Outoja nuo hollantilaiset…

  • Ne varoittaa olevansa aika varautuneita ja hiljaisia. Sitten ne kuitenkin moikkaa ihan tuntemattomia ihmisiä lenkkipolulla ja saattaa alkaa jutella, vaikkei oltais koskaan edes nähty. Kaupassa kassaneidit kyselee kaikkia henkilökohtaisuuksia, kuten opiskeletko täällä, ja neuvoo, miten Albert Heijnin bonuskortin voi hankkia, vaikken olisi edes kysynyt. Ja vaikka takana olisi jonoa!
  • Ne pyöräilee kaikkialle. Siis ihan kaikkialle: kouluun, töihin, kauppaan, baariin ja niin edelleen. Eikä ne koskaan käytä pyöräillessä urheiluvaatteita tai kypärää. Sen sijaan korkokenkiä tai pukua ne voi kyllä käyttää ja pitää ajaessa toisessa kädessä sateenvarjoa. Eikä ne muuten koskaan valita, että töissä tai yliopistolla pitäisi olla suihku, vaikka ne tulee sinne pyörällä.
  • Jos niillä ei kuitenkaan jostain syystä ole mukana pyörää ja pitäisi kulkea yhdessä vaikkapa 300 metriä, ne pyytää anteeksi ja varmistaa, onko se ihan ok. Jos se on ok, niin ne kysyy, voitaisiinko mennä sillä tavalla, että toinen istuu tarakalla. Siis vaikka kyseessä olisi aikuiset ihmiset.
  • Ne monesti hymyilee tai laulaa itsekseen keskellä katua. Tosi outoa!
  • Aina ne osaa puhua englantia. Vaikka kyseessä olisi mummo, joka kulkee jo rollaattorilla, niin se sanoo osaavansa vähän englantia. Ja se vähän tarkoittaa ei aivan täydellistä.
  • Niiden mielestä on normaalia, että kirkkoa vastapäätä on bordelli. Ainakin jos ne asuu Amsterdamissa.
  • Niiden ravintoloissa saattaa asua vakituisesti kissa. Mitähän Evira tästäkin sanoisi?
  • Ne syö salmiakkia. Oikeasti. Tässä asiassa ne on yhtä outoja kuin mekin!
  • Lounaaksi ne syö leipää ja sanoo, että lämmin lounas on pelkkänä ajatuksenakin ällöttävä. Salaatti vielä menee.
  • Jos ne on miehiä ja ne tykkää miehistä, niin ne sanoo sen suoraan. Jos ne on naisia ja tykkää naisista, niin sama homma. Sitten kun ne kulkee kadulla sen tyypin kanssa kenestä ne tykkää, niin ne pitää sitä toista kädestä ja pussailee sitä. Ihan vaan tolleen avoimesti.
  • Ne valittaa säästä ja junista, kun ne on aina myöhässä. Eiku joo, tää ei ollutkaan outoa.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

11 vastausta artikkeliin “Outoja nuo hollantilaiset…”

  1. Ihania havaintoja! Pyöräilyinnosta tiesinkin, mutta muuten ihan uusia juttuja. Kuulosti vähän espanjalaiselta (ehkä jopa radikaalimmalta) tuo lounasjuttu…

    1. Paljon on sellaisia juttuja, joista ei mullakaan ollut ennen tänne muuttoa hajua. Ah, mulla on täällä kyllä ikävä Teneriffan edullisia ja hyviä menu-lounaita. En tiedä, miten siellä paikalliset oikestaan syövät, mutta itsellä tuli usein herkuteltua hyvillä, lämpimillä lounailla. 🙂

  2. Hih, asuin Amsterdamissa aikanaan vain puoli vuotta (vaihtarina), mutta allekirjoitan näistä kaikki. Minusta oli niin mieletöntä polkea Amstelveenista keskustaan clubille pinkkillä pyörällä, jossa ei ollut vaihteita ja aamuyöstä sitten takasin. Kaikki mummot puhui parempaa englantia kuin minä ja se clubikin oli muuten vanha kirkko! Ihana paikka ja ihania ihmisiä! Tuli ikävä tätä lukiessa :D.

    1. Ihana kuulla! Jotenkin tuo sun tarina kuulostaa eksoottiselta jopa näin Hollannissa asuvan korvaan. Leiden on niin pieni paikka, että täällä ei ole klubeja lainkaan, mutta baarin voisin kyllä hyvin kuvitella vanhaan kirkkoon täälläkin. 😀

  3. Samanlaisen listan tekeminen on ollut mielessä, ja täytyy kyllä myöntää, että jokaisen kohdan voin oman kokemuksen perusteella allekirjoittaa. Leipälounas esimerkiksi jaksaa kyllä mua aina ihmetyttää. 😀 Tohon ekaan kohtaan: onhan se ihanaa kun joku tuntematon junassa pysähtyy kehumaan, että ompa kiva kello sulla, tai Lush-liikkeessä myyjä juttelee pitkän tovin siitä, miten hankalaa Amsterdamissa on saada vuokra-asunto, jossa on kylpyamme. 🙂 Hyvin listattu siis! 🙂

    1. Hauska kuulla, Iina! 🙂 Olen samaa mieltä, että jutustelu tuntuu kyllä enimmäkseen kivalta, vaikka joskus sitä suomalaisena vähän säikähtääkin. 😀

      1. Mä aina yleensä hämmennyn niin, etten huomaa reagoida, ja poikaystävä sitten iloisesti juttelee niiden kanssa. Jälkeenpäin sitten vasta huomaan, että olipa kiva kun joku tuntematon tuli sanomaan jotain kivaa. 😀

  4. Mielenkiintoista miten erilaisia ihmiset voi olla vain vajaan tunnin matkan päässä toisistaan. Itse asun vajaan sadan tuhannen ihmisen Hollantilaisessa kaupungissa, jossa englanninkielisen palvelun saaminen on yleensä vain haave, kaupan kassat toistaa samat kysymykset kuin mantran eivätkä edes välttämättä huomaa jos yrität englanniksi jotain sanoa. Jos nyt jonkun englanninkielentaitoisen onnistuu löytämään niin palveluhalukkuus loppuu helposti siihen hetkeen kun ne älyää että et olekkaan turisti. Yksikin kioskin myyjä ei ole ensimmäisten viikkojen täällä asumisen jälkeen suostunut sanaakaan englantia enää sanomaan, vaikka sitä aiemmin sujuvasti puhuikin. Muut kohdat pitää täälläkin kyllä aikalailla paikkansa.

    1. Oho, onpas mielenkiintoista kuulla tällaisiakin kokemuksia! Varmasti meininki voikin olla eri vähemmän kansainvälisissä kaupungeissa. Leidenissä kaikki pyörii niin vahvasti kansainvälisen yliopiston ympärillä, että asiakaspalvelutyön tekeminen olisi varmasti aika hankalaa jos englannin kielen taidottomuus olisi yleistä. Toisaalta sinun kokemuksesi motivoivat ehkä paremmin opettelemaan hollantia. Täällä kielen opiskelu tahtoo jäädä usein prioriteeteissa viimeiseksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *