Viimeisen kandisyksyn opiskelukuulumisia

Tänä syksynä en ole vielä kirjoitellut mitään opiskeluistani. Se johtuu siitä, etten ole vieläkään oikein tajunnut koko lukuvuoden – viimeisen kandivuoden! – alkaneen.

Ensin olin syyskuussa kaksi viikkoa hollannin intensiivikurssilla. Sitten, kurssin päätyttyä tulin kipeäksi ja vietin yhden viikon sohvalla. Siinä sivussa aloitin opehommat Amsterdamin Suomi-koulussa, ja otin kontolleni muutaman lehtijutun kirjoittamisen, kun on vain niin harvinaista herkkua, että töitä tarjotaan.

No, semmoinen soppa. Enpä ole siis hirveästi kerennyt vielä kurkistaa opiskelukirjoihini.

Onneksi minulla on tässä jaksossa vain yksi, 10 opintopisteen kurssi kliinistä neuropsykologiaa. Tarkoituksenani oli aloittaa myös kandintutkielman teko jo syyskuun alussa. Ohjaajani kuitenkin sairastui, ja projekti on lykkääntynyt.

syksy hollannissa 2

Neuron kurssilla aika on tähän saakka mennyt parin kurssitehtävän tekemiseen. Onneksi saimme ryhmäni kanssa juuri tänään palautettua kaikkein työläimmän projektin.

Tehtävänämme oli tehdä infoklippi eli sellainen opetusvideo, joita on paljon Youtubessa, jostakin neurologisesta häiriöstä tai sairaudesta. Valitsimme aiheeksemme traumaattisen päävamman (jonka mahdolliset oireet ja hoitomenetelmät muistan nyt varmaan loppuikäni, sillä olen katsonut videomme läpi valehtelematta kymmeniä kertoja).

Lisäksi aloitin tällä viikolla kurssin toisen tehtävän, tutkimusartikkelin kirjoittamisen, joka on onneksi yksilötehtävä (ryhmätyöt, yök) ja jonka dedikseen on vielä yli viikko aikaa. Senkin aiheen sai onneksi valita itse, ja tutkin keskosvauvojen kognitiivisia vaurioita.

Kurssi on ollut tähän saakka tuntunut kivalta ja kiinnostavalta, mutta toisaalta samalla tuntuu, etten ole vielä oppinut oikein mitään (paitsi tuosta infoklippiaiheesta). Olen missannut jo kaksi luentoa ja missaan kolmannen, kun lennän viikonlopuksi Suomeen, olen lukenut vasta yhden viikon asiat ja muutenkin olo on edelleen jotenkin ihan disorientoitunut. Mutta kivaa silti, kun kaikki pakolliset opinnot on nyt plakkarissa ja saa opiskella, mitä lystää!

syksy hollannissa 3

syksy hollannissa 4

Vielä enemmän olen kuitenkin innoissani tuosta kanditutkielmasta, kunhan vaan pääsen sen kanssa starttaamaan.

Leidenissä psykologian opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä kandi sellaisena laajempana honours-versiona. Se kestää ainakin periaatteessa koko lukuvuoden; se tehdään itsenäisesti, kun tavallisesti kandi tehdään ryhmätyönä; ja se on osa ihan oikeaa tutkimusprojektia, joten se voidaan jopa oikeasti julkaista jossain!

Tähän honours-kandiprojektiin pitää hakea erikseen, ja sinne voi päästä vain, jos on suorittanut ekan vuoden opinnot vuoden sisällä ja keskiarvo on tarpeeksi hyvä. Ja minä pääsin mukaan kaikkien niiden huippukanssaopiskelijoiden joukkoon!

Oma projektini liittyy kognitiiviseen psykologiaan (ja vähän myös kehityspsykologiaan), ja sen aiheena on se, miten ihmiset oppivat monimutkaista kielioppia. Se on siis tarkemmin sanottuna psykolingvistiikkaa.

Halusin joskus aikanaan ihan vakavissani opiskelemaan kielitieteitä, ja olen muutaman kurssin verran lukenutkin suomen kieltä avoimessa yliopistossa. Tämä tuntuu siis ihan omalta projektilta (ainakin vielä nyt, kun en tiedä siitä käytännössä mitään tajua, heh).

syksy hollannissa1

Ensi maanantaina minulla on viimein tapaaminen pitkällä sairaslomalla olleen ohjaajani kanssa, ja saan alkaa hommiin.

Tosin tapaaminen on siirtynyt jo kaksi kertaa, joten vähän jännittää paitsi se, osaanko, myös se, miten käy, kun pitäisi keretä viikonlopun jälkeen suoraan lentokentältä yliopistolle. Pitäkää peukkuja, että lentoni on ajoissa!

 

Millainen oli toinen opiskeluvuoteni Hollannissa?

Huhhuh. Nyt se on taas ohitse, yksi opiskeluvuosi nimittäin.

Kävin tiistaina tekemässä vuoden viimeisen tentin, joka oli samalla kandiopintojeni viimeinen pakollinen tilastotieteen kurssi. Koska olen suuntautumassa tutkimuspuolelle, taidan kyllä päästä tai joutua opiskelemaan vielä paaaaljon lisää tilastoa, mutta olen onnellinen tämän kurssin päättymisestä ja läpimenosta: se tarkoittaa nimittäin sitä, että saan tehdä kandidaatintutkielman ensi vuonna.

Kirjoitin ekasta opiskeluvuodestani aika tarkalleen vuosi sitten, ja koska se on ollut yksi blogini luetuimpia kirjoituksia, päätin tehdä oman postauksensa myös tokasta vuodesta.

Mitä opiskelin toisena vuonna?

Syksyllä kävin yhden tilastotieteen kurssin, joka sovelsi tilastoja aiempia kursseja enemmän käyttäytymistieteisiin ja oli sen takia kivempi. Mutta se oli myös työläs ja vaikea kurssi, mistä esimerkkinä eräs prosenttiluku: 72 prosenttia vuosikurssistani feilasi SPSS-tentin ensimmäisellä yrittämällä.

Syksyllä opiskelin myös lasten ja nuorten psykopatologiaa, stressisairauksia, diagnostiikkaa ja vähän ekaa vuotta syventävämmällä otteella kognitiivista ja sosiaalipsykologiaa. Hajoilin ryhmätöihin ja tehtävien määrään: luentolukemisten perässä pysyminen oli ihan mahdotonta, kun muuta tekemistä oli niin paljon.

Mutta jotenkin siitäkin selvittiin – ja opittiin.

Kolmannessa jaksossa, jolloin opiskelin ekaa kertaa sitä, mitä halusin, tunsin olevani ekaa kertaa näiden opintojen aikana balanssissa: viisi päivää viikossa yliopistolla, ja siinä ajassa kaikki hommat sai hyvin tehtyä ja viikonloput pidettyä vapaana. Vietin ihanan kaveriviikonlopun Leidenissä, kun ystävät Suomesta olivat kylässä, synttäriviikonlopun Kölnissä ja vielä yhden pitkän viikonlopun Suomessa. Silti sain tenteistä kokonaisuutena paremmat arvosanat kuin koskaan aiemmin.

Viimeinen jakso oli taas vähän hevimpi. Oli taas tilastoa ja yksi, aivan omaa luokkaansa oleva kurssi, jolla opeteltiin vuorovaikutustaitoja ja kohtaamaan omia demoneita, jossa oli älyttömästi lähiopetusta ja joka vei siksi hemmetisti paitsi aikaa myös henkisiä voimavaroja. Mutta se toi mukanaan myös uusia ystäviä ja hauskoja hetkiä.

Ja nyt siitäkin jaksosta on jo selvitty. Kun kaikki neljännen jakson kurssit on kirjattu opintopistetililleni, siellä on yhteensä 125 noppaa. Kandidaatintutkinnosta puuttuu siis enää 55 opintopistettä.

Mitä opin toisena vuonna?

Syksyllä lukuvuoden alettua toiveet siitä, että toinen vuosi olisi jotenkin helpompi kuin eka vuosi, sai aika nopeasti haudata. Heti ekalla viikolla piti kirjoittaa muistaakseni kolme esseetä sekä lukea ihan saakelisti kirjallisuutta. Tajusin, että Leidenissä ei tunneta mitään pehmeää laskeutumista.

Toinen lukuvuosi oli ja ei ollut sitä, mitä odotin. En arvannut syksyn olevan niin raskas ja aikaa vievä, mutta siinä veikkaus meni nappiin, että vaikka opiskeltava materiaali vaikeutuu, omat opiskelumetodit paranevat ajan myötä ja se alkaa näkyä jossain.

Toisena vuonna opin, miten ja mitä tentteihin pitää lukea. Uskalsin alkaa luottaa siihen, että luentoprujuja voi pitää ohjenuorena kurssilla kuin kurssilla, 700-sivuisia kirjoja ei oikeasti tarvitse osata sanasta sanaan, eikä niitä sillä tavalla edes kannata opetella.

Mutta joskus sekin on liikaa, että pitäisi lukea kolmeen neljään tenttiin viikon tai kahden aikana, ja kun siltä tuntuu, kannattaa jättää joku tentti uusintaan (vaikka täällä niitä uusintapäiviä onkin vain sen yksi per vuosi). Senkin uskalsin tehdä ekaa kertaa tokana vuonna, ja eipä kaduttanut kyllä yhtään.

Opin myös sen, että viikonloput kannattaa oikeasti pitää vapaata, ja jotta ne voisi pitää vapaana, opiskeluaikataulu kannattaa suunnitella melko tarkasti. Minulle parhaiten toimii se, että listaan viikoittain, mitä pitää tehdä, ja jaan tehtävät päiville. Jokaisella on omat metodinsa, mutta itselleni läheiset välit kalenterin kanssa sopivat paremmin kuin hyvin.

Oleellisimpana tajusin ehkä sen, että kun homma pysyy balanssissa, opiskelusta voi myös nauttia. Jos haluaa paiskia ylitöitä, ehtii myös tehdä vähän oikeita töitä, saa nukuttua paremmin ja ennen kaikkea kerkeää myös antaa aivoille aikaa levätä. Kyllähän täällä hommia saa tehdä, mutta ei se toisaalta niin haittaa, kun tekee välissä muutakin ja tykkää oppimastaan.

bullet journal

Kannattiko tänne lähteä?

Näin kahden Hollannin-vuoden jälkeen minun on pakko sanoa, että olen varmasti ikuisesti onnellinen siitä, että uskalsin lähettää vähän sokkona hakemuksen Leideniin ja ottaa opiskelupaikan vastaan.

Se oli toki iso asia mutta myös niin kovin oikea. Edelleen ajattelen, että voin koska tahansa palata Suomeen ja ehkä jopa löytää töitä vanhan alani parissa, jos siltä tuntuu, mutta toistaiseksi tuota vaihtoehtoa ei ole tarvinnut edes leikillään miettiä.

Olin halunnut opiskella psykologiaa lukioikäisestä lähtien, ja vaikka journalismikin on mun juttu, psykologia taitaa olla vielä enemmän mun juttu. Lukutoukka mikä lukutoukka, mutta tykkään opiskella yliopistossa enemmän kuin ammattikorkeakoulussa. Tänä vuonna olen lisäksi tajunnut, että tutkijana pääsisin yhdistelemään toimittajan työn parhaita puolia moniin psykologin ja akateemikon työn hyviin puoliin, mikä on antanut lisää suuntaa elämälle.

Tykkään myös asua Hollannissa, josta en tiennyt oikein mitään ennen tänne muuttoa. Vuosi sitten kirjoitin, etten usko meidän asuvan täällä aina, mutta nyt näytän jo varovaisesti vähän vihreämpää valoa pidemmällekin asumiselle Hollannissa: juuri nyt en näe meidän asuvan missään muuallakaan, ja mikä tärkeintä, ei näe puolisokaan. Täällä tämä arki ja koti ja elämä nyt kuitenkin on.

Toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla

Eräs lukija pyysi minua jokin aika sitten esittelemään yliopistoa, joten täältä pesee!

Koska Leidenissä eri kampukset on ripoteltu ympäriä kaupunkia ja meidän kampus on tollainen vähän tylsä, päätin yhdistää tähän toiveeseen tarinan siitä, miltä näytti toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla (vähän tylsä on kyllä siis tarinakin). Vähän vaikea uskoa, mutta olen opiskellut ja asunut täällä jo kohta kaksi vuotta!

Toivottavasti tästä saa vähän ideaa siitä, miltä yliopisto ja opiskelijaelämä juuri ennen tenttiviikkoa täällä näyttävät.

 

7.45

Lähden pyöräilemään kotoa juna-asemalle. Ulkona paistaa aurinko, mutta on vielä niin aikaista, ettei se kunnolla lämmitä. On sellainen ihanan raikas kesäkuun aamu, kun farkkutakki tuntuu hippuisen liian vilpoisalta mutta samaan aikaan tietää, että päivällä siinä tulee kuuma.

leidenin_asema

leiden_fsw1

leiden_fsw_aula

8.20

Saavun yliopistolle. Olen täällä harvoin näin varhain, ja niin on selvästi moni muukin. Kahvila on vielä kiinni, ja portaikossa tulee vastaan lähinnä siivoojia ja muutama opettaja.

Minulla on kuitenkin puoli yhdeksältä tapaaminen tiedekunnan viestintäpäällikön ja erään psykan maisteriopiskelijan kanssa, joka harrastaa valokuvausta. Minut ja tämä toinen opiskelija on palkattu kesäksi tekemään pari tuntia viikossa psykologian laitoksen some-viestintää.

Olen tosi iloinen siitä, että pääsen tekemään töitä yliopistolla ja odotan innolla sitä, mitä on luvassa.

IMG_20170602_090622

IMG_20170602_090648

IMG_20170602_090711

IMG_20170602_090734

9.00

Tapaamisessa tulee paljon uusia ideoita. Kun se päättyy, jatkamme vielä ajatustenvaihtoa toisen opiskelijan kanssa.

Päätämme etsiä saman tien käsiimme opiskelijan, jota voisimme jututtaa ja kuvata tenttilukuihin liittyen, jotta saamme laitoksen Facebook-sivuille tenttiviikkoihin liittyvän päivityksen. Sopiva tyyppi löytyy ja sovimme hänen kanssaan tapaamisesta parin tunnin päästä.

Menen siksi aikaa yläkertaan opiskelemaan ensi viikon tilastotieteen koetta varten: laitan kuulokkeista soimaan musiikkia, lasken tehtäviä ja teen samalla cheat sheetiä. Leidenissä tilaston tenteissä saa nimittäin tehdä itselleen luvallisen A4-kokoisen “lunttilapun”, johon voi kirjoittaa tarvitsemansa kaavat ja mitä tahansa muutakin, mitä tentissä voi tarvita.

11.00

Tapaamme uudelleen toisen viestintäproggiksessa mukana olevan opiskelijan sekä haastateltavan opiskelijan kanssa. Kuvaamme ja haastattelemme häntä kampuksen ulkopuolella olevalla viheralueella.

Koska on vielä melko aikaista, pihalla on melko hiljaista. Aurinkoisina päivinä iltapäivällä nurmikko tämä nurmikko on yleensä täynnä opiskelijoita.

yliopiston_piha

 

11.15

Haastattelun jälkeen kiiruhdan nopeasti luennolle, joka on toisen opiskeluvuoteni viimeinen. Kurssin aiheena ovat nuorten aivot.

Kehitys- ja neuropsykologian yhdistäminen on juuri se ala, joka minua tulevaisuudessa kiinnostaisi, joten olen samaan aikaan sekä innoissani että vähän haikein mielin kurssin päättymisestä.

 

13.00

Luento loppuu, mutta koska luennon pitänyt apulaisprofessori käyttää sen lopusta muutaman minuutin kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelman esittelyyn, päätän kysellä häneltä vielä lisää asiasta.

Olen viime päivinä pohtinut, kannattaako minun hakea kehityspsykologian vai kognitiivisen neurotieteen maisteriohjelmaan: minua kiinnostaisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa mutta neurotieteellisellä painotuksella. Saan kuulla, että ohjelmissa on paljon päällekkäisyyksiä: myös kehityspsykan ohjelmassa on paljon neuroa, mutta fokus on nimenomaan lapsissa ja nuorissa, toisin kuin kaikissa muissa ohjelmissa.

Ihanaa saada viimein selkeä vastaus asiaan!

 

13.15

Lähden kaupungille lounaalle ruotsalaisen ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt moneen viikkoon.

Käyttäytymistieteiden kampus on Leidenin aseman takana alueella, jossa ei hirveästi ole mitään, mutta heti aseman toisella puolella on monia ravintoloita. Suuntaamme sinne, ja istumme terassille, johon paistaa mukavasti aurinko. Tilaan lohella ja kasviksilla täytetyn flammkuchenin ja jääteetä.

Lounas venyy kuulumisia vaihtaessa yli tunnin mittaiseksi. Pelkään palavani auringossa, koska olen taas unohtanut ottaa aurinkovoiteen mukaan, mutta myöhemmin huomaan onneksi vain ruskettuneeni. Ihanan rentouttava tauko päivään!

IMG_20170601_164403

IMG_20170602_090535

15.00

Palaan takaisin yliopistolle. Käyn läpi tilaston kurssin parin viimeisen viikon SPSS-harjoitukset, ja teen niistä itselleni ohjeet.

Leidenissä SPSS-tentit ovat niin sanottuja open book -kokeita, eli tenttiin saa tuoda mukaan mitä tahansa kirjallista materiaalia, jonka uskoo auttavan tentin teossa. Olen todennut parhaaksi strategiaksi tehdä itse step by step -ohjeet kaikista tehtävistä ja siitä, miten SPSS:n antamat taulukot tulkitaan sekä sitten vielä harjoitella tehtävät niin hyvin, että muistan ne ohjeista huolimatta kutakuinkin ulkoa.

SPSS-tentissä on aikaa vain tunti, mikä riittää erittäin hyvin, jos tietää mitä tekee, mutta mikä ei riitä mihinkään, jos tilanne on päinvastainen.

 

16.15

Yritän vielä opiskella tilastoa. Ensi viikolla on kaksi kirjallista tenttiä sekä vielä se erillinen SPSS-koe. Kaikkiin niistä pitää vielä valmistautua, joten loppurutistus mielessä olen venyttänyt viime päiviä ylipitkiksi.

Tänään ajatus kulkee kuitenkin huonosti, joten päätän hetken tahmealta tuntuvan opiskelun jälkeen lähteä kotiin.

IMG_20170602_090454

IMG_20170602_090427

16.50

Kävelen viiden minuutin matkan Leidenin asemalle.

Junaa odotellessani päätän käydä ostamassa aseman kukkakaupasta ruukussa kasvavan auringonkukan, jonka olen bongannut aamulla. Uusi kotimme kaipaa kasveja!

17.10

Haagissa muistan tulleeni asemalle pyörällä. Pyörässäni oli joskus ennen kori, joka kuitenkin alkoi repsottaa ja jota en sittemmin ole saanut ruuvattua takaisin paikoilleen. Mietin, miten saan auringonkukan ehjänä kotiin.

Onneksi olen Hollannissa: laitan kukkaruukun kainaloon ja hyppään pyörän kyytiin. Liikennevaloissa tuntuu vähän hasardilta, mutta onneksi Hollannissa ei ole mäkiä. Sekä minä että kukka pääsemme ehjänä kotiin.

Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta

Viime sunnuntaina minun piti juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton. Mutta enpä sitten juossutkaan.

Tammikuussa Leidenin maratonille ilmoittautuessani ajattelin, että aikaa treenata on vielä hyvin. Hollannissa on mukavat juoksuolosuhteet ympäri vuoden ja elämä tuntui olevan pitkästä aikaa balanssissa, kun opiskelutahti alkoi viimein olla rutiinia ja arki oli muutenkin asettunut uomiinsa.

Mutta sitten, kun tulin ensin kerran, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran kipeäksi, ja kärsin välissä myös huonojen kenkien aiheuttamista polvikivuista, päätin vaihtaa matkan kymppiin.

Minun tavoitteeni juoksutapahtumissa on kuitenkin nauttia matkasta, tapahtuman tunnelmasta ja siitä, että yleensä aika yksinäisestä harrastuksesta tulee hetkeksi sosiaalinen. En halua “vain päästä maaliin”, joten puolimaratonin aika on sitten joskus myöhemmin.

leidenin_maraton1

 

Leidenin maraton on toimiva tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma

Leidenin maraton on kahden kokemukseni mukaan hirveän hauska tapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa ensimmäisen päivän iltana juostaan viiden kilometrin yöjuoksu, toisen päivän aamuna maraton ja puolimaraton sekä viimeisenä, toisen päivän iltapäivällä, kymppi.

Kympin reitti kulkee Leidenistä naapurikaupunkiin Leiderdorpiin ja sieltä takaisin Leideniin. Enimmäkseen mennään siis kaupunkimaisemissa, joista saa esimakua alla olevalta videolta. Reitti on erittäin tasainen, niin kuin Hollannissa tietty yleensäkin.

Koska olen osallistunut juoksutapahtumiin vain Leidenissä, en osaa verrata tunnelmaa muihin tapahtumiin. Mutta uskallan silti sanoa, että Leidenin maratonilla parasta on fiilis ja se, miten ihmiset lähtevät hommaan mukaan: ainakin kympillä kannustajia riittää tasaisesti koko matkan ajan, lapset läpsyttelevät ja aikuiset kannustavat kovaan ääneen kaikkia juoksijoita, eivät vain omia tuttujaan.

Reitin ehkä huvittavin osuus on viimeisillä kilometreillä, kun tullaan takaisin Leidenin keskustaan. Reitti kulkee kadunvarsibaarien ohi, joissa raikaa musiikki, ja päiväkänniset ihmiset kannustavat juoksijoita viinilasit kädessä. Penkkiurheilua livenä siis! Juoksun jälkeen Leidenissä kehtaa hyvin liittyä kannattajien joukkoon terassille juoksuvaatteet päällä.

Viime vuonna kympin reitillä oli muistaakseni kaksi virallista juomapistettä, mutta nyt, kun sää oli paljon viime vuotta kesäisempi, matkan varrella oli myös useampi ihan tavallinen ihminen, joka tarjoili vettä juoksijoille omalla pihallaan. Muutama mies kasteli juoksijoita puutarhaletkulla, ja lapset viilensivät heitä vesipyssyillä (kohteliaasti kuitenkin ensin kysyen, että haluatko vettä. Ihanat hollantilaiset lapset!) Vesipisteillä oli veden lisäksi tarjolla myös pesusieniä ja hedelmiä.

leidenin_maraton2

Leidenin maraton on minusta ylipäänsä tosi hyvin järjestetty tapahtuma. Hain sekä tänä että viime vuonna juoksunumeron paikan päältä päivää ennen omaa juoksua, eikä siellä juuri ole tarvinnut jonotella. Kaikki on muutenkin toiminut hyvin, ja vaikka tapahtumasta löytyy vähän huonosti tietoa englanniksi, paikan päällä saa kaiken hoidettua hollannin lisäksi myös englanniksi.

Sää Hollannissa voi toukokuun loppupuolella olla melkein mitä tahansa, mutta omilla juoksukerroillani se on ollut aika ihanteellinen. Viime vuonna oli pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Tuulta ei ollut, mutta välissä tihutti vettä. Tänä vuonnakaan ei juuri tuullut, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Välissä tuli vähän turhankin lämmin, mutta ainakin lähtöä oli mukava odotella!

leidenin_maraton3

 

Omat juoksukokemukseni Leidenissä

Viime vuoden kymppi Leidenin maratonilla oli elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma, jos koulun yleisurheilukilpailuja ynnä muita ei lasketa, enkä ylipäänsä ollut juossut aivan kympin pituisia lenkkejä sinä keväänä. Jännitin sen vuoksi ihan sikana sitä, pääsenkö edes maaliin ja jos pääsen, olenko ihan vihoviimeinen.

No, en ollut todellakaan. Leidenissäkin on selvästi paljon aika extemporesti tapahtumaan mukaan lähteneitä juoksijoita: se on tapahtuma ihan kaikennäköisille ja -kuntoisille ihmisille. Jos on siis itse harjoitellut tapahtumaa varten, ei varmasti jää viimeiseksi.

Viime vuonna ylitin oman tavoitteeni ihan reilusti ja juoksin kympin aikaan 1:00:39. Silloin olin treenannut talven aikana paljon vähemmän kuin tänä vuonna, mutta kolme viimeistä viikkoa ennen tapahtumaa juoksin säännöllisesti kolmesti viikossa. Tapahtumassa menin alkumatkan tosi leppoisaa tahtia, mutta pari viime kilometriä spurttasin niin täysiä kuin jaloista pääsi. Tunnelma oli vaan niin mahtava, että siitä sai energiaa.

Tänä vuonna kevät meni tosiaan sairastellessa, ja koska flunssista viimeinen (koputan puuta!) osui huhti-toukokuun vaihteeseen, viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain kahdesti. Tapahtumassa paukkuja loppukiriin ei riittänyt ja aika jäi melkein seitsemän minuuttia viimevuotista huonommaksi, mutta taas oli kuitenkin niin kivaa, että ensi vuonna on pakko mennä uudestaan!

leidenin_maraton5

Tässä välissä haaveilen kuitenkin siitä, että kävisin testaamassa loppukesästä tai syksyllä jonkun toisen juoksutapahtuman Hollannissa, Suomessa tai muualla Euroopassa. Ehkä tällä kertaa treenit menevät jopa sen verran kohdalleen, että uskaltaisin jopa lähteä kokeilemaan, miltä se puolikas tuntuu…? Tai sitten menen juoksemaan jonkun lyhyemmän matkan.

Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista juoksutapahtumista, joihin kannattaisi osallistua tänä vuonna?

Q&A: Vielä vähän opiskelua ja asumista ja vähän muutakin

Tein muutama viikko sitten vakaan päätöksen alkaa blogata kerran tai kahdesti viikossa, mutta kappas vaan – yliopisto on taas ollut asiasta vähän eri mieltä! Pahoittelut siis parin viikon hiljaisuudesta ja etenkin siitä, että näihin viimeisiin kysymyksiin vastaaminen on venähtänyt.

Onneksi kohta koittaa kesä ja jonkinlainen vapaus ja ehdin kirjoitella kaikesta, mistä olen aikonutkin (yeah right). Tässä viimeisessä kysymys-vastaus-postauksessa on sekalainen seurakunta vastauksia niin viimeisiin opiskeluun ja Hollannissa asumiseen kuin vähän henkilökohtaisempiinkin kysymyksiin liittyen.

leiden_poortgebouw
Leidenin aseman ja käyttäytymistieteellisen laitoksen välissä on upea Poortgebouw, joka on myöskin yliopiston rakennus.
nyyttärit_yliopistolla
Nyyttäritunnelmaa yliopistolta.

 

Pitääkö Leidenissä psykologian opintojen vuoksi asentaa tietokoneelle jotain erityisiä ohjelmia vai pärjääkö ihan perustietokoneella ja Office-paketilla?

Tilasto-ohjelma SPSS:n asentamisesta on hyötyä, koska silloin sillä voi harjoitella kotona, mutta se ei ole pakollista. SPSS kannattaa ostaa vasta opintojen alettua, koska opiskelijanumerolla siitä saa ison alennuksen. Muuten pärjää hyvin perustietokoneella ja Office-ohjelmilla.

 

Koitko työmäärän ensimmäisenä vuonna todella painostavaksi? Arvioitu työmäärä on yliopiston mukaan noin 40 tuntia per viikko, mikä on melko paljon. Siinä täytyy olla motivaatiota!

Tahtiin tottumiseen meni kyllä jonkin verran aikaa, sillä en ollut todellakaan tottunut siihen, että opiskeluun menee niin paljon aikaa. Mutta aika nopeasti sitä asennoituu niin, että tämä on kokopäiväinen koulutus ja sillä siisti (sätkynukke puhuu). Minua se ei juuri haittaa (muuten kuin taloudellisessa mielessä), sillä psykologia on valtavan mielenkiintoista!

leiden_vanhakaupunki
Lempiasioitani Leidenissä: vanhat talot, kauniit pihat ja vapaana kulkevat kissat.

leiden_vanhakaupunki2

 

Minkä hintaista asuminen Hollannissa on? Entä millainen on asumisen taso?

Hollannissa asuminen on aika samanhintaista kuin Suomessa, mutta se vaihtelee kovasti paikkakunnittain. Lyhyesti sanottuna pääkaupunkiseutuun verrattuna täällä on monesti ihan kohtuuhintaista asua, mutta muualta tulevana hinnat tuskin tuntuvat kovinkaan edullisilta.

Ymmärtääkseni Amsterdamin ja Utrechtin alueet ovat kalleimpia. Leiden on suhteellisen hinnakas kokoonsa ja ympäröiviin alueisiin nähden, ja esimerkiksi Haagissa ja Rotterdamissa asuminen on ainakin vielä vähän edullisempaa kuin siellä. Hollannissa asuntojen hinnat kuitenkin nousevat tällä hetkellä kovaa vauhtia.

Asumisen taso on vähän huonompi kuin Suomessa. Hollannissa on paljon vanhoja taloja, jotka saattavat olla surkeassa kunnossa, eikä kaikkea todellakaan tehdä niin vimpan päälle kuin Suomessa. Mutta itselläni on ihan hyviä kokemuksia asumisesta, joten kyllä niitä helmiäkin voi löytää.

 

Mitä kautta asunto kannattaa hankkia?

Itse käyttäisin aina välittäjää. Silloin on ainakin joku, jonka puoleen kääntyä, jos asunnossa on ongelmia. Välitystoimistoja on joka kaupungissa pilvin pimein, ja sen käyttäminen on vuokralaiselle ilmaista, jos asunnon omistaja on jo ilmoittanut asuntonsa kyseisen välittäjän listoille vuokrattavaksi.

haag_junasta
Haag junan ikkunasta.

italialainen_ruoka_leiden

 

Onko Leidenissä millainen julkinen liikenne? Vai kuljetaanko joka paikkaan vain pyörillä?

Leidenissä on vähän takkuinen julkinen liikenne, joka on kokonaan bussien varassa. Välimatkat ovat lyhyet ja pyöräily on bussilla kulkemista nopeampaa, joten suurin osa varmasti pyöräilee paikasta toiseen. Toki Leidenissä voi hyvin kulkea myös kävellen.

 

Onko Hollannissa hanavesi juomakelpoista?

On onneksi!

 

Suosittelisitko (opiskelijalle) hollannin kurssin ottamista vai lähinnä Duolingoa ja perussanaston oppimista?

Suosittelisin kielikurssia ainakin, jos meinaa olla maassa pidempään kuin kandin tutkinnon verran. Esimerkiksi maisterivaiheessa harkkapaikan saaminen on helpompaa, jos osaa myös hollantia. Puhumattakaan siitä, että on vain kivempi ymmärtää, mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat.

Hollannissa saa usein asiat hoidettua englanniksi, mutta esimerkiksi teleoperaattorit, sähköyhtiöt ynnä muut palveluntarjoajat tekevät sopimuksensa ja lähettävät kaiken postin hollanniksi, joten ainakin se, että osaa lukea hollantia, on minusta tosi tärkeää.

B2-tasolle, joka osoittaa virallisesti riittävän kielitaidon, pääsy ei ole muutamassa vuodessa mikään mahdottomuus etenkin, jos osaa valmiiksi ruotsia tai saksaa sekä tietty englantia. Mutta Duolingoakin kannattaa käyttää. Siitä oppii paljon tärkeää sanastoa!

 

Kuinka haastavaksi olet kokenut englanniksi opiskelun yliopistotasolla?

Alkuun se oli tietysti vähän hankalaa, koska en ollut tottunut juuri kirjoittamaan englanniksi ja jännitin etenkin esitelmien pitämistä englanniksi. Mutta kielitaito karttuu kohisten, kun joutuu koko ajan lukemaan englanninkielistä tieteellistä tekstiä ja olemaan muutenkin englannin ympäröimänä.

Pidemmän päälle se siis tuskin on mikään ongelma: Suomessakin psykologian opiskelijoiden kirjat ovat kuitenkin englanniksi.

omakuva

grotemarkt_haag
Melkein kesäisissä tunnelmissa Haagin Grote Marktilla.

 

Mitkä olivat lempi- ja inhokkiaineesi peruskoulussa?

Tykkäsin aina kielistä eli äikästä, englannista ja ruotsista. Pärjäsin hyvin oikeastaan kaikissa aineissa, mutta luonnontieteet eivät siihen aikaan napanneet lainkaan. Jos joku olisi sanonut 15-vuotiaalle minulle, että opiskelen vielä tulevaisuudessa biologiaa ja tilastotiedettä ja vielä tykkään niistä, olisin varmasti nauranut räkäisesti!

 

Mikä on mieleenpainuvin tai hauskin muistosi Hollannista?

Olen hirveän huono keksimään tällaisia… Yksi mieleenpainuvimpia muistoja oli ensimmäinen päiväni yliopistolla, joka oli sellainen tutustumispäivä ja jolloin jo juttelin muun muassa parille ihmiselle, joista on sittemmin tullut hyviä ystäviäni. Ja tietysti minua kosittiin Hollannissa, mikä on ihana, tärkeä ja varmasti ikuisesti mieleen jäävä muisto.

 

Jos et asuisi Hollannissa, onko joku muu ulkomaa, missä haluaisit tai voisit kuvitella asuvasi?

Ehdottomasti. Haaveilen säännöllisesti paluusta Kreikkaan ja ainakin talviasunnosta Espanjassa. Valitettavasti etenkin Kreikka on varsin epärealistinen haave ainakin niin kauan kuin maan talous- ja työllisyystilanne on kuralla.

Voisin myös hyvin asua esimerkiksi muualla Keski-Euroopassa, mutta tällä hetkellä Hollannista ei ole kiire minnekään.

 

Mitkä ovat ensi kesän suunnitelmasi?

Koska olen niin hitaasti vastannut näihin kysymyksiin, nyt voinee jo puhua tästä kesästä?

Kesäkuussa opiskelen vielä tentteihin. Muuten aion kesällä käydä Suomessa lomailemassa, tehdä jonkin verran freelance-töitä, mennä vapaaehtoiseksi pariin tiedekonferenssiin Amsterdamissa ja Utrechtissa sekä käydä hollannin kielikurssilla. Tarkoituksena olisi myös reissata oikeasti ulkomailla heinä-elokuun taitteessa, mutta kohde tai kohteet on vielä päättämättä.

Kuvituksena aina toimiva teema: kuvia, joita on kertynyt kameraan viime aikoina.

Q&A: Opiskelu Leidenissä

Keskiviikon kunniaksi seuraa jatkoa kysymys-vastauspostausten sarjalle. Tällä kertaa aiheena on opiskelu Leidenissä. Kiitos taas kysymyksiä lähettäneille!

Niille, joita tämä aihe ei jaksa niin kauheasti napata, tiedoksi, että sarjan viimeinen kirjoitus käsittelee sitten jo ainakin osittain muita asioita. Ensimmäinen postaus puolestaan löytyy täältä.

 

Millainen sosiaalinen puoli on ollut opiskelujen ulkopuolella? Oletko liittynyt eri opiskelijajärjestöihin tms. ja oletko tutustunut paikallisiin vai viettänyt lähinnä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa aikaa?

Olin puolitoista vuotta mukana yliopiston kuorossa, joka on osa yhtä opiskelijajärjestöä. Muuten olen ollut opiskeluhulinarintamalla aika epäaktiivinen, koska kolmekymppisyys. Leidenissä on kyllä paljon opiskelijajärjestöjä, joten varmasti sieltä löytyy jokaiselle kiinnostuneelle jotain.

Minulla on sekä hollantilaisia että ulkomaalaisia kavereita, mutta läheisimmät ystäväni taitavat olla kanssaulkkiksia. Hollantilaisiinkin on kuitenkin siinä mielessä helppo tutustua, että esimerkiksi meidän koulutusohjelmassamme on paljon myös paikallisia opiskelijoita.

 

Oletko hyödyntänyt yliopiston tarjoamaa kuntosalikorttia, ja jos olet, millaisia kokemuksia siitä on?

Minulla oli eka opiskeluvuoden yliopiston salikortti. Kokemukset olivat hyviä: ryhmäliikuntatunteja on niin viikolla kuin viikonloppuisin sekä tilat ja laitteet ovat modernit ja siistit.

Valitettavasti sali oli aika kaukana kotoani, joten sen hyödyntäminen jäi aika vähiin. Täksi lukuvuodeksi liityin kotiani lähellä olevan kuntosalin asiakkaaksi.

 

Pääseekö koulun kuntoilutiloissa saunomaan?

Ei valitettavasti. Hollannissa on kuitenkin muita kuntosaleja ja saliketjuja, joiden tiloissa on sauna, ja kuntosalisopparit ovat yleisesti ottaen aika kohtuuhintaisia.

 

Talvista tunnelmaa oikiksen pihalta. Onneksi enää ei ole näin harmaata!

 

Olisiko sinulla antaa esimerkkejä esimerkiksi ensimmäisen vuoden lukujärjestyksestä? Ollaanko koululla usein viitenä päivänä viikosta vai vähemmän?

Yhdessä jaksossa on tavallisesti kolme kurssia. Kursseihin kuuluu kahden tunnin luento kerran viikossa sekä kahden tunnin workgroup kerran viikossa tai kahdessa.

Riippuu ihan säkästä, kuinka monena päivänä viikossa pitää olla yliopistolla: kolmeen neljään päivään kannattaa varautua. Luennot tosin ovat vapaaehtoisia, ja yleensä ne voi katsoa jälkikäteen netistä.

 

Oletko tehnyt töitä opiskelujen ohessa? Kesälomat taitavat olla niin lyhyet Suomeen verrattuna, että onko kesätöihinkään aikaa?

Olen tehnyt töitä aina silloin tällöin senhetkisen tilanteen mukaan. Onnekseni toimitus- ja muita kirjoitustöitä voi tehdä yrittäjänä vapaammin kuin monia muita hommia. Viime kesänä olin lisäksi kaksi kuukautta Suomessa töissä ihan peruspalkkatyössä.

Moni opiskelukaverini työskentelee säännöllisesti muutaman tunnin viikossa. Töitä voi löytää, vaikkei osaa kunnolla hollantia.

Kesätauon pituus riippuu siitä, joutuuko kesällä tekemään uusintatenttejä: jos uusintoja ei joudu tekemään, voi päästä lomille jo ennen kesäkuun puoltaväliä, mutta toisaalta osa uusinnoista on vasta heinäkuun alussa.

 

Oletko koskaan joutunut Hollannissa uusintatenttiin? Onko sen jälkeen vaikeaa päästä uudelleen oikeaan tahtiin?

Olen, mutta pelkästään ansaitusti! Eli silloin, kun olen lukenut laiskasti tai en ollenkaan. Yksittäiset rästitentit eivät todellakaan kaada maailmaa, mutta jos niitä kertyy enemmän, saattaa toki pudota kärryiltä.

 

 

Oliko Hollannista tai koulusta helppo saada uusia kavereita? Millainen teidän luokan yhteishenki on: onko tosi kilpailuhenkistä?

Kavereiden ja tuttujen saaminen on helppoa: ulkomaille muutto, samat opinnot ja yhteiset hajotuksen aiheet (heh) yhdistävät.

Minusta omalla vuosikurssillani on pääosin tosi hyvä yhteishenki. Etenkin eka vuonna porukkaa hitsaa yhteen se, että kaikki workgroupit pidetään samassa parinkymmenen ihmisen porukassa.

Hollannissa opiskelujärjestelmä painottaa sitä, että oma menestys ei ole kiinni toisten pärjäämisestä: esimerkiksi arvosanat eivät perustu normaalijakaumaan. Toki aina on yksittäisiä kilpailunhaluisia ihmisiä, mutta enimmäkseen jengi mielestäni kannustaa ja iloitsee toistensa puolesta.

 

Minkä ikäisiä opiskelijoita teillä oli luokassa opintojen alkaessa? Itse olen jo yli parikymppinen!

Älä huoli – et varmasti ole ainoa! Suurin osa uusista kandiopiskelijoista on alle parikymppisiä, mutta esimerkiksi omalla kurssillani on kaikenikäisiä kaksikymppisistä nelikymppisiin.

 

 

Mitä ajattelet työllistymismahdollisuuksista eri maissa, kun on psykan maisterin paperit Hollannista? Oletko esim. kuullut mitään Suomessa työskentelystä ja oletko miettinyt, missä päin itse haluaisit tehdä töitä?

Olin maaliskuussa tiedekuntani uratapahtumassa, jossa sanottiin, että tiedekuntamme alumneista yli 70 prosenttia löytää oman alan työtä puolen vuoden sisällä valmistumisesta. Luku kuulostaa minusta aika hyvältä.

Psykologian maisterina voi tehdä aika monenlaisia töitä, ja monet hollantilaiset yliopistot, Leiden mukaan lukien, tunnetaan hyvin myös ulkomailla. Uskon, että hollantilaisilla papereilla voi työllistyä ihan siinä missä suomalaisillakin.

Jos haluaa tehdä töitä suomalaisessa terveydenhuollossa, oma juttunsa on toki laillistuksen saaminen Valvirasta. Mikäli osaan tulkita lakia oikein, isoin ongelma muodostunee siitä, että Hollannissa kliininen psykologi saa täydet ammatinharjoitusoikeudet vasta käytyään hollanninkielisen post master -koulutuksen. Valvira taas ymmärtääkseni edellyttää täyslaillistusta, jotta ammatinharjoitusoikeuden saa Suomeen. Kokemuksia tästä rumbasta en ole kuullut, joten niitä saa ehdottomasti jakaa!

Itse haluaisin tehdä valmistumiseni jälkeenkin töitä Hollannissa, enkä niinkään kliinisellä kuin tutkimus- ja opetuspuolella. Toki Suomi ja muutkin maat ovat kuitenkin aina vaihtoehtoja.

 

Olen ymmärtänyt että ensimmäisenä vuonna tippuu paljon porukkaa pois kursseilta. Entä sen jälkeisinä vuosina? Onko jäljelle jäänyt porukka vain niin motivoitunutta, että menon mennessä rankemmaksi he jatkavat silti?

Ensimmäisenä vuonna pudokkaita on tosiaan paljon. Veikkaan, että se johtuu eniten siitä, että motivaatio täysipäiväiseen opiskeluun ja alaa kohtaan ei riitä. Luullakseni paljon harvempi jättää opintoja kesken enää myöhemmässä vaiheessa.

Leidenissä ei enää myöskään potkita pois toisen vuoden opiskelijoita, jos opinnot eivät etene toivotusti. Toisaalta opiskeluajan pidentäminen on kai hankalampaa kuin vaikka Suomessa.

Missä tahansa koulutuksessa opiskelu muuttuu vaativammaksi ajan myötä, mutta toisaalta myös oma tietotaso ja opiskelutaidot kehittyvät. Jos selviää eka vuodesta kunnialla, ei ole minusta mitään syytä pelätä, ettei pärjäisi myöhemminkin.

Mutta toki motivaation pitää olla kunnossa: itse en ainakaan jaksaisi opiskella näin täysipäiväisesti alaa, joka ei kiinnosta.

 

Oletko kokenut paljon stressiä siitä, että on koko ajan ikään kuin ”vaarassa pudota” opinnoista? Miten sen ajatuksen kanssa pärjää?

Olen. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten. Tosin enää sitä ei onneksi joudu pelkäämään kuin siihen saakka, että saa 45 opintopistettyä kerättyä ensimmäiseltä vuodelta.

Ajatuksen kanssa pärjää varmaan parhaiten juttelemalla asioista etenkin niiden kavereiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa, uskomalla itseensä, suunnittelemalla opintonsa ja kehittämällä omia opiskelutekniikoitaan. Jos nämä eivät riitä, kannattaa hakea apua esimerkiksi opinto-ohjaajalta tai yliopiston psykologilta.

 

Hollantilainen opiskelijalounas – parhaimmillaan.

 

Mitä mieltä olet opiskelutiloista ja ”kampusalueesta” Leidenissä? Tykkäätkö opiskella kirjastossa vai kotona enemmän?

Leidenissä ei ole yhtä ainoaa kampusaluetta, vaan samoin kuin esimerkiksi Helsingissä tiedekunnat on ripoteltu pitkin kaupunkia. Opiskelutilat ovat ihan hyvät ja jokaisella kampuksella on kirjasto.

Eniten minua harmittaa se, että kirjastoissa on mielestäni liian vähän tietokoneita ja lounastarjonta on nihkeämpää kuin Suomessa. Myös se oli pieni pettymys, että vaikka Leidenin yliopisto on monta sataa vuotta vanha, semmoisia hienoja, historiallisia rakennuksia yliopistolla ei juuri ole.

Se, viihdynkö paremmin kotona vai yliopistolla, riippuu itse asiassa ihan päivästä. Sanoisinkin, että opiskelen noin puolet ajasta kotona, puolet yliopistolla. Lempikirjastoni on oikiksen kirjasto!

 

Mikä on mielestäsi ollut toistaiseksi vaikein kurssi? Entä mikä on ollut mielenkiintoisin?

Vaikein tai ainakin veemäisin kurssi on varmaan ollut toisen vuoden syksyllä pidetty psykodiagnostiikan kurssi. Kurssin tehtävät olivat järjettömän työläitä, ne piti tehdä ilman kunnon ohjeita (”Koska virheistä oppii”, argh) ja kurssikirja oli kuolettavan tylsä.

Onneksi mielenkiintoisia kursseja on ollut paljon enemmän, enkä edes osaa nimetä yhtä ainoaa. Eka vuonna tykkäsin muun muassa eka jakson johdantokurssista sekä kehityspsykologian ja neuropsykologian kursseista. Toisena vuonna lemppareitani ovat olleet kognitiivisen psykologian kurssit sekä ensimmäinen erikoistumiskurssini lasten ja nuorten kliinisestä psykologiasta.

 

 

Onko hollannin kielen hyvä taito psykanopinnoissa pakollinen?

Opinnoissa hollantia ei tarvitse mihinkään, mutta jos tekee kliinisen maisterintutkinnon, harkkapaikka voi olla kiven alla, jos ei osaa paikallista kieltä. Harjoittelu tehdään kuitenkin vasta maisterivaiheessa. Lisäksi jos tekee suuntautuu tutkimustyöhön, työkieli myös harjoittelussa on yleensä englanti.

 

Milloin hakuaika Hollantiin loppuu? Ehtiikö vielä hakea opiskelemaan ensi syksyksi?

Omassa koulutusohjelmassani hakuaika on aiempina vuosina päättynyt jo helmikuun puolessavälissä. Tänä vuonna deadline EU:sta tuleville hakijoille näyttäisi olevan 1. toukokuuta.

Se, ehtiikö enää hakea ensi syksyksi, riippuu siitä, tarvitsetko esimerkiksi todistusta kielitaidosta. Kiire tulee joka tapauksessa, joten suosittelen suuntaamaan katseet jo ensi vuoden hakuun, niin voi rauhassa esimerkiksi punnita eri vaihtoehtoja.

Muissa yliopistoissa ja muissa koulutusohjelmissa hakuajat voivat olla erilaiset. Kannattaa tietysti tsekata nekin yliopistojen nettisivuilta.

 

Olisiko mahdollista saada postaus, jossa esittelisit kampusaluetta tarkemminkin? Olisi ihanaa päästä tutustumaan paikkaan kuvien kautta!

Kiitos kivasta juttuideasta! Kuten mainitsin aiemmin, Leidenissä ei ole yhtenäistä kampusaluetta, mutta ainakin omaa tiedekuntaani ja sen ympäristöä voisin mielellään joskus esitellä. Laitan tämän idean korvan taakse.

Toivottavasti näistä oli teille apua tai ainakin jotain iloa!

Kolme keväistä juttua

“April doet wat hij wil.” Niin sanovat hollantilaiset huhtikuusta. Lausahdus viittaa säähän, joka voi tehdä mitä lystää.

Tänä keväänä luontoäiti on ollut aika mukavalla tuulella. Terassikausi tuli korkattua jo maaliskuun alkupuolella ja ensimmäinen kesäisen lämmin iltakin, jolloin oli pakko käydä hakemassa jätskikiskalta sitruuna-gelatoa, osui viime kuun loppuun.

Ihan hirveästi säistä ei ole kerennyt nauttia, sillä viime ja toissa viikot olivat tenttiviikkoja. Mutta olen minä silti muutakin tehnyt kuin istunut nenä kirjassa kirjastossa. Kännykän kuvien perusteella ainakin tätä.

Juossut

Hollannissa voi onneksi lenkkeillä melkein koko vuoden ilman, että lenkkipolut ovat jäässä. Kyllä reippailu silti houkuttaa enemmän näin keväällä ja kesällä.

Olen harrastanut juoksua pari vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Viime keväänä kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa, kympin Leidenin maratonilla. Se oli niiiiin siistiä! Kivan kokemuksen ja entisen työkaverini rohkaisemana ilmoittauduin tällä kertaa samaan tapahtumaan puolimaratonille. Jännittää!

Puolikkaalle ehtii treenailla vielä reilun kuukauden. Olen seurannut reilut pari kuukautta Hesarin juoksukouluohjelmaa, tosin talviflunssa ja penikka- ja polvivaivat ovat pakottaneet välissä pitämään vähän ylimääräistä taukoa. Nyt, ostettuani uudet, kunnon lenkkarit ja aloitettuani myös säännöllisen lihaskuntotreenin, lenkkeily tuntuu kuitenkin taas hyvältä.

Mutta ennen kaikkea on kivaa, kun olosuhteet ovat kunnossa. Ulkona hyvässä säässä liikkuminen on vaan niin parasta.

Käynyt päiväreissulla cityssä

Ehkä joku teistä muistaa, että olen hehkuttanut Rotterdamia aikaisemminkin, aina ensikohtaamisestamme lähtien. Ja aion jatkaa samaan malliin, sillä Rotterdam on vaan niin siisti paikka.

Jos jotain Leidenissä kaipaan, niin se on ison kaupungin ilmapiiri. Onneksi sitä pääsee täällä vetämään kiduksiinsa helposti.

Rotterdamissa on siistiä arkkitehtuuria, valtavasti pieniä, hyviä kadunvarsikahviloita ja -ravintoloita, rajattomasti shoppailumahdollisuuksia, kreisejä patsaita, hyviä kirjakauppoja, kansainvälisestikin paljon huomiota herättänyt uusi kauppahalli ja – mikä parasta – lyhyet välimatkat. Käytän Rotterdamissa joskus metroa, mutta enimmäkseen siellä pääsee paikasta toiseen kävellen.

Viime lauantaina kännykän askelmittariin tuli melkein kymmenen tuhatta askelta: Kävelin ensin Nieuwe Binnenwegiä pitkin keskustan ostoskaduille ja sitten vielä Blaakin aseman tuntumaan räpsimään kuvia ja haistelemaan markkinatunnelmaa. Lopuksi takaisin samaa reittiä.

Nieuwe Binnenweg oli minulle uusi katu, vaikka samalla alueella olen aiemminkin pyörinyt. Siellä on paljon muun muassa second hand- ja huonekaluliikkeitä sekä kivannäköisiä ravintoloita, joista yhdessä – Kraftbar R’Damissa – kävin lounaalla. Erittäin hyvät flammkuchenit ja jokseenkin vaasankatumainen terassi! Alueeseen täytyy tutustua tulevaisuudessa paremmin.

Ihastellut kevään värejä

Vaikka päivät menevätkin usein kirjastossa tai muuten yliopistolla istuessa, on sentään kiva, kun koulumatkoilla ehtii ihastella kevättä.

Kölnin lähellä asuva Jonna kirjoitti blogissaan viime viikolla Saksan kukkivasta keväästä. Samalla tavalla täällä Hollanninkin puolella kevään voi sanoa alkavan helmi-maaliskuun vaihteessa, kun krookukset alkavat puskea esiin maasta. Sen jälkeen huomaa melkein päivittäin uusia puita, jotka alkavat kukkia tai puskea lehtiä. Kuvissa on kirsikkapuita, koska juuri nyt on niiden aika vuodesta.

Huhtikuu toki tekee mitä lystää, eikä koskaan tiedä, milloin se takatalvi iskee tännekin (järkytyin vähän tämänaamuisista kuvistanne, hyvät Helsingissä asuvat Instagram-ihmiset!) Mutta tämän hetken tilanne on seuraava: ei valittamista.

Q&A: Yliopistoon hakeminen ja asunnonetsintä Hollannissa

Kivaa maanantaita Hollannista!

Ekana: kaunis kiitos kaikista kysymyksistä, joita sain kysymys-vastauspostausta varten. Niitä tuli niin paljon, että päätin jakaa ne kolmeen postaukseen. Tässä ekassa postauksessa vastaan hakuprosessiin ja Hollannissa asunnonhakuun liittyviin kysymyksiin. Kuvat ovat hakuvuodeltani 2015, jolloin minulla oli ilmeisesti vielä rahaa matkustella.

Seuraava postaus liittyy sitten varsinaiseen opiskeluun ja kolmas ihan muihin juttuihin.

Aivoisaa taidetta La Lagunassa.
Hakemukseni Leideniin kirjoittelin Teneriffalla.

Miten hait Hollantiin? Oliko kriteerinä yo-todistus vai aiempi tutkinto?

Hain silleen, että istuin Teneriffalla yhdessä saksalaismummojen suosimassa kahvilassa, join punaviiniä, söin kakkua aber bitte mit Sahne ja kiroilin, kun homma stressasi niin paljon… No ehehehe.

Hain molemmilla papereilla. Leidenissä vaatimuksena nimittäin on, että todistukset pitää toimittaa kaikista aiemmista lukio- ja korkeakoulutason opinnoista, joista on saanut lopputodistuksen. Hain siis sekä lukiopapereilla että AMK-papereilla, ja minut hyväksyttiin sisään AMK-todistukseni perusteella.

 

Valmistun ylioppilaaksi kesäkuussa. Olen miettinyt, riittääkö Hollantiin opiskelemaan hakiessa ylioppilastutkinnon arvosana englannin kielen taitojen näytteeksi, vai vaadittiinko esimerkiksi sinulta jonkunlaista kielikoetta (esim. IELTS)?

Ylioppilaskoe pitkästä englannista ei ainakaan virallisesti ole todistus riittävästä kielitaidosta.

Todistus hollantilaisesta lukiosta VWO:sta sen sijaan kelpaa, minkä tiedän aiheuttaneen närää joissakin suomalaisissa opiskelijoissa. Olen kuullut huhuja, että jotkut suomalaiset olisivat saaneet yliopiston/korkeakoulun kanssa neuvoteltua asian, niin ettei kielikoetta ole tarvinnut tehdä. En tiedä kuitenkaan, onnistuisiko tämä juuri Leidenissä.

Itse tein kiltisti IELTS-kielikokeen. Kielikoekokemuksistani voi lukea täältä.

coimbra7

coimbra
Tieto opiskelupaikasta oli mukava ottaa vastaan lomalla Portugalissa.

 

 

Oliko sinulla hakuvaiheessa kuinka paljon matikkaa luettuna? Olitko esimerkiksi kirjoittanut sen vai saitko AMK:sta jotain matikantodistuksia?

Olen kirjoittanut lukiossa lyhyen matikan ja käynyt kaikki lyhyen matikan pakolliset kurssit, joita taisi olla siihen aikaan kuusi.

Lukiomatikan lisäksi olen lukenut jonkin verran matemaattisia aineita ammattikorkeakoulussa (muun muassa yhden kurssin tilastotiedettä), jotka on mainittu AMK-todistuksessani. Lisäksi olen käynyt Helsingin avoimessa yliopistossa pari tilastotieteen kurssia. Niistä en toimittanut mitään todistuksia, mutta mainitsin tästä “suurta motivaatiota osoittaneesta harrastuneisuudestani” motivaatiokirjeessäni.

Villi veikkaukseni on, että Leidenissä katsotaan lähinnä sitä, onko hakijalla mitään osaamista lukiotasolta. Tilaston opiskelu alkaa täällä aika lailla perusteista, joten aloittaminen ei vaadi mitään ihmeellistä pohjatietoa vaadi.

leiden5
Ekaa kertaa Leidenissä kesällä 2015. Luonnollisesti tutustuin ensimmäisenä paikallisiin kissoihin.

leiden3

 

Jos Hollannissa hyväksytään melkein kaikki aloittamaan opinnot, eikö luokkakoko ole hurja?

On! Leidenissä hollanninkielisen psykan puolella aloittaa vuosittain noin 600 uutta opiskelijaa. Kansainvälinen ryhmä on valikoivampi: esimerkiksi omalla vuosikurssillani oli aloittaessa noin 130 opiskelijaa.

Kuinka ulkomaalaiset opiskelijat asuvat Leidenissä tai Hollannissa yleensä?

Suurin osa niin paikallisista kuin ulkomaalaisista opiskelijoista asuu kimppakämpissä, joissa voi hyvin olla parisenkymmentäkin asukasta. Toki on myös pienempiä solukämppiä ja yksityisiä vuokranantajia, jotka vuokraavat asuntoaan esimerkiksi kolmelle neljälle opiskelijalle.

Oma asunnonvälittäjämme kertoi aikanaan vinkiksi, että asunto on helpompi löytää, jos sitä etsii valmiiksi yhdessä kämppisten kanssa. Eli, jos tunnet vaikkapa muita suomalaisia, jotka ovat tulossa Leideniin opiskelemaan, kannattaa miettiä yhdessä kimppa-asumisen mahdollisuutta.

Hollannissa on huonosti tarjolla esimerkiksi pieniä yksiöitä, joihin Suomessa on totuttu. Itse tunnen yhden ainoan opiskelijan, joka asuu yksiöissä, ja kymmeniä, jotka asuvat kimppakämpissä. Itselläni tilanne oli varmasti keskimääräistä parempi, kun muutin Hollantiin yhdessä mieheni kanssa, ja olemme yhdessä pystyneet asumaan kerrostalokaksiossa.

Haastattelin muuten reilu vuosi sitten Amsterdamissa asuvaa opiskelijaa Iinaa vähän tätä samaa aihetta liipaten. Iinan kommentit aiheesta ja muutenkin Hollantiin sopeutumisesta voi lukea oululaisesta paikallislehdestä Kaupunnista. Omista asunnonhakukokemuksistani olen kirjoitellut tässä postauksessa.

Ekaluokkalainen.
Ensimmäinen lukemani tiiliskivi (onneksi varsin hyvin kirjoitettu sellainen).

Olisiko sinulla vinkkejä tuleville opiskelijoille: mitä esimerkiksi kannattaisi tehdä kesällä ennen saapumista tai heti, kun on saapunut?

Ennen lähtöä kannattaa irtisanoa vakuutukset Suomessa: ne eivät ole enää voimassa, kun osoitteesi on ulkomailla. Kannattaa myös hankkia maistraatista tarvittavat paperit uuteen kotikaupunkiin rekisteröitymistä varten (vaadittavat paperit vaihtelevat Hollannissa paikkakunnittain, joten tsekkaa kaupungintalon sivuilta, mitä sinulta vaaditaan).

Kun saavut Leideniin, hanki yliopistolta todistus opiskelusta Kelalle, jos sinulla on oikeus opintotukeen. Todistus tulee lukuvuoden alettua myös postitse, mutta jos haluaa, että eka opintotuki kilahtaa tilille heti syyskuun alussa, sellaisen voi hakea myös yliopiston paperiasioita hoitavasta Plexuksesta. Se on auki jo elokuun puolivälistä alkaen.

Rekisteröitymisaika kaupungintalolle on hyvä varata ajoissa. Leidenissä opiskelijoille on omat rekisteröitymisaikansa ja syyskuussa on ruuhkaa, joten itse jouduin odottelemaan omaa aikaani kuukauden. Rekisteröitymisen yhteydessä saa hollantilaisen sosiaaliturvatunnuksen, mitä ilman ei saa esimerkiksi muuta kännykkäliittymää kuin prepaidin.

Asumisasiat kannattaa tietysti hoitaa kuntoon niin pian kuin mahdollista, koska kuten kaikilla opiskelijapaikkakunnilla, elo-syyskuussa asunnot ja huoneet revitään käsistä. Välittäjiin voi ottaa yhteyttä Suomestakin käsin.

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin tutustua kaupunkiin, matkustella ja nauttia kesäisestä Hollannista, kun siihen on vielä hyvin aikaa! Leiden on ihana kesäkaupunki, josta on lyhyt matka esimerkiksi merenrannalle.

Seuraavassa kysymys-vastaus-postauksessa sitten lisää opiskelujuttuja!

Mitä kannattaa tehdä Leidenissä?

Ylläripylläri! Sen jälkeen, kun olen saanut huomisen viimeiset kaksi (2) tenttiä tehtyä, täällä alkaa uusi projekti nimeltä muutto. On aika sanoa heippa kotikaupungillemme Leidenille ja ensimmäiselle Hollannin-kodillemme.

No, kovin kauas emme onneksi ole lähdössä, sillä muutamme viidentoista kilometrin päähän, uuteen kotiimme Haagin kupeessa. Leidenissä käyn edelleen monta kertaa viikossa opintojen vuoksi. Muuttaminen on silti vähän haikeaa, sillä kaupungilla tulee tuskin juuri enää pyörittyä, kun oma kampukseni on ihan juna-aseman vieressä.

Sen vuoksi tämänkertainen Instagram Travel Thursday -postaukseni on omistettu ihanalle Leidenille.

Hakiessani opiskelemaan Leideniin en tiennyt Hollannista, saati Leidenistä juuri mitään. Onneksi valinta meni vahingossa aika nappiin.

Leiden menee ehkä jopa Helsingin ja Rodoksen edelle kaikista suosikkiasuinkaupungeistani. Se on itsessään ihana kaupunki ja vielä paremman siitä tekee se, että jos haluaa lähteä johonkin muualle, hetkessä pääsee vaikka minne: Puolessa tunnissa Amsterdamiin, Rotterdamiin tai Delfiin, alle tunnissa Utrechtiin, parissa tunnissa Antwerpeniin ja kolmessa tunnissa Kölniin. Muun muassa.

Mutta onneksi Leidenissä on itsessäänkin vaikka mitä nähtävää. Jos tulisin tänne lomalle, haluaisin kokea ainakin nämä asiat.

Käydä markkinoilla

Leidenissä keskiviikko ja lauantai ovat markkinapäiviä, mutta viikonloppuna markkinat ovat isommat ja näkyvämmät. Oikeastaan keskustaan ei voi mennä ilman, että välttyy markkinoilla pyöriviltä ihmismassoilta.

Markkinoilta voi ostaa melkein mitä vain: hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita, tietysti kukkia… Ja paljon edullisemmin kuin ruokakaupasta.

Markkinat kestävät aamukasista viiteen saakka, ja markkinapaikka on Leidenin sydämessä, Botermarktilla, Vismarktilla, Aalmarktilla ja Nieuwe Rijnillä. Samalla alueella tapahtuu paljon muutakin: Esimerkiksi joulumarkkinat ja toukokuussa järjestettävän Leidenin maratonin maalialue ovat siellä. Muun muassa Kuninkaanpäivänä alueella on konsertteja ja muuta häppeninkiä.

Markkina-alue on kanaalin varrella, jossa on paljon myös ihan oikeita kauppoja sekä totta kai ravintoloita ja kahviloita, joiden terassilla istuessa monesti vähän pelottaa, että tippuu kanaaliin.

Nauttia kulttuurista

Vaikka Leiden on väkiluvultaan Jyväskylää pienempi kaupunki, siellä on paljon kulttuuritarjontaa. Esimerkiksi museoita on kolmetoista, enkä ole niistä vielä läheskään jokaisessa käynyt.

Niistä, joissa olen käynyt, suosikkejani ovat olleet luonnontieteellinen museo Naturalis, ihan huikea ihmisen elimistön läpi kuljettava Corpus ja tietenkin Hollannin vanhin kasvitieteellinen puutarha Hortus Botanicus.

Leidenissä opiskelussa on sekin hyvä puoli, että moniin kaupungin museoista pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Normaaliliput ovat usein muutaman euron luokkaa. Pidempään Hollannissa oleskelevien kannattaa hankkia museokortti, joka maksaa kuusikymppiä ja jolla pääsee vuoden ajan ilmaiseksi yli 400 museoon koko maassa.

Koska Hollannissa saattaa aina silloin tällöin olla vähän huonohko keli (hehheh), museovierailujen ohessa hyvä tapa paeta koiranilmaa on mennä leffaan. Leidenissä on kolme elokuvateatteria. Niistä oma lempparini on monesti vähän vähemmän kaupallisia leffoja näyttävä Kijkhuis, jossa on kaksi pientä salia ja aulassa pikkuruinen baari.

Leffassa käyminen on hieman halvempaa kuin Suomessa. Irtokarkkihyllyt puuttuvat, mutta viinilasillisen saa mukaan saliin kaikkialla.

Ihan vain hengailla

Leiden on täydellinen päiväretkikohde vaikkapa Amsterdamissa lomailevalle, sillä välimatkat ovat niin lyhyet, että kaikkialle voi kävellä, maisemat ovat nätit ja ravintola- ja kahvilavalikoimaa riittää.

Leidenin vanha keskusta kanaaleineen on upea. Pyöräilen monta kertaa viikossa Euroopan kauneimmaksikin kanaaliksi kutsuttua Rapenburgia pitkin, josta voi poiketa pienemmille kaduille ihastelemaan esimerkiksi valtavaa goottilaiskirkkoa Pieterskerkiä. Pikkukatujen varrella on ravintoloita ja muun muassa monta tosi kivaa second hand -liikettä.

Leidenin parhaat pannukakut saa aseman läheltä Oudt Leidenistä ja maukkaimmat indonesialaismätöt Surakartasta. Kivoja pubeja ja lounaspaikkoja ovat muun muassa Olivier, jossa riittää yleensä tilaa viikonloppuiltoinakin, ja Rapenburgin varrella oleva Barrera. Hollannissa ei juuri ole samanlaista brunssikulttuuria kuin esimerkiksi Suomessa (tai ehkä pikemminkin Helsingissä), mutta hyvää aamupalaa ja kahvia saa muun muassa Annesta & Maxista sekä Bagels & Beansistä.

Mielestäni paras aikaa matkustaa Leideniin ja ylipäänsä Hollantiin on nyt huhti-toukokuussa, kun aurinko lämmittää jo kivasti ja Hollanti on värikkäimmillään.

Voisitko sinä matkustaa Leideniin? Tai oletko ehkä jopa käynyt täällä?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Osallistumisohjeet ovat järjestäjien blogeissa. Minut löydät Instgramista tunnuksella anujohanna_h.

 

Opiskelukuulumisia: Kehityspsykologiaa kohti

Olen koko psykologian opiskeluaikani ollut innostunut opinnoistani ja nauttinut siitä tunteesta, että täällä ei tarvitse juuri päntätä tyhjänpäiväisyyksiä. Tällä viikolla olo on kuitenkin ollut vielä paljon motivoituneempi kuin pitkiin aikoihin.

Kuten muutama viikko sitten kirjoittelin, meillä toisen opiskeluvuoden puolivälissä lukkari alkaa viimein täyttyä valinnaisista ja erikoistumisopinnoista. Kymmenen nopan erikoistumiskursseja käydään kanditutkinnon aikana vähintään kolme, joista minä suoritan siis tässä jaksossa ensimmäisen. Valitsin kliinisen lasten ja nuorten psykologian.

bullet journal 2

Siinä vaiheessa, kun aloin opiskella Leidenissä, minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä uudella tutkinnollani tekisin. Ajattelin, että voisin tehdä potilastyötä, tutkia, opettaa ja ihan hyvin olla vaikkapa tiedetoimittajana keskittyen psykologiaan. Silmät auki -asenteeseen vaikutti aiempi kokemus: Journalismin opintojeni alussa vannoin suureen ääneen, ettei minusta tule ainakaan taloustoimittajaa. Arvaatte varmaan, miten kävi?

Tasan vuosi sitten aloitin pakollisen kehityspsykologian kurssin, ja silloin jokin loksahti kohdilleen. Kehityspsykologia yhdistelee psykologiaa, biologiaa ja lingvistiikkaa, noin niin kuin muun muassa. Se tuntui heti omalta jutulta. Nyt tarkoituksenani on hakea kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelmaan sen jälkeen, kun saan kandin paperit käteeni.

bullet journal 1

Niin, siitä motivaatiosta.

Vaikka opinnot ovat maistuneet hyvin tähänkin mennessä, on myös ihanaa saada viimein valita, mitä tekee. Lasten ja nuorten psykan erikoistumiskurssilla pääsen muun muassa ensimmäistä kertaa oikeasti kokeilemaan tutkimuksentekoa, joskin todella pienellä otoksella. Yksi kurssin oppimistehtävistä on kehittää pienryhmässä lasten emotionaalista kehitystä mittaava koe, joka sitten toteutetaan muutamalla lapsella. Data analysoidaan testaamisen jälkeen samalla tavalla, kun teen sitten tulevaisuudessa kandin tutkielmaa tehdessäni. Kurssin lopuksi tulokset esitellään muulle ryhmälle.

Lasten löytäminen tutkimusta varten voi olla vähän hankalaa, kun verkostot Hollannissa ovat vähäiset. Varmasti jostain löytyy kuitenkin ainakin kanssaulkosuomalaisia, joilla on sopivan ikäisiä lapsia ja jotka ovat valmiita auttamaan opiskelijaa pulassa.

Omassa pienryhmässäni on muuten toinenkin suomalainen (jonka kanssa meillä on vieläpä yhteinen ystävä Helsingissä)! Suomalaisia kansainvälisen psykan opiskelijoita taitaa olla Leidenissä huimat neljä ja omalla vuosikurssillani minä olen ainoa, joten en todellakaan pääse kovin usein höpöttämään suomea yliopistolla.

bullet journal

Tutkimusmaisteriohjelmiin pääsy on täällä vaikeampaa kuin kliinisen työn ohjelmiin, joten seuraavat puolitoista vuotta täytyy ahertaa kunnolla, että pääsisin sisään haluamaani ohjelmaan. Tämän jakson tavoitteenani on oikeasti viettää 40 tuntia viikosta opiskellen yleensä kirjastossa tai muuten yliopistolla. Kotiin jäädessä on liian helppo alkaa pyykätä tai katsoa “vielä yksi jakso” Gilmoren tyttöjä.

Tavoitteiden saavuttamisessa auttaa uusi bullet journalini, joka on postauksen kuvissa. Olen kirjoittanut siihen kellonajat, jotka on päivittäin varattu opiskeluun, sekä to do -listan jokaiselle viikolle. Eka viikko on tietysti aina vähän vääristynyt, sillä tekemistä on yleensä vähemmän kuin myöhemmin, mutta toistaiseksi homma on toiminut hyvin: sain tämän viikon pakolliset hommat ruksittua tehdyiksi jo keskiviikkona! Saa kertoa lisää tehokkaita opiskeluvinkkejä.

Olen viime aikoina saanut aika paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olisivat kiinnostuneet psykologian opiskelusta Hollannissa. Siksi päätin kirjoittaa nyt tällaisen kuulumispostauksen siitä, mitä opinnoilleni kuuluu. Olisi kuitenkin kiva, jos kertoisitte, kiinnostaako teitä tällaiset spesifimmät opiskeluun liittyvät kirjoitukset. On vähän turhaa höpöttää täällä asioista, joista innostun vain itse.