Myrskyn jälkeen

Hollannissa riehui eilen myrsky. Tuulen voimakkuus oli pahimmillaan täällä rannikolla yli yhdeksän, mikä on myrskyn määritelmä.

Minun oli tarkoitus suunnata opiskelemaan Haagiin yliopiston kampukselle, sillä kotona opiskelu huomionkipeän kissa-assistentin kanssa sujuu usein aika huonosti. Nukuin puoli yhdeksään: en siis ollut kovin reippaasti liikkeellä, enkä seurannut aamulla uutisia.

Edellisiltana olin nähnyt telkkariuutisista, että paikallinen ilmatieteenlaitos ilmoitti oranssin varoituskoodin tulevan käyttöön: olkaa varovaisia, vaarallisten tai äärimmäisten sääolosuhteiden määrä on suuri.

Ei siis punaista koodia, sitä pahinta, jonka esimerkiksi joulukuun kolmen päivän lumimyräkkä sai aikaan.

”Tuskin tarvitsee siis kauheasti huolehtia”, ajattelin. ”Taidan kuitenkin jättää pyörän kotiin.”

Sähköpostiin oli illalla kilahtanut paikallisten valtion rautateiden NS:n ilmoitus siitä, että junia liikkuu tavallista vähemmän – mutta enpä minä junalla mihinkään ollutkaan menossa. Menisin ratikalla tai bussilla.

after the storm 2

Torstaiaamuna olin autuaan tietämätön siitä, että varoituskoodi olikin muuttunut oranssista punaiseen. Myrskystä oli tulossa pahempi kuin oli ennustettu.

Alkaessani selvitellä julkisen liikenteen aikatauluja huomasin, että valtakunnallinen reittiopas 9292.nl oli kaatunut teknisen vian vuoksi. Haagin ratikkalinjoja operoivan yhtiön sivuilla kuitenkin sanottiin oman ratikkani kulkevan normaalisti. Niinpä lähdin käpsimään pysäkille.

Päästyäni ratikkapysäkille kello oli puoli yksitoista, ja seisoskeltuani siellä muutaman minuutin ohikävellyt nuori nainen huikkasi: kaikki bussit ja ratikat onkin peruttu. Kiitin tiedosta ja mietin hetken, yrittäisinkö päästä keskustaan junalla – niiden piti netin mukaan kulkea harvennetuista vuoroväleistä huolimatta – mutta arvelin (viisaasti), että juniin ei ehkä tässä tilanteessa kannata ainoana kulkuvälineenä luottaa.

Kävelin tuulessa takaisin kotiin, ja ajattelin, että tulipahan edes tehtyä pieni aamulenkki.

after the storm 1

Kotimme ikkunasta katseltuna myrsky ei juuri näyttänyt kummoiselta. Hollannissa tuulee melkein aina. Jos tuulen voimakkuus on alle neljä (noin 6-7 metriä sekunnissa), se tuntuu ihanan tyyneltä. Jouluna, kun vanhempani olivat meillä kylässä, isäni harmitteli yhtenä iltana ”kylmää viimaa”. Minä ja mieheni emme edes olleet huomanneet, että tuulee.

Niinpä tuo myrskytuulikaan ei tuntunut ulkona kävellessä sen kummemmalta, vähän kovemmalta puhakalta vain. Puuskissa oli välissä vaikea päästä eteenpäin, mutta sellaista on välissä ilman mitään myrskyvaroituksiakaan.

Todellisuudessa taisi vain käydä hyvä tuuri. Sen jälkeen, kun olin nököttänyt lopulta iltakymmeneen saakka kouluhommien parissa, aloin lukea netistä uutisia. Haagin ja Amsterdamin ratikkaliikenne oli pysähtynyt jo aamukymmeneltä. Tuntia myöhemmin koko junaliikenne oli seisahtunut, samoin lentoliikenne Schipholissa.

Pohjois-Hollannin provinssissa ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä. Rekkoja oli kaatunut moottoriteillä. Iltapäivällä oli tullut tieto, että ainakin kaksi ihmistä on kuollut myrskyn vuoksi: 62-vuotiaan miehen auton päälle oli kaatunut puu. Samanikäinen rekkakuski oli noussut autostaan nostamaan tielle pudonnutta oksaa, ja juuri sillä hetkellä toinen oksa oli pudonnut hänen päällensä.

Sanomalehti Volkskrantin sivuilla on ylläoleva videokooste, jossa myrskytuuli riepottelee muun muassa talojen kattoja, ihmisiä ja niitä rekkoja. Tiedän, että videolla viimeisenä näkyvä karannut työmaakoppi on omasta kotikunnastani, sillä näin saman videopätkän aiemmin päivällä kaupungin Instagram Storiesissa.

Lievästi sanottuna hurjannäköistä. Taisi sittenkin olla hyvä ajatus jäädä kotiin.

Nyt myrsky on laantunut, ja sen jälkeen Hollannissa on totta kai alkanut diskuteeraus: Ilmatieteenlaitos tiesi myrskystä monta päivää etukäteen. Varoittiko se sen voimakkuudesta liian myöhään?

Jälkipuinti – kuuluu paikalliseen kulttuuriin vähintään yhtä vahvasti kuin navakka tuulikin.

Jutusta korjattu 19.1. tuulennopeuksiin ja -voimakkuuksiin liittyvää termistöä. Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle huomiosta!

5 ajatusta aiheesta “Myrskyn jälkeen”

  1. Hui tota videota! Ehkä oli parempi tosiaan, että jäit kotiin. Onko tuollaiset talvimyräkät yleisiä Hollannissa vai ovatkohan puhutun ilmastonmuutoksen tekosia?

    1. Sanos muuta. :/ Onneksi tajusin välttää tyhmänrohkeat tempaukset ja jäädä kotiin. Mutta ikävää, että myrskystä oli niin kauheita seuraamuksia muuten.

      Tämä oli kuulemma kymmenen pahimman myrskyn joukossa 50 vuoteen, eli aika tavatonta. Nämä epätavalliset sääilmiöt tosin tuntuvat olevan jollain tapaa yhä yleisempi juttu täälläkin: toissasyksy oli lämpimin sataan vuoteen, kanaalit ovat kunnolla jäätyneet talvella viimeksi 20 vuotta sitten jne.

  2. Juuri tällä viikolla muutimme poikaystäväni kanssa Venetsiasta Amsterdamiin ja kelit eivät varsinaisesti kovin sydämellisesti toivottaneet meitä tervetulleiksi 😀 Puut meni aika lailla täällä vaakatasossa ja pihapuun tirpit koitti roikkua oksissa kiinni, etteivät lennä taivaan tuuliin. Mekin pysyimme sisätiloissa, onneksi käytiin myrskyä edeltävänä päivänä hoitamassa asioita. Ehkäpä nämä kelit tästä joskus paranee kesää kohti..? 😉

    1. Hei, ihanaa! Tervetuloa Hollantiin! 🙂 Vaikkei ihan paras ajankohta tainnut ollakaan. 😀 Kuulostaa itse asiassa paljon pahemmalta kuin, mitä täällä omasta ikkunasta näkyi. Huhhuh!

      Kyllä ne säät voi onneksi yllättää myönteisestikin: kukkaloiston alkuun ei ole enää montaa viikkoa, ja viime vuonna maaliskuussa oli jo terassi- ja jäätelökelejä. 😉

  3. Paluuviite: Ei tule ikävä, tammikuu – Mielilandia

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.