Kesäkuun parhaat

Huh, miten aika kuluu! Kesäkuu oli ja meni jo. Se tuntui samaan aikaan sekä lyhyeltä että pitkältä: Tenttejä oli ripoteltu pitkin kuukautta, vaikka lähiopetusta ei käytännössä enää ollutkaan.

Kesäkuussa ehdin siis pitkästä aikaa tehdä aika paljon muutakin kuin opiskella, ja ehkä siksi oli vaikea keksiä kuukauden ajalta materiaalisia iloja. Taitaa olla kyllä aika myönteinen ongelma!

Tässä tulevat siis kesäkuun parhaat jutut.

katwijkin_ranta

Aika

Oli melkein luksusta, ettei kaikkia kesäkuun viittä tekemääni tenttiä ollut ympätty samalle viikolle, eikä edes kahdelle viikolle.

Tenttilukujen välissä kerkesin käymään Suomessa, viettämään pitkää epäjuhannustamaista juhannusviikonloppua kylässä olleen ystäväni kanssa, käymään pari kertaa rannalla, lukemaan muita kuin koulukirjoja ja haahuilemaan kaupungilla. Muun muassa.

peurbakkentocht

Kesätapahtumat

Hollannissa(kin) kesä on ihanaa aikaa. Ainakin jokaisessa isommassa kaupungissa on jatkuvasti jotain ilmaista tai maksullista häppeninkiä.

Kesäkuussa kävin Leidenissä Lakenfeesteillä, jotka järjestetään aina kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Kaupungilla on kiertävä tivoli, ruokatapahtuma ja omasta mielestäni huipennus, peurbakkentocht.

Peurbakkentocht on kuin paraati, mutta Hollannissa kun ollaan se tapahtuu kanaaleissa: Naamiaisasuihin pukeutuneet ihmiset ajelevat kanaaleissa koristelluilla veneillään ja soittavat musiikkia. Rannalla valtava väkijoukko kannustaa halvan kojusta ostetun Heinekenin voimalla. Yksinkertaista mutta niin hauskaa!

Lakenfeestien kanssa samana viikonloppuna omassa kotikaupungissani järjestettiin Jazz Culinair -festivaali, jossa piipahdin yhtenä iltana. Tapahtumassa paikalliset ravintolat myyvät ruokaa kojuista ja pienellä lavalla soittaa iltapäivältä yömyöhään eri jazz-bändejä.

Noh, rakastan hyvää ruokaa ja jazzia, joten ei varmaan tarvitse edes mainita, että rakastan tällaisia tapahtumia – varsinkin pikkukaupungeissa, joissa ryysääviä ihmisiä ei ole liikaa.

penaali

Uusi penaali

Kyllä, luitte oikein. Kuukauden paras ostokseni oli uusi penaali! Mitäs me koululaiset…

Jostain syystä hollantilaisissa kaupoissa on monesti aika huono penaalitarjonta, joten metsästin kuukausia uutta penaalia, johon mahtuisivat kaikki hienot mutta tilaa vievät korostuskynänikin.

Jostain kumman syystä koulutarvikevalikoima parantui ja sitä alettiin mainostaa paikallisessa Anttilassa eli Hemassa kesäkuussa, kun kaiken järjen mukaan pienet koululaisetkin odottavat jo kesälomaa. Noh, en valita. Löysin juuri oikean kokoisen ja vieläpä ihan nätinkin penaalin sopivasti lukuvuoden loppumisen kunniaksi. Pienet ilot ja silleen.

Mikä sinua ilahdutti kesäkuussa?

Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta

Viime sunnuntaina minun piti juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton. Mutta enpä sitten juossutkaan.

Tammikuussa Leidenin maratonille ilmoittautuessani ajattelin, että aikaa treenata on vielä hyvin. Hollannissa on mukavat juoksuolosuhteet ympäri vuoden ja elämä tuntui olevan pitkästä aikaa balanssissa, kun opiskelutahti alkoi viimein olla rutiinia ja arki oli muutenkin asettunut uomiinsa.

Mutta sitten, kun tulin ensin kerran, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran kipeäksi, ja kärsin välissä myös huonojen kenkien aiheuttamista polvikivuista, päätin vaihtaa matkan kymppiin.

Minun tavoitteeni juoksutapahtumissa on kuitenkin nauttia matkasta, tapahtuman tunnelmasta ja siitä, että yleensä aika yksinäisestä harrastuksesta tulee hetkeksi sosiaalinen. En halua ”vain päästä maaliin”, joten puolimaratonin aika on sitten joskus myöhemmin.

leidenin_maraton1

 

Leidenin maraton on toimiva tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma

Leidenin maraton on kahden kokemukseni mukaan hirveän hauska tapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa ensimmäisen päivän iltana juostaan viiden kilometrin yöjuoksu, toisen päivän aamuna maraton ja puolimaraton sekä viimeisenä, toisen päivän iltapäivällä, kymppi.

Kympin reitti kulkee Leidenistä naapurikaupunkiin Leiderdorpiin ja sieltä takaisin Leideniin. Enimmäkseen mennään siis kaupunkimaisemissa, joista saa esimakua alla olevalta videolta. Reitti on erittäin tasainen, niin kuin Hollannissa tietty yleensäkin.

Koska olen osallistunut juoksutapahtumiin vain Leidenissä, en osaa verrata tunnelmaa muihin tapahtumiin. Mutta uskallan silti sanoa, että Leidenin maratonilla parasta on fiilis ja se, miten ihmiset lähtevät hommaan mukaan: ainakin kympillä kannustajia riittää tasaisesti koko matkan ajan, lapset läpsyttelevät ja aikuiset kannustavat kovaan ääneen kaikkia juoksijoita, eivät vain omia tuttujaan.

Reitin ehkä huvittavin osuus on viimeisillä kilometreillä, kun tullaan takaisin Leidenin keskustaan. Reitti kulkee kadunvarsibaarien ohi, joissa raikaa musiikki, ja päiväkänniset ihmiset kannustavat juoksijoita viinilasit kädessä. Penkkiurheilua livenä siis! Juoksun jälkeen Leidenissä kehtaa hyvin liittyä kannattajien joukkoon terassille juoksuvaatteet päällä.

Viime vuonna kympin reitillä oli muistaakseni kaksi virallista juomapistettä, mutta nyt, kun sää oli paljon viime vuotta kesäisempi, matkan varrella oli myös useampi ihan tavallinen ihminen, joka tarjoili vettä juoksijoille omalla pihallaan. Muutama mies kasteli juoksijoita puutarhaletkulla, ja lapset viilensivät heitä vesipyssyillä (kohteliaasti kuitenkin ensin kysyen, että haluatko vettä. Ihanat hollantilaiset lapset!) Vesipisteillä oli veden lisäksi tarjolla myös pesusieniä ja hedelmiä.

leidenin_maraton2

Leidenin maraton on minusta ylipäänsä tosi hyvin järjestetty tapahtuma. Hain sekä tänä että viime vuonna juoksunumeron paikan päältä päivää ennen omaa juoksua, eikä siellä juuri ole tarvinnut jonotella. Kaikki on muutenkin toiminut hyvin, ja vaikka tapahtumasta löytyy vähän huonosti tietoa englanniksi, paikan päällä saa kaiken hoidettua hollannin lisäksi myös englanniksi.

Sää Hollannissa voi toukokuun loppupuolella olla melkein mitä tahansa, mutta omilla juoksukerroillani se on ollut aika ihanteellinen. Viime vuonna oli pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Tuulta ei ollut, mutta välissä tihutti vettä. Tänä vuonnakaan ei juuri tuullut, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Välissä tuli vähän turhankin lämmin, mutta ainakin lähtöä oli mukava odotella!

leidenin_maraton3

 

Omat juoksukokemukseni Leidenissä

Viime vuoden kymppi Leidenin maratonilla oli elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma, jos koulun yleisurheilukilpailuja ynnä muita ei lasketa, enkä ylipäänsä ollut juossut aivan kympin pituisia lenkkejä sinä keväänä. Jännitin sen vuoksi ihan sikana sitä, pääsenkö edes maaliin ja jos pääsen, olenko ihan vihoviimeinen.

No, en ollut todellakaan. Leidenissäkin on selvästi paljon aika extemporesti tapahtumaan mukaan lähteneitä juoksijoita: se on tapahtuma ihan kaikennäköisille ja -kuntoisille ihmisille. Jos on siis itse harjoitellut tapahtumaa varten, ei varmasti jää viimeiseksi.

Viime vuonna ylitin oman tavoitteeni ihan reilusti ja juoksin kympin aikaan 1:00:39. Silloin olin treenannut talven aikana paljon vähemmän kuin tänä vuonna, mutta kolme viimeistä viikkoa ennen tapahtumaa juoksin säännöllisesti kolmesti viikossa. Tapahtumassa menin alkumatkan tosi leppoisaa tahtia, mutta pari viime kilometriä spurttasin niin täysiä kuin jaloista pääsi. Tunnelma oli vaan niin mahtava, että siitä sai energiaa.

Tänä vuonna kevät meni tosiaan sairastellessa, ja koska flunssista viimeinen (koputan puuta!) osui huhti-toukokuun vaihteeseen, viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain kahdesti. Tapahtumassa paukkuja loppukiriin ei riittänyt ja aika jäi melkein seitsemän minuuttia viimevuotista huonommaksi, mutta taas oli kuitenkin niin kivaa, että ensi vuonna on pakko mennä uudestaan!

leidenin_maraton5

Tässä välissä haaveilen kuitenkin siitä, että kävisin testaamassa loppukesästä tai syksyllä jonkun toisen juoksutapahtuman Hollannissa, Suomessa tai muualla Euroopassa. Ehkä tällä kertaa treenit menevät jopa sen verran kohdalleen, että uskaltaisin jopa lähteä kokeilemaan, miltä se puolikas tuntuu…? Tai sitten menen juoksemaan jonkun lyhyemmän matkan.

Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista juoksutapahtumista, joihin kannattaisi osallistua tänä vuonna?

Mitä kannattaa tehdä Leidenissä?

Ylläripylläri! Sen jälkeen, kun olen saanut huomisen viimeiset kaksi (2) tenttiä tehtyä, täällä alkaa uusi projekti nimeltä muutto. On aika sanoa heippa kotikaupungillemme Leidenille ja ensimmäiselle Hollannin-kodillemme.

No, kovin kauas emme onneksi ole lähdössä, sillä muutamme viidentoista kilometrin päähän, uuteen kotiimme Haagin kupeessa. Leidenissä käyn edelleen monta kertaa viikossa opintojen vuoksi. Muuttaminen on silti vähän haikeaa, sillä kaupungilla tulee tuskin juuri enää pyörittyä, kun oma kampukseni on ihan juna-aseman vieressä.

Sen vuoksi tämänkertainen Instagram Travel Thursday -postaukseni on omistettu ihanalle Leidenille.

Hakiessani opiskelemaan Leideniin en tiennyt Hollannista, saati Leidenistä juuri mitään. Onneksi valinta meni vahingossa aika nappiin.

Leiden menee ehkä jopa Helsingin ja Rodoksen edelle kaikista suosikkiasuinkaupungeistani. Se on itsessään ihana kaupunki ja vielä paremman siitä tekee se, että jos haluaa lähteä johonkin muualle, hetkessä pääsee vaikka minne: Puolessa tunnissa Amsterdamiin, Rotterdamiin tai Delfiin, alle tunnissa Utrechtiin, parissa tunnissa Antwerpeniin ja kolmessa tunnissa Kölniin. Muun muassa.

Mutta onneksi Leidenissä on itsessäänkin vaikka mitä nähtävää. Jos tulisin tänne lomalle, haluaisin kokea ainakin nämä asiat.

Käydä markkinoilla

Leidenissä keskiviikko ja lauantai ovat markkinapäiviä, mutta viikonloppuna markkinat ovat isommat ja näkyvämmät. Oikeastaan keskustaan ei voi mennä ilman, että välttyy markkinoilla pyöriviltä ihmismassoilta.

Markkinoilta voi ostaa melkein mitä vain: hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita, tietysti kukkia… Ja paljon edullisemmin kuin ruokakaupasta.

Markkinat kestävät aamukasista viiteen saakka, ja markkinapaikka on Leidenin sydämessä, Botermarktilla, Vismarktilla, Aalmarktilla ja Nieuwe Rijnillä. Samalla alueella tapahtuu paljon muutakin: Esimerkiksi joulumarkkinat ja toukokuussa järjestettävän Leidenin maratonin maalialue ovat siellä. Muun muassa Kuninkaanpäivänä alueella on konsertteja ja muuta häppeninkiä.

Markkina-alue on kanaalin varrella, jossa on paljon myös ihan oikeita kauppoja sekä totta kai ravintoloita ja kahviloita, joiden terassilla istuessa monesti vähän pelottaa, että tippuu kanaaliin.

Nauttia kulttuurista

Vaikka Leiden on väkiluvultaan Jyväskylää pienempi kaupunki, siellä on paljon kulttuuritarjontaa. Esimerkiksi museoita on kolmetoista, enkä ole niistä vielä läheskään jokaisessa käynyt.

Niistä, joissa olen käynyt, suosikkejani ovat olleet luonnontieteellinen museo Naturalis, ihan huikea ihmisen elimistön läpi kuljettava Corpus ja tietenkin Hollannin vanhin kasvitieteellinen puutarha Hortus Botanicus.

Leidenissä opiskelussa on sekin hyvä puoli, että moniin kaupungin museoista pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Normaaliliput ovat usein muutaman euron luokkaa. Pidempään Hollannissa oleskelevien kannattaa hankkia museokortti, joka maksaa kuusikymppiä ja jolla pääsee vuoden ajan ilmaiseksi yli 400 museoon koko maassa.

Koska Hollannissa saattaa aina silloin tällöin olla vähän huonohko keli (hehheh), museovierailujen ohessa hyvä tapa paeta koiranilmaa on mennä leffaan. Leidenissä on kolme elokuvateatteria. Niistä oma lempparini on monesti vähän vähemmän kaupallisia leffoja näyttävä Kijkhuis, jossa on kaksi pientä salia ja aulassa pikkuruinen baari.

Leffassa käyminen on hieman halvempaa kuin Suomessa. Irtokarkkihyllyt puuttuvat, mutta viinilasillisen saa mukaan saliin kaikkialla.

Ihan vain hengailla

Leiden on täydellinen päiväretkikohde vaikkapa Amsterdamissa lomailevalle, sillä välimatkat ovat niin lyhyet, että kaikkialle voi kävellä, maisemat ovat nätit ja ravintola- ja kahvilavalikoimaa riittää.

Leidenin vanha keskusta kanaaleineen on upea. Pyöräilen monta kertaa viikossa Euroopan kauneimmaksikin kanaaliksi kutsuttua Rapenburgia pitkin, josta voi poiketa pienemmille kaduille ihastelemaan esimerkiksi valtavaa goottilaiskirkkoa Pieterskerkiä. Pikkukatujen varrella on ravintoloita ja muun muassa monta tosi kivaa second hand -liikettä.

Leidenin parhaat pannukakut saa aseman läheltä Oudt Leidenistä ja maukkaimmat indonesialaismätöt Surakartasta. Kivoja pubeja ja lounaspaikkoja ovat muun muassa Olivier, jossa riittää yleensä tilaa viikonloppuiltoinakin, ja Rapenburgin varrella oleva Barrera. Hollannissa ei juuri ole samanlaista brunssikulttuuria kuin esimerkiksi Suomessa (tai ehkä pikemminkin Helsingissä), mutta hyvää aamupalaa ja kahvia saa muun muassa Annesta & Maxista sekä Bagels & Beansistä.

Mielestäni paras aikaa matkustaa Leideniin ja ylipäänsä Hollantiin on nyt huhti-toukokuussa, kun aurinko lämmittää jo kivasti ja Hollanti on värikkäimmillään.

Voisitko sinä matkustaa Leideniin? Tai oletko ehkä jopa käynyt täällä?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Osallistumisohjeet ovat järjestäjien blogeissa. Minut löydät Instgramista tunnuksella anujohanna_h.

 

Käytännön vinkkejä Hollantiin matkustavalle

Tänään ajattelin jakaa hieman käytännön vinkkejä sellaiselle matkaajalle, joka tulee Hollantiin ehkä ensimmäistä tai ensimmäisiä kertoja. Tämä postaus on roikkunut keskeneräisenä luonnoksissa jo pitkään, mutta nyt, kun voi viimein sanoa, että ollaan kevään puolella (vaikka säästä ei vielä ihan uskokaan), päätin kirjoitella sen valmiiksi.

Kevät on tosi suosittua aikaa matkustaa Hollantiin, onhan silloin tulppaanikausi ja muutenkin aika nättiä. Sitä paitsi Suomesta pääsee kohta Hollantiin (ja tietty Hollannista Suomeen!) entistäkin helpommin, sillä sekä Transavia että Norwegian aloittavat huhtikuussa suorat lennot Helsingin ja Amsterdamin välillä. Niiden lisäksi suoraan tätä väliä lentävät tietysti Finski ja KLM. Tulkaa käymään!

rotterdamin satama skyline

maastricht

hollannin_maaseutua

Hyödynnä lyhyet välimatkat

Hollannissa on oikeasti tosi lyhyet matkat paitsi kaupunkien sisällä myös niiden välillä, joten mahdollisuudet nähdä muutakin kuin yksi paikka (lue: Amsterdam) ovat erittäin hyvät.

Suurimmat kaupungit Amsterdam, Haag, Rotterdam ja Utrecht sijaitsevat kaikki maksimissaan noin tunnin junamatkan päässä toisistaan. Matka yhdestä kaupungista toiseen kestää siis about yhtä kauan kuin bussikyyti Espoosta Itäkeskukseen. Lisäksi esimerkiksi Amsterdamin ja Rotterdamin välissä on paljon pienempiä, näkemisen arvoisia kaupunkeja, kuten Johannes Vermeerin kotikaupunkina tunnettu kuvankaunis Delft ja tietysti Pikku-Amsterdamiksikin luonnehdittu Leiden.

Jos aikaa on, suosittelen lämpimästi käymään Hollannissa muuallakin kuin pääkaupungissa. Samalla tavalla kuin Lontoo ei ole Iso-Britannia, Kreikka ei ole Ateena eikä Helsinki ole Suomi, Hollantikaan ei ole yhtä kuin Amsterdamin kanaalit, punaiset lyhdyt ja coffeeshopit. Esimerkiksi Amsterdam, Rotterdam ja Haag ovat kaikki keskenään niin erilaisia kaupunkeja, että vaikkapa parissa niistä käymällä saa jo paljon enemmän irti matkasta.

Sitä paitsi junamatkakin voi jo olla elämys! Kiskojen varrelta näkee hauskasti, miten pieni, lättänä ja tehokkaasti hyödynnetty maa Hollanti on. Keväällä ikkunasta voi ihastella tulppaanipeltoja ja muina vuodenaikoina heti kaupungin ulkopuolella alkavia peltoaukeita, joilla lehmät ja lampaat laiduntavat.

ovchipkaart

Jos oikeasti liikut julkisilla, osta matkakortti

Hollanti on niin pieni paikka, että isoissa kaupungeissa liikkuu aika näppärästi paikasta toiseen kävellen tai pyörällä. Jos aiot kuitenkin liikkua paljon julkisilla joko kaupungin sisällä tai niiden välillä, kannattaa ostaa koko maassa käytössä oleva matkakortti eli OV-Chipkaart. Sillä liikkuminen on vähän halvempaa kuin erillisten lippujen ostelu ja ennen kaikkea kätevämpää.

Kortti leimataan busseissa ja ratikoissa kulkuneuvon sisällä ja metrossa ja junassa asemalla. Se pitää tehdä sekä matkan alussa että lopussa. Rahaa kortilla pitää olla aina vähintään 20 euroa, sillä sisäänkirjautuessa kortilta veloitetaan parinkympin suuruinen pantti matkan ajaksi. Kun hyppäät ulos, pantti palautuu ja kortilta veloitetaan oikea hinta matkan pituuden perusteella.

OV-chipkaart toimii kaikissa kulkuvälineissä. Junalla matkustaessa nimetön versio (kuvassa) pitää kuitenkin erikseen aktivoida käyttöä varten aseman automaatilla. Muuten sillä ei pääse laiturialueelle.

Nimetön kortti maksaa seitsemän euroa ja on voimassa viisi vuotta. Rahaa siihen menee ekalla kerralla vähintään se 27 euroa, mutta toisaalta tuon summan säästää matkoissa aika nopeasti. Lisäksi kortin voi pitää tallessa seuraavaa reissua varten joko itselle tai kaverille.

Maastricht2

pyöräily_hollannissa1

pyöräily_hollannissa2

Älä kävele pyörätiellä

Se on nimittäin vaarallista! Kaikki tietävät, että Hollannissa on paljon pyöräilijöitä, mutta määrän ymmärtää oikeasti vasta paikan päällä. Punaisella merkityt pyöräkaistat on todellakin nimenomaan pyöräilijöille tarkoitettu, ja itse olen nykyään kävellessäni varovaisempi pyörätietä kuin autotietä ylittäessäni. Autoilijat saattavat väistää kävelijää, mutta lujaa polkevat pyöräilijät lähinnä kypsyvät, jos joku tulee palloilemaan heidän eteensä.

Etenkin amsterdamilaisia tuntuvat tympivän väärässä paikassa poikkoilevat turret, mikä saattaa johtaa siihen, että palautetta tulee aika suorasanaisestikin. Toisaalta: I feel them. Mietipä ite, että yrittäisit pyöräillä kiireessä töihin niin, että koko viiden kilsan työmatkasi olisi yhtäkkiä muuttunut kesäiseksi Helsingin Kauppatoriksi.

Pidä käteistä lompakossa

Maksuasioissa Hollanti saattaa joskus tuntua kehitysmaalta. Visa ja Mastercard kelpaavat yleensä vain isoissa kaupoissa ja ravintoloissa sekä toki hotelleissa (Amsterdamin keskusta lienee tässä asiassa poikkeus).

Kortti käy kyllä melkein kaikkialla, mutta sen pitää olla yleensä Maestro, jota paikallisissa pankeissa suositaan. Esimerkiksi ruokakaupoissa ei voi käytännössä koskaan maksaa muulla kuin käteisellä tai Maestrolla.

leiden_koningsdag2

leiden_koningsdag

Englannilla pärjää

Olen ennenkin kirjoittanut, että Hollannissa englannilla pärjää harvinaisen hyvin. Se tekee maasta mukavan matkustaa.

Totta kai aina on kohteliasta opetella perusfraasit paikallisella kielellä ja täälläkin voi törmätä ihmisiin, joiden kanssa kommunikointi voi olla hankalaa muuten kuin hollanniksi. Toisin kuin vaikkapa Saksassa tai Ranskassa, Hollannissa kuitenkin on epätodennäköistä, että joutuisit pulaan vaikkapa apteekissa, koska et osaa ilmaista asiaasi paikallisella kielellä.

+

Näiden juttujen lisäksi tässä maassa kannattaa huomioida, että lounas on yleensä yhtä kuin höttöinen sämpylä, ihmiset ovat tavallisesti ystävällisiä ja puheliaita mutta mitään asiakaspalvelukulttuuria täällä ei ole ja sää vaihtuu keskimäärin ehkä kymmenen kertaa päivässä (eli kannattaa ottaa sateenvarjo mukaan). Kivoja juttuja onkin sitten vaikka kuinka paljon enemmän, muun muassa se, että mistään muualta Euroopasta ei saa yhtä hyvää indonesialaista ruokaa kuin Hollannista.

Kiinnostaako Hollanti teitä matkailumaana?

 

 

Pyörällä kukkaloiston perään

Ennen kuin olin viettänyt yhtäkään kevättä Hollannissa, olin kuullut vaikka kuinka monesta paikasta siitä, miten kevät todellakin on tämän maan parasta aikaa. Käsi ylös, jos et ole koskaan nähnyt lintuperspektiivistä otettuja kuvia Hollannin kukkapelloista. Teitä tuskin on kovin monta.

Pelkät kukkapellot ovat monelle syy lähteä lomalle Hollantiin, eikä mikään ihme. Kun maaliskuu alkoi kääntyä huhtikuun puolelle ja näin ensimmäistä kertaa Amsterdamin ja Leidenin välisen junaradan varrella tulppaanipeltoja, joiden kukat olivat alkaneet puhkeilla kukkaan, teki mieliä kiljua ääneen. Niin upeannäköistä! Pakkohan sitä ihmetystä oli päästä katsomaan vähän lähempää.

kukkapelto1

kukkapelto2

Pari viikkoa sitten lauantaina sain poikaystäväni houkuteltua mukaan pyöräretkelle. Olin käyttänyt edellisillan googletellen kukkapeltoja. Hyödyllistä englanninkielistä tietoa on aika vähän tarjolla, mutta se kävi selväksi, että Leiden on hyvä lähtöpaikka kukkabongailijalle. Etelä- ja Pohjois-Hollannin maakunnat ovat perinteisintä kukkienviljelyaluetta.

Hollannin ehkä tunnetuimmat kukkapellot ovat nimenomaan Leidenin ja Amsterdamin välissä. Alle parinkymmenen kilometrin päässä Leidenistä on muun muassa The Kukkasipulialue, Bollenstreek. Sen tunnetuin kaupunki lienee Lisse, jossa sijaitsee myös massiivinen Keukenhofin kukkatarha (katso esimerkiksi edellisen postaukseni kuvat).

kukkapelto4

kukkapelto6

Ajattelin optimistisesti, että kunhan vaan fillaroidaan vähän Leidenin ulkopuolelle, tulee varmaan ihania kukkapeltoja vastaan ja parin tunnin päästä ollaan jo takaisin kotona. No, ei mene aina ihan kuin Strömssössä nämä meikäläisen suunnitelmat: reissu venähti viisituntiseksi ja 35 kilometrin pituiseksi.

Lopulta kukkia kuitenkin löytyi! Arvoimme matkan puolivälissä, suuntaammeko Lisseen vai rannikolle Noordwijkiin. Valitsimme jälkimmäisen, sillä tuossa vaiheessa tajusin jo muutenkin, että kukkien löytyminen olisi joka tapauksessa tuurista kiinni, kun sitä tietoa ei kamalasti ollut.

Noordwijk on yksi tunnetuimmista kukkienviljelykaupungeista, ja siellä bongasimme paitsi tulppaaneja myös muun muassa hyasintteja ja narsisseja. Kesäisemmällä säällä Noordwijkissä kannattaa käydä ihastelemassa myös hiekkadyynejä.

Kuvat ovat aivan kaupungin ulkopuolelta. Ennen pellon laidalle pysähtymistä, kahden tunnin pyöräilyn jälkeen kävimme vetämässä keskustassa kunnon snägärimätöt. Siinä mielessä Noordwijk oli oikein hyvä valinta, sillä siellä on ainakin ihan kivasti palveluita.

kukkapelto5

kukkapelto6

Pyöräreissun jälkeen olen käynyt parikin kertaa Keukenhofissa, kerran ihan huvikseni ja toisella kerralla työkeikalla. Niinä kertoina minulle on selvinnyt, että myös Lissessä kukkapuiston ympäristössä on paljon upeita kukkapeltoja.

Jos tykkää kukista, keväinen Hollanti on todellakin näkemisen arvoinen, ja vaikkei niistä niin välittäisikään, on niiltä mahdoton välttyä kokonaan. Jos haluaa nähdä kukkia ja pelata varman päälle, kannattaa suunnata Lisseen, kiertää vaikkapa ensiksi Keukenhof (jonka pääsylippu on 16 euroa aikuiselta) ja sen jälkeen vuokrata pyörä puistolta (tämän hintaa en tiedä) ja kierrellä läheisiä peltoalueita fillarin selästä.

Jos tykkää kuntoilla, niin silloin tällainen perinteinenkin pyöräreissukin esimerkiksi Leidenistä on hyvä idea. Hollannissa pyörätiet ovat hyvät ja selkeästi opastetut ja kaupungit ovat niin lähekkäin toisistaan, että taukoja pystyy pitämään kahviloissa ja ravintoloissa järkevin väliajoin.

kukkapelto7

kukkapelto8

 

Turisteilu- ja ostospäivä Leidenissä

Pääsin tänään leikkimään turistia omassa kotikaupungissani!

Tutustuin muutama viikko sitten Amsterdamissa suomalaiseen tyttöön, joka vaihto-opiskelee tuolla pääkaupungissa. Meillä synkkasi hirveän hyvin, ja sovimme, että hän tulisi jonain päivänä tutustumaan Leideniin. Päiväksi valikoitui lopulta tämä lauantai.

 photo 2015-09-26 12.21.09 1.jpg

 photo 2015-09-26 12.55.53 1.jpg

Menin vierastani vastaan rautatieasemalle puoliltapäivin, ja suuntasimme siitä kävellen keskustaan.

Kaverini ilmoitti heti, että hän aikoo sitten ottaa valokuvia, ja sehän sopi minulle vallan mainiosti! Yksin liikkuessa tulee harvoin pysähdeltyä kuvaamaan kaupunkia, ja olen monta kertaa harmitellut sitä, miten vähän kuvia minulla on Leidenistä.

Kuvaamisen ja kiertelyn lisäksi meitä molempia olisi kiinnostunut käydä kirpputoreilla, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kirppiksiin Leidenissä törmännyt. Sen sijaan muistin yhden second hand -liikkeen, jonka näyteikkunassa olevia laadukkaan näköisiä nahkalaukkuja olen ihastellut monta kertaa. Suuntasimme siis sinne piipahtaen matkalla muun muassa teekaupassa.

 photo 2015-09-26 01.35.55 1.jpg

 photo 2015-09-26 05.18.08 2.jpg

Tuon second hand -liikkeen nimi on Hartendief, ja siellä myydään paitsi niitä ihania nahkalaukkuja myös muun muassa hyvälaatuisia käytettyjä vaatteita.

Mukaani lähti punainen jakku, joka vastoin kaikkia odotuksiani paitsi istui hyvin olkapäiltä ja vatsalta oli myös hihoista täysin sopivan pituinen. Hyvin istuvien valmisjakkujen löytäminen on mielestäni tuskallisen vaikea, joten löytö oli ihan mahtava.

Kassalla tein vielä toisen moisen: nimittäin second hand- ja vintage-liikkeiden kartan! Päätimme suunnata katsastamaan vielä muitakin myymälöitä, mutta ensin halusimme mennä kahville.

 photo 2015-09-26 02.57.17 1.jpg

 photo 2015-09-26 02.22.33 1.jpg

Paikaksi valikoitui Anne & Max -niminen kahvila, josta olen kuullut hyvää ja jossa olen halunnut piipahtaa siitä lähtien kun tänne muutin. Tänään sattui olemaan ihanan aurinkoinen päivä, joten jäimme terassille, jossa tarkeni vielä hyvin istuskella.

Tilasin kasvispaninin, joka suorastaan suli suuhun, sekä ihanaa tuoreista mintunlehdistä tehtyä minttuteetä. Hollannissa tuo herkku on niin yleistä, että sitä saa melkein mistä vain, jopa yliopiston kirjaston kahvilasta!

Kahvittelun jälkeen suuntasimme tarkastamaan vielä parin muun second hand -liikkeen, Modejachtin ja Second Trendin tarjontaa. Tykkäsin etenkin ensimmäisestä, joka oli viihtyisä pikkuruinen putiikki ja jossa oli lisää kauniita nahkalaukkuja sekä laadukkaita naistenvaatteita ja -kenkiä.

Olen yrittänyt etsiä varmaan pari vuotta valkoista neuletakkia, josta pitäisin ja joka ei näyttäisi lääkärintakilta. Ja löysin sellaisen viimein Modejachtista!

Tämä oli siis varsin onnistunut vaatekaapintäydennyspäivä minulta, joka inhoan tavallisissa vaatekaupoissa kiertelyä ja sitä miten hankalaa laadukkaiden vaatteiden etsintä useimmiten on. Second hand -kaupat ovat siinä mielessä taivaanlahja.

 photo 2015-09-26 04.12.41 2.jpg

 photo 2015-09-26 04.15.49 1.jpg

Kaupoissa kiertelyn, monen kävellyn kilometrin ja viiden yhdessä vietetyn tunnin jälkeen aloimme molemmat olla aika väsyneitä ja kaverini päätti suunnata takaisin Amsterdamiin ja minä kotiini.

Kotimatkalla kävin kuitenkin vielä lehtikaupassa. Vaikka hollantilaisten englannin kielen osaaminen on häkellyttävän hyvää, ruoka- ja kirjakauppojen hyllyiltä en ole toistaiseksi löytänyt englanninkielisiä lehtiä. Lehtimyymälästä löysin kuitenkin jopa uuden suosikkilehteni Scientific American Mindin uusimman numeron, ja ostin sen iltalukemiseksi.

Seuraavaksi jatkankin ihanaa lauantaita kiinnostavan lukemisen ja niin ikään tänään ostamani uuden teen parissa. Nauttikaa viikonlopustanne!

 photo 2015-09-26 04.16.54 1.jpg

 photo 2015-09-26 12.56.10 1.jpg

P.S. Mietin tänään, että missähän vaiheessa kyllästyn kuvaamaan polkupyöriä, tuulimyllyjä ja kanaaleja. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että toivottavasti en koskaan. Olisi nimittäin varsin tylsää turtua ihastuttaviin asioihin.

Leffassa: Bélierin perhe

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa leffassa, ja siitä saakka päässäni on soinut yksi ainoa kappale, alun perin ranskalaisen Michel Sardoun levyttämä Je vole. Jep – katsontavuorossa oli ranskalaiselokuva Bélierin perhe, josta tykkäsin tosi paljon.

 photo Screenshot 2015-04-30 09.49.16.png

 photo Screenshot 2015-04-30 09.48.38.png

Bélierin perhe kertoo maaseudulla asuvasta nelihenkisestä perheestä, jonka jäsenistä kaikki muut paitsi teini-ikäinen tytär Paula ovat kuuroja. Tästä syystä Paula toimii vanhempiensa ja pikkuveljensä tulkkina lääkärikäynneillä ja hoitaa koulumatkoillaan puhelimessa perheen maatilan pyörittämiseen liittyviä asioita.

Muulle perheelle onkin suuri järkytys, kun Paula alkaa laulaa koulun kuorossa ja kuoronjohtaja ehdottaa musikaalisesti lahjakkaalle tytölle musiikinopintoja Pariisissa.

 photo Screenshot 2015-04-30 09.49.07.png

 photo Screenshot 2015-04-30 09.49.12.png

Oli juoni oikeastaan mikä tahansa, niin musiikinharrastajana musikaalit sekä muut musikkipainotteiset leffat kolahtavat minuun yleensä kovaa. Bélierin perheessä toimii tosin juonikin. Mielenkiintoiseen lähtöasetelmaan tuovat oman säväyksensä räiskyvän perheen viittomakielinen kommunikointi sekä tietenkin erinäiset ihmissuhdesotkut.

Myös leffan näyttelijäkaarti on erinomaisen osaavaa. Esimerkiksi Paulaa esittävä 18-vuotias Louane Emera palkittiin helmikuussa Ranskan César Awardseissa vuoden lupaavimpana näyttelijättärenä. Erityisen mieleenjäävät roolit tekevät perheen isää ja äitiä esittävät, ilmeikkäät Francois Damiens ja Karin Viard.

 photo Screenshot 2015-04-30 10.23.05.png

 photo Screenshot 2015-04-30 09.50.42.png

Bélierin perhe on koskettava mutta hauska hyvän mielen elokuva, jonka taustalla soi etenkin Sardoun musiikki. Juonta sen enempää spoilaamatta Je vole soi leffan loppupuolella niin koskettavalla tavalla, että meitsi pillitti siinä vaiheessa jo ihan kympillä.

Suosittelen lämpimästi!

Postauksen kuvat ovat ruutukaappauksia leffan trailerista.

Rock the Ballet: Romeo & Julia

Rock the Ballet on esiintynyt Helsingissä monena vuonna, ja olen varmaan kaikkina niistä halunnut mennä show’ta katsomaan. Tänä vuonna meillä sattui lojumaan kotona Lippupalvelun lahjakortti, joten päätimme sunnuntaina mennä tsekkaamaan, millainen show on kyseessä.

Rock the Ballet on Rasta Thomas -nimellä esiintyvän amerikkalaistanssijan luomus, ja koreografiaa esittää saman herran Bad Boys of Dance -tanssikoulu. Rokkibaletit yhdistävät klassista balettia muihin tanssityyleihin ja klassista musiikkia pop- ja rockmusiikkiin.

Tämän vuoden baletti on Shakespearen klassikko Romeo ja Julia, jota en ollut itse aiemmin nähnytkään muuten kuin Claire Danesin ja Leonardo DiCaprion tähdittämänä ysärileffana. Tuo kokemus kuitenkin riitti pohjatiedoksi: tanssiesitystä oli helppo seurata, kun muisti suunnilleen, miten tarina etenee, eikä haitannut etten ostanut käsiohjelmaa.

Ensimmäinen sana, joka minulle Rock the Balletista tulee mieleen, on viihdyttävä. Esitys oli juuri sitä, mitä siltä toivoinkin: lahjakkaita tanssijoita, mielenkiintoinen mutta helposti seurattava esitys ja mukaansatempaavaa musiikkia.

Koreografian on tehnyt tanssija Adrienne Canterna, joka esittää show’ssa Juliaa. Musiikkirepertuaarissa on paljon klasaria, pääosin Vivaldia, mutta isossa osassa on myös populaarimusiikki aina Alphavillestä Katy Perryyn. Esitys kesti väliaikoineen aika tarkalleen pari tuntia, mikä vierähti mielestäni hetkessä. Vaikka Romeo ja Julia on tarinana synkkä, esitys jätti silti jälkeensä hyvän mielen. Menisin ehdottomasti uudestaankin!

Helsingissä tämän vuoden tapahtumapaikkana toimii Kulttuuritalo Alppilassa. Paikan hyvä puoli on ehdottomasti se, että sitä on varmasti monen mielestä helpompi lähestyä kuin vaikkapa Kansallisbalettia. Yleisössä oli sekä laittautunutta porukkaa että tennarikansaa, ja kaikki sulautuivat joukkoon yhtä hyvin.

Harmi kyllä Kulttuuritalon sali voisi toimia tehtävässään paremminkin. Meillä oli paikat permannolta riviltä yhdeksän, eikä sieltä nähnyt mitään silloin, kun tanssijat pysyivät lattiatasolla. Seuraavalla kerralla valitsisinkin katsomopaikat tai eturivin permantopaikat.

Rock the Ballet’n viimeinen esitys Helsingissä on tänään keskiviikkona kello 19:30, eli jos show kiinnostaa, kannattaa kurkata lipputilanne Lippupalvelusta! Myöhemmin tänä vuonna esityksiä on nähtävissä vielä ainakin Saksassa ja Kiinassa.

Epämukavuusalueen menovinkki: Kamarikesä

Piipahdin eilen entisellä epämukavuusalueellani ja ihan omasta ehdotuksestani. Sellaisena toimi tällä kertaa klassisen musiikin konsertti.

Meillä oli umpeutuva Lippupisteen lahjakortti, ja ehdotin poikaystävälleni, että käyttäisimme sen Kamarikesä-tapahtuman avajaiskonserttiin.

Miksi entisellä epämukavuusalueella? No, minäpä kerron.

Moni ajattelee, että klassisen musiikin kuuntelu vaatii jonkinlaista taustaa ja tietämystä, eikä konsertteihin edes voi tai osaa noin vain mennä. Ainakin minä luulin näin ennen – ja olin väärässä.

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut musiikista, minulla ei ole alan koulutusta. Olen käynyt laulutunneilla parin vuoden ajan, mutta vasta aikuisena, enkä ole laulanut klassista lainkaan. En osaa lukea nuotteja, enkä tunnista kaikkia orkesterisoittimia. Kysymykseni konserteissa ovat luokkaa, missä välissä täällä kuuluu taputtaa.

Lapsena ajattelin tosi fiksusti, että klassista soittavat ja laulavat ”vain lestadiolaiset, jotka eivät saa kuunnella muuta musiikkia” (kotipaikkakunnallani on paljon lestadiolaisia). Perheessäni harrastettiin urheilua, eikä juuri kulttuuria, ja koulun konserteissa lähinnä haukottelin.

Joo-o, noista hetkistä on kuljettu pitkä matka tähän päivään.

Nykyään minusta on mahtavaa seurata, miten taitavasti orkesteri soittaa yhteen ja kuunnella laulajia, joiden ääni on niin viimeisen päälle treenattu, että se kuulostaa soittimelta eikä virheitä tekevältä ihmiseltä. Vau!

Kamarikesä viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhlaansa. Se järjestetään Helsingin keskustassa, Ritarihuoneella.

Tapahtuman tarkoituksena on päästää nuoria, lahjakkaita muusikoita esiintymään yhdessä ammattilaisten kanssa. Eilen kuulimme huippulahjakkaita nuoria sellistejä, aivan loistavaa sopraanoa Piia Komsia, joka lauloi portugaliksi ja saameksi, sekä kokonaista orkesteria, joka esitti Wagneria.

Väliajalla tarjolla oli kaupungin edullisimpia mokkapaloja ja mehua. Tätä ei näe Kansallisoopperassa.

Klassisen musiikin ongelmat liittyvät mielestäni siihen kohdistuviin asenteisiin, joihin itsekin ennen syyllistyin: Suomessa mutta varmaan muuallakin tyylisuuntaa pidetään edelleen elitistisenä, vain tietynlaisten ihmisten juttuna. Se on tietysti ihan ymmärrettävää maassa, jossa on tasan yksi oopperatalo, joka sekin on pitkässä maassa melko monen ulottumattomissa.

Olisi kuitenkin mahtavaa nähdä näkemysten avartuvan – sinne oopperaankin kun pääsee halvimmillaan edullisemmin kuin Finnkinon leffaan.

Eilisessäkin konsertissa yleisön keski-ikä oli vähän harmillisen korkea siihen nähden, että esiintyjät olivat teinejä ja nuoria aikuisia. Ja vaikka porukkaa oli melko paljon, olisi saliin mahtunut enemmänkin ihmisiä.

Kamarikesän lippujen hinnat ovat varsin kohtuulliset, aikuiselle pari kymppiä ja opiskelijalle kymmenen euroa, joten se ei voi olla syynä. (Lippupisteen nettisivuilla hinnat ovat muuten jostain syystä hieman korkeammat. Liput kuitenkin maksoivat kympin ja kaksikymppiä, kun poikaystäväni kävi hakemassa ne Lippupisteen myyntipisteestä, ja saman verran niistä piti pulittaa ovella.)

Veikkaan, että ihmiset eivät kovin helposti löydä konsertteihin, joiden esiintyjät eivät ole (ainakaan vielä) nimekkäitä. Se on harmi – itse en ainakaan keksi mitään syytä siihen, miksi ylipäänsä musiikista pitävä henkilö ei viihtyisi klasarikonsertissa.

Samanlaisia ajatuksia on tainnut pohtia kapellimestari- ja säveltäjäkonkari Esa-Pekka Salonen.

Hän on mukana Applen iPad Airia mainostavassa kampanjassa ja on kollegoineen kehittänyt padille orkesterisovelluksen, jolla voi paitsi kuunnella klassista musiikkia myös ottaa selvää, miten kappaleet etenevät ja mitä kukin soittaja orkesterissa tekee.

Salosenkin mielestä klasarin ongelmana on se, että ihmiset ajattelevat sen olevan vain tietynlaisille – yleensä vanhoille –  ihmisille. Sellaisille, jotka esimerkiksi pukeutuvat tietyllä tavalla.

Kamarikesä jatkuu vielä tällä viikolla parilla konsertilla tänään tiistaina ja huomenna keskiviikkona. Lippuja voi ostaa Lippupisteestä, mutta niitä saa varmasti myös ovelta. Menkää katsomaan, mitä tykkäätte!

Muistoja Wienistä

Kaikista niistä kaupungeista, joihin tahtoisin palata uudelleen, suurin lempparini on Wien. Lapsena olin saanut päähänpinttymän matkasta Itävaltaan, ja kun lopulta yli parikymppisenä pääsin toteuttamaan unelmani, pinttymä kasvoi entistä suuremmaksi.

Muu Helsinki nukkui vielä, kun raahustimme matkaseurani kanssa lentoasemalle juhannusaaton aattona pari vuotta sitten. Matka kulki Riian kautta, mutta siitä huolimatta olimme perillä Itävallassa monta tuntia ennen hostellihuoneen vapautumista.

Huonetta odotellessamme tuli tietenkin haahuiltua ympäri keskustaa. Taivaalla oli synkkiä pilviä, mutta silti oli tukahduttavan kuuma. Se tuntui oudolta mutta ihanalta Suomen vilpoisen alkukesän jälkeen. Välissä satoi isoja ja lämpimiä pisaroita, joten ostin kaupasta vihreän sateenvarjon. Se kulkee edelleen laukussani.

Illalla sade oli jo kaikonnut ja meillä oli ohjelmaa, sillä olimme varanneet ennakkoon liput oopperaan. Se onnistui helposti ainakin saksaa opiskelleelta puolisoltani.

Wienissä oopperataloja on kaksi. Me kävimme siinä pienemmässä ja kasuaalimmassa, Volksoperissa. Isompi Staatsoper on ulospäin ja varmaan sisältäkin upea ja yksi Euroopan tunnetuimmista.

Edellisyön lyhyiden yöunien ja kilometrien kävelyn jälkeen olin puhki. Carmen esitettiin saksaksi, enkä tajunnut lauluista kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Salissa oli ehkä 40 astetta lämmintä. Mikään näistä ei kuitenkaan pilannut ihanaa kokemusta.

Oopperan naapurikahvilasta sai sacherkakkua, niin kuin varmaan jokaisesta muustakin kaupungin kahvilasta. Reissun aikana aloin rakastaa tuota herkkua, joka ei ennen ollut uponnut minuun lainkaan. Lopulta sitä tuli nautiskeltua useaan otteeseen, vaikka sacherin kodissa Café Sacherissa tai tunnetussa Demelissä emme jaksaneetkaan piipahtaa.

Silloin kun en herkutellut sacherilla ja muilla kakkupaloilla, mässytin Rooman reissun tapaan italialaista jäätelöä. Sitäkin sai keskustasta melkein joka nurkalta. Millaisenhan vararenkaan sitä kerryttäisi, jos viihtyisi Wienissä vähän viikonloppua pidempään?

Kaikkein suurin Wienin-herkku oli kuitenkin ihan oikeaa ruokaa: parhaita mustekalarenkaita, joita olen ikinä syönyt. Niitä sai kaupungin suurimmalta markkina-alueelta Naschmarktista.

Wienissä on suosittua piipahtaa markkinoilla, jossa pääsee nauttimaan herkkuja eri puolilta maailmaa ja hankkimaan samalla ruoka- ja juomatuliaisia. Erinomaisen mustekalan ohella söin mainiota vietnamilaista ja maistelin tietysti paikallista viiniä, joka ei sekään ollut hullumpaa.

Yhtenä iltana metsästimme rakkolaastareita apteekin myyntiluukulta epämääräisellä saksan ja englannin sekoituksella. Sen jälkeen join punaviiniä viehättävän vanhahtavassa kahvilassa, jossa oli kirjahyllyjä ja leppoisan raukea tunnelma.

Wienissä asunut laulunopettajani sanoi joskus, että hänen kokemuksensa mukaan ihmiset joko rakastavat tai inhoavat Wieniä.

Minulle Wienistä jäi melkein täydellinen mielikuva, ja salaa haaveilen, että saisin joskus asua kaupungissa. Samaan aikaan jännittää kuitenkin varata uutta matkaa, sillä pelkään illuusion rikkoutuvan.

Mihin kaupunkiin sinä haluaisit palata? Entä mitä mieltä olet Wienistä?