Helmikuussa

Helmikuulla on tapana olla sellainen kuukausi, joka livahtaa ohi melkein huomaamatta. Onhan se jopa karkausvuonna hirveän lyhyt. Lisäksi se on ensimmäinen kuukausi liian pitkään aikaan, kun valo alkaa voittaa.

utrecht

Helmikuussa kävin pitkästä aikaa juttukeikalla. Keikka oli Amsterdamissa, ja oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa töitä ja kuunnella tuntemattoman ihmisen tarinointia. Kanadansuomalainen haastateltavani tarjosi muuten teetä suosikkimuumimukistani, siitä vaaleanpunaisesta, jossa ovat Muumipeikko ja Niiskuneiti.

Viikko sitten yksi parhaista ystävistäni piipahti kylässä Helsingistä. Joimme viiniä, pelasimme Trivial Pursuitia ja nauroimme onnettomille yrityksillemme pitää kokoontaitettava sateenvarjo ehjänä. Muun muassa. Satikka päätyi lopulta rotterdamilaiseen katuroskikseen. Kokoontaitettavia sateenvarjoja ei ole tehty Hollannin oloihin.

Sattui helmikuussa yksi vielä ihanampikin juttu. Siitä muistuttaa joka päivä uusi sormus vasemmassa nimettömässä. Olen käyttänyt aika monta helmikuista minuuttia sen esittelyyn. Alle kaksikymppiset opiskelukaverit ovat hyvä yleisö: eivät ole ehtineet vielä tottua siihen, että koko ajan joku menee kihloihin tai naimisiin tai saa vauvoja.

utrecht2

rotterdam

Lapsena helmikuussa parasta olivat tietenkin kuun lopussa olevat omat synttärini. Koska poikaystäväni on käymässä Suomessa ja helmikuussa on tullut jo muutenkin juhlittua, tällä kertaa aikaa, energiaa tai suurempaa kiinnostusta synttäreidenviettoon ei enää oikein ollut. Sen sijaan luin koko vanhemispäiväni sosiaalipsykologiaa ja suurelta osin täysin tyhjänpäiväistä amerikkalaista organisaatiopsykaa, ja yritin päästä takaisin kärryille, joilta olin flunssan vuoksi hetkeksi tipahtanut.

Hankin kuitenkin itselleni yhden lahjan. Kävin Oulusta Haagiin muuttaneella kampaajalla leikkauttamassa kuivat latvat pois ja höpöttämässä pohjoispohjalaisittain. Hollantilaisia nauratti kuunnella vierestä.

Kotona oli iltaa varten odottamassa yksi olut, jonka olin ajatellut juoda telkkaria katsoessani. En jaksanut. Sen sijaan join teetä ja katsoin kaksi tuntia Voice of Kidsiä, jota en ikinä katsonut Suomessa. Mutta Hollannissa en ymmärräkään telkkarista kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Paikalliset arttuwiskarit ja kristasiegfridsit eivät kerkeä ruveta ärsyttämään.

leiden

Ensimmäisen lauantaini 28-vuotiaana aloitin istumalla teellä parvekkeella, sillä auringonpaisteessa tarkeni tälle vuodelle ekaa kertaa ilman takkia. Kuuntelin samalla Spotifystä Spice Girlsien ekaa levyä, jota kuuntelin ekan kerran melkein 20 vuotta sitten. Onneksi elämässä on asioita, joihin ei kyllästy.

Kuvat Utrechtistä, Rotterdamista ja Leidenistä, kaupungeista, joissa tuli helmikuussa pyörittyä.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

8 vastausta artikkeliin “Helmikuussa”

  1. Ihanaa ja onneksi olkoon!! 🙂 Mustakin on kait tulossa vanha, kun alan jo haaveilemaan sormuksesta nimettömässä 😀 En usko tämän tapahtuvan vielä kuitenkaan hetkeen. 😉

    1. Kiitos paljon! 🙂 Joo, se ikä teettää tällaisia jänniä haaveita. 😀 Mun on kyllä vieläkin vähän vaikea uskoa, että olen niin aikuinen, että oon kihloissa. 😀

    1. Niinpä – ehkä se siksikin on sujahtanut nopeasti ohi, kun on ollut koko ajan tekemistä. Kiitos paljon onnitteluista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *