Kokemuksia lentoyhtiö TAP Portugalista

Moikka! Portugalin-reissustani on vierähtänyt jo melkein viikko, mutta päivät ovat kuluneet kevään viimeisten freelance-töiden parissa ja veljelle seuraa pitäen.  Veljeni tuli nimittäin heti perässäni takaisin Suomeen ja vietti meillä alkuviikon.

Maanantaina aloitan kesätyöt, joiden vuoksi tänä kesänä ainakin isommat reissut jäävät tekemättä ja blogikin saattaa välissä pysyä hiljaa. Kesän jälkeen on kuitenkin näillä näkymin luvassa ihan uudet kuviot. Niistä kerron piakkoin lisää, mutta nyt kuitenkin takaisin Portugalin-reissulle!

Kun suunnittelin lentojen varaamista Lissaboniin, halusin ehdottomasti suorat lennot, jos se vain olisi mahdollista. Helsinki-Lissabon-reittiä lentää suoraan tietääkseni vain Portugalin valtion omistama lentoyhtiö TAP Portugal, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja josta en myöskään löytänyt juuri kokemuksia. Siispä kerron niistä itse.

 photo tap3.jpg

 photo tap5.jpg

Varasin lennot aika hyvissä ajoin, maalis-huhtikuun vaihteessa eli puolitoista kuukautta ennen lähtöä. Meno-paluu maksoi noin 270 euroa, ja TAP:lla hinta sisältää niin ruumaan menevän matkalaukun kuin ruokailun lennolla. Nykyaikana kun kaikesta pitää maksaa erikseen, tuokin tuntuu jo pieneltä luksukselta.

TAP:lla on toimiva check in -palvelu netissä. Yhtiö lähettää tsekkauksen avautuessa eli kolme vuorokautta ennen lennon lähtöä matkustajalle sähköpostiviestin, jossa on linkki tsekkauksen tekemistä varten. Lipun voi tilata sähköpostiin tai suoraan puhelimeen.

Tykkäsin tästä palvelusta, sillä unohdan monesti omatoimisesti tehdä sisäänkirjautumisen ennen kentälle lähtöä ja nyt se tuli tehtyä hyvissä ajoin. Matkustaessani taas kerran Helsinki-Vantaan aamun ensimmäisellä lennolla (miksi, oi miksi, aina onnistun valitsemaan sen?) ja pelkillä käsimatkatavaroilla lähtö sujui varsin sukkelasti.

 photo tap2.jpg

 photo tap6.jpg

Kerroin jo aiemmin, että menolentoni oli lähes puolityhjä. Sen ansiosta pystyin jatkamaan yöuniani koneessa retkottamalla pitkällään tyhjällä penkkirivillä. Lentopeitto oli odottamassa valmiiksi omalla paikalla (myös päiväaikaan olleella palulennolla), mikä osoittautui varsin tarpeelliseksi.

Ruoka juomineen tosiaan kuului lipun hintaan. Menolennolla ateriana oli runsas aamupala: muun muassa lettuja, jugurttia, leipää ja hedelmäsalaatti. Vaikken tavallisesti syö punaista lihaa enkä kanaa ja unohdin tälle reissulle tilata kasvisruoan, koko aamiainen sopi omaan ruokavaliooni. Paluulennolla pääruokana oli sitten lihaa, mutta söin siitäkin annoksesta suurimman osan.

Lentokoneruoka ei kuulu lemppareihini, mutta mielestäni TAP:n ruoka oli keskimääräistä maistuvampaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi lounaalla oli tarjolla kahta salaattia, joista kumpikaan ei ollut köppäinen pari pala kurkkua ja kylmiä tomaattisiivuja -versio, vaan ne olivat oikeasti maukkaita.

Plussaa annan myös siitä, etteivät astiat olleet kokonaan kertakäyttöisiä vaan esimerkiksi aterimet oletettavasti terästä. Paitsi että turhaa jätettä tulee vähemmän, myös veitsellä saa jotain leikattuakin.

 photo tap4.jpg

 photo tap1.jpg

Kotiinpaluun päivänä Lissabonin kentällä oli paljon ahtaampa kuin Helsinki-Vantaalla, sillä paluulentoni lähti ruuhka-aikaan yhdeksän jälkeen aamulla.

Lissabonin kenttä ei muutenkaan oikein vakuuttanut minua. Kamalan ryysiksen lisäksi se tuntui huonosti organisoidulta ja matkalippukin tarkistettiin jostain syystä kolmesti – vielä koneen sisälläkin! Voi olla, että huono fiilis kentästä johtuu pelkästään ruuhkista, mutta ainakaan tuosta kentästä ei tullut mitään suosikkiani.

Itse lennoista en kuitenkaan keksi juuri pahaa sanottavaa. Vaikka molemmat lähtivät matkaan hieman myöhässä, kumpikikin oli perillä ajoissa. Henkilökunta oli perusasiallista, ja omille lennoilleni sattui peräti kapteeni, jonka englanti oli varsin erinomaista ja ymmärrettävää. Matkustamohenkilökunta puhui luonnollisesti hyvää englantia.

Tätä postausta kirjoittaessani törmäsin muun muassa sellaiseen tietoon, että Condé Nast Traveller -lehti palkitsi TAP:n maailman parhaana lentoyhtiönä vuonna 2010. Euroopan sisäisellä lennolla tuo ”loistokkuus” ei varmastikaan tule parhaalla mahdollisella tavalla esiin, mutta lentäisin ehdottomasti TAP:lla toisenkin kerran.

Onko teillä kokemuksia kyseisestä lentoyhtiöstä?

Lentäminen on maailman turvallisin tapa matkustaa

Tällä postauksella haluan muistuttaa paitsi muita matkaajia myös itseäni siitä, että lentomatkustaminen on otsikon mukaisesti maailman turvallisin tapa matkustaa. Tämä aamu alkoi nimittäin ainakin omalta osaltani järkyttäviä uutisia lukien.

Kun aamulla heräsin, huomasin Twitterin hälyttäneen kännykkääni, että moni ihminen oli yön aikana tviitannut aiheesta #QZ8501. Muutaman uutisen lukeminen paljasti, mitä oli mystisen hashtagin takana. Malesian ja Singaporen välistä reittiä kulkenut AirAsia Indonesian lentokone oli kadonnut.

image

Kuluva vuosi on ollut nykymaailman mittareilla synkkä lentovuosi, sillä isoja onnettomuuksia on ollut useita. Maaliskuussa Malaysia Airlinesin Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut kone hävisi tutkasta. Heinäkuussa saman lentoyhtiön kone ammuttiin alas Itä-Ukrainan ilmatilassa.

Mittavat lento-onnettomuudet tietysti järkyttävät ketä tahansa. Jotkut ihmiset alkavat niiden vuoksi myös epäillä lentämisen turvallisuutta. Se ei ole sinällään mikään ihme, sillä lentopelko on jo muutenkin yksi maailman tavallisimmista fobioista. Siitä kärsii tutkimusten perusteella noin 30 prosenttia väestöstä. Hysterian lietsominen ei kuitenkaan itsessäni herätä pelkoa vaan tympiintymistä.

image

Kun Malaysia Airlinesin kone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa, moni alkoi verrata MA:n kahden onnettomuuden aiheuttamien kuolemantapausten määrää viime vuoden lento-onnettomuuksien vaatimiin kuolonuhreihin. Jossakin lehdessä todettiin, että lentoturmat olivat vaatineet uhreja jo tuolloin, vuoden puolivälissä, enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.

Jutusta unohtui kuitenkin mainita, että vuosi 2013 oli lentomatkustajille historiallisen turvallinen. Hesari kirjoitti viime tammikuussa, että matkustaja- ja rahtiliikenteessä kuoli 224 ihmistä, kun vuosina 2003-2012 määrä oli keskimäärin yli 700 uhria vuodessa.

Silloin harvoin kun lento-onnettomuuksia sattuu, ne vaativat valitettavasti enemmän uhreja kuin vaikkapa autokolarit. Maalaisjärjellä ajateltuna mediakohuun ja harmittavaan hysterian lietsontaan vaikuttaa myös se, että lento-onnettomuus on nykymaailmassa harvinaisuus.

image

Itse en ole onneksi ikinä pelännyt lentämistä, enkä näistä uusimmistakaan suru-uutisista huolimatta aio alkaakaan pelätä. Kun seuraavan kerran tiistaina suuntaan lentokentälle, jännitän lentoa enemmän automatkaa kentälle.

Nimittäin vaikka sitä itse olisi varovainen, maantielle mahtuu monenlaisia törttöilijöitä ja auton eteen voi juosta hirvi tai vaikka karannut koira.

Ulkomailla tiet ja liikenneturvallisuus taas saattavat olla kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu. Laosissa pikkubussilla kulkeminen oli paljon pelottavampaa kuin Lao Airlinesilla lentäminen, vaikka vain vuotta myöhemmin yksi yhtiön lentokone putosi Laosin sisäisellä lennolla.

Ilmailualan turvallisuutta valvotaan enemmän kuin millään muulla alalla. Muun muassa Euroopan unioni pitää mustaa listaa lentoyhtiöistä, jotka eivät saa operoida Euroopassa. Kyseenalainen pääsy tuolle listalle vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, minkälaisen arvosanan lentoyhtiö saa AirlineRatings.comin rankingissa (AirAsia Indonesian turvallisuudesta saama arvosana on muuten 4/7).

Kun pitää terveen järjen mukana reissussa, sillä pääsee onneksi jo pitkälle, oli kulkuväline mikä tahansa. Turvallista matkailuvuotta 2015!