Loma Lanzarotella

Kuten Instagramista saattoi jo huomata, vietimme tänä vuonna vuodenvaihdetta palmun alla Lanzarotella.

Lanzarotella siksi, että sinne sai high seasonista huolimatta kohtuuhintaisen pakettimatkan ilman aikaerokärsimystä.

Ja tietenkin siksi, että siellä siellä paistaa aurinko ja on lämmintä keskellä talveakin. Se on minusta aika oleellista, kun lähtee lomalle.

lanzarote_puerto_del_carmen_ranta

Edellisestä kunnon lomasta oli ehtinyt vierähtää jo melkein pari vuotta, joten alkoi todella olla tarve päästä vähän lataamaan akkuja. Siihen tarkoitukseen Kanariansaaret on minusta talvisin paras mahdollinen kohde.

lanzarote_arrecife

Lanzarote on pieni paikka. Siellä asuu kaiken kaikkiaan vain reilut satatuhatta asukasta, joten suurkaupunkien syke saarelta puuttuu.

Päivän kokemuksen perusteella pääkaupunki Arrecife on uinuva kalastajakylä, jossa on lähinnä muutama pakollinen ketjuliike ja rantaravintola. Lounaalla testaamamme Tasca La Raspa oli aivan käypä tapaspaikka, josta jäi vahvimmin mieleen ystävällinen palvelu.

Olen aiemmin käynyt Kanariansaarista Gran Canarialla ja Teneriffalla, ja niiden tavoin Lanzarote on mielenkiintoinen luontokohde. Toisin kuin vaikkapa vehreä Teneriffa, se on kuitenkin karu, tuliperäinen sekä melkein puuton – ja juuri siitä syystä melko henkeäsalpaava. Samanlaista maisemaa en ole nähnyt missään muualla.

IMG_20170105_141346_467

Vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi, mikä riitti mainiosti saaren kiertelyyn. Auto olisi tosin voinut olla jokin vähän Jeeppiä pienempi vekotin, sillä vaikka Lanzarotella on hiljaisempaa ja vähemmän serpentiiniteitä kuin vaikkapa Gran Canarialla, on sielläkin paikoin melko ahdasta.

Koska rakastan näköalapaikkoja, halusin autopäivänä ensimmäiseksi saaren pohjoisosaan, Mirador del Rion näköalapaikalle. Sieltä näki hauskannäköisen naapurisaaren La Graciosan.

Hauskan tuosta pikkuruisesta naapurista tekee sen, että se on melkein täysin autio. Tuskin siellä siis mitään erityistä tehtävää olisi, mutta jos menisin Lanzarotella kesällä, La Graciosan rantoja pitäisi silti käydä testaamassa.

Huikeinta Lanzarotella on kuitenkin Timanfayan kansallispuisto. Loputtomalta tuntuvan ruskeanpunaisen ja hiilenmustan maan keskellä näyttää ja tuntuu siltä kuin kävelisi Marsin pinnalla. Ei ihme, että Timanfayassa on kuvattu elokuvia ja se on Unescon maailmanperintökohde.

lanzarote_timanfaya

Vaikka kiertelimme ja näimme Lanzarotesta muutakin kuin lomakylän, suurin osa viikosta meni kuitenkin rentoutuessa. Asuimme saaren toisessa isossa turistikeskittymässä, Puerto del Carmenissa, villassa, jonka pihalla oli oma uima-allas ja joka sijaitsi ehkä maailman rauhallisimmalla kadulla.

Luin kaksi romaania. Rusketuin (ainakin omasta mielestäni). Löysimme muutaman oikeasti hyvän ravintolan. Ostin ruokaa pienelle, kirjavalle kissalle, joka hengaili iltaisin majapaikkamme lähellä ja tuli meitä innokkaasti moikkaamaan.

Puerto del Carmenissa on palmujen reunustama, monta kilometriä pitkä rantabulevardi. Sen ansiosta melkein joka päivä tuli käveltyä yli kymmenen kilometriä, väitti ainakin kännykän askelmittari.

lanzarote_puerto_del_carmen_palmut

lanzarote_puerto_del_carmenin_rantabulevardi

Ollaan nyt rehellisiä: Aika tylsä paikkahan Lanzarote on. Seikkailemaan lähtisin johonkin ihan muualle (vaikka Teneriffalle!)

Mutta kun on viikon lomalla sillä ajatuksella, että haluaa oikeasti vain levätä ja nollata, niin miksi mennä yhtään tämän jännittävämpään paikkaan?

auringonlasku_puerto_del_carmenissa

auringonlasku_lanzarotella2

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Haluatko sinäkin osallistua? Katso ohjeet järjestäjien blogeista!

Tunnelmia Candelariasta

Pitkä päivä ja polskiminen kylpylässä saivat mahan murisemaan.

Olimme viettäneet päivän Etelä-Teneriffalla, kävellen siksakkia Los Cristianosin kaduilla ja Adejen rannalla ennen kuin olimme menneet pariksi tunniksi saunomaan ja uimaan kylpylään. Autossa matkalla takaisin Puerto de la Cruziin iski riipivä nälkä.

Teneriffan eteläisen moottoritien varrella, saaren itärannikolla on monia pieniä kalastajakyliä ja -kaupunkeja. Nimistä Candelaria oli jäänyt erityisesti mieleen. Siellähän on jopa jokin oikea nähtävyys, Kanariansaarten suojelupyhimykselle omistettu kirkko, joten kai siellä on ravintoloitakin. Päätimme siis poiketa illalliselle Candelariaan.

 photo candelaria1.jpg

 photo candelaria2.jpg

 photo candelaria5.jpg

Candelariassa asuu vajaat 30 000 ihmistä, mikä ei ole juuri vähemmän kuin Puertossa. Ilman suuria turistilaumoja se vaikuttaa kuitenkin paljon pienemmältä paikalta. Candelarian keskustaksi voi laskea yhden kävelykadun ja tuulisen rantabulevardin. Auringon laskettua noilla kaduilla ei tule vastaan yhtäkään pohjoiseurooppalaisen näköistä turistia.

Pysäköimme auton kadunvarteen ja lähdimme ensin aivan väärään suuntaan. Lopulta kun ruokapaikkoja alkoi löytyä, valitsimme niistä nälkäisenä ensimmäisen.

 photo candelaria7.jpg

 photo candelaria4.jpg

Ravintolan sisällä pauhasi putkitelkkari, josta tuli tietenkin jalkapalloa. Puisen baaritiskin ympärillä istui toistakymmentä espanjalaismiestä katsomassa matsia. Selvästi he ihmettelivät, mistä ihmeestä me oikein tupsahdimme.

Kalapainotteinen ruokalista oli ainoastaan espanjaksi, eikä tarjoilijakaan mitään muuta kieltä puhunut. Teneriffalle tullessani en tiennyt, että tällaista voisi edes löytyä, mutta reissun aikana luulo osoittautui vääräksi useamminkin kuin tämän yhden kerran.

 photo candelaria10.jpg

 photo candelaria3.jpg

Valitsin alkuun salaatin ja pääruuaksi mustekalarenkaita. Jälkimmäinen kun oli kutakuinkin ainoa merenelävää tarkoittava sana, jonka tunnistin myös paikallisella kielellä.

Millaista se ruoka sitten oli? Aivan erinomaista. Puolet halvempaa ja tuplasti parempaa kuin päivällä Los Cristianosissa. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista koko parin kuukauden aikana.

 photo candelaria8.jpg

 photo candelaria11.jpg

 photo candelaria9.jpg

Viehätyin Candelariasta niin paljon, että palasin sinne vielä toisenkin kerran työkeikan merkeissä ja tuolla kertaa päiväaikaan. Kuvat on napattu jälkimmäisellä reissulla.

Puerto de la Cruzin parhaat ravintolat

Minulle käy matkojen jälkeen yleensä niin, että unohdan saman tien kaikki kivat ravintolat ja baarit, joita reissulla on tullut koluttua. Jos en unohda paikkojen nimiä, niin ainakaan en enää hetken kuluttua muista, mikä kyseisessä paikassa oli erityisen hyvää, mitä tilasin ja kannattaisiko sinne lähteä uudestaan.

Teneriffalla aloinkin pitää kirjaa ravintoloista, joita talviloman aikana tuli kokeiltua. Listasta on ollut paljon iloa, sillä Teneriffa yllätti minut hyvällä ruuallaan. Erityisen myönteistä oli se, että jopa meidän turistikotikaupungissamme Puerto de la Cruzissa oli paljon hyviä ravintoloita, kahviloita ja baareja. Tässä niistä suurimmat lempparini, joista jokainen sijaitsee La Pazin kaupunginosassa ellei toisin mainita.

 photo elpatio1.jpg

El Patio

El Patio on pikkuisen keskivertoa fiinimpi ravintola Puerton vanhassakaupungissa. Se tarjoaa pääsääntöisesti espanjalaista ja kanarialaista ruokaa.

Eksyimme El Patioon ensimmäistä kertaa reissun alkuvaiheessa, ja paikka jäi mieleen hyvällä tavalla. Sen vuoksi siellä tuli piipahdettua toistamiseenkin, vaikka mesta oli melko kaukana meidän kotoa.

Käsintehdyt pinaattiraviolit, sopivasti maistuva sangria sekä valtavat ja valtavan herkulliset jälkiruoka-annokset. Nämä ovat jääneet minulle vahvimmin mieleen. Kun herkuttelukokemuksiin yhdistää vielä ystävällisen ja kohteliaan palvelun, ei voi valittaa oikeastaan mistään. El Pation yhteystiedot ovat täällä.

 photo algarrobo1.jpg

Bodequita Algarrobo

Algarrobo on ehdottomasti lempiravintolani Puertossa ja yksi parhaista testaamistani ravintoloista koko Teneriffalla. Ravintolan menu koostuu pääosin tapaksista, joskin listalla on myös varsinaisia pääruokia.

Kävimme Algarrobossa varmaan kerran viikossa kahdeksan viikon ajan, ja joka kerta tuli mäsäytettyä toinen toistaan parempia tapaksia. Näin jälkikäteen kaipaan eniten yllä olevassa kuvassakin näkyviä kasviskroketteja sekä paikallista juustoa mojo-kastikkeella höystettynä. Loppulasku noin viiden eri tapasannoksen ja viinipullon kera oli yleensä noin 40 euron luokkaa, eli ei mitään hinnalla pilattua hommaa.

Algarrobo on siisti ja viihtyisä pikkuravintola, jossa tarjoilemassa ovat aina kaksi samaa mukavaa herraa. Naapuripöydissä istui useimmiten espanjalaisia. Algarrobon yhteystiedot ovat täällä.

 photo amanusa.jpg

Caffe Amanusa

Eräänä iltana olimme kävelemässä Puerton keskustasta kotiin surkean illallisen jälkeen. Matkalla törmäsimme kivannäköiseen kahvilaan ja päätimme ottaa vielä lohtucappuccinot iltapalaksi. Se kannatti.

Amanusa – also known as Puerton paras kahvila – pelasti tuon illan, ja lopulta siellä tuli istuttua melkein päivittäin. Puerton keskustan Calle La Hoya -kävelykadun varrella olevaa kahvilaa pyöritetään räiskyvin italialaisvoimin, mikä on yleensä kahvin laadun suhteen paras mahdollinen tae. Hintakin on kohdillaan, kun täydellinen kaffe maksaa 1,50 euroa.

Kahvin lisäksi Amanusasta saa muun muassa pikkupurtavaa ja drinksuja. Paikan yhteystiedot ovat täällä.

 photo lahabanera2.jpg  photo lahabanera.jpg

Bodega La Habanera

Kaikki eivät ehkä osaa arvostaa karaokebaareja. Mutta kun La Habanerassa kävi meidän lisäksemme ainoastaan paikallisia ja tunnelma oli joka kerta katossa, pelkkä muistokin paikasta hymyilyttää.

Habaneran karaokebiisien listalla on pääosin espanjankielisiä kappaleita, mutta mahtuu joukkoon muutama englanninkielinenkin. Toisin kuin suomalaisissa karaokebaareissa, palvelu toimii pöytiintarjoiluna ja baarimikko tuo jopa mikrofonin vuorossa olevalle laulajalle pöytään. Ainoa rasittava puoli on, että mikki kaikuu ihan hemmetisti. Se toki saa kenet tahansa kuulostamaan hyvältä, mutta silti.

Vaikket itse karaokea harrastaisikaan, La Habanera on silti yksi hauskimmista kokemuksista, joita Puertosta voi saada irti. Yhteystiedot voi tsekata täältä.

 photo ginandbeer.jpg

Gin & Bier

Vaikka nimestä voisi toisin kuvitella, saksalaiset eivät ole vallanneet tätä baaria. Jos La Habanerassa ovat kaupungin parhaat bileet, Gin & Bier sopii rauhallisempaan illanviettoon.

Kyseessä on tyylikäs, paikallisten nuorten suosima baari, jossa on nimensä mukaisesti laaja gin- ja olutvalikoima. Valinnanvaraa riittää myös cocktaileissa ja viineissä. Jos nälkä iskee, baariin voi tilata ruokaa viereisestä Europa-ravintolasta, jonka pizzat ovat omaa luokkaansa.

En löytänyt Gin & Bieristä mitään tietoa netistä, mutta sen koordinaatit ovat helpot. Paikka sijaitsee La Pazissa Calle Retama -kadun isossa ravintola- ja liiketilakompleksissa. Suoraan tien toisella puolella on Jardín Botanico eli kasvitieteellinen puutarha.

Kuvauksellinen Teneriffan auditorio

Tiesittekö, että Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa on kahdentoista vuoden ajan ollut maamerkki, jota ei voi olla huomaamatta?

Konsertti- ja oopperatalona toimiva Teneriffan auditorio sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, merenrannalla. Ulkomuodoltaan se muistuttaa erehdyttävästi Sydneyn oopperataloa, joskin pienempänä versiona.

Aika tarkalleen pari kuukautta sitten olin tekemässä Hesariin matkajuttua, ja ramppasin auditoriossa viikon aikana moneen otteeseen. Tuona aikana ihastuin talon kauniiseen pääsaliin, jonka katto jäljittelee tulivuoren muotoa, sekä sen mainioon akustiikkaan.

Paikalla oli kuitenkin paljon muutakin annettavaa. Auditorion piha on nimittäin valtavan kuvauksellinen paikka, jossa pörrää jatkuvasti sekä paikallisia ihmisiä että turisteja ihastelemassa Atlantille avautuvaa aavaa maisemaa ja kaunista arkkitehtuuria.

Itsekin istuin monena päivänä auditorion massiivisilla portailla ja kuvasin ympäristöä ohikulkevine ihmisineen. Tässä hieman kuvasatoa.

 photo auditoriodetenerife1.jpg

 photo auditoriodetenerife2.jpg

 photo auditoriodetenerife4.jpg

 photo auditoriodetenerife7.jpg

 photo auditoriodetenerife8.jpg

 photo auditoriodetenerife3.jpg

 photo auditoriodetenerife5.jpg

 photo auditoriodetenerife6.jpg

Muistaakseni ainakin Lonely Planet väittää, että auditoriossa ei pääse vierailemaan ilman ennakkovarausta. Tieto on kuitenkin vanhentunut. Auditorion lipunmyynti ja ravintola ovat nykyään avoinna maanantaista lauantaihin ja myös sunnuntaisin, jos talossa silloin järjestetään tapahtumia.

Konserttien lisäksi talon sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Syntyhistoriasta ja arkkitehtuurista kertovia kierroksia järjestetään ympäri vuoden maanantaista lauantaihin muulloin paitsi juhlapyhinä. Lippu kierrokselle maksaa muistaakseni viisi euroa, ja paikan sinne voi ja se kannattaakin varata etukäteen lipunmyynnistä.

Ulkoa talon ihastelu on totta kai ilmaista, ja jos nälkä iskee, välipalaa voi nauttia aulan ravintolassa. Ravintola on muutoin teneriffalaisittain melko hintava, mutta kivan leipä-tuoremehu-kahvi-aamiaisen talosta saa edullisesti muutamalla eurolla.

Ensimmäistä kertaa boutique-hotellissa: Casa Mozart

Teneriffan-talvemme päättyi reilut pari viikkoa sitten yhteen yöhön Gran Canarian pääkaupungissa Las Palmasissa. Ja se loppui mukavasti.

Varasin meille hotellin jo kuukautta ennen yöpymistä. Ajankohta oli lähellä karnevaalien päätöspäivää, joten pelkäsin hotellien olevan melko täysiä. Minulla oli lähtöpäivänä myös syntymäpäivä, minkä halusin kivan majapaikan. Niinpä sellaiseksi valikoitui Casa Mozart -niminen boutique-hotelli.

En ole aiemmin yöpynyt itseään boutique-hotelliksi nimittävässä paikassa, eikä se ollut nytkään varsinainen valintaperuste. Käsitehän on peräisin 1980-luvulta, ja sillä viitataan pieniin, korkeatasoisiin hotelleihin, jotka on sisustettu tietyn teeman mukaisesti.

Pikemminkin valkkasin hotellin Tripadvisorin arvioiden perusteella, koska ne olivat ylistäviä.

Hintakaan ei ollut aivan överi. Maksoimme hotelliyöstä yhteensä 90 euroa. Se on vähän enemmän kuin olen keskimäärin halukas pulittamaan, muttei erityisen kallis Las Palmasissa eikä missään nimessä liikaa silloin, kun hakee nimenomaan mukavaa yöpaikkaa. Koen myös saaneeni rahoilleni vastinetta.

 

Sijainti

Casa Mozart sijaitsee Santa Catalinan alueella, tarkemmin sanottuna Ciudad Jardínin kaupunginosassa. Santa Catalinan puistosta, johon laivayhtiön bussi meidät vei, matkaa hotellille oli pari kilometriä. Menimme sinne taksilla, sillä matkatavaroiden kanssa kävely olisi ollut tuskaista.

Onneksi olin kerrankin varautunut matkaan kunnolla ja ottanut kartasta kuvakaappauksen tablettiin, sillä taksikuskilla oli vaikeuksia löytää hotellia.

Casa Mozart on pienellä Calle Mozart -kadulla, jonka nimi ei sanonut taksikuskillemme mitään. Kartan avulla löysimme lopulta perille. Taksikuski oli vieläpä niin mukava, että sammutti Ciudad Jardíniin saapuessamme mittarin, kun ei itse osannut suoraan perille.

Myöhemmin iltapäivällä huomasimme, että sijainti oli tosi hyvä. Lähellä on muun muassa iso ostoskatu Calle José Mesa López sekä ravintoloita. Las Canterasin rantaan kävelee parissakymmenessä minuutissa.

 

 photo olohuone1.jpg  photo olohuone.jpg
 photo olohuone3.jpg

Aula ja ruokailuhuone

Hotellilla vastassa oli ystävällinen ja auttavainen Manuela, joka pyörittää hotellia. Koskaan aiemmin hotellin henkilökunta ei ole ottanut minua vastaan poskisuudelmin. Joku voisi kokea sen tungettelevaksi, mutta itse pidän tuollaisesta vieraanvaraisuudesta.

Manuela antoi meille kulkuohjeita sekä vinkkejä muutamasta kivasta ravintolasta. Niistä yhdessä, libanonilaisessa Los Cedrosissa, kävimme illallisella ja se oli todella kiva löytö.

Ihastuin heti hotellin aulan tai pikemminkin olohuoneen matkailuteemaiseen sisustukseen. Olohuoneen yhteydessä on myös ruokailuhuone, jossa tarjoillaan aamiainen. Muina aikoina sieltä saa ottaa vapaasti teetä ja kahvia.

 

 photo hotellihuone1.jpg  photo hotellihuone2.jpg
 photo parveke1.jpg  photo parveke2.jpg

Hotellihuone

Huoneemme oli talon toisessa kerroksessa. Se oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Huonekalut henkivät mennyttä aikaa ja huoneessa oli myös hauskoja yksityiskohtia, kuten yöpöydän trumpettikoriste.

Olin toivonut kahden hengen sänkyä twinbedien sijaan, mutta niitä ei ollut tarjolla. Se ei haitannut, sillä sängyt oli yhdistetty ilman, että niiden väliin jäi ikävän tuntoisia reunoja. En lopulta edes huomannut, että nukuimme erillisissä sängyissä. Vaikka sängyissä oli joustinpatjat, ne olivat jämäkät, ja minä ainakin nukuin hyvin.

Hotellihuoneessa oli myös oma, tilava parveke kalusteineen. Näkymä oli osittain rakennustyömaalle, joten se olisi voinut olla parempikin, mutta työmaan meteli ei ainakaan meitä häirinnyt, kun heräsimme jo ennen puolta kahdeksaa.

 

 photo kylpyhuone2.jpg  photo kylpyhuone1.jpg

Kylpyhuone

Yritän olla hehkuttamatta liikaa, sillä inhoan eri asioista tehtyjä arvioita, joista puuttuu kriittisyys.

Hehkutuksen välttely on kuitenkin vaikeaa, kun jopa huoneemme kylppäri oli aivan pohjoismaiset standardit täyttävä. Suihku oli eristetty lasiseinällä ja lattiassa oli kaato! Ei siis tarvinnut ärsyyntyä homeenhajuisesta suihkuverhosta, ahtaasta suihkukopista tai siitä, että lattia muuttuu pesulla käydessä kahluualtaaksi.

Kylppäri oli muutenkin oikein siisti ja tarjolla oli perushygieniatarvikkeet (joille yritin pitkään keksiä parempaa suomenkielistä nimeä – anyone?!)

 

Aamiainen

Manuela kysyi meiltä jo sisäänkirjautumisen yhteydessä, monelta haluamme syödä aamiaista. Tavallisesti harmittaisi vähän päättää asiasta etukäteen, mutta nyt se ei haitannut, kun lentomme lähti jo ennen puoltapäivää. Kysymys on sitä paitsi aivan oikeutettu hotellissa, jossa on viisi huonetta.

Koska menimme aamiaiselle puoli kahdeksalta, saimme syödä melko rauhassa. Seuranamme oli ainoastaan espanjalainen mies, joka oli ilmeisesti työmatkalla. Se oli mukavaa, sillä ruokailutila oli melko pieni eikä ainakaan tämä suomalainen ole seurallisimmillaan ennen aamukahvia. Sen vuoksi en jaksanut ottaa kuviakaan.

Osa aamiaisherkuista oli tarjolla noutopöydässä, mutta esimerkiksi juustot, makkarat ja kahvit tarjoiltiin pöytään. Siitäkin on pakko antaa plussaa, sillä Etelä-Euroopassa näkee aika monesti hikoilevia juustoviipaleita.

Jäin kaipaamaan suurempaa hedelmä- ja murovalikoimaa, mutta ei mulla nälkä jäänyt ja hotellin kokoon suhteutettuna valikoima oli mainio.

Oletteko te koskaan yöpyneet boutique-hotelleissa?

 

 

Aika kuluu, varsinkin kauniilla lenkkipolulla

Nyt on hyvä hetki heittää ilmoille kliseisin fraasi ikinä: voi, miten aika kuluu. Teneriffan-talvea on enää viikko jäljellä ja samalla kun täältä lähden, ikääni tulee yksi numero lisää.

Muutama vuosi sitten en voinut tajuta, miten kenenkään mielestä voi olla kiva palata matkan jälkeen kotiin, mutta nykyään tajuan jo vähän paremmin.

Omaan kotiin on kiva mennä. On ihanaa nähdä ystäviä ja päästä juttelemaan vähän muidenkin tyyppien kuin poikaystävän, ravintoloiden tarjoilijoiden ja random-mummojen kanssa. On kivaa, kun saa katsoa Simpsonit varmasti englanniksi eikä tarvitse tiskata käsin ynnä muita yhtä materialistia ilonaiheita. Oikeastaan koko arkinen elämä houkuttaa taas ihan eri tavalla kuin pari kuukautta sitten.

Täytyy silti sanoa, että kyllä täällä on ollut ihanaa ja jään kaipaamaan vaikka mitä. Kivoja kaupunkeja, lämmintä säätä, rentoa meininkiä, halpoja ravintoloita… Loma ja irtiotto – suosittelen lämpimästi ihan kaikille, jos siihen suinkin on mahdollisuus.

Kaikkein eniten taidan kuitenkin jäädä ikävöimään upeaa luontoa ja siellä seikkailemista. Silloin muutama vuosi sitten kun vihasin reissujen osuutta kotiinpaluu, en olisi voinut kuvitella myöskään muuttuvani luontomatkaajaksi. Nyt on toisin ja harkitsen vaelluskenkien ostoa.

Kaikki kunnia vaan Talin lenkkipoluille, mutta kyllä täällä jylhien maisemien ihastelu on tehty pikkuisen helpommaksi. Ihan siitä syystä otin eilen kameran mukaan kävelylle, ja esittelen nyt suosikkilenkkireittini täältä Puertosta.

Lenkkipolkuni alkaa tietenkin La Pazin kaupunginosasta, koska siellä me asumme. La Paz on mäen päällä ja ihan Puerton reunamilla, joten lenkkipolkukin ulottuu naapurikylän El Rinconin puolelle.

Ensin kävellään rantaa pitkin ja ihastellaan mummojen, pappojen ja koiranulkoiluttajien kanssa merta ja kaukana alhaalla olevaa Puerton keskustaa.

lenkillä3 lenkillä2lenkillä5

Sitten otetaan suunnaksi jättimäiset banaaniviljelmät. Kun on kotoisin niin pohjoisesta, etteivät edes omenapuut ole arkea, banaanipuiden keskellä haahuilu saa helposti mielen iloiseksi.

Jos käy hyvä tuuri, täällä voi törmätä myös vuohiin ja pikkukileihin. Ne paistattelevat monesti päivää banaaniviljelmien välissä olevalla pellolla. Eilen ei kuitenkaan ollut onni matkassa. Kukkoja ja hanhia näin, mutta ne juoksivat kameraani karkuun.

lenkillä7 lenkillä8

Seuraavaksi matka jatkuu kunnon kinttupolkua pitkin mäkeä alas ja sitten taas ylös. Reisille töitä.

Maisemat ovat huikeat, kun vieressä pauhaa meri ja mäkeä reunustavat rauniot. Olisi kiva tietää, mistä rauniot ovat peräisin, mutta enpä tiedä. Lukuisista kasveistakaan en tunnista juuri muita kuin kaktuksia. Siitä huolimatta kukkia on kiva katsella.

lenkillä10 lenkillä11 lenkillä13

Nyt lähestymme reitin huipennusta. Olemme perillä El Rinconissa, ja vaikka siellä ei taida olla juuri mitään muuta nähtävää, yksi elämäni upeimmista uimarannoista siellä on. Sen nimi on El Bollullo.

lenkillä14 lenkillä15 lenkillä16

Jylhien kallioiden keskellä olevan Bollullon hiekka on mustaa niin kuin tuliperäisellä saarella kuuluukin olla. Joka kerta, kun olen siellä käynyt, aallot ovat olleet valtavat, ehkä suuremmat kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Punaisesta lipusta ja vähän vilpoisesta säästä huolimatta rannalla on aina joku tyyppi huvittamassa itseään aaltoihin kaatuilemalla.

lenkillä17 lenkillä18 lenkillä23

Tällaista ei yksinkertaisesti ole Suomessa. Sitä jään kaipaamaan.

Neljä takana, neljä edessä – miltä irtiotto tuntuu nyt?

Huomenna torstaina olen ollut Kanarialla neljä viikkoa, ja saman verran viikkoja on vielä jäljellä ennen lentoa Helsinkiin. On siis hyvä hetki vähän pohtia, mitä tähän mennessä on jäänyt käteen.

IMG_20150128_191057 image

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, että lomailu on tehnyt todellakin hyvää. Parin viikon laiskottelun jälkeen alkoi jo vähän tuntua siltä, että kaipa sitä voisi jotain töitäkin tehdä. Voisi laittaa kellon soimaan seitsemältä ja käyttää aamuja opiskeluun.

En ole kuitenkaan sitä tehnyt muutamia työasioiden hoitamisia ja paria hassua pänttäämiseen käytettyä tuntia lukuun ottamatta, enkä jaksa siitä itseäni syyllistää. Mañana, mañana.

Tai oikeastaan: marzo, marzo. Ehtii sitä nimittäin sitten maaliskuussakin, kun olen taas työpöytäni ääressä eikä aurinko lämmitä ulkona. Mahdollisuuksia parin kuukauden irtiottoon tulee elämässä harvoin. Voi hyvin olla, että vietän tämän jälkeen taas seuraavat ties kuinka monta vuotta ilman yhtään kunnon vapaata.

image image

Olen viihtynyt Teneriffalla erinomaisesti. Täällä ei käy aika pitkäksi – ellei sitä itse halua. Mielenkiintoisia paikkoja riittäisi koluttavaksi vaikka kuinka. Paljon on nähty ja paljon on vielä näkemättä. Tuntuu, että ymmärrän espanjaa päivä päivältä paremmin.

Sekin on mukavaa, että malttaa olla paikoillaankin. Nukun aamuisin pidempään kuin vuosikausiin ja olen lukenut enemmän kirjoja kuin kertaakaan aiemmin sitten peruskoulun. Mietin pari päivää sitten, että jos olisin lähtenyt Teneriffan sijaan vaikkapa Etelä-Amerikkaan, josta alun perin haaveilimme, en olisi malttanut tehdä samaa eikä tämä reissu olisi käynyt siitä lomasta, jota juuri nyt kaipasin.

imageimage

Aurinkoa, lämpöä ja ennen kaikkea valoisia päiviä – niitä tulin hakemaan, ja niitä olen myös saanut. Ensimmäiset pari päivää, kun totuttelin vielä vähän uuteen aikavyöhykkeeseen ja kaamoksen äkilliseen selättämiseen, tuntui siltä kuin päivät eivät olisi loppuneet ikinä. Koko ajan on valoisaa! Toisin kuin pimeyteen, valoon on helppo tottua. Onneksi sitä riittää aika hyvin Suomessakin sitten neljän viikon kuluttua.

Huomisesta eteenpäin aion kiskoa itseni sängystä tavallista aikaisemmin. Lähdemme nimittäin vähän laajemmalle ekskursiolle ympäri saarta. Auto on vuokrattuna kokonaiseksi viikoksi. Eikä mikä tahansa auto vaan Mini! En yleensä juuri piittaa autoista, mutta Minillä huristelusta olen haaveillut jo ainakin seitsemän vuotta. Kannattaa siis pysyä kuulolla, jos kaipaa lisää menovinkkejä saarelta.

Neljässä viikossa Teneriffa on tosiaankin osoittanut olevansa se unelmien Teneriffa, josta etukäteen haaveilin. Irtiotto juuri tänne tuntuu edelleen oikealta ratkaisulta. Olen onnellinen, että lähdin.

Puutarhoja ja vanhoja taloja La Orotavassa

Teneriffalta on totisesti helppo löytää uusia lempipaikkoja. Tämä on iso saari, ja täällä on ihan valtavasti nähtävää.

Eilen kävimme La Orotavan kaupungissa. Siitäkin tuli suosikki, vaikka en välttämättä olisi edes keksinyt mennä sinne, ellemme olisi ajaneet kaupungin ohi reilu pari viikkoa sitten, kun olimme matkalla Teiden kansallispuistoon.

Luulin alkuun, että Orotava – Puerto de la Cruzin naapurikaupunki – olisi vain pieni kylä. Todellisuudessa se on jopa vähän isompi kaupunki kuin Puerto, mutta hyvin erilainen. Orotava ei nimittäin ole lomakohde vaan reilun 40 000 paikallisen asuttama kaupunki, jossa ei taida montaa hotellia olla.

Koska Orotava on sisämaassa, tulivuorelle menevän valtatien varrella, se on mäkinen. En siis suosittelisi sitä pyörätuolilla tai lastenrattailla liikkuville, enkä muuten huonosti liikkuville. Muille se on kuitenkin mainio päiväretken kohde, varsinkin jos asustelee täällä Pohjois-Teneriffalla.

Orotavassa on enemmän varsinaisia nähtävyyksiä kuin Puertossa. Tärkein niistä on kaupunki itsessään. Viehättävä arkkitehtuuri on pääosin 1600-luvulta. Kauniita rakennuksia ja aukioita riittäisi vaikka muutamalle naapurikylällekin jaettavaksi.

orotava7 orotava8 orotava9

Plaza de la Constituciónilla sijaitseva Jardín Victoria (tai Jardines Marquesado de la Quinta Roja – ei pitänyt paljoa luntata, kun kirjoitin tuon) viehätti itseäni kaikkein eniten. Se on pienistä, ranskalaistyylisistä puutarhapalstoista koostuva alue, jolla kasvaa lukuisia eri kasvilajeja ja jonka keskellä on pieni, mäen päälle rakennettu temppeli.

Kaunis paikka, josta on myös kauniit maisemat. Minulla tuli jostain syystä mieleen Wienin upea Schönnbrunnin linna ja sitä ympäröivä valtava puutarha, vaikka todellisuudessa Victorian puutarhat ovatkin mitättömän kokoiset siihen verrattuna.

Kirjanörttinä toiseksi mieleenpainuvin oli piipahdus La Orotavan kunnallisessa kirjastossa, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Natisevat lautalattiat, korkeat huoneet ja vanhat kirjahyllyt täynnä ajanpuremia tietokirjoja. Tällaisessa ympäristössä opiskelisi mielellään!

Kanarialla kirjastot kuitenkin näyttävät olevan nimenomaan opiskeluun tarkoitettuja. Täällä ei ole hiljaista missään muualla, mutta kirjastot ovatkin sitten niitä kuuluisia huopatossutehtaita. Siellä kuulee oman hengityksenkin. En kehdannut kuvata enkä jäädä tollottamaan ympärilleni viittä minuuttia pidemmäksi ajaksi, mutta olen iloinen, että uskaltauduin silti sisään.

orotava4 orotava5 orotava6

Orotavan turhimmiksi nähtävyyksiksi uskaltaisin melkein tituleerata Casa de los Balconesin ja Casa del Turistan eli parveketalon ja turistitalon. Toki taloilla on historiallista arvoa, sillä ne on rakennettu 1600-luvun lopulla ja ne ovat säilyneet hyvin. Parveketalon parvekkeet ovat kieltämättä viehättäviä, mutta oikeastaan talojen – ja Orotavan ainoiden turistilaumojen – ohi käveleminen riittää mainiosti. Sisällä on käytännössä vain matkamuistomyymälöitä, jotka eivät edes myy varsinaisesti mitään uniikkia.

Vierailuun La Orotavassa kannattaa valita sellainen päivä, että jaksaa olla ulkona, sillä vaikka kaupunki on melko pieni, siellä riittää käveltävää ja ihmeteltävää (ja aivan erinomaista ruokaakin, mutta kerron siitä lisää joskus toisten). Varsinkin Puertosta naapurikaupungissa piipahtaminen maksaa vaivan, sillä sinne pääsee vartissa ja alle parilla eurolla usealla eri bussilla.

orotava1 orotava2 orotava3

Auringon perässä Los Cristianosiin

Puertossa on ollut viime päivinä vähän harmaata, vilpoista ja sateistakin. Siksi me päätettiin hypätä tänään bussiin ja suunnata etelään Los Cristianosiin moikkaamaan aurinkoa.

Kuten ilmeisesti muillakin Kanariansaarilla, myös Teneriffalla lämmöstä ja auringosta pääsee varmimmin nauttimaan saaren eteläpuolella, sillä pilvet ja sateet jäävät usein keskellä olevan vuoriston pohjoispuolelle. Täällä Teneriffalla ne tuntuvat jäävän nimenomaan Puerto de la Cruziin, sillä esimerkiksi niin ikään pohjoisessa olevassa Santa Cruzissa on joka kerta siellä käydessämme ollut selvästi lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin täällä kotikylässä.

cristianos4cristianos2

Puertosta pääsee suoraan Los Cristianosiin yhdellä bussilla. Osa vuoroista menee kuitenkin vain Teneriffan eteläiselle lentokentälle, ja me matkustettiin juuri tuollaisella vuorolla. Ajateltiin, että ei ehkä oteta kovin isoa riskiä, vaan voidaan varmasti jatkaa matkaa lentokentältä toisella bussilla, ja niinhän se menikin.

Reina Sofían kenttä on Teneriffan kahdesta lentokentästä se selvästi isompi, ja sieltä on vain sellaiset kymmenisen kilometriä matkaa Los Cristianosiin.

cristianos3 cristianos5

Olen käynyt Cristianosissa ainoastaan kerran aiemmin, silloin kun autoilimme Teiden kansallispuistossa. Se on suoraan sanottuna turistirysä, eikä sieltä pikaisella silmäyksellä löydä juuri muuta kuin tusinaravintoloita, joiden ruokalistat ovat kilometrin pituisia ja kahdeksalle kielelle käännettyjä.

Koska meillä oli perille päästessä hirveä nälkä, päädyimme tietenkin juuri tuollaiseen paikkaan syömään eikä arpa osunut kovin hyvän paikan kohdalle. Olen harvoin syönyt yhtä huonoa pizzaa (kasvispizza, jonka päällä oli keitettyjä kananmunia – ööh), mutta onneksi silläkin lähti nälkä vähäksi aikaa.

cristianos1 cristianos10

Sen jälkeen kun olimme vaellelleet kaupungissa pari tuntia, törmäsimme kuitenkin moneen kivaankin juttuun. Heti kun lähdimme pois rantakadulta, vastaan tuli monta viihtyisän näköistä tapas-paikkaa ja pari kahvilaakin. Myös kauppoja ja muita palveluita Cristianosissa näyttäisi olevan ihan mukavasti. Mun olikin tarkoitus etsiä sieltä kirjakauppaa, josta saisi englanninkielisiä kirjoja, mutta lopulta unohdin koko jutun.

Kuten kuvista näkee, Cristianosissakin oli nyt jonkin verran pilviä, mutta ei onneksi pelkkää pilveä, kuten täällä Puertossa. Uskaltauduin rannallekin ensimmäistä kertaa koko reissun aikana!

Kuten olen aiemminkin sanonut, en jaksaisi asua yhtään pysyvämmin Cristianosissa tai jossain muussa lomakylässä. Jos kuitenkin tulen vielä joskus viikon pakettimatkalle Teneriffalle, valitsen varmasti kohteeksi Cristianosin tai Las Américasin, sillä mulle ne aurinko ja lämpö ovat lyhyellä talvilomalla tärkeimmät jutut.

cristianos6 cristianos8 cristianos7 cristianos9

Millainen paikka on Puerto de la Cruz?

Teneriffa ei ollut minulle lainkaan tuttu paikka ennen tänne muuttoa, enkä tiennyt juuri mitään Puerto de la Cruzistakaan. Nyt kun olen asunut täällä pari viikkoa, jonkinlainen kuva uudesta kotikaupungista on kuitenkin ehtinyt muodostua.

Puerto de la Cruz on…

mummokohde1 mummokohde2

Mummokohde. Kyllä – tämä tulee mieleen ihan ensimmäisenä. Kotimme sijaitsee parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Niinä päivinä kun kävelen keskustaan, saatan hyvin päästä melkein perille saakka ennen kuin vastaan tulee yhtäkään nelikymppistä – tai parhaassa tapauksessa alle kuusikymppistä. Suurin osa eläkeläisistä on saksalaisia, mutta joukkoon mahtuu myös suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. Puerto ei siis ole paras mahdollinen biletyskohde, vaikka kyllä täälläkin on baareja ja paikallista nuorisoa. Toisaalta valitsen mieluummin eläkeläiset kuin ördäävät skandinaaviabit.

kaupunki1 kaupunki2

Ihan oikea kaupunki. Puertossa asuu noin 33 000 paikallista, mikä on itselleni tärkeä juttu. Lomakylässä en varmaankaan jaksaisi asua paria kuukautta. Täällä kuulee joka päivä espanjaa, eivätkä vaikkapa kaupanmyyjät kauheasti englantia puhukaan. Kaikki palvelut ovat saatavilla, eikä täältä tarvitse lähteä ostoksille muualle ellei nimenomaan halua. Hyvien ravintoloiden ja muiden perusjuttujen lisäksi olen löytänyt muun muassa italialaisen lempparikahvilan, luomukaupan ja kirjaston.

puutarhakaupunki1 puutarhakaupunki2

Sopiva kohde ulkoilmaihmiselle. Puerto de la Cruz olisi varmasti kasvibiologin unelmakohde. Vaikka Teneriffalla on vuoden ympäri kesäistä eikä missään vaiheessa erityisen sateista, Puerto on uskomattoman vehreä. Se tunnetaankin täälläpäin puutarhakaupunkina. Ilma on mukavan kosteaa ja lenkkeilemään ja patikoimaan luontoon pääsee helposti. Kaupungista on komeat maisemat sekä merelle että vuoristoon. Täällä pääsee myös leikkimään vesipetoa, sillä kaupungissa on hyviä uimarantoja.

sijainti1 sijainti2

Hyvällä paikalla. En jaksaisi asua täällä pysyvästi (katso etenkin tämän postauksen ensimmäinen kohta), mutta väliaikaiseen asumiseen ja lomailuun Puerton sijainti on mainio. Täältä pääsee helposti bussilla esimerkiksi Santa Cruziin, La Lagunaan, Teiden kansallispuistoon ja Los Cristianosiin. Auton saa vuokrattua monesta paikasta ja mielestäni hyvin edullisesti: tavallinen tarjous halvimmasta automallista on 60 euroa kahdelta päivältä.