Iloa pimeyteen

Olen potenut viime päivät aivan järkyttävää syysväsymystä. Ja samalla olen potenut syyllisyyttä: kai nyt lappilaisen pitäisi kestää hollantilaisen talven pimeyttä. Ihan piece of cake!

Mutta ei.

Esimerkiksi keskiviikkona olin yliopistolla yhteensä kymmenen tuntia. Kun tuntien välissä yritin edistää yhtä esitelmää, oli vain ihan pakko laittaa välissä pää pöytään ja silmät kiinni. (Lukiolaisena tällainen “opiskelumetodi” oli minulle ihan normaali, mutta jostain syystä koulussa torkkuminen on muuttunut kymmenessä vuodessa noloksi.)

Seuraavana yönä nukuin kymmenen tuntia ja tankkasin silti aamupalaksi kahvia rättiväsyneenä. Päivällä luin enemmän dekkaria kuin koulukirjoja, ja olo oli kuin kissalla alla olevassa kuvassa.

kaamosväsymys

Mutta pimeydestä huolimatta olen myös nauttinut, innostunut ja tykännyt asioista. Muun muassa tällaisista.

Viime viikonloppuna ystäväni ja hänen hollantilainen puolisonsa olivat meillä illastamassa, ja – tattadaa – puhuimme hollantia koko illan. Liekö turhauttavaa joukon ainoalle natiivipuhujalle, mutta vitsit, miten itseni ylittänyt olo minulla oli tuon jälkeen.

Tiistaina, kun menin opiskelemaan lähikirjastoomme, jouduin selvittelemään yhtä lainausasiaa kirjastonhoitajan kanssa, ja hoidinpahan piru vie senkin hollanniksi!

opiskelu

Vaikka olen väsynyt, eivätkä kouluhommat (tai mikään muukaan kuin sohvalla löhöily ja nukkuminen) aina juuri nappaisi, samaan aikaan kuitenkin ne kuitenkin myös nappaavat.

Olen iloinen uusista kursseista, jotka alkoivat pari viikkoa sitten: etenkin kognitiivisen neurotieteen erikoistumiskurssi ja lastenhyväksikäytön psykologisten ja neurobiologisten seuraamusten valinnaiskurssi ovat molemmat tosi kiinnostavia.

Teen samalla kandia. Olen superiloinen siitä, että saan tehdä sen yksin, kiinnostavasta aiheesta ja suoraan tosi mukavan ja kokeneen apulaisproffan ohjattavana. Ennen kaikkea olen innoissani siitä, että olen alkanut viime viikkoina tajuta, mistä koko tutkimuksessa on kyse. Wuhuu!

To do -listoilla riittää ruksittavaa, mutta silti tänä syksynä yliopisto on stressannut paaaaljon vähemmän kuin kahtena eka vuonna.

haagse_bosin_ruska2

Jouduin pitämään pitkään taukoa ensin polvivaivojen takia juoksemisesta ja sitten sairastelun vuoksi ylipäänsä liikkumisesta. Nyt olen kuitenkin käynyt muutaman viikon ajan sekä salilla että lenkillä.

Tiistainen aamulenkki oli ihan parasta. Se oli eka vähän pidempi juoksulenkkini moneen kuukauteen, sää oli sateen jälkeen kostea mutta lämmin (melkein 15 astetta marraskuun lopussa!) ja juoksin lempipaikkaani Haagse Bosiin eli Haagin metsään, missä oli upea ruska.

Ah.

haagse_bosin_ruska

Kaiken kukkuraksi jouluun ja talvipäivänseisaukseen on enää vaivainen kuukausi. Kohta mennään taas valoa kohti!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

2 vastausta artikkeliin “Iloa pimeyteen”

  1. Vitsit varmaan ihan super fiilis että pystyy käymään keskusteluja hollanniksi! Muuten tohon väsymykseen piti tulla kommentoimaan että itse olen huomannut että kirkasvalolamppu on auttanut niihin aamuherätyksiin, eli suosittelen lämpimästi jos sulla ei sellaista vielä ole!

    1. On kyllä: en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut. 🙂 Kiitos vinkistä! Meillä on semmoinen herätysvalo, mutta ihan kunnon kirkasvalolamppu on haluttanut hankkia jo pitkään. Kiva kuulla, että siitä voisi oikeasti olla apua! Ne on sen verran kalliita, että toistaiseksi ovat jääneet kauppaan, mutta nyt voisi kyllä vakavasti harkita sen ostoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *