Melkein maalla on mukavaa

Heinäkuun ekana perjantaina ärsytti. Olin herännyt kuudelta, ollut kahdeksan tuntia töissä ja matkannut sen jälkeen Helsinki-Vantaalle 620-etanalinjan bussissa, josta puuttui kesän toisena hellepäivänä ilmastointi.

Siinä vaiheessa kun olin päässyt perille Amsterdamiin, olin ollut hereillä viitisentoista tuntia ja syömättä tuntikausia. Moinen ei yleensä tee minusta kovinkaan aurinkoista ihmistä, ja silloin ketutti ajatus koko Hollantiin muutosta.

Kun istuin ensimmäistä kertaa junassa matkalla Leideniin, katselin ikkunasta ulos tasaista peltomaisemaa näkemättä ainoatakaan puuta. Mietin, pitääkö mun tosiaan vaihtaa Talin ihanat metsämaisemat tähän.

Ketutus meni ohi, kun sain ruokaa ja unta, enkä sittemmin ole asiasta kitissyt. Suurin syy tosin lienee se, etten joutunut vaihtamaan Talia siihen mihin kuvittelin. Uusi kotini löytyi nimittäin aivan Leidenin suurimman puistoalueen kyljestä. Vaikka kaupungin keskusta on vain kolmen kilometrin päässä, täällä tuntuu melkein maaseudulta.

2015-09-23%2007.17.32%201

2015-09-23%2007.05.46%201

Cronesteinin puisto on oikeastaan ihan kuin Tali, vähän pienempi vain. Siellä on peltoa, metsää, erilaisia lehtipuita ja vattupensaita.

Niin ja eläimiä, niitäpä ei Helsingin puistoissa juuri näekään.

Cronesteinissä bongaa erilaisia lintuja, joista osaan nimetä vain joutsenet. Aina kun lenkkeilen alueella, pellolla on laiduntamassa lehmiä. Viime viikolla näin myös vasikoita (edellinen kerta oli varmasti lapsena!), tänään lampaita ja hevosen.

Hollannissa olen myös monet kerrat hyvässä mielessä hämmästellyt sitä, miten paljon täällä pidetään karjaeläimiä ulkona. Suomessa pellolla laiduntavat lehmät ovat omasta mielestäni harmittavan harvinainen näky. Täällä niitä näkee joka ikisellä junamatkalla, minä myös iltalenkillä.

2015-09-23%2007.20.54%202

2015-09-23%2007.17.38%201

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut samasta aiheesta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan luontoa. Lapsena ja nuorena pidin sitä itsestäänselvyytenä, mikä tuntuu nykyään vähän muutakin maailmaa kuin Pohjois-Suomea nähneenä typerältä.

Tällä viikolla olen ollut tavallista väsyneempi. Esimerkiksi eilen nukahdin yrittäessäni päntätä Descartesin teorioita (ihme ja kumma). Tänään pakotin itseni ulkoilemaan sen sijaan, että ottaisin taas aivan liian myöhäiset päiväunet.

Kannatti lähteä, sillä iltalenkistä sai paitsi raitista ilmaa myös niin hyvän mielen. Luonto – se vaan on aika lailla paras juttu. Melko onnekas olen, kun se on taas kerran näin lähellä ja näin upealla tavalla.

2015-09-23%2007.17.32%201

2015-09-23%2007.16.28%201

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Melkein maalla on mukavaa”

  1. On kyllä tosi kaunista! Eikä kuvia katsellessa ihan heti tulis tosiaan mieleen, että ollaan kaupungin kyljessä. Onko siellä ollut kauniit syyssäät vai kosteammat kelit?

    1. Eikö vain. 🙂 Täällä sataa kyllä melkein päivittäin vettä, mutta onneksi harvoin koko päivää. Tänään aurinko tuli esiin alkuillasta ja laski nätisti juuri lenkillä ollessani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *