Mitä hollannilleni kuuluu?

Facebook muistutteli tänään tärkeästä merkkipäivästä. Muutin tasan kaksi vuotta sitten Helsingistä Leideniin opintojen perässä.

Merkkipäivää tuli ihan sattumalta juhlistettua saksalaisen ystäväni kanssa – jonka niin ikään tapasin ensimmäistä kertaa melkein pari vuotta sitten – hyvin perinteisellä hollantilaisella tavalla: kanaaliristeilyllä Leidenissä.

Veneajelun jälkeen istahdimme kahvilaan pannukakkulounaalle (aika hollantilaista sekin), ja päädyimme puhumaan samasta aiheesta kuin niin monta kertaa aiemminkin: hollannin osaamisestamme.

bootjes_en_broodjes_leiden

Kaksi vuotta sitten en osannut montaa sanaa hollantia, ja kieli rumasti särähtävine g-äänteineen kuulosti itse asiassa aika hirveältä. Muistan, kun kuuntelin Helsingin-kodissamme kielenopiskelu-cd:tä, ja tuntui, etten saa kielestä mitään otetta.

Kahdessa vuodessa korva on totta kai tottunut uuteen kieleen. En enää oikeastaan edes kiinnitä sen ”rumuuteen” juuri huomiota. Olen kyennyt erottamaan sanat toisistaan jo pitkään, eikä sen paljon puhutun g:nkään lausuminen enää tunnu luonnottomalta.

Kahvit ja ruuat olen tilannut ravintolassa jo pitkään hollanniksi. Nykyään myös vaihdan kuulumisia paikallisella kielellä esimerkiksi naapurissa asuvan eläkeläispariskunnan kanssa, pyydän kuntosalini ohjaajia vetämään tunnit hollanniksi, jos olen joukon ainoa kielipuoli ulkomaalainen, ja ymmärrän aika hyvin esimerkiksi telkkariuutiset. Kävelylenkeillä kuuntelen hollanniksi podcasteja, ja keittiössä puuhaillessa radio on melkein koko ajan päällä.

Keskiviikkona, kun olin edellistä kertaa käymässä Leidenissä, piipahdin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja sain pyytämättäni kuulla pitkän, hollantilaisen vanhemman miehen pitämän esitelmän puutarhassa olevista puista. Opin paljon kasveista, mutta ennen kaikkea tajusin, miten pitkään voin seurata hollanninkielistä keskustelua, mikäli vain maltan keskittyä ja yrittää.

Ja tajusin senkin, että osaan myös vastata aika hyvin, jos vain joudun yrittämään: sanavarastoni, joka tokin on pitkälti vielä passiivinen, on itse asiassa jo aika laaja.

leiden_kanaalit

Hollannin suhteen isoin ongelmani onkin edelleen, että pidän puhumista hankalana – ja se, etten itse rupea puhumaan on isoin este sen edellä, että oppisin kielen kunnolla. Sen takia minun oli tärkeä päästä tänä kesänä kielikurssille, jolla joutuisin harjoittelemaan etenkin puhumista.

Noh, kurssi onkin sitten vasta syyskuun alussa, mutta joka tapauksessa olen sellaiselle menossa: viisi päivää viikossa kahden viikon ajan sillä vaatimattomalla tavoitteella, että kurssin jälkeen en sitten enää arjen tilanteissa arastele avata suutani paikallisella kielellä.

Eikä sen luulisi olevan ihan älytön toive, sillä kurssi päättyy B2-tasolle, eli sen jälkeen voisin mennä tekemään NT2- eli hollanti toisena kielenä -kielikokeen. Minun on vaikea uskoa, että kielitaitoni olisi oikeasti niin hyvällä tasolla, mutta tuolle kurssille minut passitettiin osaamiseni testanneen kielikoulun omistajan toimesta.

hollantilainen_pyöräparkki

Saksalainen ystäväni osaa hollantia paljon paremmin kuin minä: hän opiskeleekin hollanniksi eikä englanniksi. Sovimme, että vaihdamme kurssini jälkeen yhteisen kielemme englannista hollantiin. Ja ajattelinpa tehdä saman sopimuksen myös hollantilaisten kavereideni kanssa. Vähän jännittää, mutta kyllä se tästä lähtee!

 

Q&A: Vielä vähän opiskelua ja asumista ja vähän muutakin

Tein muutama viikko sitten vakaan päätöksen alkaa blogata kerran tai kahdesti viikossa, mutta kappas vaan – yliopisto on taas ollut asiasta vähän eri mieltä! Pahoittelut siis parin viikon hiljaisuudesta ja etenkin siitä, että näihin viimeisiin kysymyksiin vastaaminen on venähtänyt.

Onneksi kohta koittaa kesä ja jonkinlainen vapaus ja ehdin kirjoitella kaikesta, mistä olen aikonutkin (yeah right). Tässä viimeisessä kysymys-vastaus-postauksessa on sekalainen seurakunta vastauksia niin viimeisiin opiskeluun ja Hollannissa asumiseen kuin vähän henkilökohtaisempiinkin kysymyksiin liittyen.

leiden_poortgebouw
Leidenin aseman ja käyttäytymistieteellisen laitoksen välissä on upea Poortgebouw, joka on myöskin yliopiston rakennus.
nyyttärit_yliopistolla
Nyyttäritunnelmaa yliopistolta.

 

Pitääkö Leidenissä psykologian opintojen vuoksi asentaa tietokoneelle jotain erityisiä ohjelmia vai pärjääkö ihan perustietokoneella ja Office-paketilla?

Tilasto-ohjelma SPSS:n asentamisesta on hyötyä, koska silloin sillä voi harjoitella kotona, mutta se ei ole pakollista. SPSS kannattaa ostaa vasta opintojen alettua, koska opiskelijanumerolla siitä saa ison alennuksen. Muuten pärjää hyvin perustietokoneella ja Office-ohjelmilla.

 

Koitko työmäärän ensimmäisenä vuonna todella painostavaksi? Arvioitu työmäärä on yliopiston mukaan noin 40 tuntia per viikko, mikä on melko paljon. Siinä täytyy olla motivaatiota!

Tahtiin tottumiseen meni kyllä jonkin verran aikaa, sillä en ollut todellakaan tottunut siihen, että opiskeluun menee niin paljon aikaa. Mutta aika nopeasti sitä asennoituu niin, että tämä on kokopäiväinen koulutus ja sillä siisti (sätkynukke puhuu). Minua se ei juuri haittaa (muuten kuin taloudellisessa mielessä), sillä psykologia on valtavan mielenkiintoista!

leiden_vanhakaupunki
Lempiasioitani Leidenissä: vanhat talot, kauniit pihat ja vapaana kulkevat kissat.

leiden_vanhakaupunki2

 

Minkä hintaista asuminen Hollannissa on? Entä millainen on asumisen taso?

Hollannissa asuminen on aika samanhintaista kuin Suomessa, mutta se vaihtelee kovasti paikkakunnittain. Lyhyesti sanottuna pääkaupunkiseutuun verrattuna täällä on monesti ihan kohtuuhintaista asua, mutta muualta tulevana hinnat tuskin tuntuvat kovinkaan edullisilta.

Ymmärtääkseni Amsterdamin ja Utrechtin alueet ovat kalleimpia. Leiden on suhteellisen hinnakas kokoonsa ja ympäröiviin alueisiin nähden, ja esimerkiksi Haagissa ja Rotterdamissa asuminen on ainakin vielä vähän edullisempaa kuin siellä. Hollannissa asuntojen hinnat kuitenkin nousevat tällä hetkellä kovaa vauhtia.

Asumisen taso on vähän huonompi kuin Suomessa. Hollannissa on paljon vanhoja taloja, jotka saattavat olla surkeassa kunnossa, eikä kaikkea todellakaan tehdä niin vimpan päälle kuin Suomessa. Mutta itselläni on ihan hyviä kokemuksia asumisesta, joten kyllä niitä helmiäkin voi löytää.

 

Mitä kautta asunto kannattaa hankkia?

Itse käyttäisin aina välittäjää. Silloin on ainakin joku, jonka puoleen kääntyä, jos asunnossa on ongelmia. Välitystoimistoja on joka kaupungissa pilvin pimein, ja sen käyttäminen on vuokralaiselle ilmaista, jos asunnon omistaja on jo ilmoittanut asuntonsa kyseisen välittäjän listoille vuokrattavaksi.

haag_junasta
Haag junan ikkunasta.

italialainen_ruoka_leiden

 

Onko Leidenissä millainen julkinen liikenne? Vai kuljetaanko joka paikkaan vain pyörillä?

Leidenissä on vähän takkuinen julkinen liikenne, joka on kokonaan bussien varassa. Välimatkat ovat lyhyet ja pyöräily on bussilla kulkemista nopeampaa, joten suurin osa varmasti pyöräilee paikasta toiseen. Toki Leidenissä voi hyvin kulkea myös kävellen.

 

Onko Hollannissa hanavesi juomakelpoista?

On onneksi!

 

Suosittelisitko (opiskelijalle) hollannin kurssin ottamista vai lähinnä Duolingoa ja perussanaston oppimista?

Suosittelisin kielikurssia ainakin, jos meinaa olla maassa pidempään kuin kandin tutkinnon verran. Esimerkiksi maisterivaiheessa harkkapaikan saaminen on helpompaa, jos osaa myös hollantia. Puhumattakaan siitä, että on vain kivempi ymmärtää, mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat.

Hollannissa saa usein asiat hoidettua englanniksi, mutta esimerkiksi teleoperaattorit, sähköyhtiöt ynnä muut palveluntarjoajat tekevät sopimuksensa ja lähettävät kaiken postin hollanniksi, joten ainakin se, että osaa lukea hollantia, on minusta tosi tärkeää.

B2-tasolle, joka osoittaa virallisesti riittävän kielitaidon, pääsy ei ole muutamassa vuodessa mikään mahdottomuus etenkin, jos osaa valmiiksi ruotsia tai saksaa sekä tietty englantia. Mutta Duolingoakin kannattaa käyttää. Siitä oppii paljon tärkeää sanastoa!

 

Kuinka haastavaksi olet kokenut englanniksi opiskelun yliopistotasolla?

Alkuun se oli tietysti vähän hankalaa, koska en ollut tottunut juuri kirjoittamaan englanniksi ja jännitin etenkin esitelmien pitämistä englanniksi. Mutta kielitaito karttuu kohisten, kun joutuu koko ajan lukemaan englanninkielistä tieteellistä tekstiä ja olemaan muutenkin englannin ympäröimänä.

Pidemmän päälle se siis tuskin on mikään ongelma: Suomessakin psykologian opiskelijoiden kirjat ovat kuitenkin englanniksi.

omakuva

grotemarkt_haag
Melkein kesäisissä tunnelmissa Haagin Grote Marktilla.

 

Mitkä olivat lempi- ja inhokkiaineesi peruskoulussa?

Tykkäsin aina kielistä eli äikästä, englannista ja ruotsista. Pärjäsin hyvin oikeastaan kaikissa aineissa, mutta luonnontieteet eivät siihen aikaan napanneet lainkaan. Jos joku olisi sanonut 15-vuotiaalle minulle, että opiskelen vielä tulevaisuudessa biologiaa ja tilastotiedettä ja vielä tykkään niistä, olisin varmasti nauranut räkäisesti!

 

Mikä on mieleenpainuvin tai hauskin muistosi Hollannista?

Olen hirveän huono keksimään tällaisia… Yksi mieleenpainuvimpia muistoja oli ensimmäinen päiväni yliopistolla, joka oli sellainen tutustumispäivä ja jolloin jo juttelin muun muassa parille ihmiselle, joista on sittemmin tullut hyviä ystäviäni. Ja tietysti minua kosittiin Hollannissa, mikä on ihana, tärkeä ja varmasti ikuisesti mieleen jäävä muisto.

 

Jos et asuisi Hollannissa, onko joku muu ulkomaa, missä haluaisit tai voisit kuvitella asuvasi?

Ehdottomasti. Haaveilen säännöllisesti paluusta Kreikkaan ja ainakin talviasunnosta Espanjassa. Valitettavasti etenkin Kreikka on varsin epärealistinen haave ainakin niin kauan kuin maan talous- ja työllisyystilanne on kuralla.

Voisin myös hyvin asua esimerkiksi muualla Keski-Euroopassa, mutta tällä hetkellä Hollannista ei ole kiire minnekään.

 

Mitkä ovat ensi kesän suunnitelmasi?

Koska olen niin hitaasti vastannut näihin kysymyksiin, nyt voinee jo puhua tästä kesästä?

Kesäkuussa opiskelen vielä tentteihin. Muuten aion kesällä käydä Suomessa lomailemassa, tehdä jonkin verran freelance-töitä, mennä vapaaehtoiseksi pariin tiedekonferenssiin Amsterdamissa ja Utrechtissa sekä käydä hollannin kielikurssilla. Tarkoituksena olisi myös reissata oikeasti ulkomailla heinä-elokuun taitteessa, mutta kohde tai kohteet on vielä päättämättä.

Kuvituksena aina toimiva teema: kuvia, joita on kertynyt kameraan viime aikoina.

Kun ei ymmärrä kieltä, joka kuulostaa kodilta

Puolitoista viikkoa sitten istuin junassa matkalla Kölnistä Utrechtiin, kun mieleeni jysähti aivan uusi ajatus.

Ympärilläni istui saksalainen perhe: äiti ja tytär sekä isovanhemmat. Viides henkilö oli nainen, joka opiskeli koko matkan tulostekasan avulla ihmisen anatomiaa. Hän istui hiljaa, kunnes Hollannin puolelle päästyämme hän tarttui puhelimeensa ja soitti.

Yllätyin, kun naisen suusta ei tullutkaan saksaa vaan hollantia. Pari päivää naapurimaassa oli jo totuttanut korvat uuteen kieleen. Mutta vielä enemmän yllätyin siitä, että tajusin ensimmäistä kertaa hollannin kuulostavan kodilta.

kukkapelto3

Samana aamuna olin herännyt kölniläisestä hotellihuoneesta ja selaillut Twitteriä odotellessani, että viereisessä sängyssä nukkuva ystäväni heräisi. Vastaan tuli yhden lempikirjoittajistani Hanna Jensenin  kolumni kielenopiskelusta aikuisena.

Jensen selitti kolumnissaan, miten oli saanut monta kertaa kesken jättämänsä espanjan lopulta sille tasolle, että uskaltaa avata suunsa kieltä äidinkielenään puhuvan kanssa. Siis ilman, että natiivista keskustelu tuntuu lähinnä kiusaannuttavalta.

pohjanmeren_ranta_katwijk_1

Hollantini ei valitettavasti vielä ole sillä tasolla, että voisin jutella sujuvasti arkisissa tilanteissa. Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut alkavani ymmärtävää perusjutustelusta miltei kaiken: kun mieheni puhuu naapureillemme, tajuan, mistä puhutaan, ymmärrän monesti vitsejäkin ja voin nauraa mukana.

Oma puheentuotantoni on kuitenkin vielä kehnoa: Lähinnä tyydyn hymyilemään ja hokemaan jaajaata. Joskus harvoin sanon jonkun oikean, kolmisanaisen lauseenkin – jos on ihan pakko.

Viime aikoina oppimiseni tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Sain joulukuussa viimein valmiiksi A1-kielikurssin, mutten halunnut enää keväällä jatkaa samalla yliopiston kurssilla: Pari tuntia viikossa ei vain ole riittävästi ja tahti oli tuskastuttavan hidas. Samalla yliopiston kielikurssi oli suhteessa yhtä kallis kuin yksityisten kieli-instituuttien intensiivikurssit (joille en lukuvuoden aikana voi osallistua, koska lomia ei ole). Saman verran voi mielestäni opiskella ihan itsekseenkin.

Duolingon olen pelannut ajat sitten läpi. Vaikka sen avulla opittu sanasto on jo pitkälti unohtunut, on vaikea motivoitua tekemään uusiksi samat tehtävät, jotka on jo kerran kahlannut läpi.

leiden_keskusta

Mieheni esimerkistä (= kieli haltuun about puolessa vuodessa) sisuuntuneena päätin viime vuoden lopulla, että luen itseni omatoimisesti A2-tasolle ennen elokuuta. Sitten menen parin viikon intensiivikielikurssille ennen kuin kurssit alkavat taas yliopistolla, ja sitten. No, sitten aion piru vie viimein puhua hollantia.

Jensenin kolumni kuitenkin herätti ajattelemaan asiaa, jonka toki jo tiesinkin. Sen, ettei mitään kieltä opi puhumaan vain kirjasta lukemalla. Pitää olla aktiivisempi ja hakeutua ympäristöön, jossa kieltä kuulee muutenkin. (Se on muuten välissä yllättävän hankalaa, koska yliopistolla kieli on niin vahvasti englanti!)

Tällä hetkellä aloitan monesti aamuni kuuntelemalla paikallisradiota tai katsomalla aamu-tv:tä. Aion lisätä tätä. Lisäksi yritän löytää hollanninkielisiä podcasteja ja Youtube-videoita, kuten Jensenkin teki espanjan kanssa.

Hollantilaisia elokuvia katson jo Netflixistä hollanninkielisillä teksteillä, mutta sitä pitäisi tehdä säännöllisemmin. Leffa per viikko onkin nyt tavoitteeni.

Jensen kirjoittaa listanneensa myös sata eniten käytettyä espanjan kielen sanaa ja opetelleensa ne testaamalla itseään säännöllisesti. Googlasin jo junassa ollessani sata hollannin yleisintä sanaa. Kävi ilmi, että osaan jo niistä kutakuinkin jokaisen, mutta voihan sitä tarttua sitten vaikka sataan seuraavaan.

hollannin_maaseutua

”Mikään ei kuitenkaan vienyt puhetaitojani eteenpäin yhtä tehokkaasti kuin yksityistunnit – eli puhuminen”, Jensen kirjoittaa.

Ähhhh.

Tämähän se minun hollannin oppimiseni isoin kompastuskivi juuri on. En uskalla avata suutani, koska tässä maassa (tai ainakin tässä kaupungissa) tietää melkein poikkeuksetta, että keskustelukumppani osaa kuitenkin sujuvaa englantia.

Ainoita tuntemiani ihmisiä, jonka englannin sanavarasto tuntuu olevan lähellä nollaa, on asuintalomme talonmies. Häntä juoksen nykyään lähinnä karkuun, sillä olen yrittänyt änkyttää hänelle jotain vaikka kuinka monta kertaa, mutta ainoa järjellisen kuuloinen ajatus, jonka saan suustani tuntuu olevan ”hyvää huomenta”.

Pakko lopettaa tämä tällainen ja yrittää.

Minulla ei ole varaa opiskelijana maksaa yksityistunneista, mutta saman tarkoituksen voisi hyvällä tuurilla hoitaa language buddy. Siis sellainen tyyppi, jonka kanssa kävisin kerran viikossa kahvilla ja jonka kanssa juttelisin vain hollanniksi. Tulisikohan siitä yhtään mitään?

Kokeilemalla kai se selviäisi, ja jotain olisi joka tapauksessa tehtävä. Onhan se vähän tyhmää, ettei ymmärrä kieltä, joka kuitenkin kuulostaa kodilta.

Tänä vuonna aion oppia hollantia

 photo dutch4.jpg

 photo dutch2.jpg

Unohdin tälle vuodelle asettamieni tavoitteiden listasta yhden olennaisen asian: haluan nimittäin totta kai oppia tänä vuonna lisää hollantia.

Kun muutin Leideniin, en osannut paikallista kieltä ollenkaan. Tai no, olin opetellut Youtuben avulla sanomaan hyvää huomenta/päivää/iltaa, näkemiin, kiitos ja hauska tavata, mutta sitä ei ehkä lasketa.

Täällä asuessani olen pyrkinyt harjoittelemaan kieltä päivittäin. Välillä sitä pysyy ruodussa hyvinkin, silloin tällöin taas tekosyyt painavat enemmän. Kun arki muutenkin pyörii pääosin vieraalla kielellä ja päivät täyttyvät opiskelusta, kielen oppimiseen on joskus hankala löytää motivaatiota.

Viiden kuukauden Hollannissa asumisen jälkeen osaan asioida ruokakaupassa, jos myyjä ei ala kysellä kovin kummallisia asioita. Ymmärrän hyvin yksinkertaisia keskusteluja. Tekstiä tajuan melko paljonkin – ainakin, jos luen monta kertaa ja ajatuksella. Oma puheentuottamiseni on kuitenkin niin naurettavan huonolla tasolla, että eniten käyttämäni kokonainen lause on ”Sorry, ik spreek geen nederlands” eli ”Anteeksi, en puhu hollantia”.

 photo dutch.jpg

 photo dutch3.jpg

Vaikken koe oppineeni vielä paljoa, olin kuitenkin viime syksynä kielikurssilla. Se oli maahanmuuttajanaisille tarkoitettu kurssi, ja suurin osa osallistujista oli tullut Hollantiin puolisonsa työn perässä. Itse olin ryhmäni ainoa opiskelija.

Kurssilla hyvää oli se, että se oli etenkin paikallisittain todella halpa: kymmenen oppituntia sai parillakympillä.

Opettajamme laittoi meidät heti puhumaan, mikä auttoi siinä, että kielikurssin porukassa ujostelu oman lausumisen suhteen katosi nopeasti.

Pääsin myös tutustumaan ihan erilaisiin ihmisiin kuin yliopistolla. Opiskelukavereideni joukossa olen melkein aina vanhin tai ainakin toiseksi vanhin, joten oli ihanaa olla kielikurssin nuorin!

 photo dutch5.jpg

 photo dutch6.jpg

Harmi kyllä, huonoja puolia oli enemmän kuin hyviä.

Kurssilla ei otettu mitenkään huomioon opiskelijoiden lähtötasoa. Jos osaa englantia/saksaa/pohjoismaisia kieliä, oppii väkisinkin uutta germaanista kieltä nopeammin kuin ihminen, jonka englantikin on vain auttavaa.

Kun lähtötasoa ei oteta huomioon, opiskelijoilta ei voi myöskään vaatia mahdottomia. Opettajamme suunnitteli tunnit sen mukaan, miten olimme ryhmänä edenneet. Jankkasimme kurssin alussa viikkotolkulla tervehdyksiä ja muuta peruskauraa.

Kotiläksyjä ei ollut (enkä minä ainakaan tee mitään, jos ei ole pakko), ja lähiopetusta oli vain 75 minuuttia viikossa. Melkein kaikki edellistunnilla opitut asiat ehtivät unohtua ennen seuraavaa tuntia.

Opin kyllä kurssilla uutta, eikä sen käymisestä todellakaan mitään haittaa ollut. Etenkin sanasto on kuitenkin karttunut paljon nopeammin Duolingolla, jolla yritän harjoitella hollantia joka päivä edes pikkuisen.

Joulukuussa päätin, että panostan tänä vuonna kielen oppimiseen enemmän kuin syksyllä, ja ilmoittauduin kevääksi yliopiston kielikurssille.

Lykkäsin alkuun päätöstä, sillä yliopiston alkeiskurssit maksavat täällä opiskelijanakin reilut parisataa euroa. Luultavasti rahoille saa kuitenkin myös vastinetta. Kurssi alkaa uuden lukukauden myötä helmikuussa, ja odotan sitä jo innolla.

 photo dutch8.jpg

 photo dutch7.jpg

Olen huomannut, että hollantilaiset tykkäävät sanoa, että heidän kieltään on kamalan vaikea oppia.

Olen aika varma, että väitteen taustalla ovat ”viehättävät” äänteet, joista muun muassa suosikkiani g:tä on demonstroitu hyvin esimerkiksi tällä videolla. Omituista ääntämystä lukuun ottamatta kieli on kuitenkin sekoitus saksaa, englantia ja ruotsia. Ei sen oppiminen siis ainakaan mahdotonta voi olla.

Pitäkää peukkuja, että olen oikeassa!

 photo dutch9.jpg

 photo dutch10.jpg

P.S. Alussa mainitsemani Youtube-kanava DutchPod101 on muuten oikeasti hyvä apuväline opiskelun, ja sieltä oppii muutakin kuin aivan perusperusjutut. Suosittelen, jos hollannin opiskelu kiinnostaa!

Kuvat ovat tämänaamuiselta kävelylenkiltä. Täällä paistaa aurinko, ja tiet olivat ensimmäistä kertaa tänä talvena jäässä!

Kun kielten opiskelu palkitsee

Tämä on ollut niitä päiviä, joina kielten opiskelu tuntuu todella palkitsevalta. Ostin nettiliittymän kokonaan espanjaksi! Kyseessä oli toki predaid-liittymä, jota varten ei tarvitse niin paljoa kommunikoida kuin ”oikeaa” liittymää ottaessa. Liikkeessä oli myös esite, josta pystyin osoittamaan sen tuotteen, jonka halusin. Mutta silti, osaan minä jotakin!

Espanjan kielen taitoni on siis sillä tasolla, että olen käynyt viime syksynä kolmen opintopisteen alkeiskurssin. Tuollaisen kurssin tavoitteena on lähinnä pystyä asioimaan ravintolassa ynnä muissa vastaavissa tilanteissa.

Ennen Teneriffalle lähtöä asetinkin omaksi tavoitteekseni sen, että tilaisin täällä kahvit sun muut espanjaksi ja oppisin kieltä lisää niin paljon kuin kahdessa kuussa, ilman kielikurssia on mahdollista. Kahvila- ja ravintolakäynnit olenkin hoitanut pääsääntöisesti espanjaksi, mutta tuo nettiliittymän osto täysin englantia puhumattomalta myyjältä tuntui kyllä itsensä ylittämiseltä. Tuli älyttömän hyvä mieli koko loppupäiväksi: tällaiset on parhaita hetkiä uuden kielen kanssa.

Espanja on seitsemäs kieli, jota osaan edes jollakin tasolla. Saksasta olen käynyt pelkän alkeiskurssin, ja muistan siitä näin puolentoista vuoden jälkeen harmittavan vähän.

Ranskaa opiskelin koko lukioajan. Siitä on ollut paljon apua espanjan kanssa, mutta muuten on kyllä pakko sanoa, että se kieli on ollut mulle kaikista opiskelemistani hankalin enkä kylmiltään selviytyisi ranskaksi enää varmaan oikein mistään tilanteesta. Jossain vaiheessa aion kyllä kerrata sitäkin, koska olisi tyhmää heittää kolmen vuoden opiskelu kokonaan hukkaan, vaikka se silloin aikanaan laiskaa olikin.

Ruotsia ja englantia osaan ja ymmärrän samalla tavalla kuin varmaan suurin osa muistakin ikäisistäni suomalaisista. Englannin kanssa pärjään missä vain, toisen kotimaisenkin kanssa tarvittaessa hyvin. Haluaisin vielä joskus asua Ruotsissa edes muutaman kuukauden, että sen sujuva puhuminen oikeasti aktivoituisi.

Kreikka on siinä mielessä erikoisuus osaamissani kielissä, että en ole lukenut sitä lainkaan koulussa vaan olen oppinut sen pelkästään kuuntelemalla ja puhumalla. Ja kompuroimalla ja nolaamalla itseni julkisesti lukemattomia kertoja.

Kreikkaan muuttaessani keväällä 2008 en puhunut kieltä sanaakaan, ja olin sen suhteen niin ylimielinen kuin 20-vuotias ensimmäistä kertaa ulkomailla oleva vain olla. En ollut kiinnostunut opettelemaankaan sen jälkeen, kun olin saanut työpaikan muutenkin.

Onneksi tuo asenne muuttui nopeasti, kun tutustuin rodoslaisiin työkavereihini, joista kaikki eivät – kappas vain! – englantia osanneetkaan. Nekään, jotka osasivat, eivät tietenkään työporukassa puhuneet englantia vain minun vuokseni. Aika nopeasti päätin, että opettelen kielen.

Motivaation kannalta parasta oli, että olin joka päivä samassa työvuorossa ihanan, englantia osaamattoman kokkinaisen kanssa, joka puhui minulle (ja oikeastaan kaikille muillekin) tauotta silloinkin, kun en vielä ymmärtänyt mitään. Ja pikku hiljaa aloin tajuta. Reilun vuoden Kreikassa asumisen jälkeen osasin asioida melko sujuvasti ja tarvittaessa hoitaa silloisen työni tarjoilijana kokonaan kreikaksi.

Nykyään paljon tuosta kielitaidosta on jo unohtunut, mutta viime kesänä ollessani Kreikassa edellistä kertaa, ilahduin suunnattomasti kun ostin aamuisin aamiaisen leipomosta kokonaan kreikaksi ja juttelin pitkän tovin hotellin omistajan englantia taitamattoman puolison kanssa. Ja varsinkin siitä, että jälkeenpäin kuulin hänen kehuvan vaimolleen sitä, miten hyvin puhun.

Milloin vieraiden kielten opiskelu on teistä tuntunut palkitsevimmalta?

Kuvituksena kuvia viehättävästä La Lagunan kaupungista, josta ostin sen kuuluisan nettiliittymän.

lalaguna6

lalaguna7 lalaguna2

lalaguna1 lalaguna5 lalaguna3 lalaguna8

P.S. Yritin julkaista tämän kirjoituksen jo perjantaina, mutta sen kirjoitettuani huomasin, että iloitsemallani nettiyhteydellä ei voi lisätä kuvia postaukseen. Tänään sillä ei ole voinut selata edes nettiä. Noh, mañana, mañana (ja sama kreikaksi: avrio, avrio), mikäs kiire tässä on, varsinkin kun jokaisessa kahvilassa on langaton netti. 🙂