Kun ei ymmärrä kieltä, joka kuulostaa kodilta

Puolitoista viikkoa sitten istuin junassa matkalla Kölnistä Utrechtiin, kun mieleeni jysähti aivan uusi ajatus.

Ympärilläni istui saksalainen perhe: äiti ja tytär sekä isovanhemmat. Viides henkilö oli nainen, joka opiskeli koko matkan tulostekasan avulla ihmisen anatomiaa. Hän istui hiljaa, kunnes Hollannin puolelle päästyämme hän tarttui puhelimeensa ja soitti.

Yllätyin, kun naisen suusta ei tullutkaan saksaa vaan hollantia. Pari päivää naapurimaassa oli jo totuttanut korvat uuteen kieleen. Mutta vielä enemmän yllätyin siitä, että tajusin ensimmäistä kertaa hollannin kuulostavan kodilta.

kukkapelto3

Samana aamuna olin herännyt kölniläisestä hotellihuoneesta ja selaillut Twitteriä odotellessani, että viereisessä sängyssä nukkuva ystäväni heräisi. Vastaan tuli yhden lempikirjoittajistani Hanna Jensenin  kolumni kielenopiskelusta aikuisena.

Jensen selitti kolumnissaan, miten oli saanut monta kertaa kesken jättämänsä espanjan lopulta sille tasolle, että uskaltaa avata suunsa kieltä äidinkielenään puhuvan kanssa. Siis ilman, että natiivista keskustelu tuntuu lähinnä kiusaannuttavalta.

pohjanmeren_ranta_katwijk_1

Hollantini ei valitettavasti vielä ole sillä tasolla, että voisin jutella sujuvasti arkisissa tilanteissa. Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut alkavani ymmärtävää perusjutustelusta miltei kaiken: kun mieheni puhuu naapureillemme, tajuan, mistä puhutaan, ymmärrän monesti vitsejäkin ja voin nauraa mukana.

Oma puheentuotantoni on kuitenkin vielä kehnoa: Lähinnä tyydyn hymyilemään ja hokemaan jaajaata. Joskus harvoin sanon jonkun oikean, kolmisanaisen lauseenkin – jos on ihan pakko.

Viime aikoina oppimiseni tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Sain joulukuussa viimein valmiiksi A1-kielikurssin, mutten halunnut enää keväällä jatkaa samalla yliopiston kurssilla: Pari tuntia viikossa ei vain ole riittävästi ja tahti oli tuskastuttavan hidas. Samalla yliopiston kielikurssi oli suhteessa yhtä kallis kuin yksityisten kieli-instituuttien intensiivikurssit (joille en lukuvuoden aikana voi osallistua, koska lomia ei ole). Saman verran voi mielestäni opiskella ihan itsekseenkin.

Duolingon olen pelannut ajat sitten läpi. Vaikka sen avulla opittu sanasto on jo pitkälti unohtunut, on vaikea motivoitua tekemään uusiksi samat tehtävät, jotka on jo kerran kahlannut läpi.

leiden_keskusta

Mieheni esimerkistä (= kieli haltuun about puolessa vuodessa) sisuuntuneena päätin viime vuoden lopulla, että luen itseni omatoimisesti A2-tasolle ennen elokuuta. Sitten menen parin viikon intensiivikielikurssille ennen kuin kurssit alkavat taas yliopistolla, ja sitten. No, sitten aion piru vie viimein puhua hollantia.

Jensenin kolumni kuitenkin herätti ajattelemaan asiaa, jonka toki jo tiesinkin. Sen, ettei mitään kieltä opi puhumaan vain kirjasta lukemalla. Pitää olla aktiivisempi ja hakeutua ympäristöön, jossa kieltä kuulee muutenkin. (Se on muuten välissä yllättävän hankalaa, koska yliopistolla kieli on niin vahvasti englanti!)

Tällä hetkellä aloitan monesti aamuni kuuntelemalla paikallisradiota tai katsomalla aamu-tv:tä. Aion lisätä tätä. Lisäksi yritän löytää hollanninkielisiä podcasteja ja Youtube-videoita, kuten Jensenkin teki espanjan kanssa.

Hollantilaisia elokuvia katson jo Netflixistä hollanninkielisillä teksteillä, mutta sitä pitäisi tehdä säännöllisemmin. Leffa per viikko onkin nyt tavoitteeni.

Jensen kirjoittaa listanneensa myös sata eniten käytettyä espanjan kielen sanaa ja opetelleensa ne testaamalla itseään säännöllisesti. Googlasin jo junassa ollessani sata hollannin yleisintä sanaa. Kävi ilmi, että osaan jo niistä kutakuinkin jokaisen, mutta voihan sitä tarttua sitten vaikka sataan seuraavaan.

hollannin_maaseutua

“Mikään ei kuitenkaan vienyt puhetaitojani eteenpäin yhtä tehokkaasti kuin yksityistunnit – eli puhuminen”, Jensen kirjoittaa.

Ähhhh.

Tämähän se minun hollannin oppimiseni isoin kompastuskivi juuri on. En uskalla avata suutani, koska tässä maassa (tai ainakin tässä kaupungissa) tietää melkein poikkeuksetta, että keskustelukumppani osaa kuitenkin sujuvaa englantia.

Ainoita tuntemiani ihmisiä, jonka englannin sanavarasto tuntuu olevan lähellä nollaa, on asuintalomme talonmies. Häntä juoksen nykyään lähinnä karkuun, sillä olen yrittänyt änkyttää hänelle jotain vaikka kuinka monta kertaa, mutta ainoa järjellisen kuuloinen ajatus, jonka saan suustani tuntuu olevan “hyvää huomenta”.

Pakko lopettaa tämä tällainen ja yrittää.

Minulla ei ole varaa opiskelijana maksaa yksityistunneista, mutta saman tarkoituksen voisi hyvällä tuurilla hoitaa language buddy. Siis sellainen tyyppi, jonka kanssa kävisin kerran viikossa kahvilla ja jonka kanssa juttelisin vain hollanniksi. Tulisikohan siitä yhtään mitään?

Kokeilemalla kai se selviäisi, ja jotain olisi joka tapauksessa tehtävä. Onhan se vähän tyhmää, ettei ymmärrä kieltä, joka kuitenkin kuulostaa kodilta.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

18 vastausta artikkeliin “Kun ei ymmärrä kieltä, joka kuulostaa kodilta”

  1. Kiteytit ajatukseni hyvin! Tosin mä vietän kaiket päivät natiivisaa flaamilaisympäristössä (toki tehden työni englanniksi, mutta silti) ja alan jo ymmärtää aihepiirejä sieltä täältä, mutten todella hyvää huomenta/kiitosta enempää uskalla suutani avata (eikä sillä, lausevarastoni rajoittuu vielä ik ben Laura tasolle). Mistä sellaisia language buddyjä löytää?

    1. Kiitos kommentista ja omista kokemuksistasi, Laura! En ole ihan varma, mutta muistan amerikkalaisen kaverini joskus puhuneen, että Hollannissa valtio tukisi ainakin jotain tällaista toimintaa. Hän oli nähnyt muistaakseni telkkarimainoksen. Lisäksi yhdessä kielenopiskeluun liittyvässä workshopissa kuulin hollantilaiselta mieheltä, että kirjastoissa järjestettäisiin kanssa jotain vastaavaa. Näemmä on myös jotain nettisivuja, joilta voisi löytyä apua. Pitää selvitellä!

  2. Ehdottomasti suosittelen jonkinlaisen language buddyn etsimistä. Kun keskustelun tarkoitus on opetella kieltä, ei keskustelukaverin turhaantumista tarvitse pelätä (nii kuin itse ainakin alkuun aina pelkäsin jos yritin puhua hollantia paikallisten kanssa). Se että on edes yksi ihminen, joka kärsivällisesti odottaa että saa lauseen aikaiseksi auttaa niin paljon, että pian keskustelu sujuu jo huomattavasti paremmin myös muiden kanssa. Yleensä ongelma on juuri se puhumisen aloittaminen, eikä niinkään osaamisen puute. Osaat varmasti jo todella paljon enemmän kuin miltä tuntuu, jos kerran pystyt seuraamaan keskusteluita! Täällä Amsterdamissa muuten Volksuniversiteit järjestää NT2 Cafe tapahtumia, joissa tarkoitus on jutella rennosti muiden kieltenopiskelijoiden kanssa. Ehkä joku vastaavanlainen juttu voisi myös toimia? 🙂

    1. Kiitos kommentista, Iina! Näinhän se juuri taitaa mennä. Täytyy alkaa selvitellä language buddy -asiaa ja myös tuota NT2 Cafe -juttua! Amsterdam on vähän kaukana minulle (ainakin hollantilaisittain ;)) mutta varmaan ainakin Haagissakin on jotain vastaavaa tarjolla. 🙂

      1. Itse olen käyny Rotterdamissa erään järjestön kautta language buddyn kanssa kerran viikossa jutustelemassa, tämä auttoi minun kohdallani valtavasti. Se on lisäksi ilmaista (ainakin minun kohdallani)! Kannattaa googlesta etsiä hakusanoilla Taal Coach / Taal Buddy esim Utrecht tai mikä vaan kaupunki (Rotterdamissa järjestö on Gilde Rotterdam). Pystyn hyvin samaistumaan tekstiisi, itse olen hyvin pitkälle itse oppinut koska sopivaa hinta-laatu kielikurssia ei löytynyt, mutta nyt vajaan 2 vuoden jälkeen työskentelen omalla alalla sujuvasti hollanniksi, paljon opittavaa on tietysti vielä, mutta minullekkin suurin kynnys oli se puhuminen, mutta rohkeasti vaan language buddyn kanssa ensin, siitä saa hyvin rohkaisua 🙂

        1. Kiitos kommentista, Marika! Amerikkalainen kaverini puhui varmaan juuri tuosta asiasta, sillä hän sanoi kanssa language buddyjen olevan ilmaisia. Kiitti hakusanavinkeistä: alan heti googlailla, mitä vaihtoehtoja Leidenissä tai Haagissa olisi. Tosi hienoa, että oot saanut hollannin haltuun parissa vuodessa! 🙂

  3. Mä olin aikoinaan Erasmus-opiskelijana Hollannissa. Kävin alkuun kyllä kielikurssin, mutta sen jälkeen olin ja elin vaihtarikuplassa: opiskelin englanniksi, asuin muiden vaihtarien kanssa ja ne vähäistekin Hollannin konktaktit hoituivat englanniksi. Mikä jäi pitkäksi aikaa, oli kielen kuulostaminen kotoisalta. Saksaan muuttaessani päätin, että kieli on otettavat haltuun nopeasti: asuin saksalaisten kämppisten kanssa ja jouduin kuulemaan paljon saksaa kotona. Kävin hyvin järjestetyillä kansalaisopiston kursseilla 6 tuntia viikossa ja otin monet työtilanteetkin oppimisen kannalta. Reilussa vuodessa puhuin saksaa. Kun kielellä alkoi pärjätä, iski laiskuus. En edelleenkään osaa kaikkia kielen hienouksia ja harrastan pikkuvirheitä, mutta voin turvallisin mielin soittaa mihin tahansa virastoon ja tiedän tulevani ymmärretyksi. Kieltä ei opi kirjasta, vaan sitä varten pitää mennä ulos ja löytää kontakteja alkuasukkaisiin 🙂 Saksassa hyvin suosittua on myös tandem-opetus eli kielenvaihto: Tyypit tapaavat esim. kerran viikossa ja puhuvat vuoroviikoin yhtä äidinkielistä, esim. nyt suomea ja ensi viikolla saksaa/hollantia. Molemmat toimivat oppaina ja oppilaina. Tsemppiä kielen opiskeluun!

    1. Kiitos kommentistasi, kiva kuulla sun kokemuksista sekä Hollannissa että Saksassa!

      Harva vaihtari täällä varmaan alkaa opettelemaan kieltä. Totuus on kuitenkin, ettei hollantia juuri tämän maan rajojen ulkopuolella tarvitse ja ulkomaalaisen opiskelijan elämä on jo muutenkin sompailua vieraalla kielellä kansainvälisessä porukassa. Minä haluan kuitenkin jäädä tänne myös opintojen päätyttyä, joten kieli on pakko oppia – ja toki haluankin oppia.

      Minä mietin joka kerta, kun käyn Saksan puolella, että saksaa olisi varmaan helpompi oppia, kun saksalaiset eivät puhu yhtä yleisesti englantia kuin hollantilaiset ja kieli on ylipäänsä niin iso, että esim. saksankielisiä leffoja, musiikkia ynnä muuta on helppo löytää. Mieheni on kyllä eri mieltä saksaa viisi vuotta opiskeltuaan ja sen kielioppikiemuroihin tutustuttuaan. 😀

      Tuo tandem-opetus kuulostaa tosi hyvältä! Itse asiassa, kun tuota language buddy -asiaa googlasin, tuli ekana joku tuollainen nettisivu juuri vastaan. Täytyy perehtyä asiaan lisää. 🙂

    1. Kiitos kommentistasi! Mahtavaa, että innostuit myös. Paljon tsemppiä saksan opiskeluun!

  4. Moikka Anu, terveisia Haagista. Minulla oli pitkaan sama ongelma… hollanti ei vaan alkanut sujumaan. Minulla oli silloin – vuonna kirves ja vasara – hollantilainen poikaystava, joten elin hyvin hollanti-voittoisessa ymparistossa. Turhauduin monesti niin etta itketti. Kieli alkoi tarttumaan vakisellakin. Tarvitsin kuitenkin myohemmin pari kielikurssia, jotta aloin ymmartamaan kieliopin logiikkaa. Sitten tein yhden tyohoni liittyvan post-graduate kurssin ja opetus oli hollanniksi. Jouduin tekemaan kaksi kertaa niin paljon toita kuin muut, hollantilaiset, opiskelijat… mutta se antoi itsevarmuutta ihan valtavasti. Sen jalkeen en enaa ollut epavarma hollannin puhumisen suhteen, vaikka teinkin koko ajan karmeita virheita. Nykyaan myos pystyn tyoskentelemaan hollanniksi. Koska olet jo tosi aktiivisesti kaynyt kursseilla ja etsinyt itsekin opintomateriaalia, ainoa mita voit enaa tehda on Puhua. Puhu kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa hollantia, hakeudu tilanteisiin missa hollanti on ainoa kieli. Kaikkein tarkeinta: poistu mukavuusalueelta, tee karseita virheita. Jos joku uskaltaa puhua sinulle takaisin englantia, tokaise: “Ik spreek ook nederlands hoor!”

    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä, Kati! Ja ihana tuo “ik spreek ook Nederlands hoor”. Juuri tuo lause mun pitääkin lisätä sanavarastooni. 🙂

      Tosi kiva lukea kokemuksistasi. Tuo hollanninkielinen kurssi oli varmasti vaativa mutta myös palkitseva: voin vaan kuvitella sen fiiliksen, kun tajuaa siitäkin selvinneensä. Riippuen siitä, mitä päädyn tulevaisuudessa tekemään, minunkin alallani voi hyvin olla, että maisterin jälkeen on tehtävä joitakin post-master-kursseja, joita opetetaan täällä vain hollanniksi. Siinäpä ei sitten enää ihan arkisanasto riitäkään vaan pitää olla myös akateeminen ammattikieli hallussa.

  5. Kylläpäs oli hyvää pohdintaa! Mulla on nyt täysin saksantaidottomana vasta 5 viikkoa maassa takana, ja yritän sinnikkäästi tilata kaupassa ja kahvilassa sämpylät ja kahvit saksaksi, mutta siinäpä se. Kielikurssi pitäisi selvittää, mutta voi olla että se ei onnistu ennenkuin saan lapsille hoitopaikan (toivottavasti syksyllä). Joku language buddy tai tandem-mahdollisuus kuulostaisi mielenkiintoiselta. Tuntuu että alan nyt jo turhautua, pelkään että mulla menee koko ajan hyvää kielenoppimisaikaa hukkaan kun en oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle.

    1. Tosi kiva saada näin kivaa palautetta, kiitos! Ymmärrän täsmälleen, mitä tarkoitat tuolla ajanhukkaamisella. Vaikka kyllä kai sitä kieltä oppii vähän passiivisemmassakin tilanteessa aina jonkin verran. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ja hyvän kurssin. Paljon tsemppiä saksan opiskeluun!

  6. Language buddyt on tosi kivoja ja auttavat todella paljon, mutta jos se ei onnistu, niin kokeileppa ihan vaikka puhua itse itsesi kanssa, ääneen.

    Kuulostaa tosi tyhmältä ja tuntuukin kyllä tosi tyhmältä, mutta se oikeasti auttaa. Suulla äänteiden ja sanojen ääneen lausuminen painaa niitä muistiin (ja lihasmuistiin). Lapsethan tekee tätä kanssa paljon kieltä oppiessaan ja leikkiessään mielikuvitusleikkejä, eikä kai me aikuiset olla niin erilaisia 🙂

    1. Hei, kiitos vinkistä! Eipä tullut mieleenkään, vaikka varmasti tuo tosiaan toimii. Joskus on tullut kuitenkin hankalia englanninkielisiäkin sanoja harjoiteltua itsekseen esimerkiksi Youtuben avulla. 😀

  7. Olipa mielenkiintoinen postaus! Päädyin tänne ihan sattumalta toisen blogin kautta, ja tämä teksti herätti mielenkiintoni, kun olen “kielinörtti”, ja rakastan uusien kielten oppimista. 😀 Tsemppiä hollannin kanssa! Sitkeesti vaan puhut. 🙂

    1. Kiitos Sofia, tosi kiva kuulla! Täällä toinen kielinörtti, joten kielijuttuja lienee luvassa tulevaisuudessakin. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *