Pääsiäiskuulumisia ja kahvilavinkki Rotterdamiin

Hyvää pääsiäistä!

Täällä pääsiäisenvietto on jäänyt vähän vähiin. Herkuttelu on rajoittunut rautakaupasta ostettuihin Kinder-suklaamuniin, eikä mitään erityistä ole tullut tehtyä.

Kolmen päivän pituinen viikonloppu on kuitenkin otettu ilolla vastaan (Hollannissa pitkäperjantai on tavallinen arkipäivä). Muutamme loppuviikosta, ja vaikka pakkaaminen on ärsyttävää puuhaa, sitä on kivempi tehdä rauhassa kuin hätiköiden ja valmiiksi väsyneenä työ- tai koulupäivän jälkeen.

Asioiden edistäminen rauhassa on onneksi mahdollistanut myös pitkät yöunet, aika monen Blacklist-jakson katsomisen Netflixistä ja kirjan lukemisen sohvalla. Viimeksi minulla oli ihan tyhjä viikonloppu ilman menoja tai velvollisuuksia yli kaksi kuukautta sitten, joten tämä on tullut tarpeeseen.

Mutta ei me sentään olla koko viikonloppua ihan vain kotona oltu. Lauantaina tuli (taas) piipahdettua Rotterdamissa ihan silleen extempore, ja ajattelin kertoa vähän yhdestä lempiravintolastani siellä.

Viime kesänä sain pidettyä ylityövapaina yhden pitkän viikonlopun Helsingin-töistäni, ja tulin kotiin Hollantiin viikonlopuksi. Minulla oli yksi Hotels.comin ilmainen yö käytettävänä, joten päätimme varata yhdeksi yöksi hotellin Rotterdamista, jotta reissuun tulisi vähän enemmän loman tuntua.

Hotelli oli ihana, mutta emme ottaneet siihen aamupalaa, koska mieheni piti olla aikaisin aamulla töissä. Sen sijaan googlailin itselleni Rotterdamista aamiaispaikkaa ja päädyin netissä kovasti kehuttuun Lilithiin.

Lilith on pieni amerikkalaisiin pannukakkuihin erikoistunut kadunvarsikahvila ihan kaupungin keskustassa. Vaikka se on tosi keskeisellä paikalle, se on pienen ja hiljaisen kadun varrella, joten ihan sattumalta en olisi ainakaan itse sinne osannut eksyä.

Lilithin pannaripino maksaa viisi euroa. Niiden päälle voi valita muutaman vaihtoehdon listalta suolaisia tai makeita täytteitä, joiden hinnat ovat parista eurosta ylöspäin. Listalla on myös joitakin muita aamupalavaihtoehtoja kuin pannareita.

Kesäreissulla valitsin pannukakkujen seuraksi banaania ja pensasmustikoita. Niillä ja vaahterasiirrapilla kuorrutettu annos oli niin hyvä, että olen haaveillut uudesta aamiaisreissusta Rotterdamiin siitä lähtien.

Lauantaina olimme syöneet aamupalaa kotona, mutta silti teki mieli pannukakkuja. Onneksi Lilith on myös hyvä lounaspaikka, ja tällä kertaa maistelin pannukakkuja lohella ja tuorejuustolla. Nam!

Cappuccinossa olisi harmi kyllä ollut parantamisen varaa: maitovaahto ei ollut oikeaoppisen samettista ja kahvi maistui automaatilla tehdyltä, mutta onneksi siitä kuitenkin puuttui kitkeryys (kahvinatsi täällä, hei).

Tanskalainen Naturfriskin minttusooda tosin toimi ruokajuomana erinomaisesti: makua enemmän kuin pelkässä kuplavedessä mutta ei tahmaa hampaita niin kuin limsa. Niinpä juomapuolikin jäi lopulta plussan puolelle. Menen tänne uudestaankin.

Molemmilla kerroilla, kun olen käynyt Lilithissä, se on ollut melkein täynnä. Isommalla porukalla sinne kannattaa siis luultavasti varata pöytä. Kannattaa pitää mielessä, että kyseessä on nimenomaan aamiais- ja lounaspaikka: se on auki aamukasista iltapäiväneljään.

Lilith, Mauritsstraat 127, Rotterdam

Brunssilla Deli Café Mayassa

Yksi asia, jota joskus kaipaan Helsingistä, ovat sunnuntaibrunssit. Okei, onhan täällä Hollannissakin aamiais- ja brunssimahdollisuuksia, mutta Helsingissä valikoima on paljon, paljon parempi. Hollannissa olen toistaiseksi nähnyt esimerkiksi aamiaisnoutopöytiä vain hotellissa, ja joskus niitä vain ikävöi.

Viime viikonloppuna vietin ensimmäistä kertaa sitten elokuun pari yötä Helsingissä. Tulin kaupunkiin yöjunalla ja olin perillä aamuysiltä, joten ensimmäisenä mielessä oli tietenkin vain yksi asia: ruoka, ja koska oli sunnuntai, niin brunssiruoka.

Olin alun perin ollut menossa ystäväni kanssa Kallion Sandroon, mutta koska hän sairastui enkä itsekseni jaksanut lähteä ruuan perässä Punavuoresta Kallioon, päätin mennä johonkin lähemmäs. Google kertoi, että semmoisessa paikassa kuin Deli Café Maya olisi kattaus jo kymmeneltä. Tuntematon paikka itselleni, mutta vain viiden minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Sinne siis.

 

Maya on Punavuorenkadulla oleva pieni aamiais-, lounas- ja brunssipaikka. Ihana Rööperi toimii miljöönä aina. Kahvila puolestaan oli siisti ja viihtyisä muttei kuitenkaan erityisen kotoisa tai persoonallinen. Toisaalta hyvä taustamusiikki – indiepoppi, jota voisin kuunnella kotonakin – kompensoi.

Mayaa pyörittävät suomalainen Mari, englantilainen Paul ja itävaltalainen David. Nettisivuilla paikan kerrotaan painottavan ”luomuun ja aitoihin makuihin”. Erikoisuutena ovat muun muassa itsetehdyt makkarat.

Makkaroita en brunssilla kokeillut, vaikka niitäkin taisi olla tarjolla, mutta paljon muuta tuli maisteltua. Mieleeni jäi etenkin painotus lämpimiin ruokiin ja salaatteihin. Niitä oli esillä runsaasti, ja maistelin useampaa salaattia. Kaikki upposivat hyvin, mutta mikään yksittäinen salaatti ei erityisesti jäänyt mieleen.

Lounasmaisten ruokien lisäksi söin jugurttia, leipää ja croissantteja. Makeiden herkkujen pöydän valikoima oli mielestäni harvinaisen runsas. Omassa vatsassani oli tilaa ainoastaan sitruunakakulle, joka oli onneksi varsin herkullista: Pehmeää ja tuoretta, semmoista suussasulavaa. Maku oli sopivan sitruunainen – maistui muttei liian voimakkaasti.

Ruuan kanssa join sekä käypää suodatinkahvia että pari kuppia teetä. Teetä oli tarjolla vain yhtä sorttia, mutta onneksi se oli vihreää ja maistui mukavan raikkaalta.

 

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten tykkään brunssilla enemmän aamiaisjutuista kuin lämpimistä ruuista. Tämän kokemuksen jäljiltä täytyy kuitenkin sanoa, että taidan ihan pikkuisen kääntää kelkkaani. Brunssin jälkeen jäi nimittäin tosi hyvä olo ilman ähkyä, ja sen voimalla jaksoi pitkälle iltapäivään saakka.

Kaiken kaikkiaan Mayan brunssi oli perushyvä, joskin hintaansa (22 euroa) nähden hieman suolainen. Nälkä kuitenkin lähti ja pysyi poissa pitkään, ja valikoima oli melko laaja sekä suolaisten että makeiden ruokien osalta. Kaikki maistelemani oli hyvää.

Kasvissyöjälle Helsingistä löytyy kattavampaakin brunssitarjontaa, mutta jos menisin brunssille myös lihaa syövää seuralaisen kanssa, Maya voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Uskoakseni esimerkiksi niitä itsetehtyjä makkaroita ei ihan joka kuppilasta löydy.

 photo 2016-01-03 09.26.22 1.jpg photo 2016-01-03 09.26.45 1.jpg

Deli Cafe Maya – Punavuorenkatu 3, Helsinki – brunssi lauantaisin ja sunnuntaisin, kattaukset kello 10, 12 ja 14

Rovaniemen (ja ehkä koko Suomen) parhaat burgerit

Yhdeksän vuotta sitten kun asuin Rovaniemellä, ilahduin ja innostuin yhdestä ravintolatulokkaasta erityisen paljon. Valtakadun ja Harrikadun kulmaan avasi ovensa Kauppayhtiö, kahvila jossa kaikki oli kaupan. Konsepti oli rovaniemeläisittäin tuore ja paikka sopi mainiosti Harrikadulla olevan Tuhattori-kirpputorin kylkeen.

Rovaniemellä ravintolaskeneä hallitsevat raivostuttavan voimakkaasti tasapäistetyt S-ryhmän ravintolat. Olen itsekin ollut Rollossa S-ryhmällä töissä ja viettänyt monet illat Amarillossa ja Doriksessa. Silti ja juuri siksi toivotin enemmän kuin innoissani tervetulleeksi kaupunkiin Kauppayhtiön täytettyine patonkeineen ja käytettyine pöytineen. Tuolloin kyseessä oli nimenomaan kahvila, jolla ei vielä ollut esimerkiksi anniskeluoikeuksia.

Myöhemmin Kauppayhtiö muuttui ilta-aikaan baariksi. Sitten patongit katosivat listalta ja tilalle tuli hampurilaisia ja pizzoja. Se voisi pikkukaupungissa tarkoittaa auttamattomasti alamäkeä, mutta ei Kauppayhtiöllä.

 photo kauppayhtiouml1.jpg  photo kauppayhtiouml.jpg

Piipahdin viikonloppuna vanhoilla kotikulmilla ja kävin ensimmäistä kertaa testaamassa KY:n burgereita, joista olen kuullut paljon hyvää. Listalla on kattava valikoima eri vaihtoehtoja. Kaikki hampurilaiset saa myös kasvispihvillä, mikä on paitsi mahtavaa myös toki enenevissä määrin tarpeen, kun puhutaan aika hipsteriuskottavasta ravintolasta.

Minä poikkesin kuitenkin tällä kertaa kasvisruokailijalinjastani ja otin listalta poroburgerin. En muista koskaan aiemmin syöneeni porosta tehtyä pihviä, joten uteliaisuus vei voiton. Olen myös sen verran lappilainen, että poronliha on mielestäni aina ollut parasta mahdollista lihaa, enkä nykyään oikeastaan muuta punaista lihaa syökään. Ehkä se on se riistaisan voimakas, vapaasti eläneen eläimen maku.

 photo kauppayhtiouml3.jpg

 photo kauppayhtiouml2.jpg

Hampurilaisella lähti nälkä ja tuli hyvä mieli. Mieleen jäivät etenkin mediumiksi – ei kuivan kypsäksi – paistettu pihvi, puolukkamajoneesi ja pehmeä, suussasulava mutta ei kuitenkaan höttöinen sämpylä. Nam!

Ranskalaisista joutuu valitettavasti maksamaan erikseen, mutta toisaalta ne olivat erillisen hintansa väärtejä. Itse tehtyjä, rapeita mutta ei kuivia, hieman pehmeitä mutta ei raakoja. Ja niitä sai myös parmesanilla! Viimeksi olen syönyt ranskiksia juustolla yli kuusi vuotta sitten Evialla, Kreikassa. Oli aikakin löytää niitä uudestaan.

Joku lehti, ehkä Mondo, on kirjoittanut Kauppayhtiön hampurilaisten olevan parhaita, joita Suomesta saa Helsingin ulkopuolelta. Muuten olen ihan samaa mieltä, paitsi äkkiseltään en kyllä osaa nimetä Helsingistä parempaa purilaismestaa.

Kauppayhtiön nykyistä palvelua on joissain paikoissa haukuttu tylyksi. Käyn paikassa itse nykyään niin harvoin, että mulla ei ole mitään vahvaa käsitystä asiasta. Tällä kertaa palvelu oli peruskohteliasta ja -asiallista, joskin aika hymytöntä.

Minulla olisi haaveena, että voisin joskus tulla Rovaniemelle ihan oikealle hotellilomalle. Silloin viimeistään aion käydä pitkästä aikaa katsomassa myös Kauppayhtiön iltamenoja. Baaritiskin yläpuolella luki, että Radio City valitsi Kauppayhtiön Rollon tämän vuoden parhaaksi baariksi. Kantsii siis pitää nimi mielessä monessakin mielessä.

Kauppayhtiö, Valtakatu 24, Rovaniemi

 

 

Huonon päivän teehetki

Tämä päivä ei ole mennyt ihan nappiin. Aivoni eivät vain yksinkertaisesti suostu toimimaan väsyneinä, vaikka tänään juuri olisi pitänyt olla skarpeimmillaan.

Syytän eduskuntavaaleja, sillä vaalivalvojaiset pakottivat (muka) riekkumaan yli puolille öin. Siitä voin ehkä moittia ihan itseäni, etten saanut nukkua vaan olin luvannut soittaa haastateltavalle heti kahdeksan jälkeen aamulla.

Onneksi löysin Punavuoresta kivan kahvilan, jossa juuri istun. Yritin kävellä sen ohi, mutten onneksi niin tehnyt.

Kahvilan nimi on Andante, ja se sijaitsee Fredrikinkadulla. Kahvin, teen ja yhden juustokakun ja hollantilaistyylisten keksien lisäksi kahvilassa ei ole muuta tarjolla, mutta sen kanssa samassa tilassa on kukkakauppa, jossa soi vanhaa jazzia ja balladeja.

Pöytänäni toimiva hiomapenkki taitaa olla tuotu jostain puukässän luokasta tai verstaalta. Siinä on kaikki maalitahratkin tallella.

Tee maksaa 4,50 euroa, mikä olisi aika paljon kupillisesta. Hinta pitää kuitenkin sisällään kokonaisen kannullisen teetä. Kahvi maksaa 2,50 eurosta ylöspäin, ja naapuripöydän mies ainakin juuri kehui omaansa.

Tulkaa tekin piipahtamaan täällä. Tällaisia paikkoja on nimittäin syytä tukea.

image image

Andante, Fredrikinkatu 20

Puerto de la Cruzin parhaat ravintolat

Minulle käy matkojen jälkeen yleensä niin, että unohdan saman tien kaikki kivat ravintolat ja baarit, joita reissulla on tullut koluttua. Jos en unohda paikkojen nimiä, niin ainakaan en enää hetken kuluttua muista, mikä kyseisessä paikassa oli erityisen hyvää, mitä tilasin ja kannattaisiko sinne lähteä uudestaan.

Teneriffalla aloinkin pitää kirjaa ravintoloista, joita talviloman aikana tuli kokeiltua. Listasta on ollut paljon iloa, sillä Teneriffa yllätti minut hyvällä ruuallaan. Erityisen myönteistä oli se, että jopa meidän turistikotikaupungissamme Puerto de la Cruzissa oli paljon hyviä ravintoloita, kahviloita ja baareja. Tässä niistä suurimmat lempparini, joista jokainen sijaitsee La Pazin kaupunginosassa ellei toisin mainita.

 photo elpatio1.jpg

El Patio

El Patio on pikkuisen keskivertoa fiinimpi ravintola Puerton vanhassakaupungissa. Se tarjoaa pääsääntöisesti espanjalaista ja kanarialaista ruokaa.

Eksyimme El Patioon ensimmäistä kertaa reissun alkuvaiheessa, ja paikka jäi mieleen hyvällä tavalla. Sen vuoksi siellä tuli piipahdettua toistamiseenkin, vaikka mesta oli melko kaukana meidän kotoa.

Käsintehdyt pinaattiraviolit, sopivasti maistuva sangria sekä valtavat ja valtavan herkulliset jälkiruoka-annokset. Nämä ovat jääneet minulle vahvimmin mieleen. Kun herkuttelukokemuksiin yhdistää vielä ystävällisen ja kohteliaan palvelun, ei voi valittaa oikeastaan mistään. El Pation yhteystiedot ovat täällä.

 photo algarrobo1.jpg

Bodequita Algarrobo

Algarrobo on ehdottomasti lempiravintolani Puertossa ja yksi parhaista testaamistani ravintoloista koko Teneriffalla. Ravintolan menu koostuu pääosin tapaksista, joskin listalla on myös varsinaisia pääruokia.

Kävimme Algarrobossa varmaan kerran viikossa kahdeksan viikon ajan, ja joka kerta tuli mäsäytettyä toinen toistaan parempia tapaksia. Näin jälkikäteen kaipaan eniten yllä olevassa kuvassakin näkyviä kasviskroketteja sekä paikallista juustoa mojo-kastikkeella höystettynä. Loppulasku noin viiden eri tapasannoksen ja viinipullon kera oli yleensä noin 40 euron luokkaa, eli ei mitään hinnalla pilattua hommaa.

Algarrobo on siisti ja viihtyisä pikkuravintola, jossa tarjoilemassa ovat aina kaksi samaa mukavaa herraa. Naapuripöydissä istui useimmiten espanjalaisia. Algarrobon yhteystiedot ovat täällä.

 photo amanusa.jpg

Caffe Amanusa

Eräänä iltana olimme kävelemässä Puerton keskustasta kotiin surkean illallisen jälkeen. Matkalla törmäsimme kivannäköiseen kahvilaan ja päätimme ottaa vielä lohtucappuccinot iltapalaksi. Se kannatti.

Amanusa – also known as Puerton paras kahvila – pelasti tuon illan, ja lopulta siellä tuli istuttua melkein päivittäin. Puerton keskustan Calle La Hoya -kävelykadun varrella olevaa kahvilaa pyöritetään räiskyvin italialaisvoimin, mikä on yleensä kahvin laadun suhteen paras mahdollinen tae. Hintakin on kohdillaan, kun täydellinen kaffe maksaa 1,50 euroa.

Kahvin lisäksi Amanusasta saa muun muassa pikkupurtavaa ja drinksuja. Paikan yhteystiedot ovat täällä.

 photo lahabanera2.jpg  photo lahabanera.jpg

Bodega La Habanera

Kaikki eivät ehkä osaa arvostaa karaokebaareja. Mutta kun La Habanerassa kävi meidän lisäksemme ainoastaan paikallisia ja tunnelma oli joka kerta katossa, pelkkä muistokin paikasta hymyilyttää.

Habaneran karaokebiisien listalla on pääosin espanjankielisiä kappaleita, mutta mahtuu joukkoon muutama englanninkielinenkin. Toisin kuin suomalaisissa karaokebaareissa, palvelu toimii pöytiintarjoiluna ja baarimikko tuo jopa mikrofonin vuorossa olevalle laulajalle pöytään. Ainoa rasittava puoli on, että mikki kaikuu ihan hemmetisti. Se toki saa kenet tahansa kuulostamaan hyvältä, mutta silti.

Vaikket itse karaokea harrastaisikaan, La Habanera on silti yksi hauskimmista kokemuksista, joita Puertosta voi saada irti. Yhteystiedot voi tsekata täältä.

 photo ginandbeer.jpg

Gin & Bier

Vaikka nimestä voisi toisin kuvitella, saksalaiset eivät ole vallanneet tätä baaria. Jos La Habanerassa ovat kaupungin parhaat bileet, Gin & Bier sopii rauhallisempaan illanviettoon.

Kyseessä on tyylikäs, paikallisten nuorten suosima baari, jossa on nimensä mukaisesti laaja gin- ja olutvalikoima. Valinnanvaraa riittää myös cocktaileissa ja viineissä. Jos nälkä iskee, baariin voi tilata ruokaa viereisestä Europa-ravintolasta, jonka pizzat ovat omaa luokkaansa.

En löytänyt Gin & Bieristä mitään tietoa netistä, mutta sen koordinaatit ovat helpot. Paikka sijaitsee La Pazissa Calle Retama -kadun isossa ravintola- ja liiketilakompleksissa. Suoraan tien toisella puolella on Jardín Botanico eli kasvitieteellinen puutarha.

Salaattia ja kuuluisia vohveleita – testissä Rovaniemen Cafe & Bar 21

Blogistani on tainnut taas kertarysäyksellä tulla Suomi-blogi. Sitä se kevätaurinko teettää. Aion palata pian myös Teneriffalle, sillä sieltä on edelleen monta tarinaa kertomatta, mutta tällä kertaa pysytään kotimaassa.

Vietän tämän viikon vanhempieni luona eteläisessä Lapissa, ja eilen olin käymässä entisessä kotikaupungissani Rovaniemellä. Olen asunut siellä viimeksi kuusi vuotta sitten, ja siinä ajassa kaupunki on kerennyt muuttua melkoisesti. Ja hyvä niin, myönteiset muutokset ovat totta kai aina hyvästä.

 photo 10923598_792211967494005_5272030368042617165_n.jpg

Eilinen reissuni alkoi lounaalla Cafe & Bar 21:ssä, josta melkein kaikki rovaniemeläiset tuttuni ovat kohisseet viime vuodet. Itselleni tuo eilinen visiitti oli kuitenkin ihkaensimmäinen.

Kaksykkösen nimessä on taidettu ottaa mallia helsinkiläisestä cocktailbaari A21:stä. A21 on Punavuoressa osoitteessa Annankatu 21, Cafe & Bar 21 taas Rovaniemen keskustassa osoitteessa Rovakatu 21.

Helsingin 21 on mulle tuntematon paikka, mutta ainakin Rollon Kaksykkösestä saa paljon muutakin kuin cocktaileja. Listalla on muun muassa tapaksia sekä lappilaisia lapaksia ja tietysti jo jonkinlaiseen maakunnan maineeseen nousseita vohveleita.

Ystäväni, jonka kanssa kävin lounaalla, varoitti etukäteen, että 21 on monesti lounasaikaan ihan täynnä. Eilen tilaa oli kuitenkin hyvin. Menimme syömään puoli kahdentoista jälkeen, eikä paikka tainnut seuraavan tunnin aikana olla missään välissä ihan täynnä.

 photo 1544485_759823854066150_3764102158536126541_n.jpg

Otin lounaaksi salaatin, johon sai itse valita yhdestä kolmeen täytettä. Täytevalikoima oli runsas, ja itse valkkasin mukaan vuohenjuuston ja savulohen. Hintaa lounassalaatille tuli tuolloin 9,40 euroa, ja siihen sisältyi myös kahvi.

Salaatin raaka-aineet olivat tuoreita ja laadukkaan oloisia. Makunsa puolesta ruoka veti vertoja esimerkiksi Helsingin Kalliossa olevalle Café Cardemummalle, jonka salaatit on joskus valittu koko Helsingin parhaiksi. Cardemummassa salaatin hinta tosin on pikkuisen edullisempi, ja siellä myös perustäytteet saa valita itse laajemmasta valikoimasta. Siinä mielessä pointsit lähtevät nykyiseen kotikaupunkiin.

 photo 196197_447414585307080_1468439955_n.jpg

 photo 205390_396532697061936_2006195124_n.jpg

Jälkkäriksi otimme vielä ystäväni kanssa puoliksi suklaa- ja mandariinijäätelöllä höystetyn vohvelin. Makuyhdistelmä oli omaperäinen ja ainakin minun mielestäni toimiva, ja herkku katosi nopeasti parempiin suihin. Kaikkeen hehkutukseen suhteutettuna vohveli muistutti kuitenkin vähän liikaa hotelliaamiaisilta tuttuja valmisvohveleita.

Sisustuksensa puolesta 21 on oikein tyylikäs, moderni ja viihtyisä – sellainen paikka, joka Rovaniemeltä pitkään puuttui. Henkilökunta oli mukavan leppoisaa ja ammattitaitoisen oloista. Ymmärrän siis 21:n suosion vallan mainiosti, ja varmasti itsekin käyn siellä vielä toisen kerran. Ja seuraavalla kerralla on varmaan pakko testata niitä lapaksia!

Cafe & Bar 21, Rovakatu 21

Toisin kuin blogissani tavallisesti, tämän postauksen kuvat on poimittu Cafe & Bar 21:n Facebook-sivuilta, ja niiden käyttöön olen luonnollisesti pyytänyt luvan. Ravintola ei ole maksanut minulle postauksesta mitään.

 

 

Brunssilla SIS. Deli + Caféssa

On yksi asia, jota kerkesin talvella jo vähän ikävöidä: Sunnuntaibrunssit. Laiskat vapaapäivät ja myöhäisen aamiaisen mättäminen siihen malliin, että nälkä on seuraavan kerran ehkä iltaseitsemältä.

Viime viikolla oululainen ystäväni vietti meillä viikonlopun. Perjantai- ja lauantaipäivät olivat täynnä seminaariohjelmaa, mutta sunnuntaina riitti aikaa. Päätimme varata pöydän brunssille.

Paikaksi valikoitui SIS. Deli + Cafén Punavuoren-myymälä. Pieni ketju oli minulle entuudestaan tuntematon, vaikka sillä onkin kolme liikettä Helsingissä ja yksi Espoossa.

SIS. Deli + Café lupaa nettisivuillaan ruokaa, joka on valmistettu laadukkaista, lähellä tuotetuista ja terveellisistä raaka-aineista. Tarjolla on erityisen paljon kasvis- sekä gluteenitonta ruokaa. Se oli meidän kohdalla iso plussa, kun syömään oli menossa kaksi kasvissyöjää. Hintakin oli Helsingiksi kohtuullinen, 18,50 euroa.

Olen listannut alle sen, mistä asioista itse tykkäsin ja missä taas olisi minun mielestäni voinut parantaakin. Näkökulmani on täysin subjektiivinen. Saa siis olla eri mieltä!

 photo sisdeli2.jpg

 photo sisdeli1.jpg

Plussat:

+ Varaus ja aukioloajat. Teimme varauksen vasta lauantaina, mutta tilaa oli vielä päivän ensimmäiseen kattaukseen, joka oli kymmeneltä. Jonkun mielestä se saattaa olla liian aikaisin, mutta minusta ajankohta oli täydellinen. Koska vanhana ei jaksa enää roikkua baareissa, herään melkein aina ilman herätyskelloa kahdeksan, yhdeksän maissa. Nälkäisenä taas on rasittavaa odotella brunssipaikkojen avautumista. Annan plussaa myös siitä, että varauksen voi tehdä puhelimitse. Varsinkin viimetipassa se on aina varmempaa. Ja meitsi on se mattimyöhäinen aika usein.

+ Aamiaispainotteinen valikoima. Voi olla, että tämä liittyy kellonaikaan ja myöhemmin päivällä tarjolla on myös lämpimiä ruokia. En tiedä. Minä joka tapauksessa tykkään brunsseilla nimenomaan croissanteista, jugurtista, marjoista ja hedelmistä sekä muista aamiaisjutuista, ja sitä kaikkea oli tarjolla. En kaipaa lautaselleni esimerkiksi munakokkelia tai papuja.

+ Kahvi. Se oli tummapaahtoista ja vieläpä pienpaahtimossa tuotettua, ellen aivan väärin muista. Niin ja maku oli kohdallaan: ei kitkeryyttä tai likaisen kahvinkeittimen makua (kyllä, sen huomaa!) Kahvinörtti kiittää.

+ Miljöö. Ihanan aurinkoinen päivä ja viehättävä Ullanlinna-Punavuori-akseli teki totta kai oman osansa, mutta kahvila itsessäänkin oli hyvin viihtyisä ja kauniisti sisustettu. SIS. Delissä saa istua Artekin tuoleilla ja juoda kahvit Marimekon kupeista. Myös henkilökunta oli ystävällistä.

Miinukset:

+ Epäonnistuneet erikoisuudet. Olin ihan innoissani, kun huomasin, että brunssilla tarjotaan kookos-banaanipuuroa. Tykkään siitä, kun peruspuuroon on haettu mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Lopulta puuro oli kuitenkin pieni pettymys, sillä se maistui ihan tavalliselta kaurapuurolta ja oli koostumukseltaan liisteriä. Harmikseni en lämmennyt myöskään itsetehdylle myslille enkä spelttipannukakulle.

+ Tavallista suppeampi valikoima. Tämä on nyt vähän hakemalla haettua, sillä pystyin kerrankin syömään melkein kaikkea, mitä brunssilla oli tarjolla, ja on ymmärrettävää, että valikoima on pienempi kun lihaa ei juuri ole tarjolla. Silti jäin kaipaamaan vähän kattavampaa valikoimaa. Tai okei, jäin kaipaamaan karjalanpiirakoita ja munavoita.

SIS. Deli & Café. Pursimiehenkatu 7. Brunssi lauantaisin ja sunnuntaisin. Kattaukset kello 10, 12 ja 14.

 

Pala Kreikkaa Helsingissä

Viime vuoden aikana minulle on selvinnyt jotain: mulla on selkeästi Kreikka-tutka.

Olen viime aikoina päätynyt monta kertaa kahville tai lounaalle random-ravintolaan, joka on vain jotenkin kivanoloinen ja kumman kutsuva. Sitten sisällä kahvia tai teetä lipittäessä on selvinnyt, että paikkaa pyörittää joku kreikkalainen.

Selvästi eurokriisi on saanut aikaan myös jotain hyvää ainakin helsinkiläisen näkökulmasta katsottuna. Kreikasta Suomeen palattuani kaipasin nimittäin kaikkein eniten entisen asuinmaani kahvilakulttuuria.

Tänään päätin ehdottaa ystävälleni, että näkisimme kahvin ja kuulumisten vaihdon merkeissä Citykäytävään viime vuonna ovensa avanneessa La Crêperie Caféssa. Olen monta kertaa aiemmin ohittanut sen. Yhtä usein olen kuolannut mielessäni makeita lättyjä, joita tulee monesti syötyä vain matkoilla.

Olen vähän skeptinen ydinkeskustan kahviloiden suhteen. Ne yllättävät nimittäin harvoin erityisen myönteisesti. Myös tämän kyseisen kahvilan kohdalla pelkäsin pettymystä.

Ihan turhaan. Sain välipalaksi todella hyvän makean krepin, jonka täytteenä oli banaania, pensasmustikoita, murustettua keksiä ja vaahterasiirappia. Toisaalta ei kai lättyjen paiston mitään rakettitiedettä pitäisikään olla? Siitä huolimatta Helsingistä on pitkään puuttunut kunnollinen niitä myyvä kahvila (tai sitten minä en ole sitä löytänyt).

Helsingin hinnat (reilut 10 euroa täytetystä makeasta lätystä) toki kirpaisevat etenkin Teneriffalla olon jälkeen, mutta se ei ole tämän kyseisen kahvilan vika vaan paljon isompi ihmetyksen aihe.

Siinä syödessä sitten huomasin kahvilan seinällä lukevan, että paikka myy myös kreikkalaista frappea. Olin varma, että kukaan muu kuin kreikkalainen ei erikseen ilmoita kahvin olevan kreikkalaista.

Ja kyllä. Pian tarjoilija – varsin mukava ja ystävällinen sellainen muuten – alkoi puhua kokin kanssa suosikkikieltäni. Tutka vei taas oikeaan paikkaan.

 photo IMG_20150318_155205.jpg  photo IMG_20140913_155116.jpg

Näissäkin paikoissa voi nauttia kreikkalaisesta fiiliksestä:

Nuppu Kalliossa. Viihtyisässä Nupussa on tarjolla muun muassa lounasta Etelä-Euroopan ja Lähi-idän twistillä, hyvää kahvia ja ainakin aikaisemmin myös kreikkalaisia iltoja. Vaikka Nupun ruokakin on tosi hyvää, Kalliossa asuessani kävin siellä kuitenkin ensisijaisesti ihanan, Ateenasta Helsinkiin muuttaneen naistarjoilijan vuoksi. Hän sai minut aina niin hyvälle tuulelle.

Veggie Munkkiniemessä. Veggiekin on avannut ovensa viime vuonna, ja nimensä mukaisesti se tarjoaa kevyttä kasvisruokaa sekä muun muassa suolaisia piiraita. Ruuan lisäksi tykkään varsinkin Veggien kauniista sisustuksesta, jossa leikitellään vaaleilla puupinnoilla.

Gran Delicato Kalevankadulla, Galleria Esplanadissa ja Fredrikinkadulla. Gran Delicatolla on tosiaan jo useampi kahvila – ilmeisesti kysyntää riittää! Itse olen käynyt Kalevankadun kahvilassa, ja siellä parasta on paitsi se frappe kuumana kesäpäivänä myös sisustus, joka saa oikeasti luulemaan, että on Kreikassa.

 photo 20140308_192219.jpg
Bouzouki-tunnelmaa Nupussa.

Kolme kivaa ravintolaa Tallinnassa

Kuten viimeksi kerroin, tänä syksynä reissaamiset ovat jääneet vähäisiksi. Nämä tyypilliset: ei ole ollut aikaa eikä rahaakaan, kun tarkoituksena on ollut säästää kaikki ylimääräinen Teneriffalle. Kävimme kuitenkin yhden yön minilomalla naapurikaupunki Tallinnassa reilut pari kuukautta sitten, ja se teki hyvää.

Tallinna muuttuu minusta ihanammaksi paikaksi joka kerta, kun siellä käy. Eikä tästä ole vähiten syyttäminen kaikkia niitä kivoja ravintoloita ja kahviloita, joita Tallinnaan taitaa tulla koko ajan lisää.

Syyskuun reissu oli erityisen hyvä juuri ruokamatkailukohteena. Kaikki ravintolavalinnat osuivat nimittäin harvinaisen nappiin.

Lisäksi minulle oli ainakin melko iloinen yllätys, että kaikki ruokapaikat, joissa kävimme, olivat vanhassakaupungissa. Kalamajaa on viime vuosina hehkutettu kaikkialla, mutta meillä ei käynyt tällä reissulla mielessäkään, että olisi tarvinnut lähteä sinne asti.

 

Vegan Restoran V – Rataskaevu 10

Saavuimme Tallinnaan perjantaina puolenpäivän jälkeen, mistä suuntasimme saman tien lounaalle. Googlasin hotellilla, että vanhassakaupungissa on muistaakseni Viron ensimmäinen vegaaniravintola Vegan Restoran V, ja päätimme mennä sinne.

V:tä on kehuttu tosi monessa blogissa, ja minun on pakko yhtyä kehujien joukkoon. Olen itse kalaa ja maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä, joten välissä on ihanaa, kun listalta voi tilata ihan mitä tahansa. Puolisoni on ihan kaikkiruokainen, mutta hänkään ei jäänyt kaipaamaan lihavaihtoehtoja.

V on ihanan tunnelmallinen, pienehkö ravintola. Me oltiin liikkeellä myöhäiseen lounasaikaan, ehkä joskus kahdelta, joten pärjättiin ilman pöytävarausta. Kiireiseen aikaan sellainen kannattanee kuitenkin tehdä.

Jälkikäteen bloggaamisessa on tietenkin se huono puoli, ettei ilman muistiinpanoja ole hajuakaan, mitä on syönyt. Listalla oli kuitenkin monia aasialaisesta keittiöstä inspiroituneita vaihtoehtoja, ja jotain sellaista valitsin itsekin, kuten kuvasta näkyy. Sen muistan, että ruoka oli hyvää.

Jälkkäriksi oli pakko maistaa herkullisen näköistä cupcakea. Itse tekisin kuppikakun tuorejuustosta ja kermasta, mutta jos ei käytä maitotuotteita, vegaaniversiokin oli vallan mainio.

IMG_20141209_110139 IMG_20141209_110058

 

Leib Resto ja Aed – Uus street 31

Pitkä nimi, josta käytän nyt vaan muotoa Leib. Se tarkoittaa muuten leipää.

Leibkin oli googlettelun ja osittain myös sattuman tulos. Meidän hotelli nimittäin sijaitsi sellaisessa paikassa, että lähin vanhankaupungin sisäänkäynti oli juuri siinä Leibin lähellä.

Olin lukenut jostain blogista, että Leibiin on aika turha yrittää ilman pöytävarausta. Päätimme joka tapauksessa käydä kysymässä, josko tilaa sattuisi olla, ja kävi hyvä tuuri. Ravintola on aika iso, joten vaikka siellä oli perjantai-iltana paljon porukkaa, myös tyhjiä pöytiä löytyi.

En taaskaan muista ihan tarkkaan, mitä söin. Listakin näyttää nyt vaihtuneen, joten siitäkään ei ole muistelussa apua. Pääruokani oli joka tapauksessa ”jotain kalaa” – ja muuten parasta kalaa, mitä olen koskaan syönyt. Jälkkäriksi otin kuvassa olevan, niin ikään ihanan crème brûléen.

Erityisesti mieleen on jäänyt aivan superhyvä palvelu, etenkin nuori naistarjoilija, joka puhui aivan täydellistä englantia, eikä ollut ravintolan kohteliaasta meiningistä huolimatta kuitenkaan liian muodollinen vaan jopa nauroi meidän kömpelölle läpänheitolle.

Leib on ihan ehdottomasti yksi parhaista ravintolakokemuksista, joita mulla on, ja aion aivan varmasti mennä sinne seuraavallakin Tallinnan-vierailulla – pöytävarauksen kanssa.

IMG_20141209_110006 IMG_20140926_215724

 

XX Sajand – Kullassepa 13

Tänne me päädyttiin väsyneenä, nälkäisinä ja täysin sattumalta lähtöpäivänä, kun oltiin pyöritty kaupungilla pari tuntia ja hotellin aamupalasta oli ehtinyt kulua jo tovi.

XX Sajand oli aika jännä paikka. Sisustuksessa oli pitsiliinoja ja vanhoja valokuvia, mutta samaan aikaan se on jäänyt mun mieleen jotenkin rockhenkisenä.

Ruoka – itselläni vuohenjuustosalaatti – oli oikein hyvää, ja mukavantuntuiselle sohvalle sai jäädä löhöilemään syömisen jälkeenkin. Ehdottomasti myös uuden vierailun arvoinen paikka.

IMG_20141209_105911 IMG_20140927_133416

Ateenalainen ihme – vegeravintola

No, nyt on hyvä hetki. Nimittäin sille, että otan ihkaensimmäistä kertaa osaa Instagram Travel Thursday -tempaukseen myös blogipostauksen merkeissä.

Olen osallistunut IG Travel Thursdayhin monta kertaa Instagramin puolella, sillä kuvan jakaminen on suhteellisen nopeaa hommaa ja tempauksen ansiosta olen löytänyt paljon uusia, kivoja seurattavia Instagram-käyttäjistä ja blogeista.

Miksi en sitten ole aiemmin näpytellyt aiheeseen liittyvää blogipostausta?

Noh, tekniset ongelmat, töiden ja opintojen vuoksi kiireiset torstait, älypuhelimen edessä paljastuva tyhmyys… Syitä oikeastaan riittää, mutta nyt oon oppinut siirtämään Insta-kuvani tietokoneelle ja olen myös kesälomalla. Mennään siis asiaan.

Käppäilin maanantai-iltana laivamatkan jälkeen Ateenassa Syntagman metroasemalta kohti läheistä Nikis-katua. Olimme matkaseuranani toimineen puolisoni kanssa varanneet hotellin Kreikan-reissun viimeiseksi yöksi samannimisestä hotellista.

Matkalla hotelliin silmät meinasivat tippua päästä. Bongasin nimittäin kadun varrelta kasvisravintolan. Mitä hittoa!

Itse olen jättänyt punaisen lihan ja siipikarjan omalta lautaseltani seitsemisen vuotta sitten, eli olen asustanutkin Kreikassa kasvissyöjänä.

Mutu-tuntumalta sanottuna maassa ei suhtauduta aivan yhtä avarakatseisesti kasvissyöntiin kuin vaikkapa Suomessa, joskin ilokseni en ole myöskään kertaakaan tavannut kreikkalaista, joka kertoisi ”Mulla on pupujen kanssa sellainen sopimus…” -alkuisia vitsejä.

Yleisesti ottaen Kreikka on kasvissyöjälle ihan hyvä matkakohde. Nälissään ei tarvitse olla ainakaan jos syö maitotuotteita, sillä muun muassa alkuruuissa, salaateissa ja pastoissa riittää valinnanvaraa.

Kuitenkin melkein kaikki perinteiset kreikkalaiset ruoat ovat lihapitoisia, enkä muista ennen maanantaita nähneeni maassa yhtäkään puhdasta kasvisravintolaa.

Avocado-ravintola sijaitsee tosiaan aivan Ateenan ydinkeskustassa. Sinne kävelee keskusaukio Syntagmalta alle viidessä minuutissa, ja ravintolan vieressä on luomuruokakauppa, jonka valikoima on samankaltainen kuin vaikkapa Ruohonjuuressa.

Avocadon ruokalistalla on paitsi alkupaloja myös salaatteja ja pääruokia. Osa annoksista sopii myös vegaaneille, ja esimerkiksi kahviin tai smoothieen voi valita lehmänmaidon sijasta mantelimaitoa tai soijamaitoa.

Me nautimme kevyttä lounasta Avocadossa tiistaina, ja uskallan kyllä suositella paikkaa muillekin.

Puolisoni valitsi listalta falafel-lautasen, tuoreen appelsiinimehun ja cappuccinon. Itse tilasin vain proteiinismoothien, mutta sain lopulta popsia myös kasvispyöryköitä ja tabbouleh-salaattia. Ruoka maistui mainiosti, ja myös palvelu toimi hyvin. Tarjoilijat kävivät monta kertaa varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Erikseen täytyy mainita, että jälkkäriksi tilattu cappuccino oli sellaista kuin sen pitäisikin olla. Oikein tehtyjä espressojuomia näkee Kreikassa yhtä harvoin kuin kasvisravintoloita, joten se ilahdutti meikäläistä melkein enemmän kuin hyvä ruokapaikka (terveisin kahvinatsi).

Uskon, että Kreikassakin kasvisruokakulttuuri kehittyy koko ajan, eikä Avocado varmastikaan ole ainoa kiva kasvisruokaan keskittynyt ravintola. Villi veikkaukseni on, että vegeravintoloita saattaa löytyä Ateenaa paremmin maan toiseksi suurimmasta kaupungista Thessalonikista.

Kuulisinkin mielelläni hyviä vinkkejä kasvisruokapaikoista myös teiltä, olivat ne sitten Kreikassa, Suomessa tai jossain muualla!

IMG_20140723_210933.jpg

IMG_20140723_215339.jpg

IMG_20140723_215411.jpg

Avocado – Food For Life, Nikis 30 – Ateena, www.avocadoathens.com

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Ohjeet osallistumiseen löytyvät muun muassa Sadun blogista.

Pst! IG Travel Thursdayn sääntöjen mukaisesti tätäkään postausta ei ole tehty yhteistyössä ravintolan tai minkään muunkaan tahon kanssa, vaan kyseessä on muille Ateenaan suuntaaville kasvissyöjille suunnattu puhdas menovinkki ja bloggaaja on itse maksanut laskunsa. 🙂