Lokakuun parhaat

Kalo mina eli hyvää kuukautta, niin kuin Kreikassa toivotetaan!

Marraskuu jo, vaikka ihan juurihan kesä päättyi. Vajaan parin viikon päästä yliopistolla alkavat uudet kurssit, ja kandikin edistyy: palautin pari päivää sitten tutkimusehdotuksen johdannon ja metodien ensimmäisen version.

Odotan jo vähän joulua, jolloin molemmat vanhempani tulevat meille ensimmäistä kertaa kylään, vaikka kauppojen joulutavarahyllyt tuntuvatkin kummalliselta katsottavalta vielä tähän aikaan vuodesta.

Mutta vaikka tekisikin vähän mieli fiilistellä jo marraskuun juttuja, katsotaan vielä vähän ajassa taakse päin ja siihen, mikä teki lokakuustani kivan. Totta puhuakseni lokakuu ei ollut ihan lempikuuni, mutta siitä lisää jutun lopussa.

valurautapannu

Valurautapannu

Vuosien arpomisen jälkeen heitimme toivottavasti elämämme viimeisen teflonpannun roskiin ja ostimme tilalle valurautapannun.

Ja nyt olo on huijattu: olen aina kuvitellut, että valurautapannun huoltaminen on hankalaa ja että ne maksavat pienen omaisuuden. No, uusi pannumme maksoi alle viisikymppiä – ehkä pari euroa enemmän kuin edellinen teflonpannu, jonka pinta oli pilalla parissa vuodessa. Sen huoltamiseen puolestaan ei mene juuri sen kauemmin kuin teflonpannun käsinpesuun.

Valurautapannu on oikeasti ollut yksi parhaista ostoksista pitkään aikaan. Sillä kasvikset (ja kuulemma lihakin) oikeasti paistuvat: sekä ruoka että elämänlaatu paranivat huomattavasti.

lampoaalto

Lämpöaalto

Täällä oli pari kolme viikkoa sitten pitkän viikonlopun mittainen lämpöaalto. Näin pohjoisessa sellainen tuntuu keskellä lokakuuta todella oudolta mutta ihanalta, etenkin kalsean syyskuun jälkeen. Aamut olivat jo hämäriä ja melko vilpoisia, mutta päivällä oli kuumaa ja kosteaa.

Ja edelleen on kuulemma selvästi lämpimämpää kuin yleensä tähän aikaan vuodesta, sellaista 10-15 astetta päivisin (vaikka ei se kyllä täällä merenrannalla aina ihan siltä tunnu.)

leiden

Vapaat aikataulut

Minulla oli vuoden ekassa jaksossa vain perjantaisin lähiopetusta. Se on ollut pelastus, sillä olin syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun enemmän tai vähemmän kipeänä.

Minkä tahansa aiemman jakson aikana tilanne olisi ollut katastrofaalinen, mutta nyt homma on lukemattomien sohvalla vietettyjen päivienkin jälkeen suhteellisen hanskassa. Tehtävät tehty, pakolliset tunnit istuttu yliopistolla ja enää tentti tekemättä. Ja se on ensi viikolla, joten pidättehän peukkuja?

Mikä teki sinun lokakuustasi vähän paremman?

Elokuun parhaat

Hei syyskuu! Huomenna alkaa ainakin henkisesti (muttei onneksi välttämättä säiden puolesta) syksy, sillä kalenteri on ekaa kertaa viikkokausiin tupaten täynnä. Silloin alkaa paitsi uusi lukuvuosi myös kahden viikon hollannin intensiivikurssi.

Ennen ekaa hollannin tuntia menen kuitenkin yliopistolle vetämään tutustumisleikkiä osalle ekan vuosikurssin opiskelijoista. Ilmeisesti nyt psykan opinnot aloittavassa ryhmässä on ekaa kertaa moneen vuoteen useampi suomalainen, joten tulkaa moikkaamaan, jos näette minua jossain!

Syyskuussa luvassa on myös kandintutkielman aloittaminen ja uusi vapaaehtoisduuni. Mutta kerron niistä lisää toiste, sillä näin loman puolella tuntuu vielä ihan luontevalta höpistä kesästä ja elokuusta.

Elokuussa parasta oli…

pleinbioscoop_rotterdam

 Aika

Hengasin kotona enemmän kuin vuosikausiin. Syy löytyy paitsi opiskelijan rajoitetuista tulonlähteistä myös tämän postauksen lopusta.

Ompelin kolme neljästä tuolinpäällisestä. Olen ylipäänsä ommellut ekaa kertaa vuosikausiin, sillä ostin keväällä halvan Singerin. En erityisemmin nauti kyseisestä puuhasta, mutta onhan se aivan superkätevää, kun ei tarvitse parsia ratkenneita saumoja käsin tai maksaa jollekin muulle esimerkiksi housujen lyhennyksestä.

Luin aivan huipun kirjan, Rebecca Skootin The Immortal Life of Henrietta Lacksin, joka ansaitsee oman postauksensa. Aloin lukea ekaa Harry Potteria, sillä ei, en ole koskaan niitä lukenut, vaikka kuuluuhan se jo yleissivistykseenkin (niin ikään mahdollinen postausaihe). Kävin myös pari kertaa leffassa, ja niistä toinen kerta oli Rotterdamin legendaarisessa ulkoilmateatterissa Pleinbioscoopissa.

Opiskelin hollantia omatoimisesti, koska kurssille meno vähän pelottaa ja olen varma, että osaan paljon vähemmän kuin kaikki muut kurssilaiset. Nykyään lempitapani opiskella on kuunnella podcasteja (joista puolet menee ohi) ja katsoa telkkariuutisia, mutta myös kielioppikirjan suorittaminen läpi on yllättävän hauskaa!

Lisäksi lähinnä olin – niin paljon, että olen aivan innoissani palaamassa nyt takaisin arkeen. Kesä teki tehtävänsä.

sali

Salikortin hankkiminen

Hankin elokuussa myös kuntosalikortin, niin kuin varmaan aika moni muukin, jonka jokavuotinen elämäntaparemontti alkaa kesän tai vaihtoehtoisesti joulun jälkeisessä henkisessä krapulassa. Mutta toisin kuin helposti voisi käydä lupaan tässä ja nyt juhlallisesti pitää kiinni salirutiineista myös arjen astuttua kuvioihin.

Minulla oli salikortti myös Leidenissä asuessa, mutta nyt oleellinen muutos on omaohjaaja, joka katsoo uusiksi saliohjelmani muutaman viikon välein. Se on ainakin minulle älyttömän tärkeää, sillä muuten motivaatio lopahtaa muutamaan käyntiin. Aiemmin olen onnistunut käymään salilla säännöllisesti vain silloin, kun minulla on ollut ohjelma, jota on voinut ilmaiseksi uusia parin kuukauden välein.

Uudella salillani on myös hyvä valikoima ryhmäliikuntatunteja, joilla viihdyn vielä paremmin kuin yksin punttien äärellä. Ja siellä on peräti kaksi saunaa – mitä luksusta!

assikissa2

assikissa1

assikissa3

Uusi perheenjäsenemme

Kännykässäni on elokuulta noin viisi valokuvaa muista aiheista ja loput viisisataa tästä kaverista. Mutta onhan se vain niin hurmaava (paitsi ehkä silloin, kun se määrää palvelijansa tarjoilemaan ruokaa viideltä aamuyöllä tai saalistaa varpaitani hollantilaisen jyrkässä portaikossamme).

Mikä oli parasta sinun elokuussasi?

Heinäkuun parhaat

Heinäkuu oli ihana. Siihen sisältyi sopivassa tasapainossa töitä ja lomailua – mutta ei opiskelua, ahhh!

Vaikka tykkään opinnoistani, ja palaan varmaan ihan mielissään yliopistolle neljän viikon kuluttua, heinäkuussa en kaipaillut takaisin koulunpenkille (enkä kaipaa vieläkään), vaan tein paljon sellaisia juttuja, joihin ei lukuvuoden aikana ole mahdollisuuksia.

Heinäkuussa parasta oli…

helsinki_skatta1

Helsingin-reissu

Olen valtavan kiitollinen siitä, että en ole vielä joutunut huomaamaan, että ulkomailla asuessa ystävät Suomessa katoaisivat. Päinvastoin, Helsingissä käydessäni yllätyn aina myönteisesti, kun tajuan, miten monta niin hyvää ystävää siellä onkaan: he järkkäävät aina aikaa nähdäkseen ja juttu vaan jatkuu edellisestä kerrasta, vaikka siitä välissä olisi kulunut vuosi tai pari.

Helsingin-reissu oli kiva paitsi sen vuoksi, että näin paljon ystäviäni, myös siinä mielessä, että pääsin tekemään mielenkiintoisia töitä. Kun neljään päivään oli ängetty työhommat ja aika monet rehvit, olin vähän uuvuksissakin kotiinpalatessa. Mutta ei se haittaa: monesti uuvuttava on just ihanaa, ei kai kukaan muuten kävisi jossain Bodypumpissa!

alicante_ranta

Alicanten-reissu

Sitten se the lomareissu. Kuten aiemmin kerroin, meidän piti alun perin mennä kesälomalla automatkalle etelämmäs Eurooppaan, mutta harmi kyllä ne suunnitelmat oli lopulta pakko perua. Menemme joskus toiste – sitten, kun puolella hollantilaisista ei ole samat suunnitelmat.

Lopulta löysimme sopivat ja edulliset lennot Alicanteen, joten lomakohdepäätös oli sinetöity. Viikon ajan lähinnä söimme, joimme, makasimme aurinkovarjon alla, hörpiskelimme aallokkoisesta merestä suolavettä ja kävelimme sikana. Luin myös puolitoista kirjaa.

Mitä muuta ihminen edes tarvitsee nollatakseen? Ei mittään. Kotimatkaa edeltävänä iltana olin niin täynnä energiaa, että kävin täysin vapaaehtoisesti hotellin kuntosalilla.

kissa

Lopullinen päätös ottaa kissa

Saimme viikko sitten uuden perheenjäsenen! Vuodenikäinen kissamme muutti meille löytöeläintalosta, heti lomareissun jälkeen. Kissa tuli meille vasta elokuun alussa, mutta lopullinen päätös ottaa se syntyi heinäkuussa monen kuukauden tai oikeastaan vuoden miettimisen jälkeen.

Koska olen maalta, kipuilin pitkään sen kanssa, miten kissa oikeasti viihtyy sisällä. Löytöeläintalossa onneksi arvioidaan aika tarkasti, millaiseen kotiin ja perheeseen mikäkin kissa sopisi: tämän kissan kohdalla toiveena oli, että uudessa kodissa olisi parveke. Meillä on nykyään hyvin tilaa kotona, ja ainakin tähän saakka kissamme näyttää viihtyneen sisällä vallanmainiosti, kunhan saa vetää vähän rallia ja pelata jalkapalloa sanomalehtipaperitollolla ylä- ja alakerran välisessä portaikossa.

Kotieläin vaatii vastuullisuutta, aikaa ja huomiota ja rajoittaa esimerkiksi matkustelua varsinkin, kun meillä ei asu perhettä edes samassa massa. Mutta sitten taas se tuo myös niin paljon iloa elämään, että väittäisin plussien päihittävän miinukset aika kevyesti.

Mikä teki sinun heinäkuustasi hyvän?

 

Kesäkuun parhaat

Huh, miten aika kuluu! Kesäkuu oli ja meni jo. Se tuntui samaan aikaan sekä lyhyeltä että pitkältä: Tenttejä oli ripoteltu pitkin kuukautta, vaikka lähiopetusta ei käytännössä enää ollutkaan.

Kesäkuussa ehdin siis pitkästä aikaa tehdä aika paljon muutakin kuin opiskella, ja ehkä siksi oli vaikea keksiä kuukauden ajalta materiaalisia iloja. Taitaa olla kyllä aika myönteinen ongelma!

Tässä tulevat siis kesäkuun parhaat jutut.

katwijkin_ranta

Aika

Oli melkein luksusta, ettei kaikkia kesäkuun viittä tekemääni tenttiä ollut ympätty samalle viikolle, eikä edes kahdelle viikolle.

Tenttilukujen välissä kerkesin käymään Suomessa, viettämään pitkää epäjuhannustamaista juhannusviikonloppua kylässä olleen ystäväni kanssa, käymään pari kertaa rannalla, lukemaan muita kuin koulukirjoja ja haahuilemaan kaupungilla. Muun muassa.

peurbakkentocht

Kesätapahtumat

Hollannissa(kin) kesä on ihanaa aikaa. Ainakin jokaisessa isommassa kaupungissa on jatkuvasti jotain ilmaista tai maksullista häppeninkiä.

Kesäkuussa kävin Leidenissä Lakenfeesteillä, jotka järjestetään aina kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Kaupungilla on kiertävä tivoli, ruokatapahtuma ja omasta mielestäni huipennus, peurbakkentocht.

Peurbakkentocht on kuin paraati, mutta Hollannissa kun ollaan se tapahtuu kanaaleissa: Naamiaisasuihin pukeutuneet ihmiset ajelevat kanaaleissa koristelluilla veneillään ja soittavat musiikkia. Rannalla valtava väkijoukko kannustaa halvan kojusta ostetun Heinekenin voimalla. Yksinkertaista mutta niin hauskaa!

Lakenfeestien kanssa samana viikonloppuna omassa kotikaupungissani järjestettiin Jazz Culinair -festivaali, jossa piipahdin yhtenä iltana. Tapahtumassa paikalliset ravintolat myyvät ruokaa kojuista ja pienellä lavalla soittaa iltapäivältä yömyöhään eri jazz-bändejä.

Noh, rakastan hyvää ruokaa ja jazzia, joten ei varmaan tarvitse edes mainita, että rakastan tällaisia tapahtumia – varsinkin pikkukaupungeissa, joissa ryysääviä ihmisiä ei ole liikaa.

penaali

Uusi penaali

Kyllä, luitte oikein. Kuukauden paras ostokseni oli uusi penaali! Mitäs me koululaiset…

Jostain syystä hollantilaisissa kaupoissa on monesti aika huono penaalitarjonta, joten metsästin kuukausia uutta penaalia, johon mahtuisivat kaikki hienot mutta tilaa vievät korostuskynänikin.

Jostain kumman syystä koulutarvikevalikoima parantui ja sitä alettiin mainostaa paikallisessa Anttilassa eli Hemassa kesäkuussa, kun kaiken järjen mukaan pienet koululaisetkin odottavat jo kesälomaa. Noh, en valita. Löysin juuri oikean kokoisen ja vieläpä ihan nätinkin penaalin sopivasti lukuvuoden loppumisen kunniaksi. Pienet ilot ja silleen.

Mikä sinua ilahdutti kesäkuussa?

Toukokuun parhaat (vaikka onkin jo ihan kesäkuu)

Kun tenttiviikko osuu kesäkuun alkuun ja sen jälkeen pääkoppa kaipaa vähän nollausta, ehtii (tai jaksaa) toukokuun juttuja miettiä vasta kesäkuun puolessavälissä. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan tule ihan liian myöhään. Toukokuussakin nimittäin sattui kivoja asioita, joita tahdon teidän kanssanne jakaa.

A Little Life -kirja

Ostin A Little Lifen pokkarina jo helmikuun lopussa Kölnistä, kun kaipasin junamatkalle lukemista. Aloitin sen lukemisen silloin, mutta meni aika kauan, kun aloin päästä kirjaan sisälle. Ja kesken se on vieläkin, mutta nyt pidän sitä jo parhaana lukemanani kirjana aikoihin.

A Little Life kertoo neljästä New Yorkissa asuvasta kaveruksesta, joiden elämää se seuraa vuosikymmenten ajan. Vaikka kirjassa on tavallaan neljä päähenkilöä, sen keskeisin henkilö on Jude, johon hirvittävä lapsuus on jättänyt  jälkiä, joita turvallisessa ympäristössä varttunut ei osaa kuvitellakaan.

Olen kuullut, että kaikki A Little Lifesta kuulleet ja kiinnostuneet eivät ole edes uskaltaneet siihen tarttua. Kirja kuvaakin paikoin niin kaunistelemattomasti esimerkiksi insestiä, että olen välissä itkenyt se kädessä ja lukenut vain väkisin eteenpäin, jotta kamalat kohtaukset päättyisivät.

Mutta vaikka kirja on järkyttävä, se on myös järkyttävän kauniisti kirjoitettu ja tärkeä, ja se kannattaa ehdottomasti lukea. Veikkaan, että sitten kun olen viimein kahlannut kaikki reilut 700 sivua läpi, minua harmittaa, kun kirja loppuu. Eikä minusta todellakaan tunnu siltä usein tällaisten tiiliskivien kohdalla.

Uuden kodin pienet ilot

Ihanaa huomata, että melkein kahden kuukauden uudessa kodissa asumisen jälkeen, pienistä asioista jaksaa edelleen iloita.

Helle tuntuu erityisen ihanalta, kun kotiin saa iltaisin läpivedon.

Ilahdun edelleen joka kerta, kun tajuan, että voin viimein oikeasti tehdä töitä ja opiskella kotona ilman, että se häiritsee omaa ja mieheni elämää. Meillä on nimittäin erillisiä huoneita, joiden välissä olevat ovet voi sulkea – ihan luksusta!

Lisäksi tykkään siitä, että nykyään tulee käveltyä enemmän kuin varmaan koskaan sitten Rovaniemellä asumisen. Asumme alle parin kilometrin päässä juna-asemasta, joten aamuisin tuollaisen vartin matkan taittaa ihan mielellään kävellen, minkä ansiosta tulee arkiliikuttua ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Alkanut kesä

Ei tämä varmaan edes kaipaa hirveästi perusteluita, mutta perustelen silti pikkuisen.

Toukokuussa kävin ensimmäistä kertaa lounaalla yhdessä lempiravintoloistani. Se sijaitsee järvenrannalla Leidenin ja Haagin välissä, siellä on aivan täydellistä ruokaa ja se on auki vain kesäsesongin ajan.

Olin yliopistolla kesävaatteissa niin monet kerrat, että jossain vaiheessa tajusin lopettaneeni sääennustuksen katsomisen.

Kävin ekaa kertaa nurmikolla lukemassa ja ottamassa aurinkoa, monta kertaa jäätelöllä ja pyöräilin t-paidassa Haagin keskustaan. Kesä on ihana, ja onneksi se on vieläkin vasta alussa.

Mikä on viime aikoina tehnyt sinun elämästäsi pikkuisen parempaa?

Huhtikuun parhaat

Hyvää vappua Suomeen! Tai vaihtoehtoisesti leppoisaa toukokuun ensimmäistä muualle maailmaan.

Vappu aiheuttaa minussa monesti lähinnä ahdistusta. Pidän sitä ulkoilmajuhlana, jota vietetään kuitenkin harvoin juhlan luonteeseen sopivassa säässä. En myöskään ikinä Suomessa opiskellessani ehtinyt päästä opiskelijoiden vappuhulinoinnin makuun: ammattikorkeaopiskelijoiden vapunvietosta uupuivat vuosikymmenten tai -satojen perinteet, eikä vappu koskaan oikein onnistunut keräämään omia opiskelukavereitani yhteen.

Minulle sopii siis ihan hyvin se, että Hollannissa vappuaatto ja -päivä ovat ihan tavallisia arkipäiviä, jolloin korkeintaan hyvästellään omapäinen huhtikuu ja toivotetaan tervetulleeksi toivottavasti jo kesäinen toukokuu.

Ja koska vappu ei juuri vaikuta elämänlaatuuni, ajattelin nyt myös listata muutaman asian, jotka kuitenkin huhtikuussa tekivät elämästäni himpun verran parempaa. Tästä listauksesta on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa kuukausittainen, listoista ja menneillä asioilla fiilistelyistä kun tykkään.

levis_farkut

Kunnon farkut

Olen yhtien farkkujen ihminen. Kun viime syksynä pitkään kunnialla palvelleet, aikanaan UFF:n rekistä halvalla löydetyt ja aivan täydelliset Acnen farkkuni ratkesivat haaroista, tarvitsin niille korvaajan.

Tein virheen: tilasin uudet farkut nettikaupasta, sovittamatta ja sillä ajatuksella, että muka säästän.

En säästänyt ainakaan hermojani tai hyvää mieltä, enkä lopulta rahaakaan. Joka aamu, kun puin lörpöttävät, pikkuisen liian leveät ja pitkät farkut päälleni, inhosin niitä ja sitä miltä ne tuntuivat. (Silti jätin ne palauttamatta, minkä vuoksi inhosin vähän myös omaa logiikanpuutettani.)

Huhtikuussa viimein kyllästyin ja kävin ostamassa ekat “levikseni” sitten ala-asteen. Valitsin tarkoituksella melkein sataprosenttista puuvillaa olevat farkut, jotka eivät jousta – eivätkä lökötä! – päällä yhtään. Oi, materiaalirakkautta – miten iloiseksi ne minut tekevätkään!

akg_vastamelukuulokkeet

Vastamelukuulokkeet

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti talvella joululahjaksi saamistaan Bosen Quiet Comfort35 -vastamelukuulokkeistaan. Postaus sai minut vakuuttumaan siitä, että vastamelukuulokkeet on saatava itsellekin.

Bosen kuulokkeet olisivat kuitenkin käyneet liiaksi opiskelijakukkaron päälle, joten päätin hommata itselleni reippaasti edullisemmat AKG:n N60 NC:t. Saatuani vastamelukuulokkeista päähänpinttymän taisin puhua niistä sen verran usein ja sen verran kaihoten, että mieheni päätti ostaa ne minulle synttärilahjaksi.

Sen jälkeen, kun sain kuulokkeet käyttööni maaliskuussa, olen pitänyt niitä päässä melkein joka päivä. Ne blokkaavat tehokkaasti taustahuminaa ja -hälinää, mikä on pelastanut jo monta opiskelu- ja työpäivää ja ennen kaikkea yhden myöhässä olleen lentomatkan. Vastamelutoiminnon saa myös pois päältä, joten kuulokkeita voi käyttää musiikin kuunteluun ilman, että oma valppaus esimerkiksi liikenteessä kärsii.

Eniten olen yllättynyt siitä, miten kuulokkeet toimivat juostessa miljoona kertaa paremmin kuin korvista kahden minuutin välein putoavat nappikuulokkeet. AKG:n luurit ovat niin pienikokoiset, etteivät ne tunnu lenkkeillessä liian raskailta tai hiostavilta – oikeastaan niiden olemassaolon unohtaa. Ainoa huono puoli on se, etteivät ne ole langattomat.

kirjahylly

Uusi koti

Tartteeko edes selitellä? Meillä on viimein koti, josta oikeasti tykkäämme ja jonka ansiosta voinemme sanoa hyvästit muuttorumballe ainakin seuraavaksi muutamaksi vuodeksi. Tämänkin blogin kirjoittamisen aikana on kuitenkin tullut muutettua jo neljä kertaa, keskimäärin kerran vajaassa vuodessa.

Lisäksi meillä on nyt ekaa kertaa muun muassa kunnon kirjahylly (Helsingissä palvellutta Ikean Kallaxia ei lasketa kyseiseen kategoriaan). Mitä mä sanoin tästä materiaalirakkaudesta? Ah, suuret pikkuilot!

Mistä pikkujutuista sinä ilahduit huhtikuussa?