Miksi Hollannissa hallituksen muodostus kesti yli puoli vuotta?

Muistatteko, kun Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Kataisen sikspäkkihallitusta koitettiin kasata peräti pari kuukautta ennen kuin hallitusneuvottelut saatiin päätökseen?

Mediassa kauhisteltiin, miten neuvottelut venyivät ja olivat muun muassa MTV:n mukaan riitaisat ja dramaattiset.

Muuta Hollantiin, niin jotkut parin kuukauden hallitusneuvottelut eivät tunnukaan yhtäkkiä missään.

binnenhof3

Alankomaiden uusi – ja vanha – pääministeri Mark Rutte ilmoitti eilen, että hallitusneuvottelut on saatu päätökseen.

Eihän siinä mennytkään kuin vajaat seitsemän kuukautta, tarkalleen ottaen 209 päivää. Ennen maaliskuussa pidettyjä vaaleja opin, että täällä hallitusneuvottelut kestävät perinteisesti pitkään, mutta nyt niissä meni ennätyksellisen kauan jopa paikallisilla mittareilla.

Iso syy pitkittyneille neuvotteluille on toki se, että Hollannissa suuret puolueet ovat käytännössä kadonneet. Rutten oikeistoliberaali puolue VVD oli vaalien suurin: sen kannatus oli 21,3 prosenttia. Kaikki muut puolueet saivat alle 15 prosenttia äänistä.

Kun neuvottelupöydässä on monta keskisuurta ja keskenään erilaista puoluetta, sopuun on hankala päästä.

Vaalivoittajiin lukeutunut vihervasemmistolainen Groenlinks jäi neuvotteluista pois jo kesällä, koska muiden mahdollisten hallituspuolueiden maahanmuuttopolitiikka ei sopinut sille. Nyt hallituksessa on kaksi liberaalipuoluetta ja kaksi konservatiivista kristillistä pienpuoluetta, jotka ovat jauhaneet keskenään iäisyyden esimerkiksi juuri maahanmuutosta ja eutanasiasta.

binnenhof1

Väittäisin silti, että yksi isoimmista syistä neuvotteluiden venymiseen on kulttuurinen: jos Ruotsissa diskuteerataan, niin kyllä Hollannissakin osataan!

Hollannissa jokaisen mielipide pitää kuulla ja joka asia pitää varmasti tarkastella jokaisesta mahdollisesta kulmasta, yleensä varmuuden vuoksi moneen otteeseen. Kun kaikki mahdolliset ja täysin tyhjänpäiväisetkin mielipiteet on otettu huomioon, voidaan pikkuhiljaa alkaa yrittää tehdä päätöksiä.

Jos Suomessa toimittajana opin, ettei tyhmiä kysymyksiä pidä hävetä, täällä olen alkanut ajatella, ettei liian pöljänkuuloisia mielipiteitä olekaan. Pikemminkin päinvastoin: jos olet kokouksessa tai luokkahuoneessa hiljaa, olet muiden mielestä vähän yksinkertainen. Aina on siis parempi sanoa jotain, ihan sama onko sanomassasi kauheasti sisältöä.

Hyvää hollantilaisessa systeemissä on se, että jokainen uskaltaa varmasti sanoa näkemyksensä. On vapauttavaa, kun energiaa ei kulu sen miettimiseen, pidetäänkö minua idioottina, kun kysyn tällaista. Pikkuisena haittapuolena on kuitenkin se, että joskus hommat voisivat edetä hiukkasen tehokkaamminkin.

Kuvissa esiintyy Binnenhofin alue Haagissa, joka on hollantilaisen politiikan ydintä: siellä kokoontuu muun muassa Alankomaiden edustajainhuone.