Suomalaisuus houkuttaa ulkosuomalaista

Ranskan-reissulta on kotiuduttu muutama päivä sitten, ja loppuviikko onkin sitten mennyt mahdollisimman epäeksoottisissa merkeissä. Mikä siinä onkin, että ulkomailla asuessa kaikki suomalainen houkuttelee niin kamalasti? Oli se sitten seura, ruoka tai mikä tahansa.

Eilen istuimme iltaa naapurikaupunkimme Haagin keskustassa vajaan kymmenen hengen suomalaisporukassa. Suurin osa mukana olleista oli minulle entuudestaan tuntemattomia, mutta niin se (ulko)suomalaisuus vain yhdistää: ilta oli hirmuisen hauska ja juttua riitti.

Tänään suuntasimme puolestaan päiväreissulle Amsterdamiin. Syynä olivat mitkäs muutkaan kuin Suomi-koulun joulumarkkinat. Glögiä! Lohikeittoa! Joulutorttuja! Joulupukki! Ei tarvitse montaa kertaa käskeä lähtemään.

Joulutorttujen maistelun jätin lopulta joululomaan, sillä äidin joulutorttuja tuskin voittaa mikään. Sen sijaan söimme mukana olleen ystäväni kanssa lohikeittoa ja ruisleipää, ja kotiinviemisiksi ostimme Marlin glögiä (juon juuri), mannaryynejä (joista täytyy tietysti tehdä puuroa iltapalaksi) ja Dumleja (jotka tuli enimmäkseen syötyä jo junamatkalla kotiin).

Eksoottista tämä ulkosuomalaisen elämä!

ruuhka(1)

lukot(1)

joulupukki(1)

joulu(1)

amsterdam(1)

Joulumarkkinat kierrettyämme kävelimme vielä poikaystäväni kanssa pitkin ja poikin Amsterdamia. Markkinapaikka oli aika kaukana Amsterdamin ydinkeskustasta, jonka ulkopuolella onkin ihan viihtyisää.

Mutta en minä edelleenkään oikein lämpene tuolle pääkaupungille. Siellä ei ole oikein mitään sellaista, mikä puuttuisi Hollannin pienemmistä kaupungeista, ja heti kun menee keskustaan, joutuu matelemaan aivan järkyttävissä ruuhkissa ja haistelemaan jatkuvaa ruohonkäryä.

Mutta ehkä se ärsyyntyminenkin johtuu vain tästä suomalaisesta tilaan tottumisesta.

P.S. Eiköhän tätä kirjoittaessani joku kirjoittanut Hollannissa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmään, että postihenkilökunnan lakkoilujen ansiosta iso osa A-lehtien aikakauslehdistä on ilmaiseksi luettavissa netissä. Ah, mie niin nautin!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Suomalaisuus houkuttaa ulkosuomalaista”

  1. Mulla tuo oli Kanarialla asuessa päinvastoin. Tätini oli innokkaasti mukana suomalaisyhteisön puuhissa; oli illanistujaisia, patikkaretkiä, joulukirkkoa… Mä halusin pysyä niistä niin kaukana kuin mahdollista.
    Ei sillä, etteikö IKEAsta olisi lähtenyt mukaan lakua tai muita suomalaisia tuotteita tai olisi ollut ikävä suomalaista kaupan karkkihyllyä, kylmässä myytävää maitoa tai vaikkapa sitä glögiä.
    Tunsin, että olin halunnut aikanaan muuttaa Kanarialle asumaan, en Suomeen Kanarialla. Tottakai kontaktit muihin omanmaalaisiin on tärkeitä ja esimerkiksi tätini kohdalla ymmärrän, että hänen kehnoilla espanjan taidoillaan on ehkä kivempi saada silloin tällöin jutustella suomenkielisten kanssa.

    1. Ymmärrän kyllä tuonkin oikein hyvin. Minulla ei esimerkiksi opintojen puolesta ole yhtään suomalaista tuttua enkä tavallisesti pääse muualla kuin kotona puhumaan suomea, joten minusta on välissä tosi kiva päästä vaihtamaan ajatuksia myös omalla kielellä. 🙂 Ikäkin voi vaikuttaa. Teneriffalla me ei tavattu kertaakaan omanikäisiämme suomalaisia, täällä taas on helpompi tutustua samankaltaisessa elämäntilanteessa oleviin, joten siinä sitten yhdistää muutkin asiat kuin suomalaisuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *