Kun on ensimmäistä kertaa Suomessa Hollantiin muuton jälkeen…

Disclaimer: Saattaa päteä muissakin maissa asuvien ulkosuomalaisten kohdalla

  • Kaikki kaapit ovat yhtäkkiä naurettavan alhaalla. Tässähän joutuu melkein kyykistelemään, että saa kaivettua jugurttilusikan vanhempien keittiönlaatikoista. Mutta vessanpöntölle istahtaessa syntyy ahaa-elämys: tältä siis tuntuu, kun jalat yltävät tällä paikalla lattiaan!
  • Kaupassa on kunnollista leipää ja hyllykaupalla! Ruisleipää, joka ei murustu voidellessa, ja kauraleipää, joka on vaaleaa muttei yhtään höttöistä. Ah, miten hyvää!
  • Pikkukaupungin ainoan R-kioskin kassalla joutuu pidättelemään naurua. Tiskin takana olevan sedän naama on hupaisasti peruslukemilla, enkä saa mitään selvää siitä, mitä hän sanoo. Syynä ei tällä kertaa ole se, etten ymmärtäisi riittävästi paikallista kieltä. Mies vain mutisee kaiken lähes äänettömästi.
  • Hiljaisuus on muutenkin niin voimakasta, että sen melkein kuulee.
  • Ja välimatkat uskomattoman pitkiä. Myöhästyn ystävän kanssa sovitusta tapaamisesta yli puoli tuntia, kun en meinaa uskoa, että Helsingin keskustasta Vantaalle ja takaisin ei ehdi parissa tunnissa.
  • Etelä-Pohjanmaata ei enää henno nimittää lakeuksiksi. Täällähän olisi mäkiä vaikka kuinka monelle Hollannin maakunnalle jaettavaksi!
  • Kelassa/apteekissa/VR:n asiakaspalvelussa jonot liikkuvat ja asiat hoituvat niin nopeasti, että miettii vielä monen päivän kuluttuakin, että oliko tämä tosiaan tässä. Saiko tämän asian oikeasti hoidettua näin helposti? Meneekö tämä muka tosiaan niin kuin se virkailija sanoi? Ymmärsinkö varmasti oikein? Eikö vastaan tule oikeasti enää mitään yllätyksiä?
  • Naurattaa, kun avaa oman suun helsinkiläisessä ravintolassa. “Oisko teilä tillaa kahelle? Me tultas syömää.” Kun omassa arkisessa elämänpiirissä suomen puhujien määrä on alhainen ja kotimaanreissullakin aikaa on tullut vietettyä lähinnä pohjoisessa, oma murre puskee takaisin esiin niin voimakkaana, että loman viimeisinä päivinä pääkaupunkiseudulla asuvat kaverit huomauttelevat siitä.
  • Paluumatkalla lentokentällä ollessa alkaa harmitella sitä, että tuli otettua mukaan vain käsimatkatavaralaukku, eikä omille tuliaisille ole kunnolla tilaa. Onneksi turvatarkastusta seuraa taxfree. Sieltä tarttuu mukaan monella kympillä suomalaista karkkia, purkkaa ja lehtiä. Pitäähän sitä olla selviytymispaketti koti-ikävän varalta.

ranuanjärvi

Tulin tänään kotiin yli kahden viikon Suomi-reissulta. Reissasin ympäri ämpäri kotimaata (yllä oleva kuva lapsuudenmaisemistani) ja näin paljon ystäviä. Ennen kaikkea keskityin kuitenkin lepäämään rankan opiskelusyksyn jälkeen. Edellisestä kunnon lomasta oli vierähtänyt jo tovi. Blogi oli reissun ajan hiljaa, mutta kotimaan tunnelmiin palaan vielä myöhemmin!

P.S. Uuden vuoden kunniaksi ja pitkän asian pyörittelyn jälkeen päätin perustaa blogilleni oman Facebook-sivun. Mielestäni Facebook on varsin kätevä blogien ja perinteisten medioiden seuraamisessa, mutta ujostelin pitkään oman sivun perustamista. Nyt se on kuitenkin olemassa. Käy siis tykkäämässä täältä, jos kiinnostaa!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Kun on ensimmäistä kertaa Suomessa Hollantiin muuton jälkeen…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *