Coimbra, vanha ja viehkeä

Tarkoituksenani oli kirjoittaa Coimbrasta jo ajat sitten, mutta kappas vain, se ja blogi ovat molemmat jääneet viime viikkoina vähän paitsioon. Tekosyyni ovat perinteiset: kesätyöt ovat vieneet mennessään, eikä koneella oikein jaksa istua enää kotona sen jälkeen, kun töissä sen ääressä on mennyt kahdeksan tuntia.

Suomen kesän syyksi ei oikein viitsi tällä kertaa laittaa. Se ei ole nimittäin oikein vakuuttanut tänä vuonna. Olenkin onnellinen, että ennen kesätöiden aloittamista kerkesin lomailla muutaman päivän Portugalin lämmössä.

coimbra7

coimbra15

Onko Coimbra teille tuttu paikka? Minulle se ei ollut aiemmin lainkaan, vaan törmäsin nimeen ensimmäistä kertaa googlettaessani menovinkkejä Leirian lähettyviltä. Ja niin siinä sitten kävi, että menetin pienen palan sydämestäni.

Ennen kuin Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki, pääkaupungin tehtävää toimitti juuri pohjoisempana oleva Coimbra. Kaupungin viehättävyyden tekeekin juuri sen vanhuus. Iäkkäimmät rakennukset ovat 1100-luvulta, kaupungissa on lukuisia upeita kirkkoja ja kapeita, mukulakivisiä katuja, joiden yllä roikkuu pyykkejä.

Tällaisessa vanhassa ja rähjäisessä rappioromantiikassa vain on sitä jotain.

coimbra9

coimbra(1)

coimbra10

coimbra11

Jos Coimbra jostain tunnetaan, niin vuonna 1290 perustetusta yliopistostaan, joka on yksi Euroopan vanhimmista. Kukkulan päälle rakennettu yliopistoalue on Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Kaupungin ylle avautuvine maisemineen se onkin näkemisen arvoinen, jos opiskelijoiden keskellä toikkaroivat eläkeläisturistit eivät haittaa.

coimbra1

coimbra13

Coimbra tunnetaan myös siitä, että se ja Lissabon ovat Portugalin tärkeimmät fado-kaupungit. Väitän, että se olisi syytä tuntea myös hyvästä ruuastaan. Yliopistokukkulalle kiivettyämme kävimme veljeni kanssa syömässä reissuni ehkä parhaan lounaan. Yritin etsiä Tripadvisorista paikan nimeä, mutta Coimbrassa näyttää olevan kymmenittäin pelkästään hyvät arvosanat saaneita ravintoloita, joten eipä tuo osunut enää silmään.

coimbra14

Fado jäi tällä kertaa välistä, hyvää ruokaa ja viehättävillä kujilla vaeltelua taas ei voi olla elämässä liikaa. Niinpä Portugaliin – ja Coimbraan – on vielä monta syytä palata.

Päivä Lissabonissa

lissabon8

lissabon7(1)

Mitä opin Portugalin-reissulla? No, ainakin sen, että lyhyillä reissuilla minun ei kannata yrittää säästää muutamaa kymppiä luopumalla mukavasta tavasta majoittua.

Leiriassa yövyin kolme yötä kivassa ja edullisessa perheomisteisessa hotellissa. Lissaboniinkin olin varannut halvan majoituksen, mutta lopulta paikka oli niin kamala, etten olisi halunnut maksaa siitä senttiäkään.

Joku voisi perustella sanomalla, että vanhemmiten muuttuu nirsommaksi, mutta itse en ole oikein koskaan lukeutunut siihen porukkaan, jolle on ihan sama missä nukkuu. Niinpä yövyin hostellissa yhden yön, ja aamulla pakkasin kamani ja suuntasin kunnolliseen hotelliin reissun viimeiseksi yöksi.

Eipä ole kaduttanut, vaikka kukkaro kevenikin odotettua enemmän. Lyhyt reissu saa tuntua lomalta.

lissabon2

lissabon3

Ehdin tosiaan viettää Lissabonissa vain yhden kokonaisen päivän, eikä semmoinen aika riitä kuin kevyeen pintaraapaisuun tuon kokoisessa kaupungissa.

Päätin kuitenkin olla potematta syyllisyyttä siitä, mitä kaikkea jää välistä. Menisin sinne minne huvittaisi.

Aamulla vedin ballerinat jalkaan ja käppäilin pulla-kahviaamiaiselle ensimmäiseen vastaantulleeseen kadunvarsikahvilaan. Mietin juuri tänä aamuna, etten ole vielä kertaakaan tänä kesänä päässyt nauttimaan aamiaista ulkosalle, mutta väärin – Lissabonissa senkin pääsi jo kokemaan.

Aamiaisen jälkeen haahuilin päättömästi monta kilometriä. Valokuvasin raitiovaunuja ja ikkunalaudoille viriteltyjä pyykkinaruja, ostin tuliaiseksi hauskan t-paidan ja luin karttaa merenrannalla.

Sitten hyppäsin suunnittelemattomasti lähijunaan ja matkasin läheiseen Cascaisin kaupunkiin. Juna puksutti rantaviivaa pitkin menevää maisemareittiä reilut puoli tuntia, kunnes olimme perillä Estorilin asemalla.

Ostin aurinkovoidetta, makoilin rantakallioilla ja keräsin ballerinojen pohjalliset täyteen hiekkaa.

lissabon10

lissabon9

Illalla yritin nauttia yksin reissaamisesta, josta en yleisesti ottaen kauheasti tykkää. Menin illalliselle juuri sellaiseen ravintolaan, johon itse halusin, enkä kysellyt keltään, haittaako ettei sieltä saa muuta kuin kasvisruokaa. Yllättäen sain seuraa yksin matkustaneesta saksalaisnaisesta.

Siihenkään ei kukaan ärsyyntynyt, että pysähdyin varmaan kymmenen kertaa ikuistamaan kännykän muistikortille uusia lempparipuitani, violettikukkaisia jakarandoja.

lissabon4

lissabon5

Käyn usein reissussa ollessani museoissa tai kiertämässä nähtävyyksiä, ja yritän muutenkin nähdä aika paljon, vaikken aikatauluja teekään. Kyselin täällä blogissakin etukäteen vinkkejä Lissaboniin.

Nyt aikaa oli kuitenkin sen verran vähän, että päätin lopulta ottaa vinkit käyttöön vasta seuraavalla reissulla. Toivottavasti se tulee pian, sillä Lissabon oli juuri niin ihastuttava kuin olin etukäteen kuvitellutkin.

lissabon1

lissabon3

Kokemuksia lentoyhtiö TAP Portugalista

Moikka! Portugalin-reissustani on vierähtänyt jo melkein viikko, mutta päivät ovat kuluneet kevään viimeisten freelance-töiden parissa ja veljelle seuraa pitäen.  Veljeni tuli nimittäin heti perässäni takaisin Suomeen ja vietti meillä alkuviikon.

Maanantaina aloitan kesätyöt, joiden vuoksi tänä kesänä ainakin isommat reissut jäävät tekemättä ja blogikin saattaa välissä pysyä hiljaa. Kesän jälkeen on kuitenkin näillä näkymin luvassa ihan uudet kuviot. Niistä kerron piakkoin lisää, mutta nyt kuitenkin takaisin Portugalin-reissulle!

Kun suunnittelin lentojen varaamista Lissaboniin, halusin ehdottomasti suorat lennot, jos se vain olisi mahdollista. Helsinki-Lissabon-reittiä lentää suoraan tietääkseni vain Portugalin valtion omistama lentoyhtiö TAP Portugal, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja josta en myöskään löytänyt juuri kokemuksia. Siispä kerron niistä itse.

tap3

tap5

Varasin lennot aika hyvissä ajoin, maalis-huhtikuun vaihteessa eli puolitoista kuukautta ennen lähtöä. Meno-paluu maksoi noin 270 euroa, ja TAP:lla hinta sisältää niin ruumaan menevän matkalaukun kuin ruokailun lennolla. Nykyaikana kun kaikesta pitää maksaa erikseen, tuokin tuntuu jo pieneltä luksukselta.

TAP:lla on toimiva check in -palvelu netissä. Yhtiö lähettää tsekkauksen avautuessa eli kolme vuorokautta ennen lennon lähtöä matkustajalle sähköpostiviestin, jossa on linkki tsekkauksen tekemistä varten. Lipun voi tilata sähköpostiin tai suoraan puhelimeen.

Tykkäsin tästä palvelusta, sillä unohdan monesti omatoimisesti tehdä sisäänkirjautumisen ennen kentälle lähtöä ja nyt se tuli tehtyä hyvissä ajoin. Matkustaessani taas kerran Helsinki-Vantaan aamun ensimmäisellä lennolla (miksi, oi miksi, aina onnistun valitsemaan sen?) ja pelkillä käsimatkatavaroilla lähtö sujui varsin sukkelasti.

tap2

tap6

Kerroin jo aiemmin, että menolentoni oli lähes puolityhjä. Sen ansiosta pystyin jatkamaan yöuniani koneessa retkottamalla pitkällään tyhjällä penkkirivillä. Lentopeitto oli odottamassa valmiiksi omalla paikalla (myös päiväaikaan olleella palulennolla), mikä osoittautui varsin tarpeelliseksi.

Ruoka juomineen tosiaan kuului lipun hintaan. Menolennolla ateriana oli runsas aamupala: muun muassa lettuja, jugurttia, leipää ja hedelmäsalaatti. Vaikken tavallisesti syö punaista lihaa enkä kanaa ja unohdin tälle reissulle tilata kasvisruoan, koko aamiainen sopi omaan ruokavaliooni. Paluulennolla pääruokana oli sitten lihaa, mutta söin siitäkin annoksesta suurimman osan.

Lentokoneruoka ei kuulu lemppareihini, mutta mielestäni TAP:n ruoka oli keskimääräistä maistuvampaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi lounaalla oli tarjolla kahta salaattia, joista kumpikaan ei ollut köppäinen pari pala kurkkua ja kylmiä tomaattisiivuja -versio, vaan ne olivat oikeasti maukkaita.

Plussaa annan myös siitä, etteivät astiat olleet kokonaan kertakäyttöisiä vaan esimerkiksi aterimet oletettavasti terästä. Paitsi että turhaa jätettä tulee vähemmän, myös veitsellä saa jotain leikattuakin.

tap1

tap4

Kotiinpaluun päivänä Lissabonin kentällä oli paljon ahtaampa kuin Helsinki-Vantaalla, sillä paluulentoni lähti ruuhka-aikaan yhdeksän jälkeen aamulla.

Lissabonin kenttä ei muutenkaan oikein vakuuttanut minua. Kamalan ryysiksen lisäksi se tuntui huonosti organisoidulta ja matkalippukin tarkistettiin jostain syystä kolmesti – vielä koneen sisälläkin! Voi olla, että huono fiilis kentästä johtuu pelkästään ruuhkista, mutta ainakaan tuosta kentästä ei tullut mitään suosikkiani.

Itse lennoista en kuitenkaan keksi juuri pahaa sanottavaa. Vaikka molemmat lähtivät matkaan hieman myöhässä, kumpikikin oli perillä ajoissa. Henkilökunta oli perusasiallista, ja omille lennoilleni sattui peräti kapteeni, jonka englanti oli varsin erinomaista ja ymmärrettävää. Matkustamohenkilökunta puhui luonnollisesti hyvää englantia.

Tätä postausta kirjoittaessani törmäsin muun muassa sellaiseen tietoon, että Condé Nast Traveller -lehti palkitsi TAP:n maailman parhaana lentoyhtiönä vuonna 2010. Euroopan sisäisellä lennolla tuo “loistokkuus” ei varmastikaan tule parhaalla mahdollisella tavalla esiin, mutta lentäisin ehdottomasti TAP:lla toisenkin kerran.

Onko teillä kokemuksia kyseisestä lentoyhtiöstä?

Auringonlasku Leiriassa

 photo 2015-05-20 09.07.42 1.jpg

 photo 2015-05-20 09.08.02 2.jpg

 photo 2015-05-20 09.12.28 1.jpg

Lähdin äskettäin ostamaan iltapalaa kaupasta. Mukaan tarttuivat mansikkarasia (kesän ensimmäiset mansikat – se maku on ehkä maailman paras!) ja jugurtti, joita istuin syömään puistonpenkille.

Ja satuinpa ihan sattumalta menemään ulos juuri auringon laskiessa eilen esittelemäni ja näin ilta-aikaan valaistun Leirian linnan taakse. Mulla on selvästi meneillään jokin rasittava se tunne, kun -viikko, mutta ärsyttävyydenkin uhalla: tiedättekö sen tunteen, kun näkee jotain niin kaunista, että iho nousee aivan kananlihalle?

Tämäniltainen auringonlasku oli varmasti yksi kauneimmista koskaan ja missään näkemistäni. Kännykän kamera ei valitettavasti ihan täydellisesti onnistunut ikuistamaan sitä, mutta oli siitä huolimatta pakko tulla näitä tunnelmia jakamaan.

Tällaisina hetkinä olen erityisen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus matkustaa ja nähdä näitä maailman ihmeitä.

Aamupäivä Leirian linnassa + Instagram-kuvien näyttely

 photo leiria_1.jpg

 photo leiria2.jpg

Tämänhetkisen olinpaikkani Leirian tärkein nähtävyys on Leirian linna eli Castelo de Leiria. Viimeksi tuossa äsken kun kävin ostamassa snägäriltä lounasta, myyjä kysyi, olenko jo käynyt siellä. Ja olenhan minä, sillä aloitin aamuni reippailemalla linnalle.

Ihan hirveän suuria odotuksia mulla ei linnan suhteen ollut. Veljeni oli sitä mieltä, ettei se nyt kovin ihmeellinen paikka ole ja näyttää hienolta lähinnä ulospäin. Toisekseen pikkukaupunkien niin sanotut pakolliset nähtävyydet ovat mielestäni monesti aika ylihehkutettuja.

Tänään sain kuitenkin yllättyä iloisesti. Keskiajalla rakennettu Leirian linna katselee ylväänä alas kaupunkiin mäenrinteen päältä, ja monien muiden paikkojen keskiaikaisiin nähtävyyksiin verrattuna se on tosi hyvin säilynyt. Linnan historiasta voi lukea lisää täältä.

 photo leiria4.jpg

 photo leiria6.jpg

 photo leiria7.jpg

 photo leiria9.jpg
Tästä syystä olisi kiva, jos olisi matkaseuraa osa 1.

Ja ah, ne maisemat ja rauhallisuus!

Muutama jenkkituristi tuli kävelyreissun aikana vastaan ja paikallinen koululaisryhmä ilmoitteli välissä itsestään metelöimällä, mutta suurimman osan ajasta tuolla ylhäällä oli aivan hiljaista ja sai vain ihastella silmien eteen avautuvaa kaupunkimaisemaa. Pääsylippu linnanraunioille maksaa 2,10 euroa ja opiskelijoille puolet vähemmän.

 photo leiria8.jpg

 photo leiria10.jpg
Tästä syystä olisi kiva, jos olisi matkaseuraa osa 2.

Leiriassa on muuten ainakin tällä hetkellä tosi vähän turisteja, mikä on ihan mielenkiintoista vaihtelua, kun viime aikoina on tullut reissattua muun muassa sellaisissa underground-paikoissa kuin Kanariansaaret, Rodos ja Rooma. Enpä minä itsekään olisi osannut tänne lähteä, jos veljeni ei olisi päätynyt tänne työharjoitteluun.

Kierreltyäni linnaa ehkä puolisen tuntia kävin vielä viereisessä elävän kuvan museossa (museu da imagem em movimento). Museon pysyvissä näyttelyissä esitellään muun muassa elokuva- ja valokuvataiteen historiaa, mutta niistä ei valitettavasti kauheasti saa irti ellei ymmärrä portugalia. Mitään muuta kuin se, mitä missäkin kerroksessa on, ei ole kerrottu englanniksi tai edes esimerkiksi espanjaksi. Täällä tuon suunnilleen vielä ymmärtää, mutta sitä ihmettelen, että esimerkiksi Teneriffalla oli joissakin museoissa kaikki kerrottu pelkästään espanjaksi.

Hukkareissu ei ollut silti tuokaan, sillä museossa oli käynnissä #InstaLeiria-niminen väliaikainen näyttely! Nimestä voinee päätelläkin, että näyttely koostui Leiriassa otetuista Instagram-kuvista, jotka on kuvannut suunnittelija Sandrine Vieira. Runoilija Márcio Lopes on tehnyt osaa kuvista varten portugalinkielisen runon, joista en harmi kyllä taaskaan tajunnut mitään.

 photo instaleiria4.jpg

 photo instaleiria3.jpg

Pelkissä kuvissakin riitti kuitenkin ihasteltavaa. Minusta on ihan mahtavaa, miten hienoja kuvia kännykällä ja Instagramin suodattimilla voi saada aikaan.

Osittain näyttely tuntui varmasti niin kivalta sen vuoksi, että olen itsekin innokas Instagramin käyttäjä. Se sai inspiroitumaan siitä, miten omiakin kuvia voisi hyödyntää vaikkapa teettämällä ja kehystämällä niitä (minun Leiria- ja muutkin kuvani löytyvät muuten Instasta tunnuksella @anujohanna_h). #InstaLeiria-näyttely on esillä vielä tämän viikon, ja lippu museoon maksaa saman verran kuin linnankin pääsylippu.

 photo instaleiria1.jpg

 photo instaleiria2.jpg

Nyt alan tekemään vähän töitä, sillä huomenna tarkoituksena olisi viettää päivä hotellitoimiston sijaan naapurikaupunki Coimbrassa. Tchau!

Ensimmäinen päivä Portugalissa

Veikkaan, että moni teistä tietää sen tunteen, kun astuessa ulos lentokoneesta ilma tuntuu aivan erilaiselta kuin lentoon lähtiessä. Ja yleensä hyvällä tavalla.

Tänä aamuna heräsin neljältä miettien, miten ihmeessä onnistun kerta toisensa jälkeen buukkaamaan itselleni Helsinki-Vantaan aamun ensimmäisen lennon. Nauratti kun Reittiopas sanoi, että kävele viisi kilometriä Käpylän asemalle ja vaihda siitä lentokenttäbussiin. En aamulenkkeillyt vaan tilasin taksin, ja taas nauratti, kun ulos mennessäni näin sen hidastelevan typötyhjällä kadulla ja etsivän oikeaa taloa.

 photo lissabon.jpg

Lentokone oli melkein puolityhjä ja mahduin ensimmäistä kertaa vuosiin nukkumaan penkkirivistöllä poikittain. Muutamaa tuntia myöhemmin ei tarvinutkaan enää sarkastisesti naureskella vaan hymyilytti. Lennon laskeuduttua kello oli Lissabonissa puoli yhdeksän ja päällä ollut farkkutakki oli pakko riisua pois. Vilpoisaan ja kuivaan Suomeen tottuneille kasvoille valahti yhtäkkiä lämmin ja painavan kostea ilma.

Lissabonin metro näytti vanhalta (ja aika vanha se onkin – melkein kuusikymppinen), mutta se toimi sukkelasti. Neljässäkymmenessä minuutissa olin jo kaupungin toisella puolen bussiasemalla.

 photo 2015-05-18 02.18.01 1.jpg

 photo leiria2.png

Lähdin Leiriaan pari tuntia aiemmin kuin olin ajatellut, sillä lipunmyyjä myi kyselemättä lipun heti seuraavaan bussiin. Siellä piti olla langaton netti, muttette varmaan suuresti ylläty, jos sanon, ettei se toiminut.

Pian netittömyys tuntui kuitenkin ihan hyvältä ratkaisulta. Kuuntelin matkan kännykälle lataamaani Scandinavian Music Groupin Palatkaa Pariisiin -levyä ja katselin maisemia, jotka vaihtuivat nopeasti Lissabonin lähellä olleista pelloista pohjoisempiin havumetsiin. Tuo levy ei aiemmin kuulunut suurimpiin lemppareihini, mutta tänne se jotenkin sopii, vaikka sillä onkin kai vain yksi varsinaisesti Portugalista kertova biisi.

Ruskettunut pikkuveljeni tuli vastaan Leirian asemalle, ja ilman häntä hotellin etsimiseen olisikin mennyt paljon enemmän aikaa. Kerkesimme vielä lounaalle ja kahvillekin ennen kuin veljen piti palata töihin.

 photo IMG_20150518_161140.jpg

 photo 2015-05-18 02.17.08 1.jpg

Yleensä en ota lyhyille reissuille mukaan läppäriä, mutta tällä kertaa oli työhommien vuoksi vähän niinku pakko. Niinpä perustin pop-up-toimiston hotellihuoneeseeni, josta ajattelin myös ehtiä kirjoittamaan matkakuulumisia suurin piirtein reaaliajassa.

Toimistoni ikkunasta näkyy mäen päälle rakennettuja, kirkkaanvärisiä taloja ja niiden ruosteenpunaisia kattoja. Aurinko paistaa ja vaikka olen ollut neljätoista tuntia hereillä, vieläkin on vasta iltapäivä. Huolimatta toimistoni alla olevasta rakennnustyömaasta Leiria vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin leppoisalta paikalta.

 photo leiria.jpg