Ensitunnelmia Bangkokista

Kun lentokone laskeutui Bangkokiin, olin kuumeessa. Pelkkä jalkojen nostaminen tuntui raskaalta, puhumattakaan rinkan kantamisesta. Silti tuli jollain tapaa hyvä olo.

Ilma oli kuuma ja pehmeän kostea. Joulukuussa se tuntui absurdilta. Olinhan vielä viittä päivää aikaisemmin seisonut Helsingissä bussipysäkillä ja yrittänyt tunkea katoksen syvimpään nurkkaan, kun taivaalta vihmoi lunta jokaikisestä tuulensuunnasta.

Vietin viime vuonna joululomaa ensimmäistä kertaa ulkomailla. Samaan aikaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolella.

Reissu alkoi Hongkongista, jossa olin kaikki siellä viettämämme kolme päivää kuumeessa ja sainpa vielä ruokamyrkytyksenkin. Koska Hongkong jäi vielä pitkälti kokematta, on minulla hyvä syy matkustaa kaupunkiin uudestaan. Ensi kerralla voisin kuitenkin yrittää välttää sen metroaseman roskiksiin oksentelun.

Oikeastaan varsinainen matka alkoi siis vasta Bangkokista.

Thaimaan pääkaupungissa asuu yhdeksän miljoonaa ihmistä. Sen kadut ovat kapeita ja täynnä katuruokaa myyviä ihmisiä pienine kärryineen. Rämisevien bussien sekä pinkkien ja keltaisten taksien seassa sokkeloivien moottoripyöräilijöiden puolesta pelottaa.

bkk1.jpg

Valtavankokoisessa kaupungissa riittää nähtävää ja käveltävää, mutta onneksi välissä voi pysähtyä jalkahierontaan. Ilmastoituun ja supersiistiin skytrainiin istahtaminen tuntuu helteessä ylelliseltä. Majapaikka kannattaa luonnollisesti valita sen varrelta, sillä hellettähän maailman kuumimmassa pääkaupungissa riittää.

bkk4.jpg

bkk3.jpg

Ihasteluun ja hämmästelyyn sekoittuu kuitenkin vähän väliä ristiriitainen tunne. Kaupungissa ei voi välttyä pariskunnilta, joihin varsinkin keltanokkaisen Aasian-matkaajan katse kiinnittyy: nuoret – tai nuorennäköiset – paikalliset naiset, jotka kävelevät käsikädessä selvästi vanhempien länsimaalaisten miesten kanssa.

Parina iltana kävimme kävelemässä Patpongilla, Bangkokin tunnetulla punaisten lyhtyjen alueella, jonka baareista ja niiden huijareista matkaoppaat kilvan varoittelevat. Samaan aikaan, kun katselimme lapsiperheiden seassa markkinakojuja, sinnikäs sisäänheittäjä seurasi meitä vartin ajan ja yritti houkutella poikaystävääni tsekkaamaan “superpussya”. Suurin osa pelkissä alusvaatteissa työskennelleistä tytöistä katsoi baarien ovella kiusaantuneesti maahan.

bkk2.jpg

Bangkokin yöelämä, josta One Night in Bangkok -biisissä rallatetaan, on itse asiassa luultua rauhallisempi. Lailliset klubit sulkevat ovensa jo kahdelta.

Minulle tuo “rauhallisuus” sopi vallan mainiosti. Bangkok on upea mutta uuvuttava ilman biletystäkin.

Siitä kertoo mielestäni kaiken se, että näimme ehkä toisena Bangkokin-yönämme poikaystäväni kanssa painajaista aivan samasta aiheesta. Piinaavassa unessa kaupungin kadut pusersivat meidät väliinsä ja kaatuivat päälle. Tätä juttua ei tarvinnut liioitella, mutta onneksi oudon kulttuurin aiheuttamat painajaiset jäivät loppureissun ajaksi tuohon yhteen kertaan.

bkk5.jpg

Thaimaan ilta-aurinko laskee melko varhain, joten illallisen jälkeen on jo pimeää. Ruokailun jälkeen voikin jo taivaltaa takaisin hostellille, istua ehkä hetken sen patiolla ja juoda yhden Changin.

Jos malttaa olla hiljaa, saattaa kuulla seinää pitkin hiipivän gekon juttelevan.

Sopiva aika

Uuden blogin perustaminen on pyörinyt mielessäni ainakin viime joulusta saakka.

Silloin kiertelin rinkka selässä Thaimaan kosteassa kuumuudessa sekä Pohjois-Laosin viileissä illoissa ja alkoi tuntua siltä, että haluaisin taas kirjoitella reissujuttuja muuallekin kuin ruutuvihkoon. Ennen kaikkea tahtoisin jakaa ajatuksiani muiden matkakuumeisten kanssa.

Reissusta kotiutumisesta on nyt melko tarkalleen viisi kuukautta, eikä blogin perustaminen ole tietenkään muhinut missään muualla kuin omassa päässäni.

Nyt on kuitenkin sopiva hetki. Elämässäni alkoi juuri kahden kuukauden pituinen jakso, jonka aikana olisi tarkoituksena lukea pari tenttikirjaa, suunnitella vähän syksyn töitä ja enimmäkseen nauttia auringosta, jos Suomen sää sallii. Eiköhän tähän yhtälöön mahdu siis vähän bloggaamistakin.

Olen 25-vuotias Helsingissä asusteleva journalismin opiskelija, joka ei säästä omaan asuntoon vaan lentolippuihin ja joka kadehtii poikaystävänsä kevyen pakkaamisen taitoa. Tienaan matkarahani kirjoittelemalla lehtijuttuja. Lähitulevaisuuteni haaveena olisi valmistua toimittajaksi, myydä kaikki turha roina ja lähteä opiskelemaan lisää johonkin Helsinkiä etelämmäs.

Vielä läheisemmän lähitulevaisuuteni suunnitelmiin kuuluu syödä hyvin ja nauttia elämästä Berliinissä, jonne suuntaan muutamaksi päiväksi huomenna.

Aikaisemmin, kun olin uskalias ja peloton parikymppinen, asustelin vuoden päivät Kreikassa. Sen vuoksi tuo Etelä-Euroopan ihastuttava rosmovaltio on edelleenkin erityisen lähellä sydäntäni. Bloggasin noihin aikoihin ja vielä pitkään sen jälkeenkin nimimerkillä Ioanna.

Tarkoituksenani on kirjoitella reissusuunnitelmista, matkamuisteloista ja kaikesta mahdollisesta matkusteluun liittyvästä. Jos tykkäät samoista jutuista kuin minä, tervetuloa seurailemaan!

ayuthaya.jpg

bangkok.jpg

bangkok2.jpg

kohsamet.jpg

luangprabang.jpg