. Kiitos kommentista, Kai! Hollantilaiset pyöräilijät eivät tosiaan aina hirveästi katsele, kenellä olisi oikeasti etuoikeus ajaa. Heillä tuntuu olevan niin kauhean kiire yleensä. 😉 Mutta on sitä vilinää ihan hauska myös tosiaan seurata, varsinkin Amsterdamissa, jossa on niin paljon ihmisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *