Pakkojuhlattomia juhannusmuistoja

Olen aina ollut juhannuksesta (ja vapusta ja uudestavuodesta ja…) niin innoissani, että nimitän sitä pakkojuhlaksi.

Jostain varhaisnuoruudesta päähäni on ilmeisesti iskostunut sellainen kuvitelma, että pakkojuhlana olisi pakko tehdä juuri jotain tiettyä (lue: mennä mökille hyttysten syötäväksi) ja toisaalta kiellettyä olla tekemättä jotain toista tiettyä muuta asiaa – tai yhtään mitään, jos ei huvita.

Koska en ole kovin mökki-ihminen enkä lainkaan suunnitelmallinen, tänä vuonna en tiennyt vielä aattoaamunakaan, miten juhannukseni viettäisin. Tiesin hyvissä ajoin vain sen, että aion pysyä Helsingissä.

Ja suunnittelemattomuus toimi! Perjantaina päädyin ystäväni ja hänen kavereidensa kanssa huikean hauskoihin juhannustansseihin. Eilisen taas vietin kotona Netflixin parissa. Iltapäivällä kun aurinko tuli viimein kunnolla esiin, kävin myös pariin otteeseen kävelyllä.

Viime vuonna juhannus meni töitä tehden ja palellen, mutta nyt kun aloin miettiä, ennen sitä kivoja juhannuksia on ollut itse asiassa aika monta – ja monessa eri paikassa.

rodos2

rodos

2008-2009

Asuin kaksi kesää Rodoksella, ja juhannusaatto ja -päivä olivat työpäiviä, kuten kaikki muutkin päivät. Töiden jälkeen istuin kuitenkin tuntikaupalla työpaikkani naapurissa olleen marketin jäätelöaltaalla ja höpötin yömyöhään suomalaisen työkaverini kanssa. Ei juhlimisia, vaan päinvastoin todella arkista, mutta monesti parhaat muistot syntyvätkin arjessa.

rovaniemi

rovaniemi2

2010

Lähdin Helsingistä minilomalle Rovaniemelle moikkaamaan ensimmäistä kertaa tuolloin kahden viikon (ja nyt viiden vuoden!) ikäistä veljentyttöäni.

Juhannusaattona menin syömään ja saunomaan lukioaikaisen ystäväni luo. Illalla pyöräilimme tuttavan kotibileisiin ja sieltä vielä baariin. Välissä oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan upeaa yötöntä yötä. Muistan yhden ainoan helteisen, Suomessa vietetyn juhannuksen, ja se oli tuolloin Rovaniemellä. Pyöräillessä ei tarvinnut takkia.

x-default

tampere

2011

Vietin hauskan pitkän viikonlopun minulle tuolloin varsin tuntemattomassa kohteessa, Tampereella. Autiossa kaupungissa oli ehkä kolme ravintolaa auki, mutta oli siellä silloinkin Särkänniemen kesäteatteri sekä ystävieni ihastuttava kesäkoti, jossa kokkasimme tortilloja ja lättyjä sekä viihdytimme itseämme laaduttomalla journalismilla.

wien1

wien2_1

2012

Menetin sydämeni upealle Itävallan pääkaupungille. Wienissä oli niin helteistä, ettei ilmastointilaitteettomassa hostellihuoneessa saanut nukutuksi. Söin parhaita koskaan saamiani mustekalarenkaita Naschmarktilla, kävin ensimmäistä kertaa oopperassa viehättävässä mutta tuskallisen kuumassa Volksoperissa ja söin aika monta kakkupalaa ja jäätelöpalloa.

2013berliini

berliini1

Vuonna 2013

Berliinissäkin oli hellettä. Jalkoihini tuli loppureissuksi järkyttävät rakot, kun kävelin kuumuudessa East Side Gallerylla. Ystäväni vei meidät uimaan järvelle jonnekin vanhan Itä-Berliinin puolelle, ja palatessamme kaupunkiin kävimme tappamassa nälän Marienburgerin superhyvillä hampurilaisilla. Mieleen ovat jääneet myös Kreuzbergin ihmisiä ja elämää pursuavat kadut sekä ilta viinipullon ja hyvän seuran kera joenrannalla.

Oikeasti olen ollut juhannuksena mökillä hyttysten syötävänä viimeksi lapsena – ja silloin vielä taisin pitää siitä. Ei ne hyttyset haitanneet, kunhan vain pääsi juoksemaan suoraan saunasta jääkylmään järveen. Ehkä mun pitää siis luopua pakkojuhla-nimityksestä (ainakin tämän yhden juhlan kohdalla) ja nauttia tulevaisuudessakin omista epäperinteikkäistä juhlaperinteistäni.

Mitkä ovat olleet teidän hauskimpia juhannusmuistojanne?

Inhokki- ja suosikkikaupunkieni top 3

My post-University Life -blogia pitävä Laura kertoi jokin aika sitten, mitkä ovat hänen suosikki- ja inhokkikaupunkejaan. Kommentoin tuolloin Lauralle, että voisinpa tarttua itsekin tähän hauskaan aiheeseen.

Ja mihin ihmeeseen tämä aika taas katoaa…? Lauran postauksesta on kulunut nyt jo yli kolme viikkoa, ja kappas vain, vasta tänään muka ehdin alkaa miettiä omia suosikkejani ja inhokkejani.

Disclaimerina ilmoitettakoon, etten ole pohtinut näitä kovinkaan pitkään vaan valitsin sellaiset kohteet, jotka ensimmäisenä päähän juolahtivat. Saattaa siis olla, että huomenna olisin ainakin joistakin kaupungeista ihan eri mieltä. Monessa näistä paikoista olen myös vieraillut ainoastaan kerran, joten tietoni ovat osittain varmasti vajavaisia ja mahdollisesti myös vanhentuneita.

Täältä pesee joka tapauksessa.

 

INHOKIT TOP 3

 photo madrid2.jpg  photo madrid1.jpg

3. Madrid

Suosikkikaupunkeja keksisin vaikka kuinka, inhokkien miettiminen on paljon hankalampaa.

Madridissa olen käynyt vain kerran, mutta se on jäänyt mieleeni aika mitäänsanomattomana paikkana. Näin kävi siitäkin huolimatta, että minulla oli reissulla paikallinen opas. Hyvä ystäväni opiskeli tuolloin kaupungissa ja vei minua sitä ristiin rastiin. Hauskaa oli, mutta siltikään kaupunki itsessään ei jotenkin napannut.

Madrid oli mielestäni jollain tapaa hankala ottaa haltuun. Se johtuu varmasti osittain siitä, etten tuohon aikaan osannut espanjaa: ihmiset tuntuivat tylyiltä. Nyt lomailu kaupungissa olisi varmaan erilaista.

Yksi oleellinen vika Madridissa on se, että lämpimiltä Etelä-Euroopan kaupungeilta kaipaan aina meren läheisyyttä ja siitähän saa Madridissa vain haaveilla.

Hyvinä puolina Madridin-reissulta ovat jääneet mieleen useat kivat puistot, yöpalana syödyt churrot ja hauskat lattaribaarit. Kaupunki ei kuitenkaan todellakaan ole listallani ensimmäisenä, kun suunnittelen seuraavaa matkaani Espanjaan.

 

 photo frankfurt1.jpg

 photo frankfurt2.jpg

2. Frankfurt am Main

Myös Frankfurtissa olen käynyt vain kerran. Reissuni itsessään oli varsin hauska. Se ei kuitenkaan ollut kaupungin vaan siellä asuneen ystäväni ja hänen kavereidensa ansiota.

Minusta Frankfurtin kaltaisen EU-kaupungin pitäisi olla kansainvälinen, mutta mitä vielä. Kahvilassa nuoretkin työntekijät nyrpistävät nenää, jos yrittää tilata englanniksi. Ehkä juuri kielimuurin vuoksi frankfurtilaisista jäi minulle töykeä mielikuva.

Korkeine konttorirakennuksineen Franfurt on myös aika ruma paikka, ja jos nyt aletaan saivarrella, niin ei sen jättimäisen sekava lentokenttäkään mikään unelmamesta ole.

Onneksi Saksa on iso maa. Siellä on paljon kiinnostavampia kohteita kuin tylsä bisneskaupunki Frankfurt.

 

 photo ateena1_1.jpg  photo ateena2_1.jpg

1. Ateena

Ateenassa olen käynyt monta monituista kertaa ja olenpa asunutkin siellä pari kuukautta. Koska siis suurin piirtein tiedän mistä puhun, vihani (ja rakkauteni) kohde saa pitää inhokkilistalla ykköspaikkaa.

Jännä homma. Välillä kaipaan Ateenaan aivan kamalasti, mutta hitto vieköön, onhan se ruma paikka kuin mikä. Ateena on noin neljällä miljoonalla asukkaallaan ylivoimaisesti suurin Kreikan kaupunki. Se näkyy huonolla tavalla. Käytännössä kaupunki on yhtä täyteen rakennettua betonihelvettiä, jossa on todella vähän nättejä paikkoja. Suurkaupungin ruuhkat ja saastepilvi tekevät oman ikävän osansa.

Pahinta Ateenassa on kuitenkin se, että kaupunki on sekä ilmapiirin että miljöön puolesta aivan eri maailmasta kuin muu Kreikka. Jos siis ensimmäinen Kreikan-reissusi suuntautuu Ateenaan, niin tee itsellesi palvelus ja tee pikkuretki myös jollekin lähisaarelle tai pienempään kaupunkiin. Siten näet, millaista maassa oikeasti on.

Ja tästä puhkumisesta huolimatta haluan aina vain uudelleen matkata Ateenaan. Ehkä se on se kulttuuri, jota Akropolis ja vanhakaupunki huokuvat, ehkä vain se, että olen asunut kaupungissa – tai sitten se, että rumuudestaan huolimatta Ateenastakin saa ihanaa ruokaa. Irtopisteitä saa myös hyvä ja siisti metro sekä paikoin jopa kauniit metroasemat.

 

 

SUOSIKIT TOP 3

 photo tallinna1.jpg

 photo tallinna2.jpg

3. Tallinna

Suomalaiset dissaavat Viron pääkaupunkia aivan turhaan! Helsingistä Tallinnaan pääsee nopeasti, mutta aina siellä käydessäni yllätyn myönteisesti.

Tallinna on Helsinkiä paljon keskieurooppalaisempi. Siellä on omintakeisempi ruokakulttuuri ja paljon viehättävää arkkitehtuuria. Suomalaista matkaajaa ei haitanne halvempi hintatasokaan, vaikka siihen sisältyvätkin tietty omat ongelmansa.

Ainoa, mitä ihmettelen, on Kalamajan alueen hehkuttaminen. Yrityksistä huolimatta se ei ole saanut minua syttymään: joko kaikki kaupunginosan kivat ja supercoolit paikat on hyvin piilotettu tai sitten en vaan oikeen tajuu.

Vanhaakaupunkia sen sijaan fanitan. Se on viehättävä ja siellä on vaikka kuinka paljon hyviä ravintoloita, kunhan vain osaa mennä niihin.

Niin ja Tallinnassa on Massimo Duttin liike. Sekin yksistään riittäisi minulle.

 

 photo bangkok.jpg

 photo bangkok2.jpg

2. Bangkok

Tämä hämmästyttää itseänikin. Maailman kuumin pääkaupunki Bangkok on sekava, kamala ja ruuhkainen – mutta silti ihana ja jollain kummallisella tavalla symppis. Tässä voi olla jo nostalgiaa, sillä kävin Thaimaassa yli kaksi vuotta sitten ja tässä välissä olen ehtinyt päästä yli thairuokaövereistä.

Minulle Bangkokista tulee ensimmäisenä mieleen ihanan kostea ja samaan aikaan painostava kuumuus. Kun ensimmäistä kertaa hyppäsin lentokoneesta Bangkokin lämpimään yöhön, tuli ihan kotoisa olo.

Toisena yönä näin jo painajaisia siitä, miten ahtaat, ruokakärryjen ja ihmisten täyttämät kadut kaatuvat päälle. Mutta kun alkuahdistuksesta pääsi yli, aloin kuitenkin tykätä.

Jouluaattona pääsin nauttimaan hostelliporukan kanssa uskomattoman hyvän katuruokaillallisen. Kävin aivan loistavassa jalkahieronnassa paikassa, jonka sijaintia tai nimeä en muista mutta jota edelleen muistelen kaihoisasti. Kun kuumuus alkoi nyppiä, sitä pääsi helposti pakoon skytrainiin ja kauppakeskuksiin.

Bangkokia on vaikea selittää. Se pitää nähdä, ainakin kerran elämässä. Minä haluaisin jo takaisin.

 

 photo wien1.jpg  photo wien2.jpg

1. Wien

Wien kuuluu Olen käynyt kerran -osastoon, mutta voih – kunpa pääsisin pian takaisin. Samaan aikaan paluu kaupunkiin pelottaa: olenkohan rakentanut päähäni aivan turhia pilvilinnoja?

Euroopan musiikkipääkaupunki on jäänyt mieleeni kauniina, kesäisen helteisenä ja leppoisana. Wieniläiset puhuvat saksaa hauskasti. Volksoperissa oli keskikesällä tuskaisen kuuma, mutta Carmen oli saksaksikin huikea kokemus. Koskaan aiemmin en ollut juuri perustanut sacherkakusta, mutta hei – sehän johtui vain siitä, etten ollut syönyt aitoa wieniläistä versiota.

Olin siinä mielessä onnekas, että tuota juhannuksen 2012 reissua varten sain vinkkejä Wieniin laulunopettajaltani, joka on asunut kaupungissa. Vinkeistä paras liittyi Naschmarktin markkina-alueeseen, joka on täynnä ihastuttavia ravintoloiden ja viinitupien kojuja. Vieläkään en ole saanut mistään muualta niin hyviä mustekalarenkaita tai vietnamilaista ruokaa.

Wien teki minuun niin suuren vaikutuksen, että edelleen saatan käyttää iltoja googlettaen opiskelu- tai työntekomahdollisuuksia kaupungissa. Ja kaiken tämän sai aikaan yksi kolmen yön reissu. Erään tunnetun itävaltalaisen kehonrakentaja–näyttelijä–poliitikon sanoin, ich komme wieder!

 

Mitä mieltä te olette näistä kaupungeista?

Hellepäivän hampurilainen Berliinissä

Perinteikkäistä juhannussuunnitelmista huolimatta eilinen juhannusaatto kului omalta osaltani lopulta sisätiloissa.

En muista, että koskaan aiemmin olisi ollut näin kylmää juhannusta, mutta koska varmasti kaikki ovat kyllästyneet viileyden voivotteluun, ei harmitella sitä sen enempää.

Muistelen sen sijaan vähän Berliiniä, jossa vietin viime juhannusta. Siellä nimittäin riitti hellettä ja hyvää ruokaa.

Eräs ystäväni lukioajoilta on asunut Saksan pääkaupungissa jo vuosia, ja viimeksi piipahdin hänen luonaan tuolloin vuosi sitten.

Eräänä juhannusviikon päivänä lähdimme ratikalla pois keskustasta, jonnekin vanhan Itä-Saksan puolelle järven rantaan. Nimittäin, kuten jo sanoin, sitä hellettä piisasi.

berliini.jpg

Eikä me aivan ainoita kaupungista paenneita oltu.

Parin tunnin auringonoton ja uimisen jälkeen oli tietysti nälkä. Kesken ratikkamatkan ystäväni muisti hyvän ja edullisen ravintolavinkin, Marienburgerin.

Marienburger on pieni, ihan tavallisen kämäisen snägärin näköinen hampurilaiskioski Prenzlauer Bergissä. Kioskissa on itsepalvelu ja ulkona syömistä varten puiset pirtinpenkit. Touhu oli niin konstailematonta, että ilman paikallista seuraa en olisi luultavasti ikinä eksynyt sinne.

Jos Marienburgerissa on purilaisista jonkinlaista pulaa, niin runsauden. Kasvisvaihtoehtojakin on listalla neljä erilaista, eivätkä ne suinkaan ole hinnalla pilattuja.

En muista enää, minkä noista vegeburgereista itse valkkasin (veikkaan halloumiversiota), mutta sen muistan, että se oli yksi reissun parhaista herkuista.

marienburger.jpg

marienburger2.jpg

Marienburger, Marienburger Strasse 47 – Berliini, www.marienburger-berlin.de

Ilmaista nähtävää Berliinissä

Kuten kesäkuussa vihjasin, kesälomani alkoi tänä vuonna Berliinin-reissulla.

Saksan pääkaupungin yksi parhaista puolista on, että siellä lomailee halutessaan hyvinkin halvalla. Hostellihuoneiden hinnat ovat jaetuissa huoneissa kympistä ylöspäin. Illastaminen on ruuan laadusta tinkimättä halpaa, eikä tärkeimmistä nähtävyyksistäkään tarvitse maksaa.

Also herzlich willkommen im Paradies! (Olen juuri saksan alkeiskurssilla, koska kahdenkymmenenviiden vuoden villitykseeni kuuluu se, että tässäkin iässä ehtii oppia vielä vaikka mitä uutta. Ich bin fünfundzwanzig Jahre alt ja silleen.)

East Side Gallery

East Side Gallerylla tarkoitetaan reilun kilometrin mittaista pätkää edesmennyttä Berliinin muuria. Tuolle matkalle mahtuu yhteensä 105 maalausta, joista tunnetuin on varmastikin Dmitri Wrubelin teos Mein Gott hilf mir, diese dödliche Liebe zu überleben.

Tunnetussa maalauksessa kuvataan Neuvostoliiton presidentin Leonid Breznevin ja DDR-johtaja Erich Honeckerin välistä veljellistä suuteloa. Ja olihan siitä pakko räpsiä muutama kuva, vaikka ulkoilmagalleriasta löytyy mielestäni paljon vaikuttavampiakin teoksia. East Side Gallery herättää ajatuksia: Eurooppaa jakavan muurin sortumisesta on kulunut vasta 24 vuotta. Galleria on ainoa paikka, jossa osa siitä on vielä alkuperäisellä paikallaan.

East Side Gallery sijaitsee Friedrichshain-Kreuzbergin kaupunginosassa. Esimerkiksi U-bahnilla pääsee kävelymatkan päähän, kun hyppää pois vaikkapa Schlelisches Torin pysäkillä.

Televisiotorni

Fehnsehturmilta eli Itä-Saksaan pystytetyltä tv-tornilta ei Berliinissä voi välttyä. Vuonna 1969 valmistunut torni on Euroopan neljänneksi korkein rakennus, johon otettiin mallia muun muassa Neuvostoliiton ensimmäisestä satelliitista Sputnikista.

Aikanaan tornin tehtävänä oli paitsi lähettää tv- ja radio-ohjelmia myös toimia DDR:n mahdin ja hyvinvoinnin symbolina. Korkea torni oli harvoja asioita, jotka näkyivät paitsi omaan valtakuntaan myös muurin taakse länteen.

Tornin huipulta näkee kuulemma hyvällä säällä yli 40 kilometrin päähän. Huipulla on myös ravintola, jossa voi illastaa (luultavasti vähän kaupungin yleistä hintatasoa hulppeammin).

Televisiotorni löytyy Alexanderplatzilta, jonka kautta kulkee muun muassa lukuisia U-bahn-linjoja.

Grosser Tiergarten

Ainakin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä Berliinin suurin puisto Tiergarten on näkemisen arvoinen. Tänä kesänä puisto jäi omalta osaltani väliin, mutta pyöräilin siellä edellisellä Berliinin-reissullani reilu pari vuotta sitten (polkupyöriä voi vuokrata monessa paikassa kympin vuorokausivuokralla – suosittelen!).

Puisto sopii erinomaisesti paitsi kuntoiluun myös piknikin viettoon. Tai ihan vain kauniiden maisemien ihasteluun. Siellä järjestetään myös monia tapahtumia.

Tiergarteniin pääsee muun muassa S-bahnilla (Tiergartenin pysäkki) ja U-bahnilla (Hansaplatzin pysäkki).

Holokaustin muistomerkki

East Side Galleryn ohessa toinen näyttävä muistomerkki sijaitsee aivan Tiergartenin vieressä. Sen saksankielinen nimi on Denkmal für die ermordeten Juden Europas eli vapaasti käännettynä Euroopassa murhattujen juutalaisten muistomerkki. Mielestäni paikka on yhtä pysäyttävä kuin nimikin.

Holokaustin muistomerkki ei ulospäin näytä kovin erikoiselta teokselta vaan lähinnä valtavalta, harmaalta betonikasalta. Sen läpi kävellessä kuitenkin uppoaa välissä kuin huomaamattaan kapeiden seinien väliin, syvemmälle maan alle. Joidenkin mielestä se aiheuttaa turvattomuutta sekä ahdistusta ja kuvaa sen vuoksi holokaustia.

Muistomerkki ei selitä, miksi se on pystytetty ja mitä sillä halutaan kertoa. Se jää kävijän mietittäväksi. Valitettavasti monen matkailijan syvällisin tulkinta tuntuu olevan, että labyrintissa voi ottaa siistejä valokuvia…

Näyttävän 19 000 neliömetrin kokoisen, betonisen maamerkin rakentaminen aloitettiin vuonna 2003 ja se kesti puolisentoista vuotta. Muistomerkkiä on kritisoitu muun muassa siitä, että se on omistettu ainoastaan toisen maailmansodan juutalaisuhreille.

Muistomerkille on lyhyt kävelymatka esimerkiksi Brandenburger Torin U-bahn-asemalta. Samalla näkee kätevästi toisenkin historiallisen maamerkin, eli Brandenburgin portin.

Oletko käynyt Berliinissä ja mitä mieltä olet edellämainituista nähtävyyksistä? Mitä muuta kaupungissa voi nähdä ilmaiseksi tai edullisesti?