Kaksi viikkoa intensiivikielikurssilla – kannattiko?

Neljä vuotta sitten kesällä ilmoittauduin hetken mielijohteesta Helsingissä kesäyliopiston saksan alkeiden intensiivikurssille. Kahden viikon ajan pyöräilin iltaisin Katajanokalta Meilahteen opiskelemaan saksaa hauskan natiiviopettajan johdolla.

Tämä ei ole kuitenkaan suuri tarina siitä, miten minusta tuli saksan kielen ja kulttuurin asiantuntija, tai mistään muustakaan varsinaisesti elämää mullistavasta asiasta. Saksani on säälittävää, mutta opin kurssilla kuitenkin yhden oleellisen asian: intensiivikurssi on minulle paras tapa opiskella kieltä.

haag2

Kun tein vuosi sitten päätöksen olla menemättä kesäksi töihin Suomeen, päätin samalla, että kesällä keskityn sitten oppimaan hollantia.

Mieheni kävi reilu vuosi sitten Direct Dutch -nimisen haagilaisen kielikoulun intensiivikielikurssin, minkä jälkeen hän alkoi oikeasti puhua hollantia. Halusin itsekin nähdä, voisinko saada puhelukkoni auki, ja mennä samanlaiselle kurssille.

Pidin koko kevään silmällä B1-tason kurssia, jonka intensiiviversio järjestettiin elokuussa. Mutta, kun kävin tasotestissä kielikoululla, selvisi, että voin sittenkin aloittaa B2-kurssin! Sen jälkeen saisin halutessani tehdä akaatemisen tason hollanti toisena kielenä -kielikokeen. Jaiks!

amsterdamin_kanaalit

Olin pohjiksi käynyt vain yliopiston A1-alkeiskurssin, joten ennen kurssin alkua pänttäsin paniikissa kielioppia, että osaisin edes kutakuinkin jutut, jotka tuolla tasolla pitää osata. (Vinkkinä muille hollannin opiskelijoille: Klare Taal! on tähän tarkoitukseen erinomainen kirja.)

Kun menin ensimmäiselle tunnille, masennuin. Vieressäni istunut nainen heitti samantien sujuvaa läppää opettajan kanssa, kun minä olin tottunut puhumaan hollantia rutiinilla korkeintaan kahvilan tarjoilijan kanssa.

Mihin ****n olen taas itseni laittanut? En minä osaa mitään tuollaista!

No, hetken päästä, kun aloitimme esittelykierroksen, selvisi, että vierustoverini on asunut Hollannissa seitsemän vuotta. Hänellä on myös hollantilainen puoliso. Minä puhun kotona suomea, ja olen ollut täällä vasta pari vuotta.

Epätoivoinen oloni katosi.

leiden_koningsdag2

Kurssi kesti kaksi viikkoa, ja tunteja oli iltapäivisin maanantaista perjantaihin. Ne kestivät kolme ja puoli tuntia, mutta kotitehtävät mukaan lukien minulla meni hollannin opiskeluun päivittäin seitsemän kahdeksan tuntia.

Ryhmässäni oli kuusi opiskelijaa, eikä noille Direct Dutchin kursseille kai otetakaan kerralla kuin korkeintaan kahdeksan opiskelijaa.

Saimme joka päivä tehtäväksemme tehdä esitelmän jostain laatusanomalehdessä (ei siis missään Telegraafissa) olleesta lehtijutusta, ja sen esittämisen jälkeen juttelimme ryhmässä esitelmäaiheista – muun muassa politiikasta, tieteestä, luonnonkatastrofeista ja sosiaalisesta mediasta.

Sanavarasto ja rohkeus menivät harppauksin eteenpäin. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen huomasin, että yhtäkkiä uskallan puhua hollantia aiempaa rohkeammin: ymmärrän koko ajan paremmin, mistä ympärillä puhutaan, ja tulen itse ymmärretyksi.

Esitelmien lisäksi saimme joka päivä myös muita kotitehtäviä, esimerkiksi esseenkirjoitus- ja luetunymmärrystehtäviä. Kerran saimme tehtäväksemme katsoa pätkän koomikko Arjen Lubachin sunnuntaishow’sta, jossa se alkuvuoden somehitti The Netherlands Second -videokin alun perin esitettiin, ja vastata sitten videoon liittyviin kysymyksiin.

pyoumlraumlily2

Kielikurssi ei ole mikään oikotie onneen: olen vielä kaukana siitä, että puhuisin täydellistä tai edes sujuvaa hollantia. Ei se kuitenkaan haittaa. Kieltenoppimista – tai muutakaan oppimista – ei voi ajatella projektina, joka joskus valmistuu täysin. Kun opettelee toista kieltä, ei varmasti ikinä koe olevansa siinä täydellinen. Kyllähän minä edelleen 20 vuoden englannin opiskelunkin jälkeen törmään vieraisiin sanoihin ja ilmaisuihin!

Olen kuitenkin matkalla kohti sujuvaa kielitaitoa. Hoidan aiempaa enemmän asioita hollanniksi, luen sanomalehteä sujuvammin ja pystyn katsomaan hollantilaisia sarjoja ja leffoja: hollanninkielisillä tekstityksillä se onnistuu jo tosi hyvin, mutta ilman tekstejäkin ymmärrän melkein kaiken.

Pidin myös lupaukseni ja puhun nykyään saksalaisen ystäväni kanssa vain hollantia. Ymmärrän jopa naapurinmummon loputonta smalltalkia.

2016-04-14 05.47.06 1

Kurssin lopuksi teimme hollanti toisena kielenä -harjoituskokeen, ja sain sen kaikista osista enemmän pisteitä kuin, mitä läpipääsy vaatii! Tällä hetkellä en ole tekemässä oikeaa kielikoetta, mutta jos sen tekisin ja pääsisin sen myös oikeassa tilanteessa läpi, saisin vaikkapa opiskella hollanniksi yliopistossa ja hakea mitä tahansa hollanninkielisiä töitä.

Kaikki tuo tuntuu ihan absurdilta: käyn edelleen yhtään syvällisemmät keskustelut englanniksi, enkä koe osaavani hollantia läheskään niin hyvin kuin englantia. Kuitenkin siitä on vähän niin kuin vaivihkaa tullut kolmanneksi vahvin kieleni – ja olen aika varma, että jos tänne pidemmäksi aikaa jäämme, vielä joskus se nousee kakkoseksi heti suomen perään.

Mikä on saanut sinut puhumaan vierasta kieltä?

 

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Kaksi viikkoa intensiivikielikurssilla – kannattiko?”

  1. Kuulostaa kyllä siltä, että sun hollanti alkaa olla aika sujuvaa! Tuollainen intensiivikurssi onkin varmasti hyvä sysäys / alku jatkumolle käyttää sitä myös päivittäisessä kanssakäymisessä. Ja huippua, että sait noin hyvät pisteet myös kielikokeesta!

    Minä aloitin espanjan opinnot voidakseni puhua serkkuni kanarialaisen tytärpuolen kanssa, joka on kanssani lähes samanikäinen. Hän ei osannut englantia, joten minä aloitin espanjan. Matkoilla halusin myös kokeilla miten paljon saan hoidettua asioita espanjaksi ja käytin sitä niin paljon kuin osasin ja uskalsin. Muutettuani asumaan Kanarialle menin töihin paikkaan, jossa käytin espanjan lisäksi kaikkia osaamiani ja vähän niitäkin kieliä mitä en osannut. Ja tottakai mieheni tavattuani puhuin hänen ja perheensä kanssa espanjaa. Tällä hetkellä uskallan väittää espanjan olevan vahvin vieras kieleni.

    1. Kiitos kommentista! Olin kyllä kurssilla ihan hämmästynyt siitä, miten paljon hollantia osaan! Kielitaitoni on vaan hirveän passiivista, kun en käytä sitä kunnolla päivittäin tai edes viikoittain.

      Hauska kuulla, miten sinä päädyit opiskelemaan ja oppimaan espanjaa: tosi ihailtavaa sinulta, että päätit opiskella espanjaa, jotta voisit puhua sukulaisen ja myöhemmin sukulaisten kanssa. Tuo olisikin aina hyvä ottaa periaatteeksi, että hoitaa asioita paikallisella kielellä niin paljon kuin pystyy. Espanjassa tuo on onneksi aika helppoa, kun ihmiset puhuvat niin harvoin englantia: viime kesänä Alicantessa olin myös aika ihmeissäni siitä, miten monesta tilanteesta selviän yhä myös espanjaksi.

      Kaiken kaikkiaan mahtavaa, että espanjasta on tullut sinulle noin vahva kieli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *