Viisi asiaa, jotka haluaisin oppia

Hollanninsuomalainen Satu heitti minua työtyytyväisyyskyselyn inspiroimalla haasteella, josta haluan kiittää ja ottaa tietenkin kopin. Haasteen ideana on yksinkertaisesti kertoa viisi asiaa, jotka haluaisi osata tehdä.

Minä tahtoisin oppia (muun muassa)…

Tekemään kauniita asioita käsillä

Osaan leipoa, laittaa ruokaa, ommella ja neuloa. Mutta vaikka työni jälki ajaa usein asiansa, se on harvoin kaunista katsottavaa. Eilenkin tein kikherne-fetapihvejä, jotka maistuivat kyllä hyvältä, mutteivät meinanneet millään pysyä kasassa.

Osaan tehdä asioita käsillä, mutta en pidä itseäni lainkaan käsityöläisenä. Koulussakin tykkäsin yleensä kaikista muista kuviksentunneista, mutta inhosin niitä, joilla piti tehdä savitöitä.

haluaisin_osata2

Kertomaan omaa mielikuvitusta vaativia tarinoita

Lapsena, kun olin juuri oppinut kirjoittamaan, mielikuvitus vielä lensi ja kirjoitin muun muassa Pinokkion uusiksi veljen vanhalla kaksivärinäyttöisellä tietokoneella.

Mutta lapsuuden jälkeen en ole osannut enää oikein kirjoittaa fiktiota: Se tuntuu aina jotenkin väkisin väännetyltä ja päälle liimatulta. Ajatukseni tuntuvat typeriltä. Olisi mahtavaa joskus kirjoittaa romaani tai vaikka lastenkirja, mutta luulenpa, että tietokirja on kohdallani paljon realistisempi tavoite.

En ole myöskään se tyyppi, joka kertoo vaikkapa omasta päästään tarinoita lapsille. Kirjan ääneenlukemisessa olen onneksi täti-ihmisenä jo harjaantunut.

Toisaalta varmasti harjoitus tekee paremman tässäkin asiassa. Joskus vielä, kun elämässä on sille sopiva rako, haluan mennä opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Paremmaksi nukkujaksi

Se olen meillä sataprosenttisen varmasti minä, joka herää aamuisin kuudelta nälkäisen kissan mau’untaan. Ja vaikka väsyttäisi, eikä tarvitsisi herätä kuudelta eikä vielä seiskaltakaan, unen päästä kiinni saaminen on kerran herättyä yleensä vaikeaa.

Harvoin saan myöskään nukuttua vaikkapa lentokoneessa tai junassa, sillä minulle ei tule istuma-asennossa uni silmään, vaikka mikä olisi. Paremmat unenlahjat olisivat ihana juttu.

haluaisin_osata3
Omistan kitaran, jota osaan vain rämpyttää, en soittaa.

Esiintymään rohkeammin

Satu kirjoitti, että häntä kuorolaulajana jännittävät koelaulut, joissa pitää laulaa yksin. Minä uskallan laulaa yksin ja julkisesti, mutta jännitän muuta esiintymistä, etenkin puhumista muiden edessä ja varsinkin englanniksi.

Hollantilaisissa yliopistoissa esitelmiä täytyy pitää jatkuvasti, ja olen kahdessa vuodessa kehittynyt siinä valtavasti. Täällä esitelmien sisältö kuitenkin määritellään yleensä hyvin tarkasti ja kaikkea sisällöstä esitystapaan ja esitelmän vetävään aloitukseen arvioidaan. Samalla pitää pysyä tiukan aikarajan sisällä.

Kaikki tämä on minulle esiintymiseen tottumattomana suomalaisena yleensä edelleen vähän liikaa: sydän hakkaa oikeastaan edelleen aina, kun pitää mennä puhumaan jotain luokan eteen.

Ja P.S: Vaikka osaan ja uskallan laulaa, en osaa kunnolla soittaa mitään instrumenttia. Haluaisin osata soittaa kitaraa, pianoa ja kontrabassoa (mutta jostain syystä tässäkään asiassa toivominen ja haluaminen ei tunnu riittävän, vaan asialle pitäisi tehdäkin jotain).

haluaisin_osata
Avoin kirja vuodelta 2011.

Peittämään joissain tilanteissa paremmin sen, mitä ajattelen

Olen ainakin omasta mielestäni ihminen, jonka kasvoja voi lukea kuin avointa kirjaa. Tunnetilojen näyttämisellä muille on tietysti tarkoitus, eikä tunteiden tukahduttaminen ole viisasta, mutta haluaisin silti voida kontrolloida paremmin etenkin äkillisen ärtymyksen heijastumista kasvoilleni. Joskus pikkuhuijaamiselle olisi paikkansa, mutta olen siinä niin surkea.

Mitä sinä haluaisit oppia? Haastan mukaan just sinut!

Helmikuussa

Helmikuulla on tapana olla sellainen kuukausi, joka livahtaa ohi melkein huomaamatta. Onhan se jopa karkausvuonna hirveän lyhyt. Lisäksi se on ensimmäinen kuukausi liian pitkään aikaan, kun valo alkaa voittaa.

utrecht

Helmikuussa kävin pitkästä aikaa juttukeikalla. Keikka oli Amsterdamissa, ja oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa töitä ja kuunnella tuntemattoman ihmisen tarinointia. Kanadansuomalainen haastateltavani tarjosi muuten teetä suosikkimuumimukistani, siitä vaaleanpunaisesta, jossa ovat Muumipeikko ja Niiskuneiti.

Viikko sitten yksi parhaista ystävistäni piipahti kylässä Helsingistä. Joimme viiniä, pelasimme Trivial Pursuitia ja nauroimme onnettomille yrityksillemme pitää kokoontaitettava sateenvarjo ehjänä. Muun muassa. Satikka päätyi lopulta rotterdamilaiseen katuroskikseen. Kokoontaitettavia sateenvarjoja ei ole tehty Hollannin oloihin.

Sattui helmikuussa yksi vielä ihanampikin juttu. Siitä muistuttaa joka päivä uusi sormus vasemmassa nimettömässä. Olen käyttänyt aika monta helmikuista minuuttia sen esittelyyn. Alle kaksikymppiset opiskelukaverit ovat hyvä yleisö: eivät ole ehtineet vielä tottua siihen, että koko ajan joku menee kihloihin tai naimisiin tai saa vauvoja.

utrecht2

rotterdam

Lapsena helmikuussa parasta olivat tietenkin kuun lopussa olevat omat synttärini. Koska poikaystäväni on käymässä Suomessa ja helmikuussa on tullut jo muutenkin juhlittua, tällä kertaa aikaa, energiaa tai suurempaa kiinnostusta synttäreidenviettoon ei enää oikein ollut. Sen sijaan luin koko vanhemispäiväni sosiaalipsykologiaa ja suurelta osin täysin tyhjänpäiväistä amerikkalaista organisaatiopsykaa, ja yritin päästä takaisin kärryille, joilta olin flunssan vuoksi hetkeksi tipahtanut.

Hankin kuitenkin itselleni yhden lahjan. Kävin Oulusta Haagiin muuttaneella kampaajalla leikkauttamassa kuivat latvat pois ja höpöttämässä pohjoispohjalaisittain. Hollantilaisia nauratti kuunnella vierestä.

Kotona oli iltaa varten odottamassa yksi olut, jonka olin ajatellut juoda telkkaria katsoessani. En jaksanut. Sen sijaan join teetä ja katsoin kaksi tuntia Voice of Kidsiä, jota en ikinä katsonut Suomessa. Mutta Hollannissa en ymmärräkään telkkarista kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Paikalliset arttuwiskarit ja kristasiegfridsit eivät kerkeä ruveta ärsyttämään.

leiden

Ensimmäisen lauantaini 28-vuotiaana aloitin istumalla teellä parvekkeella, sillä auringonpaisteessa tarkeni tälle vuodelle ekaa kertaa ilman takkia. Kuuntelin samalla Spotifystä Spice Girlsien ekaa levyä, jota kuuntelin ekan kerran melkein 20 vuotta sitten. Onneksi elämässä on asioita, joihin ei kyllästy.

Kuvat Utrechtistä, Rotterdamista ja Leidenistä, kaupungeista, joissa tuli helmikuussa pyörittyä.

Tavoitteitani tälle vuodelle

Tiesittekö, että vain kymmenen prosenttia uudenvuodenlupauksen tehneistä ihmisistä pitää lupauksensa? Opin tuon masentavan luvun tämänviikkoisella luennolla.

Siitä huolimatta me ihmiset haluamme uskoa, että pystymme muuttumaan maagisesti yhdessä yössä sipsiä mussuttavista sohvaperunoista viisi kertaa viikossa liikkuviksi atleetikoiksi. Tai toisten mussutuksesta ärsyyntyvistä hermoraunioista maailmaa syleileviksi äititeresoiksi. Tai kahvilla univajettaan korjaavista addikteista pelkän kofeiinittoman yrttiteen lipittäjiksi.

Sama yltiöpositiivisuus vuodesta toiseen.

Ajoitus

Tänä vuonna yritin itse yllämainittua kahvilakkoa, sillä liika kahvinjuonti aiheuttaa minulle vatsakipuja ja päänsärkyä.

Projektia ei kuitenkaan välttämättä kannattaisi aloittaa uudenvuodenpäivänä, jona herää kaverin olohuoneen lattialta Oulun auringon jo laskiessa.

Toimiko? No, arvaatte varmaan. Lopetin absolutismin jo samana iltana, ja tilasin cappuccinon.

Kärsivällisyys

Ensimmäisten opiskelukuukausieni aikana olen oppinut senkin, ettei isoja elämänmuutoksia edes pitäisi yrittää tehdä kertarykäyksenä. Sillä tavalla ne luultavasti jäävätkin yrityksiksi.

Ehdottoman kahvilakon sijaan otin viikko sitten tavoitteekseni vähentää kahvikupposten määrän yhteen päivässä (aiemmin kahvia kului yleensä kahdesta neljään kuppia päivässä) ja lopettaa kahvinjuonnin ensimmäisenä aamulla.

Ensimmäinen viikko on ollut menestyksekäs: En ole kärsinyt vieroitusoireista mutten kahvinjuonnin haittavaikutuksistakaan. Olen saanut nauttia päivässä hyvän kupin kahvia, onhan kahvi oikealla hetkellä myös nautinto.

Tavoite, ei lupaus

En pidä kahvinjuonnin vähentämistä uudenvuodenlupauksena vaan -tavoitteena. En ole ylipäänsä tehnyt aikoihin mitään absoluuttisia uudenvuodenlupauksia vaan olen asettanut itselleni jonkinnäköisiä vuositavoitteita. Sen lisäksi, että haluan pitää kahvinjuonnin järkevällä tasolla ajattelin tänä vuonna pyrkiä:

  • Liikkumaan enemmän. Fillaroinnin ansiosta Hollannissa tulee harrastettua paljon arkiliikuntaa, mikä on tosi hyvä asia. Yritän tehdä myös muusta liikkumisesta säännöllistä ja kuntoilla viikottain kolme, neljä kertaa. Minulle oleellisinta on, että liikkuminen on hauskaa ja siitä jää hyvä mieli ja olo, joten aion keskittyä kivoihin ja siten myös motivoiviin liikuntaharrastuksiin.
  • Harrastamaan muitakin kivoja asioita. Aloitin viime syksynä kuorolaulun, ja musiikkiharrastus jos mikä tekee tämän tytön onnelliseksi. Aion siis jatkaa sitä. Leffassa käynti puolestaan on lempitapani rentoutua, ja otan tavoitteekseni käydä tänä vuonna kymmenen kertaa leffassa (yksi kerta on jo plakkarissa, siitä lisää myöhemmin).
  • Lukemaan vähintään viisitoista kirjaa (tenttikirjoja ei luonnollisesti lasketa). Aion myös kirjoittaa lukemistani kirjoista aiempaa enemmän blogissani.
  • Nähdä ainakin seitsemän uutta paikkaa. Tämä koskee uusia kaupunkeja ja kyliä niin Hollannissa kuin muualla. Tavoitteen täyttyminen on alkamassa lupaavasti, sillä varasin eilen matkan tammikuun lopulle Lontooseen, jossa ystäväni asuu mutta jossa en vielä kertaakaan ole käynyt. Hollannissa haluaisin käydä seuraavaksi Utrechtissa ja Maastrichtissa, jotka muun muassa ovat vielä näkemättä. Tänä vuonna haluaisin myös ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen käydä Euroopan ulkopuolella.

Raivaa aikaa

Mikä tärkeintä näiden tavoitteiden kannalta, tässä lisää hiljattain oppimiani terveyspsykologian sovelluksia: Ei kannata odottaa, että kivoille asioille löytyy aikaa, vaan järjestää niille aikaa. Hyvän kirjan lukemisellekin voi varata aikaa kalenterista, ja tätä ajattelin noudattaa tänä vuonna ainaisen ”kun ei ole aikaa” -valituksen sijaan.

Millaisia tavoitteita teillä on tälle vuodelle?

Iloinen lumiukko on kuvattu vuodenvaihteessa Rovaniemellä. Kiitos sen tuntemattomalle tekijälle – piristi varmasti monen muunkin päivää!