Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta

Viime sunnuntaina minun piti juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton. Mutta enpä sitten juossutkaan.

Tammikuussa Leidenin maratonille ilmoittautuessani ajattelin, että aikaa treenata on vielä hyvin. Hollannissa on mukavat juoksuolosuhteet ympäri vuoden ja elämä tuntui olevan pitkästä aikaa balanssissa, kun opiskelutahti alkoi viimein olla rutiinia ja arki oli muutenkin asettunut uomiinsa.

Mutta sitten, kun tulin ensin kerran, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran kipeäksi, ja kärsin välissä myös huonojen kenkien aiheuttamista polvikivuista, päätin vaihtaa matkan kymppiin.

Minun tavoitteeni juoksutapahtumissa on kuitenkin nauttia matkasta, tapahtuman tunnelmasta ja siitä, että yleensä aika yksinäisestä harrastuksesta tulee hetkeksi sosiaalinen. En halua ”vain päästä maaliin”, joten puolimaratonin aika on sitten joskus myöhemmin.

leidenin_maraton1

 

Leidenin maraton on toimiva tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma

Leidenin maraton on kahden kokemukseni mukaan hirveän hauska tapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa ensimmäisen päivän iltana juostaan viiden kilometrin yöjuoksu, toisen päivän aamuna maraton ja puolimaraton sekä viimeisenä, toisen päivän iltapäivällä, kymppi.

Kympin reitti kulkee Leidenistä naapurikaupunkiin Leiderdorpiin ja sieltä takaisin Leideniin. Enimmäkseen mennään siis kaupunkimaisemissa, joista saa esimakua alla olevalta videolta. Reitti on erittäin tasainen, niin kuin Hollannissa tietty yleensäkin.

Koska olen osallistunut juoksutapahtumiin vain Leidenissä, en osaa verrata tunnelmaa muihin tapahtumiin. Mutta uskallan silti sanoa, että Leidenin maratonilla parasta on fiilis ja se, miten ihmiset lähtevät hommaan mukaan: ainakin kympillä kannustajia riittää tasaisesti koko matkan ajan, lapset läpsyttelevät ja aikuiset kannustavat kovaan ääneen kaikkia juoksijoita, eivät vain omia tuttujaan.

Reitin ehkä huvittavin osuus on viimeisillä kilometreillä, kun tullaan takaisin Leidenin keskustaan. Reitti kulkee kadunvarsibaarien ohi, joissa raikaa musiikki, ja päiväkänniset ihmiset kannustavat juoksijoita viinilasit kädessä. Penkkiurheilua livenä siis! Juoksun jälkeen Leidenissä kehtaa hyvin liittyä kannattajien joukkoon terassille juoksuvaatteet päällä.

Viime vuonna kympin reitillä oli muistaakseni kaksi virallista juomapistettä, mutta nyt, kun sää oli paljon viime vuotta kesäisempi, matkan varrella oli myös useampi ihan tavallinen ihminen, joka tarjoili vettä juoksijoille omalla pihallaan. Muutama mies kasteli juoksijoita puutarhaletkulla, ja lapset viilensivät heitä vesipyssyillä (kohteliaasti kuitenkin ensin kysyen, että haluatko vettä. Ihanat hollantilaiset lapset!) Vesipisteillä oli veden lisäksi tarjolla myös pesusieniä ja hedelmiä.

leidenin_maraton2

Leidenin maraton on minusta ylipäänsä tosi hyvin järjestetty tapahtuma. Hain sekä tänä että viime vuonna juoksunumeron paikan päältä päivää ennen omaa juoksua, eikä siellä juuri ole tarvinnut jonotella. Kaikki on muutenkin toiminut hyvin, ja vaikka tapahtumasta löytyy vähän huonosti tietoa englanniksi, paikan päällä saa kaiken hoidettua hollannin lisäksi myös englanniksi.

Sää Hollannissa voi toukokuun loppupuolella olla melkein mitä tahansa, mutta omilla juoksukerroillani se on ollut aika ihanteellinen. Viime vuonna oli pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Tuulta ei ollut, mutta välissä tihutti vettä. Tänä vuonnakaan ei juuri tuullut, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Välissä tuli vähän turhankin lämmin, mutta ainakin lähtöä oli mukava odotella!

leidenin_maraton3

 

Omat juoksukokemukseni Leidenissä

Viime vuoden kymppi Leidenin maratonilla oli elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma, jos koulun yleisurheilukilpailuja ynnä muita ei lasketa, enkä ylipäänsä ollut juossut aivan kympin pituisia lenkkejä sinä keväänä. Jännitin sen vuoksi ihan sikana sitä, pääsenkö edes maaliin ja jos pääsen, olenko ihan vihoviimeinen.

No, en ollut todellakaan. Leidenissäkin on selvästi paljon aika extemporesti tapahtumaan mukaan lähteneitä juoksijoita: se on tapahtuma ihan kaikennäköisille ja -kuntoisille ihmisille. Jos on siis itse harjoitellut tapahtumaa varten, ei varmasti jää viimeiseksi.

Viime vuonna ylitin oman tavoitteeni ihan reilusti ja juoksin kympin aikaan 1:00:39. Silloin olin treenannut talven aikana paljon vähemmän kuin tänä vuonna, mutta kolme viimeistä viikkoa ennen tapahtumaa juoksin säännöllisesti kolmesti viikossa. Tapahtumassa menin alkumatkan tosi leppoisaa tahtia, mutta pari viime kilometriä spurttasin niin täysiä kuin jaloista pääsi. Tunnelma oli vaan niin mahtava, että siitä sai energiaa.

Tänä vuonna kevät meni tosiaan sairastellessa, ja koska flunssista viimeinen (koputan puuta!) osui huhti-toukokuun vaihteeseen, viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain kahdesti. Tapahtumassa paukkuja loppukiriin ei riittänyt ja aika jäi melkein seitsemän minuuttia viimevuotista huonommaksi, mutta taas oli kuitenkin niin kivaa, että ensi vuonna on pakko mennä uudestaan!

leidenin_maraton5

Tässä välissä haaveilen kuitenkin siitä, että kävisin testaamassa loppukesästä tai syksyllä jonkun toisen juoksutapahtuman Hollannissa, Suomessa tai muualla Euroopassa. Ehkä tällä kertaa treenit menevät jopa sen verran kohdalleen, että uskaltaisin jopa lähteä kokeilemaan, miltä se puolikas tuntuu…? Tai sitten menen juoksemaan jonkun lyhyemmän matkan.

Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista juoksutapahtumista, joihin kannattaisi osallistua tänä vuonna?

Kolme keväistä juttua

”April doet wat hij wil.” Niin sanovat hollantilaiset huhtikuusta. Lausahdus viittaa säähän, joka voi tehdä mitä lystää.

Tänä keväänä luontoäiti on ollut aika mukavalla tuulella. Terassikausi tuli korkattua jo maaliskuun alkupuolella ja ensimmäinen kesäisen lämmin iltakin, jolloin oli pakko käydä hakemassa jätskikiskalta sitruuna-gelatoa, osui viime kuun loppuun.

Ihan hirveästi säistä ei ole kerennyt nauttia, sillä viime ja toissa viikot olivat tenttiviikkoja. Mutta olen minä silti muutakin tehnyt kuin istunut nenä kirjassa kirjastossa. Kännykän kuvien perusteella ainakin tätä.

Juossut

Hollannissa voi onneksi lenkkeillä melkein koko vuoden ilman, että lenkkipolut ovat jäässä. Kyllä reippailu silti houkuttaa enemmän näin keväällä ja kesällä.

Olen harrastanut juoksua pari vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Viime keväänä kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa, kympin Leidenin maratonilla. Se oli niiiiin siistiä! Kivan kokemuksen ja entisen työkaverini rohkaisemana ilmoittauduin tällä kertaa samaan tapahtumaan puolimaratonille. Jännittää!

Puolikkaalle ehtii treenailla vielä reilun kuukauden. Olen seurannut reilut pari kuukautta Hesarin juoksukouluohjelmaa, tosin talviflunssa ja penikka- ja polvivaivat ovat pakottaneet välissä pitämään vähän ylimääräistä taukoa. Nyt, ostettuani uudet, kunnon lenkkarit ja aloitettuani myös säännöllisen lihaskuntotreenin, lenkkeily tuntuu kuitenkin taas hyvältä.

Mutta ennen kaikkea on kivaa, kun olosuhteet ovat kunnossa. Ulkona hyvässä säässä liikkuminen on vaan niin parasta.

Käynyt päiväreissulla cityssä

Ehkä joku teistä muistaa, että olen hehkuttanut Rotterdamia aikaisemminkin, aina ensikohtaamisestamme lähtien. Ja aion jatkaa samaan malliin, sillä Rotterdam on vaan niin siisti paikka.

Jos jotain Leidenissä kaipaan, niin se on ison kaupungin ilmapiiri. Onneksi sitä pääsee täällä vetämään kiduksiinsa helposti.

Rotterdamissa on siistiä arkkitehtuuria, valtavasti pieniä, hyviä kadunvarsikahviloita ja -ravintoloita, rajattomasti shoppailumahdollisuuksia, kreisejä patsaita, hyviä kirjakauppoja, kansainvälisestikin paljon huomiota herättänyt uusi kauppahalli ja – mikä parasta – lyhyet välimatkat. Käytän Rotterdamissa joskus metroa, mutta enimmäkseen siellä pääsee paikasta toiseen kävellen.

Viime lauantaina kännykän askelmittariin tuli melkein kymmenen tuhatta askelta: Kävelin ensin Nieuwe Binnenwegiä pitkin keskustan ostoskaduille ja sitten vielä Blaakin aseman tuntumaan räpsimään kuvia ja haistelemaan markkinatunnelmaa. Lopuksi takaisin samaa reittiä.

Nieuwe Binnenweg oli minulle uusi katu, vaikka samalla alueella olen aiemminkin pyörinyt. Siellä on paljon muun muassa second hand- ja huonekaluliikkeitä sekä kivannäköisiä ravintoloita, joista yhdessä – Kraftbar R’Damissa – kävin lounaalla. Erittäin hyvät flammkuchenit ja jokseenkin vaasankatumainen terassi! Alueeseen täytyy tutustua tulevaisuudessa paremmin.

Ihastellut kevään värejä

Vaikka päivät menevätkin usein kirjastossa tai muuten yliopistolla istuessa, on sentään kiva, kun koulumatkoilla ehtii ihastella kevättä.

Kölnin lähellä asuva Jonna kirjoitti blogissaan viime viikolla Saksan kukkivasta keväästä. Samalla tavalla täällä Hollanninkin puolella kevään voi sanoa alkavan helmi-maaliskuun vaihteessa, kun krookukset alkavat puskea esiin maasta. Sen jälkeen huomaa melkein päivittäin uusia puita, jotka alkavat kukkia tai puskea lehtiä. Kuvissa on kirsikkapuita, koska juuri nyt on niiden aika vuodesta.

Huhtikuu toki tekee mitä lystää, eikä koskaan tiedä, milloin se takatalvi iskee tännekin (järkytyin vähän tämänaamuisista kuvistanne, hyvät Helsingissä asuvat Instagram-ihmiset!) Mutta tämän hetken tilanne on seuraava: ei valittamista.

Sohvalta kympille

Täällä on ollut viime päivät hellettä. Viime viikolla kävin vielä lenkillä jossain räntä-raesateessa, enkä alkuviikosta uskonut sääennustetta, joka saattaa Hollannissa heitellä ihan miten sattuu. Totta se kuitenkin on: ulkona paistaa aurinko ja mittarissa on ollut jo useamman päivän yli 25 lämpöastetta. Tätä on niin odotettu!

Olen siirtynyt opiskelemaan kirjastosta omalle parvekkeelle, ja päntätessä on tullut kadehdittua alla olevalla kadulla kulkevia ihmisiä, jotka ovat oikeasti saaneet nauttia siitä auringonpaisteesta, lämmöstä ja ulkoilusta.

Tämä on kuitenkin varmaan ensimmäinen aikuisikäni alkukesä, kun helle ei ole tuonut ekana mieleen näitä perinteisiä: Terdelle! Kylmää valkoviiniä! Jäätelöä! Rannalla löhöämistä! No, totta kai haaveilen ja nautin myös niistä, mutta ylivoimaisesti eniten olen halunnut lenkille.

luonto2

Vuosi sitten vapun tienoilla päätin aloittaa omatoimisen juoksukoulun Kauneus ja Terveys -lehden ohjeiden mukaisesti. Kyseessä oli päähänpisto, ja vaikka aikomus oli hyvä, takaraivossa kolkutti, että luultavasti unohtaisin homman viimeistään kahden viikon jälkeen.

Juoksu ei ollut ikinä tuntunut omalta lajiltani. Olen kyllä yrittänyt käydä aina silloin tällöin hölkkäämässä, mutta syynä on ollut lähinnä se, että kyllähän nyt lenkillä ihmisen kuuluu käydä. En ollut ikinä oikeasti nauttinut siitä.

Ekalla juoksukoululenkilläni tuntui siltä kuin kuolisin: Kävelyjen välissä piti hölkätä kokonaiset neljä minuuttia putkeen. Ne olivat aivan varmasti elämäni pisimmät alle viisi minuuttia. Enpä olisi uskonut, että kolme kuukautta myöhemmin yhdeksän kilsan hölkkälenkki aamulla ennen työpäivää tuntuisi jo mukavan piristävältä.

luonto4

luonto3

Elokuussa olin päässyt jo hyvään kuntoon mutta lenkkeily alkoi lähestyvän muuton vuoksi jäädä. Tuntui siltä, että kaikki vapaa-aika menee jonkun asian järjestelyyn, ja olin töissä rentoutuneempi kuin kotona.

Onneksi Hollantiin sopeuduttua pyöräily piti yllä peruskuntoa. Pikkuhiljaa aloin taas käydä myös lenkillä, joko kävelemässä tai hölkkäämässä, mutta homma oli epäsäännöllistä. Keski-Euroopan ilmastossa on ehdottomasti se hyvä puoli, että tällainen astmaatikkokin, jonka henki ei kulje normaalisti pakkasella, voi juosta ympäri vuoden. Myös tasainen maasto kannustaa jaksamaan, vaikka kai niitä mäkiäkin voisi joskus juosta.

luonto5

luonto6

Tänä keväänä päätin taas alkaa lenkkeillä säännöllisesti. Homma käynnistyi hyvin Sport-lehden (3/2016) juoksukouluohjeilla, joilla tähdätään kahdeksassa viikossa kympille (vinkki: juoksukouluohjeita on varmaan jokaisessa kuntoilulehdessä näin keväisin).

Parin viikon jälkeen päätin kuitenkin soveltaa ohjelmaa oman fiilikseni mukaan. Ilmoittauduin nimittäin sille kympille vähän aiemmin kuin oli tarkoitus.

luonto8

luonto10

Leidenissä on kahden viikon kuluttua maraton, jonka yhteydessä järjestetään myös puolimaraton, kymppi ja vitonen. Olin ajatellut jo ajat sitten, että tänä vuonna osallistun Helsingissä Midnight Runiin ja se olkoon mun ensimmäinen juoksutapahtuma. Lopulta kuitenkin ilmoittauduin kympille, joka järjestetään jo nyt toukokuussa, ehkä kahden minuutin vakavan miettimisen jälkeen.

Kymppi on varmaan monelle enemmän liikkuneelle pikkujuttu. Mulle se on kuitenkin saavutus. Sairastelin muutama vuosi sitten paljon astmani vuoksi ja kärsin toistuvista keuhkokuumeista. Silloin isolta jutulta tuntui se, että pystyisi jossain vaiheessa taas juoksemaan juna-aseman portaat ylös ilman, että happi loppuisi kesken.

Juoksutapahtumaan osallistumisesta olen kyllä haaveillut jo pitkään. Tykkään liikkua toisten ihmisten kanssa mutta kaikkein parhaiten viihdyn, kun saan liikkua ulkona. Kuntosali ja hauskakaan ryhmäliikunta eivät houkuta tippaakaan, jos ulkona on hyvä sää.

luonto11

Tuleva kymppi on ensimmäinen juoksutapahtumani ja voi olla, että se menee himpun verran liian huonossa kunnossa ollessa päin mäntyä ja jää viimeiseksi. Todennäköisempää lienee kuitenkin se, että hommasta tulee tapa, joka innostaa entistä paremmin lenkille myös silloin, kun ulkona on pimeää ja taivaalta tulee vaakatasossa kissoja ja koiria (yleistä Hollannissa).

Voisinko vielä jossain vaiheessa olla se ihminen, joka matkustaa ulkomaille juoksutapahtumien vuoksi?

Vuosi sitten olisin nauranut ajatukselle, mutta nyt se tuntuu itse asiassa aika kivalta – ainakin, jos juoksun jälkeen on sitten vielä hyvin aikaa nauttia löhöilystä sekä hyvästä ruuasta sekä viinistä. Koskaan ei voi tietää. Se tässä on ainakin jo todistettu, että vuodessa voi tapahtua vaikka miten isoja muutoksia.

Kuvat totta kai suosikkilenkkipolkuni varrelta. Maisemat eivät ole ihan hirveän paljon eksoottisemmat kuin Pitäjänmäellä!

Jätä kommentti täällä