Päivän ajatuksia suunnitellusta sattumasta

Mitähän elämäni olisi, jos en olisi reilut kolme vuotta sitten alkanut suunnitella muuttoa Hollantiin? Tai pikemminkin: jos en olisi jo joskus viisi vuotta sitten sopinut mieheni kanssa, että hakisin ulkomaille opiskelemaan psykologiaa? Tai entä, jos en olisi koko tyyppiä tavannut reilut seitsemän vuotta sitten työssä, johon olin päätynyt kaverini kautta?

En yleensä juuri jossittele. Siinä ei mielestäni ole kauheasti mieltä, sillä koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi päättänyt katsoa tämän kortin sijasta jonkun toisen: saanut jonkun toisen työpaikan tai päättänyt lähteä ulos jonain toisena iltana.

Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt monesti, miten paljon esimerkiksi ulkomailla asuminen on muuttanut elämässäni. Jos olisin kulkenut sitä tietä, joka mielessäni oli vielä abivuotenani, olisin varmasti nyt jossain ihan muualla, tekemässä jotain ihan muuta, jakamassa elämääni ja viettämässä aikaani joidenkin ihan muiden ihmisten kanssa.

Jos en ylioppilaskirjoitusteni jälkeen lähtenyt Rodokselle lomamatkalle, en olisi varmasti koskaan keksinyt lähteä sinne viettämään välivuotta. Jos en olisi koskaan asunut Rodoksella, en olisi ehkä päätynyt asumaan Helsinkiin – en ainakaan opiskelujen vuoksi.

Jos en olisi muuttanut Helsinkiin juuri syksyllä 2009, en tiedä yhtään, ketä elämässäni nykyään olisi. Ei varmasti ainakaan juuri ollenkaan näitä samoja, niin ihania ja tärkeitä ihmisiä! Enkä varmastikaan asuisi nyt juuri Hollannissa opiskellakseni juuri psykologiaa juuri Leidenin yliopistossa.

luonto7

Toisen psykologian opiskeluvuoteni aikana törmäsin suunnitellun sattuman (engl. planned happenstance) käsitteeseen. Työura on usein pitkälti sattumaa, sillä asiat menevät harvoin – jos koskaan – ihan suunnitellusti. Kaikkea elämässä on mahdoton kontrolloida, ja jos yrittää, elämä muuttuu varmasti jossain vaiheessa ahdistavaksi.

Suunnitellun sattuman osio suunniteltu tulee siitä, että on kuitenkin monia muita asioita, joihin voimme vaikuttaa, esimerkiksi suuntaamalla joskus mukavuusalueemme ulkopuolelle, opettelemalla uusia taitoja tai aloittamalla keskustelun kiinnostavan tyypin kanssa.

Se, että avaa aktiivisesti itselleen uusia ovia ja opettelee ottamaan ilon ja hyödyn irti yllättävistä käänteistä, auttaa sietämään epävarmuutta ja lähestymään elämänmuutoksia myönteisellä asenteella. Se on tärkeää, sillä elämänmuutoksia tulee, vaikka miten yrittäisi elää ja edetä viisivuotissuunnitelmaa noudattaen.

kukkapelto2

Olen viime aikoina miettinyt paljon suunniteltua sattumaa, työn mutta muunkin elämän näkökulmasta.

Kirjoitin aikaisemmin, miten väsynyt ja stressaantunut olen tänä keväänä ollut niinkin ihanasta ja odotetusta asiasta kuin kandiopintojeni päättymisestä. Se on kuitenkin aika iso elämänmuutos etenkin, kun haluaisin ennen opintojeni jatkamista olla ainakin jonkin aikaa työelämässä ja löytää siis ensimmäisen hollantilaisen työpaikkani.

Eilen kävin tekemässä opintojeni viimeisen tentin, ja etukäteen jännitin, olisinko aivan stressaantunut tässä vaiheessa, mikäli en olisi vielä saanut työsopparia käteeni.

Mutta tiedättekö mitä? Olenkin aika rauhallinen. Jossain mieleni syövereissä olen saanut sen vaihteen päälle, jolla edetään rauhallisesti askel kerrallaan ja luotetaan siihen, että kaikki järjestyy.

Kielteinen jossittelu on monesti vaan haitallista ja masentavaa, mutta itse asiassa olen huomannut viime viikot jossittelevani myönteisellä tavalla. Olen katsonut taaksepäin ja huomannut, miten monet mahtavat jutut elämässäni ovat tulleet sinne ihan sattumalta, monesti jonkin silloin ihan mitättömältä tuntuneen asian vuoksi.

Sen takia aion tehdä nytkin sen, minkä itse voin, ja olla stressaamatta liikaa siitä, mille en mahda mitään. Asiat järjestyvät aina – jollain tavalla.

Lue myös:
Tajusin vasta lomalla, miten väsynyt olen

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.