Viime aikoina

Olen kirjoittanut viimeksi reilut pari viikkoa sitten, ja yhtäkkiä se tuntuu pitkältä ajalta. Tuntuu kuin olisi tapahtunut kamalasti (tai miksei vaikkapa ihanasti).

Täällä on kannettu sisään muuttolaatikoita, availtu ja purettu niitä sekä siirrelty niitä vain paikasta ja pinosta toiseen. Vaikka osa maallisesta omaisuudesta on edelleen pahvikääreissä, kiitos Hollannin kaapittomien asuntojen, nyt koti alkaa pikkuhiljaa näyttää ja tuntua asuttavalta.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei enää tarvitse asua yksin ja tulla iltaisin tyhjään kotiin. Vaikka tänä syksynä on paljon uutta opittavaa, yhdessäolossa ei onneksi ole totuteltavaa. Se tuntuu normaalilta.

2015-10-23%2005.21.42%201

2015-10-19%2005.47.12%201

Tavalliseen tapaan olen viettänyt päiviä kirjastossa, oppinut uutta ja nauttinut siitä. Olen kuitenkin myös ahdistunut sosiaalipsykologian luennoilla – ja yllättynyt reaktiostani. Olen kuullut esimerkiksi Milgramin tottelevaisuuskokeesta ja Stanfordin vankilakokeesta ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, mutta silti niistä tehtyjen videotaltiointien katsominen on tuntunut pahalta.

Ensimmäinen tenttiviikko alkaa puolentoista viikon kuluttua, ja siitä en onneksi vielä oikein osaa stressata. Jokaisella kurssilla on järjestetty digitaalisia harjoituskokeita, joista uskon olleen hyötyä. Toisin kuin suomalaisissa yliopistoissa usein, meillä tentit eivät ole esseemuotoisia vaan monivalintakysymyksiä. Tavallaan hyvä, tavallaan huono juttu – kerron kokemuksia sitten joskus, kun niitä on.

2015-10-18%2003.04.06%201

Kuten kuvista huomaa, olen myös ihastellut ruskaa ja syksyn värejä. Syksy tulee täällä hitaammin ja loivemmin kuin Suomessa, mistä olen iloinen. Harmaita päiviä on kuitenkin paljon useammin kuin aurinkoisia.

Itse asiassa kuvia selatessani en meinannut uskoa, että auringonpaisteisiakin päiviä on ollut vielä viime viikkoina. Nuo ylimmät kuvat näyttävät nimittäin jo niin kesäisiltä, ja minulla ainakin on jo ihan syysfiilis.

2015-10-23%2005.21.55%201

Viime aikoina olen pohtinut myös blogini nimeä. Kuten tämäkin postaus, blogini sisältö liittyy koko ajan löyhemmin ainakaan pelkkään matkailuun.

Kun perustin tämän tekeleen kaksi ja puoli vuotta sitten, halusin blogata tiukasti matkustelusta. Nyt se ei kuitenkaan enää tunnu omimmalta jutultani. Sekin vaikuttaa, että blogillani on nykyään kaima. Se ei sinällään haittaa mitään, mutta tuntuu vähän oudolta ja ehkä jonkun mielestä sekavaltakin.

Ennen kaikkea vaikka matkailu onkin minulle nyt ja luultavasti aina tärkeä henkireikä, opiskelijana reissaamiseen ei ole ihan samanlaisia mahdollisuuksia kuin työssäkäyvänä ja nyt tunnen muutenkin paloa ihmetellä asioita lähinnä ulkosuomalaisen ja psykologian opiskelijan näkökulmista. Toisaalta voihan elämässä olla monenlaisia matkoja, joille voi olla kuume lähteä.

Ajatuksia otetaan vastaan.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Viime aikoina”

  1. Mullakin on välillä hämmentänyt, että kummasta Matkakuume-blogista välillä puhutaankaan ja kumman linkkiä olen klikannut! Välillä mietin oman bloginkin kohdalla haluaisinko kirjoittaa pelkästään matkailusta. Toistaiseksi en ole halunnut raottaa oman elämän verhoa kovin paljoa, mutta ei se arkielo mitään erikoista edes ole. Reissuista ne jännittävimmät hetket kuitenkin muodostuu.
    Mie sitten rakastan näitä kuvia. Lapissa on sateista, tuulista, harmaata, sumuista… Aurinko ja ruskaiset puut olisi jotain mitä kaipaan mielettömästi. Tiedän vain, että tämä pimeys tulee taas kestämään seuraavat puoli vuotta…

    1. Tuo on kyllä vähän rasittavaa, että blogit sekoittuvat keskenään.

      Mä oon huomannut, että heti kun muutin tänne, arjesta ja omasta elämästä kertominen on hieman helpompaa. Vaikka eipä se arki todellakaan mitään ihmeellistä ole täälläkään, lähinnä kirjastossa istun päivät ja välissä syön ja nukun. 😀 Toki aion jatkossakin kirjoittaa myös reissuistani, mutta nyt on lomia esimerkiksi niin olemattoman vähän, etten mitenkään pysty matkailemaan samalla tahdilla kuin aiemmin.

      Kiva, jos kuvat ilahduttivat! Tiedän niiiin hyvin tuon tunteen. Lapin talvi on masentavan pitkä ja pimeä. Toivottavasti saatte sinne pian lunta ja pakkasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *