Inhokki- ja suosikkikaupunkieni top 3

My post-University Life -blogia pitävä Laura kertoi jokin aika sitten, mitkä ovat hänen suosikki- ja inhokkikaupunkejaan. Kommentoin tuolloin Lauralle, että voisinpa tarttua itsekin tähän hauskaan aiheeseen.

Ja mihin ihmeeseen tämä aika taas katoaa…? Lauran postauksesta on kulunut nyt jo yli kolme viikkoa, ja kappas vain, vasta tänään muka ehdin alkaa miettiä omia suosikkejani ja inhokkejani.

Disclaimerina ilmoitettakoon, etten ole pohtinut näitä kovinkaan pitkään vaan valitsin sellaiset kohteet, jotka ensimmäisenä päähän juolahtivat. Saattaa siis olla, että huomenna olisin ainakin joistakin kaupungeista ihan eri mieltä. Monessa näistä paikoista olen myös vieraillut ainoastaan kerran, joten tietoni ovat osittain varmasti vajavaisia ja mahdollisesti myös vanhentuneita.

Täältä pesee joka tapauksessa.

 

INHOKIT TOP 3

 photo madrid2.jpg  photo madrid1.jpg

3. Madrid

Suosikkikaupunkeja keksisin vaikka kuinka, inhokkien miettiminen on paljon hankalampaa.

Madridissa olen käynyt vain kerran, mutta se on jäänyt mieleeni aika mitäänsanomattomana paikkana. Näin kävi siitäkin huolimatta, että minulla oli reissulla paikallinen opas. Hyvä ystäväni opiskeli tuolloin kaupungissa ja vei minua sitä ristiin rastiin. Hauskaa oli, mutta siltikään kaupunki itsessään ei jotenkin napannut.

Madrid oli mielestäni jollain tapaa hankala ottaa haltuun. Se johtuu varmasti osittain siitä, etten tuohon aikaan osannut espanjaa: ihmiset tuntuivat tylyiltä. Nyt lomailu kaupungissa olisi varmaan erilaista.

Yksi oleellinen vika Madridissa on se, että lämpimiltä Etelä-Euroopan kaupungeilta kaipaan aina meren läheisyyttä ja siitähän saa Madridissa vain haaveilla.

Hyvinä puolina Madridin-reissulta ovat jääneet mieleen useat kivat puistot, yöpalana syödyt churrot ja hauskat lattaribaarit. Kaupunki ei kuitenkaan todellakaan ole listallani ensimmäisenä, kun suunnittelen seuraavaa matkaani Espanjaan.

 

 photo frankfurt1.jpg

 photo frankfurt2.jpg

2. Frankfurt am Main

Myös Frankfurtissa olen käynyt vain kerran. Reissuni itsessään oli varsin hauska. Se ei kuitenkaan ollut kaupungin vaan siellä asuneen ystäväni ja hänen kavereidensa ansiota.

Minusta Frankfurtin kaltaisen EU-kaupungin pitäisi olla kansainvälinen, mutta mitä vielä. Kahvilassa nuoretkin työntekijät nyrpistävät nenää, jos yrittää tilata englanniksi. Ehkä juuri kielimuurin vuoksi frankfurtilaisista jäi minulle töykeä mielikuva.

Korkeine konttorirakennuksineen Franfurt on myös aika ruma paikka, ja jos nyt aletaan saivarrella, niin ei sen jättimäisen sekava lentokenttäkään mikään unelmamesta ole.

Onneksi Saksa on iso maa. Siellä on paljon kiinnostavampia kohteita kuin tylsä bisneskaupunki Frankfurt.

 

 photo ateena1_1.jpg  photo ateena2_1.jpg

1. Ateena

Ateenassa olen käynyt monta monituista kertaa ja olenpa asunutkin siellä pari kuukautta. Koska siis suurin piirtein tiedän mistä puhun, vihani (ja rakkauteni) kohde saa pitää inhokkilistalla ykköspaikkaa.

Jännä homma. Välillä kaipaan Ateenaan aivan kamalasti, mutta hitto vieköön, onhan se ruma paikka kuin mikä. Ateena on noin neljällä miljoonalla asukkaallaan ylivoimaisesti suurin Kreikan kaupunki. Se näkyy huonolla tavalla. Käytännössä kaupunki on yhtä täyteen rakennettua betonihelvettiä, jossa on todella vähän nättejä paikkoja. Suurkaupungin ruuhkat ja saastepilvi tekevät oman ikävän osansa.

Pahinta Ateenassa on kuitenkin se, että kaupunki on sekä ilmapiirin että miljöön puolesta aivan eri maailmasta kuin muu Kreikka. Jos siis ensimmäinen Kreikan-reissusi suuntautuu Ateenaan, niin tee itsellesi palvelus ja tee pikkuretki myös jollekin lähisaarelle tai pienempään kaupunkiin. Siten näet, millaista maassa oikeasti on.

Ja tästä puhkumisesta huolimatta haluan aina vain uudelleen matkata Ateenaan. Ehkä se on se kulttuuri, jota Akropolis ja vanhakaupunki huokuvat, ehkä vain se, että olen asunut kaupungissa – tai sitten se, että rumuudestaan huolimatta Ateenastakin saa ihanaa ruokaa. Irtopisteitä saa myös hyvä ja siisti metro sekä paikoin jopa kauniit metroasemat.

 

 

SUOSIKIT TOP 3

 photo tallinna1.jpg

 photo tallinna2.jpg

3. Tallinna

Suomalaiset dissaavat Viron pääkaupunkia aivan turhaan! Helsingistä Tallinnaan pääsee nopeasti, mutta aina siellä käydessäni yllätyn myönteisesti.

Tallinna on Helsinkiä paljon keskieurooppalaisempi. Siellä on omintakeisempi ruokakulttuuri ja paljon viehättävää arkkitehtuuria. Suomalaista matkaajaa ei haitanne halvempi hintatasokaan, vaikka siihen sisältyvätkin tietty omat ongelmansa.

Ainoa, mitä ihmettelen, on Kalamajan alueen hehkuttaminen. Yrityksistä huolimatta se ei ole saanut minua syttymään: joko kaikki kaupunginosan kivat ja supercoolit paikat on hyvin piilotettu tai sitten en vaan oikeen tajuu.

Vanhaakaupunkia sen sijaan fanitan. Se on viehättävä ja siellä on vaikka kuinka paljon hyviä ravintoloita, kunhan vain osaa mennä niihin.

Niin ja Tallinnassa on Massimo Duttin liike. Sekin yksistään riittäisi minulle.

 

 photo bangkok.jpg

 photo bangkok2.jpg

2. Bangkok

Tämä hämmästyttää itseänikin. Maailman kuumin pääkaupunki Bangkok on sekava, kamala ja ruuhkainen – mutta silti ihana ja jollain kummallisella tavalla symppis. Tässä voi olla jo nostalgiaa, sillä kävin Thaimaassa yli kaksi vuotta sitten ja tässä välissä olen ehtinyt päästä yli thairuokaövereistä.

Minulle Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen ihanan kostea ja samaan aikaan painostava kuumuus. Kun ensimmäistä kertaa hyppäsin lentokoneesta Bangkokin lämpimään yöhön, tuli ihan kotoisa olo.

Toisena yönä näin jo painajaisia siitä, miten ahtaat, ruokakärryjen ja ihmisten täyttämät kadut kaatuvat päälle. Mutta kun alkuahdistuksesta pääsi yli, aloin kuitenkin tykätä.

Jouluaattona pääsin nauttimaan hostelliporukan kanssa uskomattoman hyvän katuruokaillallisen. Kävin aivan loistavassa jalkahieronnassa paikassa, jonka sijaintia tai nimeä en muista mutta jota edelleen muistelen kaihoisasti. Kun kuumuus alkoi nyppiä, sitä pääsi helposti pakoon skytrainiin ja kauppakeskuksiin.

Bangkokia on vaikea selittää. Se pitää nähdä, ainakin kerran elämässä. Minä haluaisin jo takaisin.

 

 photo wien1.jpg  photo wien2.jpg

1. Wien

Wien kuuluu Olen käynyt kerran -osastoon, mutta voih – kunpa pääsisin pian takaisin. Samaan aikaan paluu kaupunkiin pelottaa: olenkohan rakentanut päähäni aivan turhia pilvilinnoja?

Euroopan musiikkipääkaupunki on jäänyt mieleeni kauniina, kesäisen helteisenä ja leppoisana. Wieniläiset puhuvat saksaa hauskasti. Volksoperissa oli keskikesällä tuskaisen kuuma, mutta Carmen oli saksaksikin huikea kokemus. Koskaan aiemmin en ollut juuri perustanut sacherkakusta, mutta hei – sehän johtui vain siitä, etten ollut syönyt aitoa wieniläistä versiota.

Olin siinä mielessä onnekas, että tuota juhannuksen 2012 reissua varten sain vinkkejä Wieniin laulunopettajaltani, joka on asunut kaupungissa. Vinkeistä paras liittyi Naschmarktin markkina-alueeseen, joka on täynnä ihastuttavia ravintoloiden ja viinitupien kojuja. Vieläkään en ole saanut mistään muualta niin hyviä mustekalarenkaita tai vietnamilaista ruokaa.

Wien teki minuun niin suuren vaikutuksen, että edelleen saatan käyttää iltoja googlettaen opiskelu- tai työntekomahdollisuuksia kaupungissa. Ja kaiken tämän sai aikaan yksi kolmen yön reissu. Erään tunnetun itävaltalaisen kehonrakentaja–näyttelijä–poliitikon sanoin, ich komme wieder!

 

Mitä mieltä te olette näistä kaupungeista?

Kolme kivaa ravintolaa Tallinnassa

Kuten viimeksi kerroin, tänä syksynä reissaamiset ovat jääneet vähäisiksi. Nämä tyypilliset: ei ole ollut aikaa eikä rahaakaan, kun tarkoituksena on ollut säästää kaikki ylimääräinen Teneriffalle. Kävimme kuitenkin yhden yön minilomalla naapurikaupunki Tallinnassa reilut pari kuukautta sitten, ja se teki hyvää.

Tallinna muuttuu minusta ihanammaksi paikaksi joka kerta, kun siellä käy. Eikä tästä ole vähiten syyttäminen kaikkia niitä kivoja ravintoloita ja kahviloita, joita Tallinnaan taitaa tulla koko ajan lisää.

Syyskuun reissu oli erityisen hyvä juuri ruokamatkailukohteena. Kaikki ravintolavalinnat osuivat nimittäin harvinaisen nappiin.

Lisäksi minulle oli ainakin melko iloinen yllätys, että kaikki ruokapaikat, joissa kävimme, olivat vanhassakaupungissa. Kalamajaa on viime vuosina hehkutettu kaikkialla, mutta meillä ei käynyt tällä reissulla mielessäkään, että olisi tarvinnut lähteä sinne asti.

 

Vegan Restoran V – Rataskaevu 10

Saavuimme Tallinnaan perjantaina puolenpäivän jälkeen, mistä suuntasimme saman tien lounaalle. Googlasin hotellilla, että vanhassakaupungissa on muistaakseni Viron ensimmäinen vegaaniravintola Vegan Restoran V, ja päätimme mennä sinne.

V:tä on kehuttu tosi monessa blogissa, ja minun on pakko yhtyä kehujien joukkoon. Olen itse kalaa ja maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä, joten välissä on ihanaa, kun listalta voi tilata ihan mitä tahansa. Puolisoni on ihan kaikkiruokainen, mutta hänkään ei jäänyt kaipaamaan lihavaihtoehtoja.

V on ihanan tunnelmallinen, pienehkö ravintola. Me oltiin liikkeellä myöhäiseen lounasaikaan, ehkä joskus kahdelta, joten pärjättiin ilman pöytävarausta. Kiireiseen aikaan sellainen kannattanee kuitenkin tehdä.

Jälkikäteen bloggaamisessa on tietenkin se huono puoli, ettei ilman muistiinpanoja ole hajuakaan, mitä on syönyt. Listalla oli kuitenkin monia aasialaisesta keittiöstä inspiroituneita vaihtoehtoja, ja jotain sellaista valitsin itsekin, kuten kuvasta näkyy. Sen muistan, että ruoka oli hyvää.

Jälkkäriksi oli pakko maistaa herkullisen näköistä cupcakea. Itse tekisin kuppikakun tuorejuustosta ja kermasta, mutta jos ei käytä maitotuotteita, vegaaniversiokin oli vallan mainio.

IMG_20141209_110139 IMG_20141209_110058

 

Leib Resto ja Aed – Uus street 31

Pitkä nimi, josta käytän nyt vaan muotoa Leib. Se tarkoittaa muuten leipää.

Leibkin oli googlettelun ja osittain myös sattuman tulos. Meidän hotelli nimittäin sijaitsi sellaisessa paikassa, että lähin vanhankaupungin sisäänkäynti oli juuri siinä Leibin lähellä.

Olin lukenut jostain blogista, että Leibiin on aika turha yrittää ilman pöytävarausta. Päätimme joka tapauksessa käydä kysymässä, josko tilaa sattuisi olla, ja kävi hyvä tuuri. Ravintola on aika iso, joten vaikka siellä oli perjantai-iltana paljon porukkaa, myös tyhjiä pöytiä löytyi.

En taaskaan muista ihan tarkkaan, mitä söin. Listakin näyttää nyt vaihtuneen, joten siitäkään ei ole muistelussa apua. Pääruokani oli joka tapauksessa ”jotain kalaa” – ja muuten parasta kalaa, mitä olen koskaan syönyt. Jälkkäriksi otin kuvassa olevan, niin ikään ihanan crème brûléen.

Erityisesti mieleen on jäänyt aivan superhyvä palvelu, etenkin nuori naistarjoilija, joka puhui aivan täydellistä englantia, eikä ollut ravintolan kohteliaasta meiningistä huolimatta kuitenkaan liian muodollinen vaan jopa nauroi meidän kömpelölle läpänheitolle.

Leib on ihan ehdottomasti yksi parhaista ravintolakokemuksista, joita mulla on, ja aion aivan varmasti mennä sinne seuraavallakin Tallinnan-vierailulla – pöytävarauksen kanssa.

IMG_20141209_110006 IMG_20140926_215724

 

XX Sajand – Kullassepa 13

Tänne me päädyttiin väsyneenä, nälkäisinä ja täysin sattumalta lähtöpäivänä, kun oltiin pyöritty kaupungilla pari tuntia ja hotellin aamupalasta oli ehtinyt kulua jo tovi.

XX Sajand oli aika jännä paikka. Sisustuksessa oli pitsiliinoja ja vanhoja valokuvia, mutta samaan aikaan se on jäänyt mun mieleen jotenkin rockhenkisenä.

Ruoka – itselläni vuohenjuustosalaatti – oli oikein hyvää, ja mukavantuntuiselle sohvalle sai jäädä löhöilemään syömisen jälkeenkin. Ehdottomasti myös uuden vierailun arvoinen paikka.

IMG_20141209_105911 IMG_20140927_133416

Pärnu vs. Oulu

Alan uhkaavasti lähestyä keski-ikää. Näin voisi päätellä ainakin siitä, millä tarmolla olemme puolisoni kanssa viime aikoina innostuneet kylpylälomista. Kaksi on puolen vuoden aikana jo hankittu plakkariin, kolmas on suunnitteilla.

Pääsiäislomalla ajelimme minun lapsuudenmaisemiini Ranualle, mutta ennen äidin ja isän luo asettumista pysähdyimme yhdeksi yöksi Pohjois-Suomen pääkaupunkiin Ouluun.

Oulu on minulle melko tuttu paikka villeiltä teinivuosilta, mutta tällä kertaa emme ehtineet juuri tutustua kaupungissa muuhun kuin Edeniin. Lapsena se oli lempipaikkani Oulussa, ja aika kivaa siellä oli nytkin.

Oulun Eden on reilu parikymppinen kylpylähotelli aivan Perämeren rannalla Nallikarissa.

Tällaisena veden lapsena olen aina pitänyt Nallikaria henkeäsalpaavana. Edellisestä vierailusta oli kuitenkin aikaa viitisentoista vuotta, joten olin jo melkein unohtanut paikan kauneuden. Valkoisesta, sileästä hiekkarannasta tuli tunne kuin olisi ollut jossain paljon etelämpänä Euroopassa.

Sama tunne tuli viime syyskuussa Pärnussakin, vihmovasta vesisateesta huolimatta. Se oli se ensimmäinen kylpylälomakohteemme (tai oikeastaan loma, jonka aikana kävimme kylpylässä, sillä emme tuolloin asuneet kylpylähotellissa).

Lappilaisena haluaisin sanoa, että Oulu vei kevyesti voiton kahden kylpylälomakohteen vertailussa, mutta en vain voi. Pärnu sopii ainakin tällaisen varhaiskeski-ikäisen ja lapsettoman makuun paremmin.

Toisin kuin etukäteen arvelimme, pärnulaisessa Estonia Termidissä oli enimmäkseen aivan muita asiakkaita kuin suomalaisia mummoja. Suurin osa oli itse asiassa melko nuoria.

Parasta kylpylässä olivat erilaiset saunat ja kunnon uimamahdollisuudet. Oma suosikkini oli klassikoksi luokiteltava turkkilainen sauna, mutta kävimme kokeilemassa muun muassa höyrysaunaa, suolasaunaa ja tavallista suomalaistakin saunaa.

Erityisen mukavaa oli se, etteivät saunat olleet suihkuosastojen vaan altaiden yhteydessä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että saunaan pääsee helposti uimisen lomassa ja yhdessä vastakkaista sukupuolta olevan seuralaisen kanssa. Ja kyllä, Pärnussakin muistettiin, että kloori muuttuu höyrystyessään myrkylliseksi ja ennen altaasta saunaan menoa pitää peseytyä huolellisesti: jokaisen saunan edustalla oli suihkut sitä varten.

Toisin kuin suomalaisissa kylpylöissä yleensä, Estoniasta löytyi myös oikea uima-allas, jossa olisi voinut halutessaan ihan kuntoillakin. Meillä tämä mahdollisuus saattoi jäädä muutamaa altaanmittaa lukuun ottamatta kokeilematta, mutta mahdollisuus on mielestäni iso plussa. Meidän käyntimme aikana uimiseen oli myös hyvin tilaa, toisin kuin Kallion uimahallissa.

Miljöönä Estonia Termid oli selvästi askeettisempi ja uimahallimaisempi kuin suomalaiset sisarensa. Palmupuut ja muu ”eksoottinen” sisustus puuttuivat, mikä olisi lapsena varmasti tuntunut tylsältä, mutta enää moisen perään ei osannut haikailla.

Oulun Edenissä yksi parhaista puolista on tosiaan kylpylähotellin sijainti upealla paikalla. Kylpylä itsessään on aika samannäköinen kuin kaikki Suomen edenit, tropiikit ja tropiclandiat. Eden on selvästi suunnattu lapsiperheille, mikä näkyi myös asiakaskunnassa.

Uimiseen Eden ei oikein sovellu: siellä voi ainoastaan pärskiä ja polskia. Kuntoilumahdollisuuksia kuitenkin on, sillä hotelliasukkaat saavat käyttää vapaasti kuntosalia ja ulkoilemaankin pääsee hyvin. Allasosaston yksi hauskimmista ominaisuuksista on lämmitetty ulkoallas, jota tällaisena vilukissana ei tosin tullut testattua.

Edenin saunaosasto on suppeampi kuin Estonia Termidissä, mutta ihana, turkkilaistyylisen lempeä ja kostea roomalais-iiriläinen sauna antaa kaiken anteeksi. Muut vaihtoehdot ovat tavallinen sähkösauna ja höyrysauna.

Koska asuimme Edenissä yhden yön, voin arvostella hieman myös hotellipuolta.

Huoneemme ei kokolattiamattoineen ja ysärivuodesohvineen ollut ihan sitä, mitä olin villeissä lomahaaveissani (ja valokuvien perusteella) kuvitellut, mutta näkymä isolta parvekkeelta merelle oli paljon parempi.

Maisemaravintolassa, jossa söimme illallista, kasvissyöjän ateriavaihtoehdot olivat aika vähissä (oma moka tosin – tämän olisi voinut helposti tarkistaa etukäteen netistä) ja kieltämättä myös romantiikka oli aika kaukana. Näköalat eivät kuitenkaan pettäneet sielläkään, joten päätin murjottamisen sijaan hymyillä.

Aamupala tarjoiltiin samassa ravintolassa, ja se oli hyvin tyypillinen suomalaishotellin aamiainen: monipuolinen ja täyttävä ja pääsiäislauantain aamuna yhdeksältä varsin ruuhkainen.

Sekä Oulussa että Pärnussa arjen katkaisu sujui mallikkaasti ja voisin mennä kumpaan tahansa uudelle minilomalle ainakin jossain vaiheessa. Pärnu on kuitenkin kohde, josta jo varsinaisesti haaveilen. Seuraavaan Oulun-lomaan taas tuskin kuuluu kylpylöintiä.

Estonia Termid,  A.H. Tammsaare pst. 4a – Pärnu, www.spaestonia.ee
Sokos Hotel Eden, Holstinsalmentie 29 – Oulu, www.edenspa.fi

Kuvissa on ihasteltu Nallikarin rantaa. Pärnu-aiheisia kuvia on täällä.

Kylpyläkaupunki syksyllä

Puolisoni joutui muutama viikko sitten ostamaan töiden vuoksi elämänsä ensimmäisen auton.

Vaikka auton omistaminen Helsingin keskustassa asuvana lapsettomana pariskuntana tuntuu välissä tyhmältä, oli ajopelin hankkiminen tässä tilanteessa tarpeen. Poikaystäväni käy ainakin seuraavan vuoden ajan töissä toisella paikkakunnalla – ja kun se auto kerran tuli hankittua, on siitä ollut minullekin ylimääräistä iloa.

Lähimatkailu on sen avulla nimittäin varsin helppoa. Helsingistä pääsee suhauttamaan hetkessä vaikka mihin jänniin paikkoihin, vaikkapa Porvooseen tai Tammisaareen. Viime viikon lopulla yhteistä aikaa oli enemmän kuin pelkkä sunnuntai, joten lähdimme vähän kauemmas, Suomenlahden eteläpuolelle.

En ole koskaan aiemmin käynyt Virossa Tallinnaa edempänä.

Sielläkin riittäisi nähtävää moneksi päiväksi, mutta tällä kertaa päätimme viettää pari päivää Viron kesäpääkaupungiksi tituleeratussa Pärnussa. (Wikipedian mukaan kesäpääkaupunkinimitys johtuu muuten siitä, että Viron tasavallan hallinto ja pääkaupungin asema siirtyvät kesäisin Tallinnasta Pärnuun. Onpa hassua!)

pärnu4.jpg

Pärnuhan sijaitsee Viron länsirannikolla, josta matkaa Latvian puolelle on vain kuutisenkymmentä kilometriä. Kaupunki tunnetaan kylpylöistään ja valkohiekkaisesta rantaviivastaan.

Ja upea se hiekkaranta olikin! Harmi, että lämpöasteet ylsivät viime viikonloppuna enää korkeimmillaankin viiteentoista ja vettä vihmoi taivaalta vähän väliä. Uimiset täytyi jättää kylpylän puolelle.

Pärnun rannoilla on kuulemma kesäaikaan sellainen olo kuin olisi sillipurkissa. Nyt syyskuun loppupuolella siellä oli melkein aavemaisen hiljaista – tai kuten me asiasta ajattelimme, ihanan rauhallista.

pärnu1.jpg

pärnu5.jpg

Kaupungissa asustaa noin 43 000 ihmistä. Se ei ole paljoa mutta kuitenkin riittävästi siihen, että kaikki reissaajan kaipaamat palvelut ovat saatavilla myös turistisesongin ulkopuolella.

Pärnuun pääsee kätevästi autolla nykyään varsin hyväkuntoista Via Balticaa pitkin. Matkalla voi poiketa pienissä maalaiskylissä, kuten allaolevan kuvan Haimressa.

pärnu3.jpg

Perille päästyä auton voi kuitenkin unohtaa parkkipaikalle. Pärnussa on helppo liikkua paikasta toiseen kävellen tai polkupyörässä. Parissa päivässä en ehtinyt kyllästyä ihastelemaan lehtipuiden ympäröimiä puistoteitä ja niiden varrelle rakennettuja karkinvärisiä puutaloja, joiden harjakatot olivat epätavallisen korkeita.

Kuulin matkan aikana, että huikaisevan jyrkät katot olisivat perua Neuvostoliiton ajoilta.

Tuolloin omakotitaloon ei kuulemma saanut rakentaa kuin yhden kerroksen, mutta harjakaton kohdalle mahtuva ullakko sallittiin. Lakia pystyi siis kiertämään pykäämällä kasaan korkean katto-osan, jonka alle mahtui joskus parikin ylimääräistä kerrosta.

En haaveile omakotitalosta, mutta jos sellaiseen joskus muuttaisin, haluaisin ehdottomasti makuuhuoneen harjakaton alle.

pärnu2.jpg

Syksyisessä Pärnussa aika tuntuu pysähtyneen. Mereltä tuulee, taivaalta ripottelee vettä, välissä aurinko pilkahtaa pilven takaa. Vastaan tulee suomalaisia eläkeläisiä, muttei sinä ikävänä näkynä, johon usein Tallinnassa törmää. Täällä ei ördätä vaan fillaroidaan ja uidaan!

En keksi kovin montaa parempaa tapaa rentoutua.