Pääsiäiskuulumisia ja kahvilavinkki Rotterdamiin

Hyvää pääsiäistä!

Täällä pääsiäisenvietto on jäänyt vähän vähiin. Herkuttelu on rajoittunut rautakaupasta ostettuihin Kinder-suklaamuniin, eikä mitään erityistä ole tullut tehtyä.

Kolmen päivän pituinen viikonloppu on kuitenkin otettu ilolla vastaan (Hollannissa pitkäperjantai on tavallinen arkipäivä). Muutamme loppuviikosta, ja vaikka pakkaaminen on ärsyttävää puuhaa, sitä on kivempi tehdä rauhassa kuin hätiköiden ja valmiiksi väsyneenä työ- tai koulupäivän jälkeen.

Asioiden edistäminen rauhassa on onneksi mahdollistanut myös pitkät yöunet, aika monen Blacklist-jakson katsomisen Netflixistä ja kirjan lukemisen sohvalla. Viimeksi minulla oli ihan tyhjä viikonloppu ilman menoja tai velvollisuuksia yli kaksi kuukautta sitten, joten tämä on tullut tarpeeseen.

Mutta ei me sentään olla koko viikonloppua ihan vain kotona oltu. Lauantaina tuli (taas) piipahdettua Rotterdamissa ihan silleen extempore, ja ajattelin kertoa vähän yhdestä lempiravintolastani siellä.

Viime kesänä sain pidettyä ylityövapaina yhden pitkän viikonlopun Helsingin-töistäni, ja tulin kotiin Hollantiin viikonlopuksi. Minulla oli yksi Hotels.comin ilmainen yö käytettävänä, joten päätimme varata yhdeksi yöksi hotellin Rotterdamista, jotta reissuun tulisi vähän enemmän loman tuntua.

Hotelli oli ihana, mutta emme ottaneet siihen aamupalaa, koska mieheni piti olla aikaisin aamulla töissä. Sen sijaan googlailin itselleni Rotterdamista aamiaispaikkaa ja päädyin netissä kovasti kehuttuun Lilithiin.

Lilith on pieni amerikkalaisiin pannukakkuihin erikoistunut kadunvarsikahvila ihan kaupungin keskustassa. Vaikka se on tosi keskeisellä paikalle, se on pienen ja hiljaisen kadun varrella, joten ihan sattumalta en olisi ainakaan itse sinne osannut eksyä.

Lilithin pannaripino maksaa viisi euroa. Niiden päälle voi valita muutaman vaihtoehdon listalta suolaisia tai makeita täytteitä, joiden hinnat ovat parista eurosta ylöspäin. Listalla on myös joitakin muita aamupalavaihtoehtoja kuin pannareita.

Kesäreissulla valitsin pannukakkujen seuraksi banaania ja pensasmustikoita. Niillä ja vaahterasiirrapilla kuorrutettu annos oli niin hyvä, että olen haaveillut uudesta aamiaisreissusta Rotterdamiin siitä lähtien.

Lauantaina olimme syöneet aamupalaa kotona, mutta silti teki mieli pannukakkuja. Onneksi Lilith on myös hyvä lounaspaikka, ja tällä kertaa maistelin pannukakkuja lohella ja tuorejuustolla. Nam!

Cappuccinossa olisi harmi kyllä ollut parantamisen varaa: maitovaahto ei ollut oikeaoppisen samettista ja kahvi maistui automaatilla tehdyltä, mutta onneksi siitä kuitenkin puuttui kitkeryys (kahvinatsi täällä, hei).

Tanskalainen Naturfriskin minttusooda tosin toimi ruokajuomana erinomaisesti: makua enemmän kuin pelkässä kuplavedessä mutta ei tahmaa hampaita niin kuin limsa. Niinpä juomapuolikin jäi lopulta plussan puolelle. Menen tänne uudestaankin.

Molemmilla kerroilla, kun olen käynyt Lilithissä, se on ollut melkein täynnä. Isommalla porukalla sinne kannattaa siis luultavasti varata pöytä. Kannattaa pitää mielessä, että kyseessä on nimenomaan aamiais- ja lounaspaikka: se on auki aamukasista iltapäiväneljään.

Lilith, Mauritsstraat 127, Rotterdam

Kolme keväistä juttua

“April doet wat hij wil.” Niin sanovat hollantilaiset huhtikuusta. Lausahdus viittaa säähän, joka voi tehdä mitä lystää.

Tänä keväänä luontoäiti on ollut aika mukavalla tuulella. Terassikausi tuli korkattua jo maaliskuun alkupuolella ja ensimmäinen kesäisen lämmin iltakin, jolloin oli pakko käydä hakemassa jätskikiskalta sitruuna-gelatoa, osui viime kuun loppuun.

Ihan hirveästi säistä ei ole kerennyt nauttia, sillä viime ja toissa viikot olivat tenttiviikkoja. Mutta olen minä silti muutakin tehnyt kuin istunut nenä kirjassa kirjastossa. Kännykän kuvien perusteella ainakin tätä.

Juossut

Hollannissa voi onneksi lenkkeillä melkein koko vuoden ilman, että lenkkipolut ovat jäässä. Kyllä reippailu silti houkuttaa enemmän näin keväällä ja kesällä.

Olen harrastanut juoksua pari vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Viime keväänä kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa, kympin Leidenin maratonilla. Se oli niiiiin siistiä! Kivan kokemuksen ja entisen työkaverini rohkaisemana ilmoittauduin tällä kertaa samaan tapahtumaan puolimaratonille. Jännittää!

Puolikkaalle ehtii treenailla vielä reilun kuukauden. Olen seurannut reilut pari kuukautta Hesarin juoksukouluohjelmaa, tosin talviflunssa ja penikka- ja polvivaivat ovat pakottaneet välissä pitämään vähän ylimääräistä taukoa. Nyt, ostettuani uudet, kunnon lenkkarit ja aloitettuani myös säännöllisen lihaskuntotreenin, lenkkeily tuntuu kuitenkin taas hyvältä.

Mutta ennen kaikkea on kivaa, kun olosuhteet ovat kunnossa. Ulkona hyvässä säässä liikkuminen on vaan niin parasta.

Käynyt päiväreissulla cityssä

Ehkä joku teistä muistaa, että olen hehkuttanut Rotterdamia aikaisemminkin, aina ensikohtaamisestamme lähtien. Ja aion jatkaa samaan malliin, sillä Rotterdam on vaan niin siisti paikka.

Jos jotain Leidenissä kaipaan, niin se on ison kaupungin ilmapiiri. Onneksi sitä pääsee täällä vetämään kiduksiinsa helposti.

Rotterdamissa on siistiä arkkitehtuuria, valtavasti pieniä, hyviä kadunvarsikahviloita ja -ravintoloita, rajattomasti shoppailumahdollisuuksia, kreisejä patsaita, hyviä kirjakauppoja, kansainvälisestikin paljon huomiota herättänyt uusi kauppahalli ja – mikä parasta – lyhyet välimatkat. Käytän Rotterdamissa joskus metroa, mutta enimmäkseen siellä pääsee paikasta toiseen kävellen.

Viime lauantaina kännykän askelmittariin tuli melkein kymmenen tuhatta askelta: Kävelin ensin Nieuwe Binnenwegiä pitkin keskustan ostoskaduille ja sitten vielä Blaakin aseman tuntumaan räpsimään kuvia ja haistelemaan markkinatunnelmaa. Lopuksi takaisin samaa reittiä.

Nieuwe Binnenweg oli minulle uusi katu, vaikka samalla alueella olen aiemminkin pyörinyt. Siellä on paljon muun muassa second hand- ja huonekaluliikkeitä sekä kivannäköisiä ravintoloita, joista yhdessä – Kraftbar R’Damissa – kävin lounaalla. Erittäin hyvät flammkuchenit ja jokseenkin vaasankatumainen terassi! Alueeseen täytyy tutustua tulevaisuudessa paremmin.

Ihastellut kevään värejä

Vaikka päivät menevätkin usein kirjastossa tai muuten yliopistolla istuessa, on sentään kiva, kun koulumatkoilla ehtii ihastella kevättä.

Kölnin lähellä asuva Jonna kirjoitti blogissaan viime viikolla Saksan kukkivasta keväästä. Samalla tavalla täällä Hollanninkin puolella kevään voi sanoa alkavan helmi-maaliskuun vaihteessa, kun krookukset alkavat puskea esiin maasta. Sen jälkeen huomaa melkein päivittäin uusia puita, jotka alkavat kukkia tai puskea lehtiä. Kuvissa on kirsikkapuita, koska juuri nyt on niiden aika vuodesta.

Huhtikuu toki tekee mitä lystää, eikä koskaan tiedä, milloin se takatalvi iskee tännekin (järkytyin vähän tämänaamuisista kuvistanne, hyvät Helsingissä asuvat Instagram-ihmiset!) Mutta tämän hetken tilanne on seuraava: ei valittamista.

Oodi saunalle

Luulenpa, että vain toinen suomalainen, joka ei ole kuukausiin päässyt saunomaan, tietää tämän tunteen: Sen, miltä tuntuu kun voi pitkästä aikaa mennä lämmittelemään saunaan, heittää löylyä kiukaalle ja kuunnella kun vesi sihisee kivillä.

Kun antaa ihon hikoilla itsensä puhtaaksi ja lihasten rentoutua lämmössä. Kun sulkee silmät ja hetken aikaa vain on. Ja nauttii olostaan.

Loppu saunomistauolle

Viikonloppu meni minilomaillessa Rotterdamissa. Kävimme joulumarkkinoilla ja viime vuonna avatussa, upeassa markkinahallissa, ja asuimme pilkkahintaan päärautatieasemaa vastapäätä olevassa viiden tähden hotellissa.

Ylivoimaisesti parasta reissussa oli kuitenkin merimieskirkon sauna, jonka olin varannut meille tunniksi jo monta viikkoa sitten.

Edellisen kerran olin saunonut neljä kuukautta sitten vielä asuessani Helsingissä. Tämä taisikin olla minulle pisin saunomistauko moneen vuoteen.

Oma sauna minulla on ollut viimeksi Rovaniemellä asuessani yli kuusi vuotta sitten, mutta Pitäjänmäellä meillä oli kerran viikossa oma saunavuoro ja kolme kertaa viikossa mahdollisuus käydä lenkkisaunassa. Sitä ennen motivoin itseäni kuntosalille lähinnä sillä verukkeella, että hikoilun jälkeen pääsee nauttimaan löylyistä.

rotterdamin merimieskirkon sauna

Parasta ja puhdistavaa

Olen aina rakastanut saunomista, ja lapsuudenkodissani saunottiin monta kertaa viikossa.

Lauantaina pohdin, mikä siinä mahtaakaan olla niin ihanaa ja koukuttavaa. Oikeastaanhan se lauteilla hikoilu tuntuu viiden, kymmenen minuutin jälkeen lähinnä tukalalta.

Mutta toisaalta ei ole mitään ihanampaa kuin mennä lämmittämään talviviimassa kohmettuneita varpaita ja sormenpäitä saunaan. Tai antaa kaiken kuonan valua pois iholta sen jälkeen, kun on päivän juossut paikasta toiseen.

Etenkin näin muutaman kuukauden tauon jälkeen huomaa, miten saunominen puhdistaa. Saunan jälkeen iho tuntuu pehmeältä, näyttää kuulaalta ja tuoksuu saunanraikkaalta. Ei paljoa huvita meikata, vaikka olisikin vielä lähdössä syömään saunan jälkeen.

Onneksi seuraavaa saunomiskertaa ei tarvitse odottaa kuukausia. Ensi viikonloppuna saa taas saunoa Suomessa!

rotterdamin merimieskirkon sauna

Lämmintä syksyä ja minireissuja

Laura kirjoitti muutama päivä sitten siitä, miten ihania syyssäitä Englannissa on ollut. Samaa on ihasteltu täällä Hollannissa. Aurinkoisia päiviä ja upeaa ruskaa on nimittäin riittänyt. Tällä viikolla on ollut sateisempaa, mutta edelleen lämpötilat huitelee viidessätoista.

Yleisesti ottaenhan voisi kuvitella, että jos lähtee Suomesta Hollantiin, niin säiden puolesta on kuin menisi ojasta allikkoon. Voi olla, että nyt on käynyt hyvä tuuri, mutta ainakaan vielä täällä ei ole päässyt syysmasennus iskemään.

2015-10-24%2002.55.54%203

2015-10-30%2001.01.35%201

2015-11-01%2010.27.24%201(1)

2015-11-01%2010.32.53%201(1)

2015-11-01%2010.33.38%201(1)

2015-11-01%2010.33.44%201(1)

Minulla oli tällä viikolla ensimmäinen yliopiston koeviikko, ja pari viime viikkoa ovatkin menneet stressaantuneena kirjastossa nököttäessä. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että nyt on voinut hyvällä omallatunnolla pitää pari vapaapäivää ja tehdä jotain kivaa!

Toinen asia, joka täällä jaksaa ihastuttaa, ovat lyhyet välimatkat. Kävimme eilen poikaystäväni kanssa päiväreissulla uudessa lempparikaupungissani Rotterdamissa. Kävimme valokuvamuseossa, jossa oli tarkoitus piipahtaa jo edellisellä reissulla, söimme hyvää vietnamilaista Chinatownissa sekä ostimme suomalaista karkkia ja ruisleipää! Kyllä, Rotterdamissa on merimieskirkko, ja seuraavalla reissulla olisikin suunnitelmissa mennä sinne saunomaan.

Ja, ettei reissaaminen jäisi tähän, tänään olen menossa ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa toiseen naapurikaupunkiin Haarlemiin. Parin viikon päästä lähdemmekin sitten poikaystävän kanssa vähän kauemmas, nimittäin Etelä-Ranskaan Nizzaan. Saa kertoa vinkkejä, jos jollakulla niitä on!

Se parempi Dam

Kun suunnittelin lähtöä Hollantiin, kuulin aika monesta suusta sanat “sitten kun sä lähdet sinne Amsterdamiin”. Korjasin luultavasti yhtä monta kertaa, etten ole menossa Amsterdamiin vaan Leideniin. Mitä sitten, vaikka ehkä yksi sadasta suomalaisesta on koskaan edes kuullut moisesta paikasta?

Olen iloinen, etten asu Amsterdamissa. Minusta on ihanaa asua pienessä kaupungissa, jossa pyörällä pääsee vartissa käytännössä mihin tahansa mutta jossa on silti eläväistä ja aivan riittävästi palveluita. Ja jos asuisin tai joskus asun isommassa hollantilaisessa kaupungissa, valintani tuskin on Amsterdam. En ole toistaiseksi tykästynyt paikkaan lainkaan.

Sen sijaan on toinen Dam, joka on paljon kivempi ja johon olen nyt pikkuisen ihastunut. Se on tietysti Rotterdam, Hollannin toiseksi suurin kaupunki.

2015-10-01%2003.24.00%201

2015-10-01%2005.34.37%201(1)

Minulla oli lähes koko viime viikko vapaata yliopistolta, joten ystäväni tuli Suomesta käymään. Torstaina suuntasimme junalla puoli tuntia etelään, Rotterdamiin.

Mitä tiesin kaupungista etukäteen?

Sen, että siellä on yksi Euroopan suurimmista satamista (kolmanneksi suurin, kertoi Wikipedia myöhemmin). Näin suomalaisnäkökulmasta on oleellista, että siellä on myös merimieskirkko, josta saa ilmeisesti kaikkia Suomi-herkkuja.

Tiesin myös sen, että Rotterdamin keskiaikainen keskusta pommitettiin toisen maailmansodan aikaan maan tasalle. Siksi kuvissa Rotterdam näyttää usein vain etäisesti Hollannilta.

Olin etukäteen varma, että moderni, jopa futuristinen arkkitehtuuri ei olisi minun juttuni. Fanitan yleensä kivitaloja, erkkereitä ja harjakattoja. Kuinka väärässä olinkaan – Rotterdamhan on kuin valtava nykytaiteen museo!

2015-10-01%2005.48.01%201

2015-10-01%2005.49.58%201

2015-10-01%2005.57.52%201

Kävin vasta äsken läpi kännykkäni kuvia päiväreissultamme, ja olin jo vajaassa viikossa unohtanut, miten paljon niitä oli. Olimme kaverini kanssa varmaan kahden minuutin välein kuvaamassa vähän mitä sattuu. Taas aivan outo talo, pakko kuvata! Onnea on Instragramissa aktiivinen toimittajakaveri, jonka seurassa ei tarvitse miettiä, kehtaako kameran ottaa taas esiin.

Mutta kyllä me teimme muutakin kuin kuvasimme. Matkustimme ratikalla ensin väärään ja sitten oikeaan suuntaan. Yritimme käydä valokuvamuseossa, jonne kerkesimme kuitenkin harhailun vuoksi liian myöhään. Ihastelimme upeita siltoja ja joimme kahvia ketjukahvilaksi aivan erinomaisessa Bagels & Beansissa.

2015-10-01%2006.52.29%201

2015-10-01%2007.44.55%201

Päivän lopuksi kiertelimme myös kivassa eko-ostoskeskuksessa De Groene Passagessa, josta ostin Pandan luomulakritsia (!) ja teetä.

Hollannissa ei hirveästi näe buffet-ruokapaikkoja, mutta Groene Passagessa oli sellainen kiva ruokapaikka, jonka vastine Helsingissä olisi ravintola Silvoplee. Toivon, että pääsen sitä vielä joskus kunnolla testaamaan, sillä nyt vatsassa oli tilaa vain cappucinolle ja jäätelölle.

Rotterdam oli valloittava, ja menen toivottavasti sinne pian uudestaan. Ja te, jotka matkustatte joskus Hollantiin, käykää nyt ihmeessä tekin jossain muuallakin kuin Amsterdamissa – vaikka sitten tuolla toisessa Damissa.

2015-10-01%2007.45.22%201(1)

2015-10-01%2007.47.14%201