Asioita, joita kaipaan Suomesta

Muutama viikko sitten, kun Suomessa satoi ensilumi etelää myöten ja sosiaalinen media täyttyi talvikuvista, minulla iski yllättävä ikävä Suomen talveen.

En ole tippaakaan talvi-ihminen, mutta nyt, kun olen jo neljättä talvea putkeen muualla kuin Suomessa, yhtäkkiä onkin ollut ilmassa pientä kaipuuta pakkaseen ja lumen keskelle.

suomentalvi2

suomentalvi1

Ulkomailla asuessa alkaa selvästi kaivata kotimaasta ihan omituisiakin juttuja.

Minusta olisi ihanaa voida tuulettaa peittoja ja tyynyjä pakkasessa sekä viedä matot tuulettumaan muutamaksi tunniksi ja tampata ne sitten mattotelineellä. (Hollannissa en ole nähnyt yhtäkään mattotelinettä.)

Olisi kivaa taas rakentaa veljentyttöjen kanssa lumiukkoja. Viimeksi, kun teimme niin, pienempi oli vielä niin pieni, ettei osannut vielä tehdä edes lumipalloja.

Joskus olisi jopa mukavaa pukeutua kunnon talvivaatteisiin, käydä pitkällä kävelylenkillä Michelin-miehen näköisenä ja antaa poskien turtua ja punertua pakkasessa.

Milloinhan silmäripseni ovat viimeksi jäätyneet? Milloin olen viimeksi luistellut?!

Vielä parempaa olisi, jos siellä kävelyllä voisi käydä ihan oikeassa metsässä. Siihen kelpaisi yhtä hyvin niin talvinen kuin kesäinen metsä. Voi, kun täälläkin voisi poimia mustikoita jostain muualtakin kuin hevi-osastolta!

mustikassa

helsinki2

Tietysti kaipaan Suomesta myös hyvin arkisia juttuja.

Kaipaan suomalaisia irtokarkkeja leffailtoina, vaikka niiden syömisestä tuleekin ihan hirveä olo. Ikävöin karaokebaareja! Helsingissä niitä on valtavasti.

Perusruisleipää, tummapaahtoista suodatinkahvia, Oltermannia, tutunmakuisia jugurtteja… Suomessa ollessa tulee myös aina ihanan kummallinen tunne siitä, miten ymmärrän ruokakauppojen toimintalogiikan: miksi hyllyt ovat tässä järjestyksessä, mistä kannattaa etsiä kasviliemikuutioita ja mistä tummaa kaakaota?

Elämä helpottuu, kun tietää automaattisesti kaiken maailman rakuunoiden ja ruokaetikoiden nimet, ja ketuttaa vähemmän, kun leivontahyllyllä on muutakin kuin pelkkiä lisää vain vesi -kakkuainessekoituksia.

helsinki1

Vaikka se, että arki on kolmikielistä, on ennen kaikkea rikkaus, aina Suomessa käydessäni mietin, miten helppoa olisikaan, jos saisi aina puhua vain suomea.

Ei tarvitsisi kokea sitä tunnetta, että keskustelukumppani joutuu kanssani yksinkertaistamaan puhettaan tai – mikä pahinta – turhautumaan.

Sekin olisi ihanaa, etten itse joutuisi turhautumaan, kun en tule ymmärretyksi juuri niin kuin haluaisin. Voi, kun kaikki nämä ihmiset voisivatkin nähdä, miten (omasta mielestäni) hauska ja verbaalisesti lahjakas olen suomeksi!

Ennen kaikkea olisi totta kai ihanaa, jos läheiset ja etenkin ne veljentytöt asuisivat lähempänä. Joka kerta, kun näen heitä, he ovat ehtineet kasvaa edelliskerrasta kohisemalla. On inhottavaa missata kaikki, mitä siinä välissä tapahtuu.

Olen asunut jo niin kauan kaukana muusta perheestäni, että sellaiset jutut kuin, että saisi isän auttamaan kodin remontoinnissa, voisi lainata vanhemmilta autoa, pyytää jotakin perheenjäsentä kissavahdiksi tai ylipäänsä nähdä omaa perhettä muulloinkin kuin lomilla, tuntuu kaukaiselta luksukselta.

Ylipäänsä ikävöin sitä, että ympärilläni olisi ihmisiä, jotka tuntevat minut pidemmältä kuin kahden vuoden ajalta ja jotka ovat nähneet minusta muutakin kuin sen, millainen olen ollut 27 plus -vuotiaana. Olisi mukavaa olla enemmän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on historia ja joiden kanssa on kasvettu yhdessä.

Mitä sinä kaipaat Suomesta tai uskoisit kaipaavasi, jos muuttaisit muualle?

 

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

6 vastausta artikkeliin “Asioita, joita kaipaan Suomesta”

  1. Minulta asiakkaat uteli usein samaa ehdottaen, että kaipaisin saunaa. …tota, jos ulkona on +35 astetta (tai yli), luuletko tosissaan, että kaipaan saunaa…? Vastasin usein saman, mikä sulla oli ekana: talvea. Päästä hiihtämään, pukea se viisi kiloa vaatetta päälle ja kahlata lumessa. Ottaa aurinkoa keväällä järven jäällä tai lähteä jopa Lappiin tekemään niin. Uida vedessä, joka ei ole suolaista.

    Irtokarkit oli minunkin listalla (tai karkit yleensä, Espanjan valikoima on melko suppea), lihapiirakat ja oikea maito. Espanjan lämpimässä myytävää maitoa en ole koskaan oppinut juomaan.

    Toki perhe ja ystävät, vaikka välillä tuntuu, etten näe heitä nyt sen enempää. Toisaalta nyt taas kaipaa anoppia, appea ja kälyjä perheineen… Ja kaikkia ystäviä Kanarialta…

    1. Kiva, kun jaoit sun listan! Heh, joo sauna ei tosiaan tule tuollaisessa helteessä ekana mieleen. Tosin Teneriffalla ollessa minulla oli ikävä saunaa, kun me oltiin siellä vain se yksi talvi ja se sattui olla paikallisittain aika kylmä.

      Tuo suolainen/makea vesi -juttu on tosi hyvä esimerkki asiasta, jota ei edes ajattele ennen kuin asuu ulkomailla. Mulla on tosin toisinpäin: rakastan uida suolaisessa vedessä, ja sen jälkeen, kun muutin Kreikasta Suomeen, uiminen Itämeressä tuntui aina murtoveden vuoksi ihan väärältä!

      Lihapiirakat ois munkin listalla, jos söisin lihaa: ne oli lukiossa ollessa mun lempiliharuokaa ja niissä on jotenkin uniikki maku. Ja tuo on kyllä niin totta, että ihan sama, missä asuu, niin aina on ikävä joitakin läheisiä.

  2. Kaipaan kunnollista talvea niin paljon, että en osaa edes oikein ilmaista itseäni. On ihana laittaa täkit tuulettumaan pakkaseen, käydä luistelemassa, kävellä kotiin pimeällä tähtien näkyessä ja mennä sen jälkeen saunaan… Voi, olisinpa jo Suomessa. 🙂

    1. Voi, että! Tunnistan tunteen niin hyvin, ja nyt kun kuvailit tuota noin, iski taas ihan ikävä Lapin talveen (vaikka oikeasti tykkään tästä keskieurooppalaisesta ilmastosta niiiin paljon enemmän :)). Toivottavasti pääset pian Suomeen!

  3. Kyllä minulla on sekä Espanjan että Maltan talvessa saunaa ikävä, kun kylmänkosteassa ilmastossa ei koskaan pääse lämpenemään kunnolla. Monesti ikävöin kesäisiä valoisia öitä (vaikka Suomessa kesällä käydessäni eihän niistä öistä voi nauttia hyttysten takia!) ja joskus jopa talven tunnelmallista pimeyttä. Suomen puhumista oli pitkään ikävä, ennen kuin pääsin Maltalla tekemään töitä suomeksi suomalaisten työkaverien kanssa.

    1. Ymmärrän hyvin. Etelässä talot on niin kylmiä, että siellä tuntuu ilman erillistä lämmitystä ja suoraan sisään paistavaa aurinkoa kalsealta, vaikka ulkona olisikin melko lämmin. Mä olen kaikissa meidän Teneriffalta sisällä otetuissa kuvissa kääriytynyt villasukat jalassa peiton sisälle. 😀 Suomen puhuminen on kyllä minullekin tosi tärkeää! Kiva, että oot päässyt tekemään töitä suomalaisten työkavereiden kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *