Tunnelmia uudesta kotikaupungista

Tiedättekö sen tunteen, kun uudessa paikassa tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon uutta, että tuntuu kuin olisi ollut siellä paljon pidempään kuin todellisuudessa on?

Minulle ainakin käy aina niin. Olen ollut Leidenissä vasta kahdeksan päivää, mutta silti ajattelen jo ihan oikeasti asuvani täällä.

image.jpg7

image.jpg1_1

Koti on alkanut tuntua kodilta, vaikka kaipaankin sinne enemmän omia tavaroitani, omaa sänkyäni ja tietysti vielä Suomessa olevaa poikaystävääni.

Silti minulla on jo vakkarireitti yliopistolta kotiin ja toisinpäin. Pyöräilen sen ainakin pari kertaa päivässä, enkä joudu enää miettimään, mistä risteyksestä pitää kääntyä. Nautin siitä, että tuo matka kestää sopivan pituisen vartin. Se ei ole tuskastuttavan kauan, mutta kuitenkin sen verran, että ehtii saada aamuisin ja iltapäivisin raitista ilmaa ja hieman liikuntaakin.

Muualle kuin koululle mennessäni eksyn edelleen päivittäin. Pikkuhiljaa alan kuitenkin tuntea ja tunnistaa paikkoja, vaikka vielä muutama päivä sitten valitin, etten hahmota koko (muuten niin ihanien, kauniiden, viehättävien) kanaalien sotkemaa kaupunkia lainkaan.

image.jpg6

image.jpg3

Hollanti tuntuu hyvin tutulta.

Minusta ei – hyvällä tavalla – oikeastaan tunnu siltä kuin olisin ulkomailla, vaikka onhan täällä aivan erinäköistä kuin Suomessa enkä ymmärrä kieltä ja pelkän englannin puhuminen tuntuu välissä hemmetin hankalalta ja töksähtelevältä.

Ihmiset ovat jollain kummallisella tavalla hyvin samanlaisia kuin Suomessa, ainoastaan hippusen avoimempia ja hymyileväisempiä. Kaupasta saa salmiakkia (!) ja näkkileipää – kerrankin niiden perässä ei tarvitse matkata Ikeaan.

image.jpg4

image.jpg5

Ja opintoni vaikuttavat juuri siltä, mitä olen aina halunnut tehdä.

Toki tämä on ainakin osittain uutuudenviehätystä, mutten ole vielä kertaakaan kironnut sitä, että istun kirjastossa nenä kirjassa melkein täysien työtuntien verran. En ole ikinä eläessäni joutunut lukemaan näin paljon, mutta mikäs on lukiessa, kun opiskeltava materiaali on niin mielenkiintoista.

Niin kuin pohjalainen sanoisi, täällä näyttäis olevan ihmisen hyvä olla.

Kuvituksena sattumanvaraisesti valittuja kuvia ensimmäiseltä viikoltani Leidenissä.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

4 vastausta artikkeliin “Tunnelmia uudesta kotikaupungista”

  1. Ihanaa, että paikka alkaa tuntua kotoisalta.

    Mulle kävi aivan päinvastoin, kun muutin Kanarialle. Jo usean vuoden ajan olin haaveillut siitä päivästä, kun saan opintoni päätökseen ja muutan vihdoin Kanarialle, missä oli ystäviä, sukulaisia, tuttuja paikkoja ja rakastamani kieli ja elämäntyyli.

    Ensimmäisenä iltana hotellissa mennessäni nukkumaan. Havahduin sängyssä pimeydessä karmeaan tunteeseen, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään. Pakokauhu olisi varmaan paras sana kuvaamaan sitä tunnetta. Se oli kauheaa, koska tämä oli jotain, mitä todella halusin ja mistä olin haaveillut.

    Onneksi se tunne meni ohi nopeasti ja nuo neljä Kanarian vuotta olivat ihanaa aikaa. Edelleen haaveilemme siitä lottopotista, joka mahdollistaisi muuton takaisin kotiin. Siihen asti jemmaamme jokaisen ylimääräisen pennosen säästötilille matkakassaan…

    1. Minä luulen, että vielä odotan tuota tunnetta. Kreikkaan muuttaessani se iski kahden viikon siellä olon jälkeen, mutta meni kyllä nopeasti ohitse. Ulkomaille muuttaminen on aina iso muutos elämään. Olisi outoa, jos sitä ei joskus kyseenalaistaisi.

      Itsekin palaisin kyllä mielellään joskus pidemmäksi aikaa niin Kreikkaan kuin Teneriffalle. 🙂 Työmahdollisuudet siellä ovat kuitenkin ainakin tällä hetkellä huonot, että kovin realistista se ei ole. Mutta eläkkeellä viimeistään! 😉

  2. Hei mukavaa, että kirjoitit!
    Huomasin facessa että olit muuttanut Leideniin ja olin ihan ihmeissäni. Lähdit siis opiskelemaan! Ihanaa, että tuntuu jo kodilta. Haaveilen itsekin, että voisin suorittaa maisterin jossain ulkomailla myöhemmin. Jos totta puhutaan, Helsinkikin voisi tuntua ulkomailta täältä katsottuna 😀 Luulen, että tiedät mistä puhun :p
    Ihanaa eloa sinne!

    1. Kiitos, Maarit!

      Opintojen perässä juurikin. Teen itse asiassa toista kandia, mahdollisesti sitten maisterinkin hamassa tulevaisuudessa. Voin tällä viikon kokemuksella lämpimästi suositella! 😉 Vaikka toki sulla varmasti vaihtokokemuksen myötä aika hyvä kuva ulkomailla opiskelusta onkin.

      Hehe, tiedän kyllä tunteen. Suosittelen mieluusti myös Helsinkiä ja ylipäänsä lähtemistä Lapista vähän kauemmas! Ainahan voi palata takaisin, jos siltä tuntuu. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *