Suomeksi lukeminen tuntuu vahvasti

Muutama päivä sitten näin Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä ilmeisesti etenkin paljon matkusteleville ja ulkomailla asuville suomalaisille esitetyn kysymyksen: kiinnostaako suomenkielinen lukeminen? Ainakin luulen, että kysymys oli kyseisessä – ja muuten oikein mainiossa – ryhmässä, mutten ole varma, sillä en valitettavasti enää löytänyt kyseistä postausta.

Kysymys iski joka tapauksessa lujaa, ja automaattinen vastaukseni oli: totta kai kiinnostaa. Mutta jos totta puhutaan, niin kyllähän suomeksi lukemiseni vähenee koko ajan.

norma2

Ennen Hollantiin muuttoani voin rehellisesti sanoa lukeneeni melkein pelkästään suomeksi. En ole todellakaan ollut lukiolainen tai teini, joka olisi lukenut romaaninsa englanniksi – ehei. Silloin se oli minusta aivan liian vaivalloista.

Alettuani opiskella Hollannissa lukukieli on kuitenkin muuttunut pitkälti englantiin. Kaikki opiskelumateriaalini on englanninkielistä, ja luettavaa kertyy yleensä oppikirjojen ja artikkeleiden muodossa satoja, ellei tuhansia per jakso.

Koska englannin kielen taitoni on kohentunut reilussa parissa vuodessa ja englanninkielistä vapaa-ajan lukemistoakin on löytää, luen nykyään lingua francalla paljon muutakin kuin koulujuttuja. Lisäksi olen tänä vuonna alkanut lukea hollanniksi.

matilda

Suomeksi lukeminen on silti minulle hirveän tärkeää. Osittain syynä on toimittajan ammattini: kielitaitoa on pakko pitää yllä, jos meinaa töitä kirjoittajana tehdä.

Ennen kaikkea suomeksi lukeminen kuitenkin vain tuntuu vahvemmin. Sanoihin ja lauseisiin on jotenkin ihan omanlaisensa tunneside. Asiat voi kuvitella elävimmiksi vain, kun ne on ilmaistu omalla äidinkielellä.

Etenkin romaaneja luen mieluiten suomeksi, sillä niissä tunne ja asioiden makustelu on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä nyt kirjaimellisesti yritetään sanoa. Vieraalla kielellä ne asiat eivät vain aina välity samalla tavalla.

diktaattorin_keittiömestari

Yhdessä vaiheessa, varmaan joskus vuosi sitten, aloin ihan ikävöidä suomeksi lukemista.

Vaikka kirjahyllymme on täynnä kirjoja, joista suurin osa lienee suomeksi, harmitti, kun ei voinut mennä kirjakauppaan tai kirjastoon selailemaan kotimaisia kirjoja ja hankkia jonkun joka paikassa kehutun teoksen tosta noin vaan.

Sen takia aloin hamstrata Suomen-reissuilta pokkareita (tykkään kyllä enemmän kovakantisista, mutta pokkarit mahtuvat paremmin lentolaukkuun).

Tänä vuonna, kun kävin kotimaassa neljästi, ostotahti olikin nopeampi kuin kerkesin lukea: ensi vuoden lukulistalla on ainakin Kimmo Oksasen Kasvonsa menettänyt mies, Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen Tunne aivosi ja Heidi Könkään Hertta.

kirjapino1

Varmasti listalle tulee muitakin suomalaisia kirjoja, sillä vaikka niiden hankkiminen on joskus vähän hankalaa, luen silti yhä yllättävän paljon suomeksi.

Tänä vuonna puolet lukemistani kirjoista oli suomenkielisiä.

Lukumäärällisesti tuo puolikas tarkoittaa kymmentä kirjaa, joista seitsemän oli alkujaankin suomenkielisiä. (Sivuhuomiona: Katriina Huttunen oli tehnyt loistavaa työtä suomentaessaan Karl Ove Knausgårdin Taisteluni I:tä, vaikka kirja itsessään olikin lähinnä puuduttava.)

Kirjojen lisäksi hamstraan Suomesta aikakauslehtiä, ja ilahdun joka kerta, kun Suomen-vieraat tuovat mukanaan vanhoja aikkareita tai vaikka painetun Hesarin. En ole nimittäin vielä mihinkään ulkolaiseen rakastunut niin kuin jo edesmenneeseen Oliviaan, naistenlehtien parhaimmistoon Eevaan ja Annaan sekä Suomen Kuvalehteen.

Blogeja en oikeastaan muilla kielillä kuin suomeksi luekaan. No, joskus hollanniksi, mutta se on lähinnä sellaista kielitreeniä.

Luetteko te suomeksi, kuinka paljon ja miksi?

 

9 thoughts on “Suomeksi lukeminen tuntuu vahvasti”

  1. Minäkin koen enenevässä määrin suomeksi lukemisen tärkeäksi. Sen takia ostin itselleni Suomen Bookbeatin muutamaksi kuukaudeksi että pystyin lukemaan kirjoja suomeksi. Koska muuten ei tule oikein luettua suomeksi, suurimmaksi osaksi luen kyllä kaikki kirjani enkuksi. Ja suomeksi tykkään lukea nimenomaan suomalaisten kirjoittamia kirjoja, en oiken kestä lukea kaunokirjallisuutta joka on käännetty enkusta suomeksi koska se tuntuu usein aika tönköltä…

    1. Kiva, kun kommentoit, Laura! Mullakin on nyt Suomen Bookbeat, mutta olen kuunnellut sillä vain äänikirjaa. E-kirjojen lukemiselle en ole oikein vielä lämmennyt, vaikka se olisikin helpoin tapa lukea suomalaisia kirjoja.

      Oon samaa mieltä käännöskirjallisuudesta: hyvät käännökset, joissa kaikki kielellä leikittelyt toimisivat, ovat harvinaisuus. Siksi minäkin luen yleensä kirjat, joiden alkuperäiskieli on englanti, mieluiten enkuksi.

  2. Hyvä ja tärkeä postaus. Luen paljon suomeksi. Ennen ostin joka Suomen käynnillä kasan kirjoja, mutta tilasta on pulaa. Nyt luen paljon e-kirjoja. Luen toki myös saksaksi ja englanniksi, mutta näissä ei ole ihan sama fiilis. Haluan todella pitää äidinkieltäni ajan tasalla; se ruostuu nopeasti. Pari aikakauslehteä tulee jopa kestotilauksena.

    1. Kiitos paljon, Leena! Ymmärrän hyvin. Minä lahjoitan kirjat, joita en usko uudestaan lukevani, merimieskirkon kirjastoon. Aikkareiden tilaamista olen itsekin miettinyt. Täytyy vähän katsella, mitä omille lemppareille tulisi hintaa…

  3. Luen suomeksi lähinnä juuri siitä syystä kuin sinäkin: kielitaitoa ja -tajua on pakko pitää yllä täällä maailmalla. Suomessa asuessani luin enemmän käännöskirjoja kuin kotimaisia, mutta nyt tilanne on toisinpäin. Käännösten suomi on valitettavasti saanut usein vaikutteita käännettävästä kielestä, ja toisaalta pysyy mukana Suomen kirjallisuuselämässä, kun lukee uutta. Kiva, että postasit tästä! =)

    1. Kiitos paljon! Ihan samaa mieltä olen. Harvoin luen itsekään suomeen käännettyä kirjallisuutta, mutta silloin on toki pakko, kun alkuperäiskieli (kuten vaikka tuon Knausgaardin kohdalla norja) ei taivu. Ja ilahdun aina, jos käännös on hyvä ja niin sujuva, ettei sen edes ajattele olevan käännös!

  4. Minä kannoin Suomesta kirjoja alkuun matkalaukkukaupalla. Samoin vanhempani saivat raahata niitä valtavan kilomäärän tänne Ecuadoriin minua varten. Sitten vähitellen aloin löytää paikkoja mistä sai englanninkielisiä kirjoja. Voin kyllä lukea kirjoja espanjaksi ja jonkin verran sitä teenkin, mutta niitä on hirvittävän vaikea löytää täältä. Muutama vuosi sitten vanhempani ostivat minulle ipadin joululahjaksi (taka-ajatuksena oli ihan varmasti että ei tarvitisi täyttää kasseja kirjoilla) ja siitä lähtien olen Amazon-addikti.
    Eli enimmäkseen luen englanniksi. Suomenkielisiä kirjoja on liian vaikea saada, ne ovat liian kalliita netissä ja kukaan ei jaksa kantaa niitä tänne saakka minulle. Olen oppinut jo pitämään enemmän englanninkielisistä kirjoista, suomennoksia joutuu odottamaan ihan liian kauan.

    1. Kiitos kommentista, Joanna! Muistin vasta nyt vastata, kun olin reissussa sen hyväksyessäni. Mukava lukea ajatuksiasi aiheesta. Kyllä minullakin on englanniksi lukeminen on lisääntynyt Hollannissa asuessa ihan valtavasti, enkä monesti edes ajattele, etten lue äidinkielelläni, kun luen englanniksi. Mutta joskus taas asiat avautuvat kunnolla vain Suomeksi – riippuu kirjasta, aiheesta, kaikesta. Tosi hyvä, että oot oppinut lukemaan iPadilla. Se kyllä helpottaa kiinnostavien kirjojen saamista ja on vähän ekologisempaakin.

  5. Pingback: Mitä luin vuonna 2017? – Mielilandia

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *